Vatsakkaat (nuoret)naiset

Pullukkojen kokoontumis ajot täällä näköjään ja vielä hölmöjen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko porukka ihmettelee miksi kansa lihoo? Ei taida olla teitäkään älyllä varjeltu.

Mun mielestä on turha itkupahastua, jos porukka miettii, että miksi nuorillakin naisilla menee nykyään kilot mahaan eikä tisseihin, reisiin ja p.erseeseen, kuten nuorilla naisilla pitäisi mennä, mikäli hormonit vain ovat kohdallaan.

Kyllä mulla meni nuorenakin kilot vatsaan niin kuin kaikilla meidän suvussa, kyseessä on ihan geneettinen ominaisuus. Vaikka olen välillä lihonut, lantio mulla on ollut aina S-kokoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän laihdutuksessa yksi ongelma ole se, että reippaan ylipainon karistaminen vie oikeasti aikaa. Nykyisin monet ovat niin kärsimättömiä, etteivät jaksa edes kirjaa lukea. Laihdutus koetaan raskaaksi, kun uuteen ruokavalioon pitäisi sitoutua kuukausista jopa muutamaan vuoteen ja laihduttamisen jälkeenkään ei voisi palata aiempaan ruokavalioon. Jos pudotettavaa painoa olisi vaikka 40 kiloa, niin sen pudottamiseen on varattava paljon aikaa. Eivät kilot päivässä tai muutamassa viikossa katoa, kun ne eivät sellaisessa ajassa ole tulleet. Laihdutusurakka voi tuntua niin suurelta, ettei sitä jaksa edes yrittää.

Minä laihdutin 20 kiloa raskauskiloja pois imetyksen loputtua. Meni 5 kuukautta. Olin aivan ehdoton ruokavaliosta, enkä poikennut ruokavaliosta edes jouluna tai synttäreinä. Kyllähän tuo työtä vaati. Kilot eivät kuitenkaan olisi lähteneet itsestään.

Ei laihtumiseen tarvita uutta ruokavaliota. Riittää että syö kalorimääräisesti vähemmän. Toki jos ruokavalio on sokeria ja roskaruokaa niin silloin suosittelen uutta ruokavaliota olipa hoikka tai lihava. Itse syön samaa ruokaa kuin viimeiset 30 vuotta eikä ole aikomusta vaihtaa ruokavaliota. Ruokani on terveellistä ja ravitsevaa eikä sisällä roskaruokaa tai esim. kahvileipää.

Minulle kilot tuli hetkessä. Siinä olet oikeassa että laihtuminen vaatii kärsivällisyyttä. Minulla vuodessa tippunut 16 kg, vielä toinen mokoma edessä. Siksi ruoan kannattaa olla sellaista että valiota pystyy noudattamaan pitkiäkin aikoja. Minä tykkään kasviksista ja terveysruoasta ja olen sellaista aina syönyt niin minulla ei ole onneksi vaikeuksia jatkaa samalla linjalla. 

Miten ihmeessä sait terveysruoalla hankittua 30+ kiloa ylipainoa?

Tamoksifeenin aloituksen jälkeen lihoin 16 kiloa 7 viikossa, en ehtinyt ajatella koko asiaa kun oli vakavammat asiat mielen päällä kuten hengissä selviytyminen. Seuraavat 16 kiloa tulivat niin ikään 2 kuukaudessa kilpirauhasleikkauksen jälkeen. Yritin laihduttaa tuon koko 2 kk mutta ei mitään vaikutusta. Ehkä se painonnousu hidastui. Vasta kun sain tyroksiinin niin laihduttaminen alkoi tepsiä.

Toki myös liikunta oli vähäistä leikkauksien, sytojen ja sairaalajaksojen aikana. Sairaalassa muuten syötetään ihan hemmetisti ruokaa, koko ajan piti puputtaa jotain, ei ehtinyt edellisestä toipua.

Sitten on toki unettomuus, se nostaa minulla painoa. Hyvät yöunet sen sijaan laihduttaa.

