Lue keskustelun säännöt.
"Hyvät miehet on pariutunu nuorena". Joo totta, joa hyvä mies on yhtäkuin
14.04.2020 |
...mies joka on ollut jo nuorena sosiaalinen ja hyväitsetuntoinen ja saanut elää tasapainoisen nuoruuden. Jos olet elänyt kodissa, josta ei oikein edes uskalla lähteä ulos tapamaan tyttöjä ja josta ei saa mitään eväitä olla sosiaalisesti rohkea, niin sitten et varmaan ole hyvä mies kun et ole seurustellut ennen 25 ikävuotta.
Kommentit (72)
Joss ihmisen ainoa tavoiite on se etttä pitäää löytää joku kumpppani eikä kykene olemaaan yksin, se on jo varoittttava esimerkkki hisen kykeneväisyyydestä selviytyä mistäään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla lähestyä naisia. Varmaan jonkinlainen pelkotila. Jos joku lähestyisi minua kasvotusten ja antaisi numeron ym. niin ehkä voisi johtaa johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Joss ihmisen ainoa tavoiite on se etttä pitäää löytää joku kumpppani eikä kykene olemaaan yksin, se on jo varoittttava esimerkkki hisen kykeneväisyyydestä selviytyä mistäään.
Niin. Toiset ovat pitkään sinkkuja senkin takia, että heillä on niin paljon elämässään ja eivät koe onnellisuutensa riippuvan parisuhteesta. Näitä on erilaisissa uraihmisissä ja urheilijoissa esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaverit joiden itsetunto on lytätty huonojen kotiolojen vuoksi, on harvemmin niitä ihanteellisia kumppaneita. Yllä onkin lueteltu erilaisia psykologisia murheita, riippuvuuksia ja kaikenlaisia psykoottisia käyttäytymismalleja.
Kannattaa vältellä näitä vanhoja poikia, niin välttyy monelta murheelta. Kannattaa mieluummin kytätä niitä hyviä silloin tällöin vapautuvia.
Jos sosiaalisuuttaan kehittää aktiivisesti ja käy esim. terapiassa ja tapaa kaikenlaisia ihmisiä ennakkoluulottomasti niin lapsuuden traumoista voi myös päästä yli. Kuitenkin jos mitään ei asian suhteen tee, niin sitten jää vanhaksi pojaksi. Itse olen havainnut, että näissä traumatisoituneissa on hyvin itsepäisiä tyyppejä, jotka kuvittelevat että heidän ei tarvitse oppia mitään uutta tai kehittää itseään. Naisten suhteen heillä on kuitenkin paljon tiukkoja vaatimuksia. Itsensä kehittämistä elämä kuitenkin on ja nämä "haluan että mut hyväksytään tällaisena" -tyypit ovat kyllä sietämätöntä seuraa.
Taitaa tuo kohta "haluan että mut hyväksytään tällaisena" koskea kyllä enemmän naisia kuin miehiä. Nehän usein ajattelevat että miehen pitää hyväksyä ja arvostaa heitä sellaisena kuin he ovat. Muuten "ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa" jne.
Otsikon väite on tosi.
Monelle miehelle olisi hyötyä terapiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokihan se hyvä mies tarkoittaa jokaiselle hieman eri asioita, mutta itse enempi kotona viihtyvänä, perhekeskeisenä ja lapsirakkaana en pitänyt nuorempana (enkä pidä vieläkään) millään muotoa hyvänä miestä joka on viilettänyt nuoruutensa kukasta kukkaan ja keskittynyt bilettämiseen ikävuodet 15-30 (35).
