Lue keskustelun säännöt.
"Hyvät miehet on pariutunu nuorena". Joo totta, joa hyvä mies on yhtäkuin
14.04.2020 |
...mies joka on ollut jo nuorena sosiaalinen ja hyväitsetuntoinen ja saanut elää tasapainoisen nuoruuden. Jos olet elänyt kodissa, josta ei oikein edes uskalla lähteä ulos tapamaan tyttöjä ja josta ei saa mitään eväitä olla sosiaalisesti rohkea, niin sitten et varmaan ole hyvä mies kun et ole seurustellut ennen 25 ikävuotta.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt ne "hyvät" miehet 40 vuotiaana ottavat eron kun ovat jo katsellut samaa naamaa 20vuotta. Vaihtavat nuorempaan.
Tai heidän vaimot täällä palstalla valittavat kun suhde on täyttä kuraa ja mies ei ole enää sama kuin 20 vuotiaana.Ei.
Usko tai älä se hyvä mies onnittelee itseään päivittäin hyvästä vaimosta.Sellaiset "hyvät miehet", jotka on ensimmäisessä vakavassa parisuhteessaan tai eivät tiedä, minkälaisia muut naiset saattaa olla, ei välttämättä onnittele itseään. Kuvittelevat, että heillä on vielä markkina-arvoa kuten 20 vuotta sitten ja naismakukin on jäänyt sinne nuoruuteen, tähtäilevät edelleen niitä pikkupimuja. Miksi niin moni eroaa ja sitten vinkuu takaisin, kun eronneen elämä ei mennytkään niinkuin kuvitteli ja liian myöhään tajusi, kuinka hyvä vaimo olikaan.
Oikeasti hyvät miehet eivät mieti markkina-arvoaan... miksi miettisi?
Kaikki miettivät, koska me ollaan vaan ihmisiä ja laumaeläimiä. Kaikki meistä epäilevät ja arvostelevat välillä itseään. Vain psykopaatit ovat totaalisen sinut itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas lähes kaikki vaihtavat puolisoa siinä kolmenkympin hujakoilla, kun ovat aikuistuneet ja tietävät mitä haluavat. Ne ensimmäiset suhteet on monesti vain seurustelun ja yhdessä asumisen harjoittelua. Usein niissä myös kasvetaan ihmisinä ihan eri suuntiin.
Se aikuisten suhde on sitten se oikea ja vakava suhde. Kihlat, vihkisormukset, asuntolaina, lapset – tai sitten ei, kuten esimerkiksi omassa tapauksessani, mutta kuitenkin selkeästi erilainen sitoumus. Nähdään se toinen oikeasti vierellä loppuelämäksi eikä vain siinä hetkessä.
Oma kokemus on että juuri tuo kihlat, häät, omakotitalo, lapset, koira &farmari on se putki, mikä siinä kolmen- ja neljänkympin välillä usein johtaa eroon. Tämähän näkyy monasti esim. uusilla omakotitaloalueilla, jonne samanaikaisesti rakentavat samassa elämäntilanteessa olevat perheet. Siinä sitten muutamien asuinvuosien jälkeen alkaa hiljalleen tippumaan taloja välittäjille myyntiin, kun lusikoita laitetaan jakoon.
Oma ajatus on, että tuossa kuviossa ei usein tiedetä mitä halutaan, vaan eletään niin kuin oletetaan että kuuluu. Pariutumisessakaan ei ehkä ole olleet ihan parhaat työkalut tai itsetuntemus ja saattaa olla että se oikea aikuistuminen tapahtuu vasta sen eron myötä.
Suurin syy taitaa olla se, että (puoli)paniikissa pariudutaan sen ensimmäinen "siedettävän" kanssa, koska hoksataan ettei sitä aikaa enää olekaan vaikka ja kuinka vaan nuoruus on jo takana. Siinä alkuhuumassa sitten hommataan pikakelauksella se kaikki "mikä pitää vaan olla" ja huuman haihtuessa huomataan että se "siedettävä" onkin täysin sietämätön tyyppi.
Tältä kaikelta olisi mahdollista välttyä ihan sillä, että katselisi vastakkaista sukupuolta jo parikymppisenä muutenkin kuin hauskanpito mielessä ja varsinkin olisi valmis sitoutumaan jo ennen kuin sen suhteen on kiire ja pakko.
