1970-luvun Suomessa ihmiset voivat henkisesti paremmin

Nykyään tehdään vähemmän itsemurhia kuin 70-luvulla.

Perhesurmat ovat vähentyneet puoleen 60-luvun tasosta.

Liikennekuolemat ovat vähentyneet murto-osaan 70-luvusta vaikka autoja on nykyään moninkertainen määrä.

Myös lasten tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet murto-osaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia sai lyödä ja vaimon ottaa väkisin.

Ihanaa aikaa.

Minä olen syntynyt -74, eikä minua koskaan lyöty tai piiskattu vanhempien toimesta, toki joskus uhkailtiin. 80-luvulta muistan yhden luokkatoverin, jota piiskattiin kotona, mutta hän olikin erityisen kuriton tapaus. Mutta yleisesti ottaen lasten kurittaminen kuului mielestäni aiemmille vuosikymmenille, 70-luvulla oli jo vapaampaa.

Oli yleisempää kuin nykyään ja täysin sallittua. Se, että sinua ei lyöty, ei tarkoita mitään. Näistähän kun ei muutenkaan puhuttu.

Se, ettei se ollut vielä laissa kiellettyä, ei tarkoita, että se olisi ollut yleisesti hyväksyttyä enää siinä vaiheessa. Asenteet muuttuvat pikkuhiljaa, ja esim. kasvatuksen ammattilaiset paheksuivat ruumiillista kuritusta ja tilalle esitettiin yhä enemmän muita vaihtoehtoja. Tosin kaikki perheethän eivät näistä piittaa, esiintyyhän lyömistä joissain perheissä vielä nykyäänkin.

Kyllä aika moni kasvatuksen ammattilainenkin käytti ruumiillista kuritusta 70-luvulla.

Vrt. tämä päivä jolloin moni päiväkoti vielä jäähyttää lapsia, vaikka tutkimuksissa jäähyttäminen on todettu haitalliseksi jo vuosia sitten.

Kasvatusalan kentän asenteet laahaavat aina jäljessä tutkijoita, ja vielä enemmän jäljessä laahaavat lasten vanhempien asenteet.

Mikä näiden ammattilaisten ajatus oli siitä, että mikä siinä kurittamisessa oli niin hyvää? Joo, ymmärrän jollain tavalla sen logiikan, jos pienellä lapsellä, joka ei ymmärrä puhetta, niin jos teosta x seuraa ikävä tunne y, niin näiden välille syntyy yhteys jonkinlainen looginen yhteys. Mutta mikä logiikka siinä oli isomman lapsen kohdalla? Kyllä esim. minä olin ihan fiksu ja kiltti tyttö, mutta silti tietysti joskus sattui joku lipsahdus tai unohdus. Olisin torumisen kokenut ihan riittävänä rangaistuksena, mutta silti aika pienestäkin asiasta otettiin "kasvatusmielessä" se vyö ja kuritettiin. MIelestäni se oli vain nöyryyttävää eikä kasvattavaa, kun vielä joskus 12-vuotiaanakin tällä tavalla pepulle kuritettiin. 

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla ihmiset oli terveitä ja solakoita.

Harvoin näki jonkun lihavan läskin.

Silloinen läski oli nykyinen normaali tai ehkä hieman tukeva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla ihmiset oli terveitä ja solakoita.

Harvoin näki jonkun lihavan läskin.

Silloinen läski oli nykyinen normaali tai ehkä hieman tukeva.

Tuo taitaakin olla ainoa asia, joka 1970- luvulla oli paremmin. Ehkä myös se, että oltiin vähempään tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla ihmiset oli terveitä ja solakoita.

Harvoin näki jonkun lihavan läskin.

Sulla taitaa olla pakkomielle tuosta ' läskistä'. Voisi sinunkin elämä parantua, kun lakkaisit kiinnittämästä huomioita asioihin jotka eivät sinulle kuulu. Keskity elämääsi ja anna ihmisten olla sellaisia kuin ovat.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulta muistan sen, että ihan normi tehdastyöläisperheilläkin oli kivat omakokitalot pihoineen, joissa kavereiden kanssa leikittiin. Aika huolettoman oloista aikaa. Ei ollut rahaa yllin kyllin, mutta oikeastaan kaikki tarpeellinen. Ja joskus käytiin ihan lomalla Espanjassa! :O

Rautaruukin, Kemiran, Strömbergin tms. työntekijöillä tilanne olikin varmaan tuollainen.