Itse olisin halunnut perustaa perheen jo nuorena, mutta nämä perhekeskeiset ja mielestäni hyvät miehet pariutui jo nuorena eikä sellaisia riittänyt jokaiselle halukkaalle :-(
N43
Itselläni ainakin oli nuoremapana, niin paljon muuta actionia, että luulempa,että kukaan ns. täyspäinen nainen ei olisi jaksanut tai halunnu seurustella kanssani. Tai, ainakin hänen olisi tarvinnu olla verraten hyvin isenäinen ja sietää se, että päiväni menivät aktiivisesti ja kurinalaisesti treenaten, kisamatkoihin ja opiskeluun. Kotona lähinnä söin, nukuin ja pesin pyykkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta tämäkin, mutta ehkä kaikkien ei kuulukaan seurustella. Aina maailmassa joku saa paremmat kortit ja sille vaan ei voi mitään. Joillekin voi käydä myös niin, että kolmekymppisenä tai myöhemmin alkaakin menojalka vipattaa ja sitten tulee ero. Jos suhde muuten kunnossa niin tällaista ei ehkä tarvitse pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Otsikon väite on tosi.
Monelle miehelle olisi hyötyä terapiasta.
Mikäköhän tämä logiikkasi on? Tuollainen pitkäaikaissinkku voi olla terapiansa käynyt ja paljon tasapainoisempi kuin suurin osa nuorina pariutuneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tokihan se hyvä mies tarkoittaa jokaiselle hieman eri asioita, mutta itse enempi kotona viihtyvänä, perhekeskeisenä ja lapsirakkaana en pitänyt nuorempana (enkä pidä vieläkään) millään muotoa hyvänä miestä joka on viilettänyt nuoruutensa kukasta kukkaan ja keskittynyt bilettämiseen ikävuodet 15-30 (35).
Itse olisin halunnut perustaa perheen jo nuorena, mutta nämä perhekeskeiset ja mielestäni hyvät miehet pariutui jo nuorena eikä sellaisia riittänyt jokaiselle halukkaalle :-(
N43
Eikös tässä avauksessa puhuta pitkälti päinvastaisista miehistä kuin nuo mistä sinä puhut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain outoa, jos ei ole pannut parikymppisenä ainakin kahtakymmentä eri naista. Kokemusta täytyy olla, kun lähtee etsimään tositarkoituksella.
Sellainen tyyppi on jotenkin outo ja hyypiözonella,joka ei osaa lähestyä naista ja tehdä erilaisia aloitteita.
Niin naisenhan ei tarvitse mitään osatakaan joten helppo vinkua.
ei tarvikkaan. sen kuin vain makaa ja leikkii kuollutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta tämäkin, mutta ehkä kaikkien ei kuulukaan seurustella. Aina maailmassa joku saa paremmat kortit ja sille vaan ei voi mitään. Joillekin voi käydä myös niin, että kolmekymppisenä tai myöhemmin alkaakin menojalka vipattaa ja sitten tulee ero. Jos suhde muuten kunnossa niin tällaista ei ehkä tarvitse pelätä.
Siä en ymmärrä, miksi seurustelua pidetään jotenkin mittana sille onko onnisunut vai epäonnistunut. - Kyllä minusta ainakin olisi pelottavaa ajaella, että joku esimerkiksi yrittäisi painostaa ja alistaa toisen parisuhteeseen kanssaan.
Tai jos parisuhde olisi alkujaan synytynyt tasapainoisesti molempien jaetusta halusta ja tahdosta, niin aikaa myöten toisesta muodostuisi takiainen, joka pitäisi kaikin voimin toisesta kiinni, silloinkin toinen haluaisi ja tai päättäisi erota, niin toinen jatkaisi vainoamalla ja kyttäämällä toista. Tai jo ennen sitä olla välillä yksin ja viettää aikaa ilman toisen läsnäoloa.
Näin miehenä pakko sanoa, että kyllä aikaisin naimisiin menneet ollaan niitä betaluusereita. Kaikki kaveriporukan alfat panee vielä 40-vuotiaina 18-25 vee baarityttöjä. Onneksi tajusin kuitenkin erota kohtuu nopeasti häiden jälkeen.
