Lue keskustelun säännöt.
"Hyvät miehet on pariutunu nuorena". Joo totta, joa hyvä mies on yhtäkuin
14.04.2020 |
...mies joka on ollut jo nuorena sosiaalinen ja hyväitsetuntoinen ja saanut elää tasapainoisen nuoruuden. Jos olet elänyt kodissa, josta ei oikein edes uskalla lähteä ulos tapamaan tyttöjä ja josta ei saa mitään eväitä olla sosiaalisesti rohkea, niin sitten et varmaan ole hyvä mies kun et ole seurustellut ennen 25 ikävuotta.
Kommentit (72)
Tuota, tuota... tapasin mieheni kun itse olin 19 ja hän 20 v. Miehen kotikasvatus oli ollut niin tiukka, että murrosikä alkoi vasta hänen muutettua lukion jälkeen pois kotoa opiskelemaan. Se ei kuitenkaan estänyt häntä seurustelemasta jo lukioiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parempi valita itselle nuorena hyvä mies sillä yli kolmikymppisten miesten taso alkaa nopeasti laskea
Miehillä on nuorena ollut varaa nyrpistellä meikäläiselle nörttitytölle. Olivat vain niistä pissiksistä kiinnostuneita. Turha kuvitella, että rupsahtaneina enää mitään mahdollisuuksia tällaiseen hyväpalkkaiseen ja huoliteltuun juristin.
Vierailija kirjoitti:
Jotain outoa, jos ei ole pannut parikymppisenä ainakin kahtakymmentä eri naista. Kokemusta täytyy olla, kun lähtee etsimään tositarkoituksella.
Sellainen tyyppi on jotenkin outo ja hyypiözonella,joka ei osaa lähestyä naista ja tehdä erilaisia aloitteita.
Nämä kaikki naiset kiertäneet yleensä tunnistaa ja voi keskittyä ihmiseen, joka kykenee parisuhteeseen eikä pelkästään ympäri kyliä panemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu kyvyttömyydestänne normaaliin elämään. Kautta maailman sivu on ollut kaikenlaisia kylähulluja, jotka eivät ole pärjänneet normaalilla tavalla.
Normaalilla tarkoittanet parisuhdetta.
Maailman sivu on ollut niin miehiä kuin naisia ilman kumppania. Toisilla jo heti päällepäin syyt esillä, toisilla piilommassa.
No eipä taida nykyisin olla paljon sellaisia miehiä, joilla 45-vuotiaana on aikuiset lapset ja takana 25 vuotta suht hyvää avioliittoa. Saa nähdä, minkälainen viidenkympin villitys tulee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota, tuota... tapasin mieheni kun itse olin 19 ja hän 20 v. Miehen kotikasvatus oli ollut niin tiukka, että murrosikä alkoi vasta hänen muutettua lukion jälkeen pois kotoa opiskelemaan. Se ei kuitenkaan estänyt häntä seurustelemasta jo lukioiässä.
Siinähän vaikuttaa varmasti moni asia. Esim. synnynnäinen persoona/temperamentti (joka ei vallitsevan käsityksen mukaan ole kasvuolosuhteista riippuvainen). Toiset ovat ulospäinsuuntautuneita vaikka olis kuinka paha olla sisällä, kun taas toiset syrjäytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt ne "hyvät" miehet 40 vuotiaana ottavat eron kun ovat jo katsellut samaa naamaa 20vuotta. Vaihtavat nuorempaan.
Tai heidän vaimot täällä palstalla valittavat kun suhde on täyttä kuraa ja mies ei ole enää sama kuin 20 vuotiaana.
Ei.
Usko tai älä se hyvä mies onnittelee itseään päivittäin hyvästä vaimosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika outoa, että joku ottaa tällaiset yleiset hokemat kirjallisesti. Ohjeessa voi olla pointisa, mutta ei kai kukaan oikeasti tarkoita, että nämä hokemat olisivat jotenkin deterministisiä?