Myös rakennusalalla oli ok palkat.

Kyllä ruumiillinen kuritus vielä 70-luvulla oli ihan maan tapa. Sitä pidettiin kasvatuksena. Pahoinpitelyä siitä tuli vasta 80-luvun puolivälissä.

Siskon kanssa joskus vertailtiin saunassa kummalla oli pahemmat juomut takalistossa. Siitä äiti ja isi eivät tykänneet.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tehdään vähemmän itsemurhia kuin 70-luvulla.

Perhesurmat ovat vähentyneet puoleen 60-luvun tasosta.

Liikennekuolemat ovat vähentyneet murto-osaan 70-luvusta vaikka autoja on nykyään moninkertainen määrä.

Myös lasten tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet murto-osaan.

Näihin väitteisiin kaipaisi sitä faktatietoa. Ymmärrätkö, että tuona aikana asiat hoidettiin pintapuolisesti hyvin. Ei ollut kovin paljon asioita, joita tilastoitiin tai tutkittiin kunnolla. Mennyt maailma ei ollut mikään ihannemaailma. Oli paljon asioita, joita ei ymmärretty samoin kuin tänä päivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla ihmiset oli terveitä ja solakoita.

Harvoin näki jonkun lihavan läskin.

Sulla taitaa olla pakkomielle tuosta ' läskistä'. Voisi sinunkin elämä parantua, kun lakkaisit kiinnittämästä huomioita asioihin jotka eivät sinulle kuulu. Keskity elämääsi ja anna ihmisten olla sellaisia kuin ovat.

Vaikka ihmiset olivat yleensä hoikkia, sydänkohtaukset kaatoivat miestä kuin heinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia sai lyödä ja vaimon ottaa väkisin.

Ihanaa aikaa.

Minä olen syntynyt -74, eikä minua koskaan lyöty tai piiskattu vanhempien toimesta, toki joskus uhkailtiin. 80-luvulta muistan yhden luokkatoverin, jota piiskattiin kotona, mutta hän olikin erityisen kuriton tapaus. Mutta yleisesti ottaen lasten kurittaminen kuului mielestäni aiemmille vuosikymmenille, 70-luvulla oli jo vapaampaa.

Oli yleisempää kuin nykyään ja täysin sallittua. Se, että sinua ei lyöty, ei tarkoita mitään. Näistähän kun ei muutenkaan puhuttu.

Varmasti yleisempää, mutta myöskin lapsista kasvoi terveempiä aikuisia. Ei tarvittu mielialalääkkeitä tai huumeita. katsokaa nykymaailmaa varsinkin te vanhemmat, jotka ovat nähneet jotain muutakin. Lapset voi paljon huonommin kuin ennen

mies52v

Kasvoi terveempiä aikuisia?

70-luvun lapsista kasvoi mielialalääkkeitä syöviä aikuisia.

70-luvulla ei syöty masennuslääkkeitä, sillä niitä ei ollut. Ihmiset lääkitsivät itseään viinalla. Osa veti viinaa ja lääkkeitä sekaisin.

Liimaa haistelevia lapsia oli jokaisella luokalla. Sitä paheksuttiin jonkin verran, mutta hajukumien haistelu oli täysin hyväksyttävää 🤪 Ne hajukumit olivat kyllä ihan kivoja.

Ihan kamalaa aikaa. Älytöntä rasismia ja asenteet naisia kohtaan ihan toiset kuin nykyään. Homot oli tiukasti kaapissa ja pilkan kohde.Homous oli laillistettu mutta yllytyskielto edelleen voimassa. Yhdenmukainen ja tylsä kulttuuri. Pojat ja tytöt erotettu koulussa kaikissa asioista toisistaan. Yksinäinen nainen ei ollut sinkku vaan vanhapiika, siis huono ja epäonnistunut kun ei ollut saanut miestä. Muistan senkin kun teininä kävin 80-luvulla yhden kaverin isän työpaikalla: toimiston jokainen seinä oli peitetty pornokuvilla. Oli sekin työympäristö. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsia sai lyödä ja vaimon ottaa väkisin.