En ymmärrä miten se noita sai mut vieteltyä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä pakko sanoa, että kyllä aikaisin naimisiin menneet ollaan niitä betaluusereita. Kaikki kaveriporukan alfat panee vielä 40-vuotiaina 18-25 vee baarityttöjä. Onneksi tajusin kuitenkin erota kohtuu nopeasti häiden jälkeen.
En ymmärrä miten se noita sai mut vieteltyä naimisiin.
No niin, sitten takaisin provokoulunpenkille opiskelemaan, että miten hyvä provo kirjoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas lähes kaikki vaihtavat puolisoa siinä kolmenkympin hujakoilla, kun ovat aikuistuneet ja tietävät mitä haluavat. Ne ensimmäiset suhteet on monesti vain seurustelun ja yhdessä asumisen harjoittelua. Usein niissä myös kasvetaan ihmisinä ihan eri suuntiin.
Se aikuisten suhde on sitten se oikea ja vakava suhde. Kihlat, vihkisormukset, asuntolaina, lapset – tai sitten ei, kuten esimerkiksi omassa tapauksessani, mutta kuitenkin selkeästi erilainen sitoumus. Nähdään se toinen oikeasti vierellä loppuelämäksi eikä vain siinä hetkessä.
Oma kokemus on että juuri tuo kihlat, häät, omakotitalo, lapset, koira &farmari on se putki, mikä siinä kolmen- ja neljänkympin välillä usein johtaa eroon. Tämähän näkyy monasti esim. uusilla omakotitaloalueilla, jonne samanaikaisesti rakentavat samassa elämäntilanteessa olevat perheet. Siinä sitten muutamien asuinvuosien jälkeen alkaa hiljalleen tippumaan taloja välittäjille myyntiin, kun lusikoita laitetaan jakoon.
Oma ajatus on, että tuossa kuviossa ei usein tiedetä mitä halutaan, vaan eletään niin kuin oletetaan että kuuluu. Pariutumisessakaan ei ehkä ole olleet ihan parhaat työkalut tai itsetuntemus ja saattaa olla että se oikea aikuistuminen tapahtuu vasta sen eron myötä.
Suurin syy taitaa olla se, että (puoli)paniikissa pariudutaan sen ensimmäinen "siedettävän" kanssa, koska hoksataan ettei sitä aikaa enää olekaan vaikka ja kuinka vaan nuoruus on jo takana. Siinä alkuhuumassa sitten hommataan pikakelauksella se kaikki "mikä pitää vaan olla" ja huuman haihtuessa huomataan että se "siedettävä" onkin täysin sietämätön tyyppi.
Tältä kaikelta olisi mahdollista välttyä ihan sillä, että katselisi vastakkaista sukupuolta jo parikymppisenä muutenkin kuin hauskanpito mielessä ja varsinkin olisi valmis sitoutumaan jo ennen kuin sen suhteen on kiire ja pakko.
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä pakko sanoa, että kyllä aikaisin naimisiin menneet ollaan niitä betaluusereita. Kaikki kaveriporukan alfat panee vielä 40-vuotiaina 18-25 vee baarityttöjä. Onneksi tajusin kuitenkin erota kohtuu nopeasti häiden jälkeen.
En ymmärrä miten se noita sai mut vieteltyä naimisiin.
Tuo alfa-beta- pakotus on todella väsynyttä.
M31
Vierailija kirjoitti:
Joss ihmisen ainoa tavoiite on se etttä pitäää löytää joku kumpppani eikä kykene olemaaan yksin, se on jo varoittttava esimerkkki hisen kykeneväisyyydestä selviytyä mistäään.
Tämä viesti on varoittava esimerkki siitä, miksi päihteet ja lautailu ei ole hyvä idea. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas lähes kaikki vaihtavat puolisoa siinä kolmenkympin hujakoilla, kun ovat aikuistuneet ja tietävät mitä haluavat. Ne ensimmäiset suhteet on monesti vain seurustelun ja yhdessä asumisen harjoittelua. Usein niissä myös kasvetaan ihmisinä ihan eri suuntiin.