Nuoruuskin on jo aika joustava käsite. Jos hyvällä puolisolla tarkoittaa henkilöä, joka haluaa ja kykenee sitoutumana, niin yleensä nämä sitoutuvat aika nuorena, ei välttämättä heti ensimmäisen kanssa, eikä edes toisen, mutta se itsensä löytämiseen ei mene kymmeniä vuosia ja rysittyjä ihmissuhteita.
Toisaalta tämä keskuistelu heikosta itsetunnosta. Käsittääkseni se nyt on aika usein puute ihmissiuhteissa. Sillä taas ei ole mitään merkitystä, onko huono itsetunto henkilön oma vika tai ei - henkiset ongelmat aiheuttavat ongemlia suhteessa, riippumatta siitä, mistä ne johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Parempi valita itselle nuorena hyvä mies sillä yli kolmikymppisten miesten taso alkaa nopeasti laskea
Ja silloin erotaan ja otetaan aina uusi 2-kymppinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan osanneet ajatella kaluaan pitemmälle, myöhemmin kaduttaa.
Jep. Ujot hissukkaäijät vois lopettaa sen naisten pyörittämisen parikymppisinä.
Täh ??? Sellaiset ei ole sitä edes aloittaneet.
Ennemminkin taitaa olla toisin päin. Sellaiset tykkää harrastaa paljon seksiä ja taas ne, joille naisen iskeminen on vaikeaa pariutuu nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eipä taida nykyisin olla paljon sellaisia miehiä, joilla 45-vuotiaana on aikuiset lapset ja takana 25 vuotta suht hyvää avioliittoa. Saa nähdä, minkälainen viidenkympin villitys tulee...
25v hyvää avioliittoa niin ei varmasti eroa.
Niin paljoa se toisen naama ei kyllästytä.
Harvassa on tuommoiset pariskunnat jotka kestäneet ruuhkavuodet ja murkkuiän. Topi ja Riitta Uosukainen. Siinäpä vasta pariskunta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt ne "hyvät" miehet 40 vuotiaana ottavat eron kun ovat jo katsellut samaa naamaa 20vuotta. Vaihtavat nuorempaan.
Tai heidän vaimot täällä palstalla valittavat kun suhde on täyttä kuraa ja mies ei ole enää sama kuin 20 vuotiaana.Ei.
Usko tai älä se hyvä mies onnittelee itseään päivittäin hyvästä vaimosta.
Sellaiset "hyvät miehet", jotka on ensimmäisessä vakavassa parisuhteessaan tai eivät tiedä, minkälaisia muut naiset saattaa olla, ei välttämättä onnittele itseään. Kuvittelevat, että heillä on vielä markkina-arvoa kuten 20 vuotta sitten ja naismakukin on jäänyt sinne nuoruuteen, tähtäilevät edelleen niitä pikkupimuja. Miksi niin moni eroaa ja sitten vinkuu takaisin, kun eronneen elämä ei mennytkään niinkuin kuvitteli ja liian myöhään tajusi, kuinka hyvä vaimo olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas lähes kaikki vaihtavat puolisoa siinä kolmenkympin hujakoilla, kun ovat aikuistuneet ja tietävät mitä haluavat. Ne ensimmäiset suhteet on monesti vain seurustelun ja yhdessä asumisen harjoittelua. Usein niissä myös kasvetaan ihmisinä ihan eri suuntiin.
Se aikuisten suhde on sitten se oikea ja vakava suhde. Kihlat, vihkisormukset, asuntolaina, lapset – tai sitten ei, kuten esimerkiksi omassa tapauksessani, mutta kuitenkin selkeästi erilainen sitoumus. Nähdään se toinen oikeasti vierellä loppuelämäksi eikä vain siinä hetkessä.