Ihanaa aikaa.

Joo, mutta se vaimo voi myös tempaista kaulimella. Ja sen veli saattoi tulla jatkamaan juttua. Minä tempaisin naapurin mölöisännälle ämpärillisen vettä päähän, kun kiusasi mua, kun olin muutaman vuoden ikäinen. Ihmiset ei olleet puolustuskyvyttömiä tai yksin.

Mutta juu, kaikki ei tuolloin ollut paremmin. Aika moni asia silti ei ollut sen huonommin kuin nytkään. Tai oli eritavalla huonommin.

Mutta oleellista oli se, että kaikki näkivät elintason nousevan. Jos ei pienviljelys kannattanut, voit lähteä Ruotsiin. Oli toivoa ja vaihtoehtoja, jos jollain vaikeaa olikin. Etkä ollut kenenkään orja. Elämä oli omissa käsissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulta muistan sen, että ihan normi tehdastyöläisperheilläkin oli kivat omakokitalot pihoineen, joissa kavereiden kanssa leikittiin. Aika huolettoman oloista aikaa. Ei ollut rahaa yllin kyllin, mutta oikeastaan kaikki tarpeellinen. Ja joskus käytiin ihan lomalla Espanjassa! :O

Ja se kiva sitten kostautui 90-luvun alussa.

Vain osittain. Eivät kaikki eläneet yli varojensa.

Mutta lopetti kyllä tietyn aikakauden.

Pienet kaupungit oli elinvoimaisia. Ei ollut vallalla ajatus, että heti vaan kun mahdollista pois täältä Helsinkiin, Tampereelle tms. eikä ikinä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia sai lyödä ja vaimon ottaa väkisin.

Ihanaa aikaa.

Minä olen syntynyt -74, eikä minua koskaan lyöty tai piiskattu vanhempien toimesta, toki joskus uhkailtiin. 80-luvulta muistan yhden luokkatoverin, jota piiskattiin kotona, mutta hän olikin erityisen kuriton tapaus. Mutta yleisesti ottaen lasten kurittaminen kuului mielestäni aiemmille vuosikymmenille, 70-luvulla oli jo vapaampaa.

Oli yleisempää kuin nykyään ja täysin sallittua. Se, että sinua ei lyöty, ei tarkoita mitään. Näistähän kun ei muutenkaan puhuttu.

Se, ettei se ollut vielä laissa kiellettyä, ei tarkoita, että se olisi ollut yleisesti hyväksyttyä enää siinä vaiheessa. Asenteet muuttuvat pikkuhiljaa, ja esim. kasvatuksen ammattilaiset paheksuivat ruumiillista kuritusta ja tilalle esitettiin yhä enemmän muita vaihtoehtoja. Tosin kaikki perheethän eivät näistä piittaa, esiintyyhän lyömistä joissain perheissä vielä nykyäänkin.

Kyllä aika moni kasvatuksen ammattilainenkin käytti ruumiillista kuritusta 70-luvulla.

Vrt. tämä päivä jolloin moni päiväkoti vielä jäähyttää lapsia, vaikka tutkimuksissa jäähyttäminen on todettu haitalliseksi jo vuosia sitten.

Kasvatusalan kentän asenteet laahaavat aina jäljessä tutkijoita, ja vielä enemmän jäljessä laahaavat lasten vanhempien asenteet.

Mikä näiden ammattilaisten ajatus oli siitä, että mikä siinä kurittamisessa oli niin hyvää? Joo, ymmärrän jollain tavalla sen logiikan, jos pienellä lapsellä, joka ei ymmärrä puhetta, niin jos teosta x seuraa ikävä tunne y, niin näiden välille syntyy yhteys jonkinlainen looginen yhteys. Mutta mikä logiikka siinä oli isomman lapsen kohdalla? Kyllä esim. minä olin ihan fiksu ja kiltti tyttö, mutta silti tietysti joskus sattui joku lipsahdus tai unohdus. Olisin torumisen kokenut ihan riittävänä rangaistuksena, mutta silti aika pienestäkin asiasta otettiin "kasvatusmielessä" se vyö ja kuritettiin. MIelestäni se oli vain nöyryyttävää eikä kasvattavaa, kun vielä joskus 12-vuotiaanakin tällä tavalla pepulle kuritettiin. 