Olen tämän kirjoittajan kanssa hyvin pitkälle samaa mieltä. Näin sosiaalisesti rajoittuneena introverttina on tullut seurattua enemmän ja vähemmän aktiivisena tätä pariutumisprosessia vuosikausia ja minun kaltaiset luonteeltaan tasaiset ihmiset eivät vain säväytä. Minulla on paljon ns. positiivisia ominaisuuksia, mutta koska en ole koskaan osannut myydä itseäni, niin minulle yleensä tarjotaan kaverikorttia.
Vertaisin parinvalintaa uintikilpailuun, jossa parhaiten menestyy se, joka saa suurimmat läiskeet aikaan, eikä se joka olisi paras uimaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei täysin noin mutta jo mainitut pornoaddiktiot, irtosuhteet ja taudit, itsekeskeisyys jne. todennäköisyys kasvaa mitä vanhempi mies. Ne on monelle kunnolliselle naiselle no-no eli este alkaa suhteeseen. Joka taas laskee entisestään miehen mahdollisuuksia löytää nainen tai ainakin hyvätasoinen nainen.
Mutta eikös myös naisissa erilaisia ongelmia löydy sitä enemmän, mitä pidemmästä sinkkuudesta on kyse?
Minä löysin hyvän 4-kymppisen miehen. Olin itsekin 40. On kyllä ollut haastavaa sovittaa aikuisten elämiä yhteen, mutta hyvin ollaan alkuhaasteiden jälkeen pärjätty. Eka vuosi oli silkkaa vänkäämistä joka asiasta, sen jälkeen on muuttunut helpommaksi ja helpommaksi :D
Joo, hyvät miehet ovat juuri sellaisia kuin sanoit. Sinä et ole hyvä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka varmasti onkin totta, että ns. ikisinkkumiehillä on enemmän vakavia ongelmia kuin nuorena pariutuneilla, niin yhtä lailla tämän pitäisi päteä ikisinkkunaisiin. Ts. jos tuntuu ettei "hyviä miehiä" vaan löydy, niin voisiko se johtua siitä, että nainen unohtaa omat puutteensa ja etsii miestä joka on henkisesti parempi kuin hän itse on?
Vierailija kirjoitti:
Joo, hyvät miehet ovat juuri sellaisia kuin sanoit. Sinä et ole hyvä mies.
Siellähän lähti mopo oikein kunnolla käsistä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei täysin noin mutta jo mainitut pornoaddiktiot, irtosuhteet ja taudit, itsekeskeisyys jne. todennäköisyys kasvaa mitä vanhempi mies. Ne on monelle kunnolliselle naiselle no-no eli este alkaa suhteeseen. Joka taas laskee entisestään miehen mahdollisuuksia löytää nainen tai ainakin hyvätasoinen nainen.
Mutta eikös myös naisissa erilaisia ongelmia löydy sitä enemmän, mitä pidemmästä sinkkuudesta on kyse?
Koskee kumpaakin sukupuolta.
Niin ja kaikki hyvät miehet eivät halua pariutua nuorena tai koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määritelkää nyt edes mikä on ikisinkku? Onko nelikymppinen sellainen, jos on kuitenkin seurustellut, mutta ei ole päätynyt naimisiin?
Kaveripiirissäni monet ovat päätyneet sinkuiksi reilu kolmekymppisenä ja osa on sitä edelleen nelikymppisenä. Nämä eivät ole siis eronneita, kun eivät koskaan naimisiin menneetkään. Mielestäni kuitenkin ihan normaaleita ihmisiä, osalla on lapsia ja osalla ei.
Vierailija kirjoitti:
Määritelkää nyt edes mikä on ikisinkku? Onko nelikymppinen sellainen, jos on kuitenkin seurustellut, mutta ei ole päätynyt naimisiin?
Kaveripiirissäni monet ovat päätyneet sinkuiksi reilu kolmekymppisenä ja osa on sitä edelleen nelikymppisenä. Nämä eivät ole siis eronneita, kun eivät koskaan naimisiin menneetkään. Mielestäni kuitenkin ihan normaaleita ihmisiä, osalla on lapsia ja osalla ei.
Eiköhän se ole joku, jonka sinkkuusjaksot ovat todella pitkiä tai tapailusuhteet hyvin lyhyitä. Mikään "15 v seurustelua ja 2 v sinkkuna sen jälkeen" ei sovi tähän.
Ei täysin noin mutta jo mainitut pornoaddiktiot, irtosuhteet ja taudit, itsekeskeisyys jne. todennäköisyys kasvaa mitä vanhempi mies. Ne on monelle kunnolliselle naiselle no-no eli este alkaa suhteeseen. Joka taas laskee entisestään miehen mahdollisuuksia löytää nainen tai ainakin hyvätasoinen nainen.