Oma kokemus on että juuri tuo kihlat, häät, omakotitalo, lapset, koira &farmari on se putki, mikä siinä kolmen- ja neljänkympin välillä usein johtaa eroon. Tämähän näkyy monasti esim. uusilla omakotitaloalueilla, jonne samanaikaisesti rakentavat samassa elämäntilanteessa olevat perheet. Siinä sitten muutamien asuinvuosien jälkeen alkaa hiljalleen tippumaan taloja välittäjille myyntiin, kun lusikoita laitetaan jakoon.
Oma ajatus on, että tuossa kuviossa ei usein tiedetä mitä halutaan, vaan eletään niin kuin oletetaan että kuuluu. Pariutumisessakaan ei ehkä ole olleet ihan parhaat työkalut tai itsetuntemus ja saattaa olla että se oikea aikuistuminen tapahtuu vasta sen eron myötä.
Vierailija kirjoitti:
Aika outoa, että joku ottaa tällaiset yleiset hokemat kirjallisesti. Ohjeessa voi olla pointisa, mutta ei kai kukaan oikeasti tarkoita, että nämä hokemat olisivat jotenkin deterministisiä?
Nuoruuskin on jo aika joustava käsite. Jos hyvällä puolisolla tarkoittaa henkilöä, joka haluaa ja kykenee sitoutumana, niin yleensä nämä sitoutuvat aika nuorena, ei välttämättä heti ensimmäisen kanssa, eikä edes toisen, mutta se itsensä löytämiseen ei mene kymmeniä vuosia ja rysittyjä ihmissuhteita.
Toisaalta tämä keskuistelu heikosta itsetunnosta. Käsittääkseni se nyt on aika usein puute ihmissiuhteissa. Sillä taas ei ole mitään merkitystä, onko huono itsetunto henkilön oma vika tai ei - henkiset ongelmat aiheuttavat ongemlia suhteessa, riippumatta siitä, mistä ne johtuu.
Mutta luulen että näillä "hyvistä miehistä" puhuvilla naisilla ei ole läheskään kaikilla itselläänkään hyvä itsetunto. Siksi on hassua nähdä vain persoonaltaan lähes virheettömät miehet hyvinä kumppaneina, kun eihän kukaan naisiltakaan tällaista odota. Tai eivät naiset itse ainakaan
Onko hyviä miehiä edes olemassakaan? Jos on niin ovat kyllä todella harvinaisia, mutta keskinkertaisia ja huonoja kyllä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Onko hyviä miehiä edes olemassakaan? Jos on niin ovat kyllä todella harvinaisia, mutta keskinkertaisia ja huonoja kyllä löytyy.
Kuka helvetti ajattelee näin? Kai nyt itsekin tajuat, että tuo on lähinnä vihasta tai katkeruudesta kumpuavaa ajatusta eikä mikään totuus?
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaverit joiden itsetunto on lytätty huonojen kotiolojen vuoksi, on harvemmin niitä ihanteellisia kumppaneita. Yllä onkin lueteltu erilaisia psykologisia murheita, riippuvuuksia ja kaikenlaisia psykoottisia käyttäytymismalleja.
Kannattaa vältellä näitä vanhoja poikia, niin välttyy monelta murheelta. Kannattaa mieluummin kytätä niitä hyviä silloin tällöin vapautuvia.
Jos sosiaalisuuttaan kehittää aktiivisesti ja käy esim. terapiassa ja tapaa kaikenlaisia ihmisiä ennakkoluulottomasti niin lapsuuden traumoista voi myös päästä yli. Kuitenkin jos mitään ei asian suhteen tee, niin sitten jää vanhaksi pojaksi. Itse olen havainnut, että näissä traumatisoituneissa on hyvin itsepäisiä tyyppejä, jotka kuvittelevat että heidän ei tarvitse oppia mitään uutta tai kehittää itseään. Naisten suhteen heillä on kuitenkin paljon tiukkoja vaatimuksia. Itsensä kehittämistä elämä kuitenkin on ja nämä "haluan että mut hyväksytään tällaisena" -tyypit ovat kyllä sietämätöntä seuraa.
Jep. Ujot hissukkaäijät vois lopettaa sen naisten pyörittämisen parikymppisinä.