Siihen aikaan ei niin eroteltu. Koiraoppaassakin käskettiin läpsiä pentua sanomalehdellä niin se oppii olemaan. Tajusin sitten aika äkkiä, että meidän koira oli samaa tekoa kuin sinä. Se pelkäsi sanomalehtikääröä koko ikänsä.

Fiksut ihmiset toki olisivat oivaltaneet kasvattaa sinua puheella siihenkin aikaan. Ohjeistukset olivat karvalakkimallia. Tarkoitus oli, että niillä opeilla kovapäisimmät oppivat senverran pelkäämään seurauksia, että uskovat vanhempiaan ja muitakin, jotka kurittamaan joutuivat. Ei ollut aikaa jäädä ketään kasvattamaan tuntikausiksi raskaiden töiden päälle, kun oli useampia kuritettaviakin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli ankeaa aikaa yhtenäiskulttuureineen, huvikieltoineen ja surkeine viihdetarjontoineen. Neuvostoliiton persettä nuoltiin, devalvaatioita piisasi, liikenneturvallisuus oli jotain kaameaa, palkan ostovoima oli huono jne.

Ei tule ikävä!

Mikä ihmeen "yhtenäiskulttuuri"? Esimerkiksi 70-luvun puolivälissä myydyimmät levyt olivat Hurriganesin Roadrunner ja Erkki Junkkarisen Ruusuja hopeamaljassa, paljon sen enempää tuskin voi populaarimusiikissa eroa olla.

Mutta Hurriganes oli nuorison juttu.

Rokkikeikalla käyvä aikuinen olisi ollut naurunaihe, retardi.

Suomi töllötti telkusta lauantaitansseja.

Irwin oli esikuva monelle, Alko pistää pulloon ja minä kaadan kalloon....

Musiikki oli hieman menevämpää kuin Junkkarinen ja kumppanit, mutta lavatanssikamaa silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia sai lyödä ja vaimon ottaa väkisin.

Ihanaa aikaa.

Minä olen syntynyt -74, eikä minua koskaan lyöty tai piiskattu vanhempien toimesta, toki joskus uhkailtiin. 80-luvulta muistan yhden luokkatoverin, jota piiskattiin kotona, mutta hän olikin erityisen kuriton tapaus. Mutta yleisesti ottaen lasten kurittaminen kuului mielestäni aiemmille vuosikymmenille, 70-luvulla oli jo vapaampaa.

Oli yleisempää kuin nykyään ja täysin sallittua. Se, että sinua ei lyöty, ei tarkoita mitään. Näistähän kun ei muutenkaan puhuttu.

Se, ettei se ollut vielä laissa kiellettyä, ei tarkoita, että se olisi ollut yleisesti hyväksyttyä enää siinä vaiheessa. Asenteet muuttuvat pikkuhiljaa, ja esim. kasvatuksen ammattilaiset paheksuivat ruumiillista kuritusta ja tilalle esitettiin yhä enemmän muita vaihtoehtoja. Tosin kaikki perheethän eivät näistä piittaa, esiintyyhän lyömistä joissain perheissä vielä nykyäänkin.

Kyllä aika moni kasvatuksen ammattilainenkin käytti ruumiillista kuritusta 70-luvulla.

Vrt. tämä päivä jolloin moni päiväkoti vielä jäähyttää lapsia, vaikka tutkimuksissa jäähyttäminen on todettu haitalliseksi jo vuosia sitten.

Kasvatusalan kentän asenteet laahaavat aina jäljessä tutkijoita, ja vielä enemmän jäljessä laahaavat lasten vanhempien asenteet.