Se aikuisten suhde on sitten se oikea ja vakava suhde. Kihlat, vihkisormukset, asuntolaina, lapset – tai sitten ei, kuten esimerkiksi omassa tapauksessani, mutta kuitenkin selkeästi erilainen sitoumus. Nähdään se toinen oikeasti vierellä loppuelämäksi eikä vain siinä hetkessä.
Oma kokemus on että juuri tuo kihlat, häät, omakotitalo, lapset, koira &farmari on se putki, mikä siinä kolmen- ja neljänkympin välillä usein johtaa eroon. Tämähän näkyy monasti esim. uusilla omakotitaloalueilla, jonne samanaikaisesti rakentavat samassa elämäntilanteessa olevat perheet. Siinä sitten muutamien asuinvuosien jälkeen alkaa hiljalleen tippumaan taloja välittäjille myyntiin, kun lusikoita laitetaan jakoon.
Oma ajatus on, että tuossa kuviossa ei usein tiedetä mitä halutaan, vaan eletään niin kuin oletetaan että kuuluu. Pariutumisessakaan ei ehkä ole olleet ihan parhaat työkalut tai itsetuntemus ja saattaa olla että se oikea aikuistuminen tapahtuu vasta sen eron myötä.
Suurin syy taitaa olla se, että (puoli)paniikissa pariudutaan sen ensimmäinen "siedettävän" kanssa, koska hoksataan ettei sitä aikaa enää olekaan vaikka ja kuinka vaan nuoruus on jo takana. Siinä alkuhuumassa sitten hommataan pikakelauksella se kaikki "mikä pitää vaan olla" ja huuman haihtuessa huomataan että se "siedettävä" onkin täysin sietämätön tyyppi.
Tältä kaikelta olisi mahdollista välttyä ihan sillä, että katselisi vastakkaista sukupuolta jo parikymppisenä muutenkin kuin hauskanpito mielessä ja varsinkin olisi valmis sitoutumaan jo ennen kuin sen suhteen on kiire ja pakko.
Tämä olisi naisille järkevää, vaikka sen sanominen varmaan monia suututtaakin. Ja kyllä, miehiin pätee vähän eri universumin lait tässä asiassa, joten miehet voi pitkälti tehdä asiat omassa aikataulussaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt ne "hyvät" miehet 40 vuotiaana ottavat eron kun ovat jo katsellut samaa naamaa 20vuotta. Vaihtavat nuorempaan.
Tai heidän vaimot täällä palstalla valittavat kun suhde on täyttä kuraa ja mies ei ole enää sama kuin 20 vuotiaana.Ei.
Usko tai älä se hyvä mies onnittelee itseään päivittäin hyvästä vaimosta.Sellaiset "hyvät miehet", jotka on ensimmäisessä vakavassa parisuhteessaan tai eivät tiedä, minkälaisia muut naiset saattaa olla, ei välttämättä onnittele itseään. Kuvittelevat, että heillä on vielä markkina-arvoa kuten 20 vuotta sitten ja naismakukin on jäänyt sinne nuoruuteen, tähtäilevät edelleen niitä pikkupimuja. Miksi niin moni eroaa ja sitten vinkuu takaisin, kun eronneen elämä ei mennytkään niinkuin kuvitteli ja liian myöhään tajusi, kuinka hyvä vaimo olikaan.
Oikeasti hyvät miehet eivät mieti markkina-arvoaan... miksi miettisi?
No hyvät miehet, jotka pariutuu jo nuorena ovat valinneet teinien ajatusmaailman mukaan jonkun, joka heidät ensimmäisenä kelpuuttaa ja kolmekymppisinä henkisen kehityksen jälkeen harmittelevat kun tuli valittua muija väärin perustein ja menojalka vipattaisi kun on tullut vuosien saatossa lisää itsevarmuutta ja huomanneet, että aika tasokkaatkin naiset kelpuuttaisivat.