Mikä näiden ammattilaisten ajatus oli siitä, että mikä siinä kurittamisessa oli niin hyvää? Joo, ymmärrän jollain tavalla sen logiikan, jos pienellä lapsellä, joka ei ymmärrä puhetta, niin jos teosta x seuraa ikävä tunne y, niin näiden välille syntyy yhteys jonkinlainen looginen yhteys. Mutta mikä logiikka siinä oli isomman lapsen kohdalla? Kyllä esim. minä olin ihan fiksu ja kiltti tyttö, mutta silti tietysti joskus sattui joku lipsahdus tai unohdus. Olisin torumisen kokenut ihan riittävänä rangaistuksena, mutta silti aika pienestäkin asiasta otettiin "kasvatusmielessä" se vyö ja kuritettiin. MIelestäni se oli vain nöyryyttävää eikä kasvattavaa, kun vielä joskus 12-vuotiaanakin tällä tavalla pepulle kuritettiin. 

Siihen aikaan ei niin eroteltu. Koiraoppaassakin käskettiin läpsiä pentua sanomalehdellä niin se oppii olemaan. Tajusin sitten aika äkkiä, että meidän koira oli samaa tekoa kuin sinä. Se pelkäsi sanomalehtikääröä koko ikänsä.

Fiksut ihmiset toki olisivat oivaltaneet kasvattaa sinua puheella siihenkin aikaan. Ohjeistukset olivat karvalakkimallia. Tarkoitus oli, että niillä opeilla kovapäisimmät oppivat senverran pelkäämään seurauksia, että uskovat vanhempiaan ja muitakin, jotka kurittamaan joutuivat. Ei ollut aikaa jäädä ketään kasvattamaan tuntikausiksi raskaiden töiden päälle, kun oli useampia kuritettaviakin vielä.

Nykyään sitten lässytetään koko ilta tyyliin "äiti näkee, että sinä Nico olet vihainen, mutta silti pitää olla kiltisti". Ja sitten joskus ilta yhdentoista jälkeen kun Nico on suostunut sänkyyn, googlataan netistä uhmakkuushäiriön ja ADD:n oireita kun mietitään, että miksei se Nico halua totella vaikka niin kovasti lässytettiin.

Vierailija kirjoitti:

Olin alle kouluikäinen 70-luvulla. Muistan sen ydinsodan ja maailmanlopun pelon joka tihkui kaikkialta. En uskonut eläväni aikuiseksi asti, koska pian USA ja Neuvostoliitto tuhoavat kaiken elollisen atomipommilla.

Oliko se nin ihanaa aikaa?

Voihan se nytkin tapahtua. Napinpainajia vain on enemmän kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia sai lyödä ja vaimon ottaa väkisin.

Ihanaa aikaa.

Minä olen syntynyt -74, eikä minua koskaan lyöty tai piiskattu vanhempien toimesta, toki joskus uhkailtiin. 80-luvulta muistan yhden luokkatoverin, jota piiskattiin kotona, mutta hän olikin erityisen kuriton tapaus. Mutta yleisesti ottaen lasten kurittaminen kuului mielestäni aiemmille vuosikymmenille, 70-luvulla oli jo vapaampaa.

Minä olen syntynyt -67 ja olen saanut piiskaa, mutta sitäkin enemmän ja usein tykkapöllyjä.

Koulussa oli opettaja, joka veteli viivottimella oppilaiden sormille.

Enkä koskaan lapsena keskutellut kavereiden kanssa kurittamisesta.

70-luvulla oli kodittimia metsien miehiä huomattavasti enemmän kuin nykyään. Osa heistä oli miehiä, jotka eivät selvinneet sodan kauhuista.

Asuttiin ahtaasti, oma perheeni ensin alivuokralaisena, sitten 4-henkinen perhe kerrostalokaksiossa. Kaupoissa valikoima oli huomattavasti suppeampia. Ei ollut esim avocadoja, saati herkkujuustoja. Lapset saivat ostaa tupakkaa, ja sitä lähetettiin hakemaan vanhemmille. Lapset saattoivat hakea ryypiskeleviä vanhempia kapakoista kotiin. Alkoholia ei tarjoiltu ilman ruokaa. Ja naiset eivät muuten päässet ilman miesseuraa ravintoloihin.