Ei se niin helppoa ole kun on koko elämä sekaisin sekä keho ja terveys. Kaukana on ne päivät kun oli terve ja pystyi liikkumaankin niin paljon kuin ikinä vain halusi. Välillä menee monta päivää ettei kivuilta pääse sängystä, keljuttaa. 

Kukaan ei pakota syömään kaikkea mitä sairaala tarjoaa. Minäkin tein sen virheen, että vedin itseni ähkyyn joka aterialla sairaalassa. Ei ollut yhtään tapaistani. Lihoin lyhyessä ajassa ainakin 5 kiloa. 😅

Minä laihduin sairaalassa, kun aikoinaan olin 1,5 kk, koska ruoka oli aivan kamalaa. Toivottavasti ruoka on parantunut, tuntui pahalta lähettää useimmat ruokalautaiset koskematta takaisin (ruokahävikki).

Niissä on ymmärtääkseni tosi paljon vaihtelua. Toisessa paikassa saat jotain mautonta liisteriä ja kuivan leivän kannikan. Toisessa saat salaatin, leivät päällisineen, valtavan vuoren kunnon ruokaa ja vielä jälkiruoan.

Vierailija kirjoitti:

Pullukkojen kokoontumis ajot täällä näköjään ja vielä hölmöjen.

Hölmö oot sinä kun et osaa edes taivuttaa sanoja.

Ja sitten ihmetellään ja taivastellaan anoreksiaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän laihdutuksessa yksi ongelma ole se, että reippaan ylipainon karistaminen vie oikeasti aikaa. Nykyisin monet ovat niin kärsimättömiä, etteivät jaksa edes kirjaa lukea. Laihdutus koetaan raskaaksi, kun uuteen ruokavalioon pitäisi sitoutua kuukausista jopa muutamaan vuoteen ja laihduttamisen jälkeenkään ei voisi palata aiempaan ruokavalioon. Jos pudotettavaa painoa olisi vaikka 40 kiloa, niin sen pudottamiseen on varattava paljon aikaa. Eivät kilot päivässä tai muutamassa viikossa katoa, kun ne eivät sellaisessa ajassa ole tulleet. Laihdutusurakka voi tuntua niin suurelta, ettei sitä jaksa edes yrittää.

Minä laihdutin 20 kiloa raskauskiloja pois imetyksen loputtua. Meni 5 kuukautta. Olin aivan ehdoton ruokavaliosta, enkä poikennut ruokavaliosta edes jouluna tai synttäreinä. Kyllähän tuo työtä vaati. Kilot eivät kuitenkaan olisi lähteneet itsestään.

Ei laihtumiseen tarvita uutta ruokavaliota. Riittää että syö kalorimääräisesti vähemmän. Toki jos ruokavalio on sokeria ja roskaruokaa niin silloin suosittelen uutta ruokavaliota olipa hoikka tai lihava. Itse syön samaa ruokaa kuin viimeiset 30 vuotta eikä ole aikomusta vaihtaa ruokavaliota. Ruokani on terveellistä ja ravitsevaa eikä sisällä roskaruokaa tai esim. kahvileipää.

Minulle kilot tuli hetkessä. Siinä olet oikeassa että laihtuminen vaatii kärsivällisyyttä. Minulla vuodessa tippunut 16 kg, vielä toinen mokoma edessä. Siksi ruoan kannattaa olla sellaista että valiota pystyy noudattamaan pitkiäkin aikoja. Minä tykkään kasviksista ja terveysruoasta ja olen sellaista aina syönyt niin minulla ei ole onneksi vaikeuksia jatkaa samalla linjalla. 

Miten ihmeessä sait terveysruoalla hankittua 30+ kiloa ylipainoa?

Tamoksifeenin aloituksen jälkeen lihoin 16 kiloa 7 viikossa, en ehtinyt ajatella koko asiaa kun oli vakavammat asiat mielen päällä kuten hengissä selviytyminen. Seuraavat 16 kiloa tulivat niin ikään 2 kuukaudessa kilpirauhasleikkauksen jälkeen. Yritin laihduttaa tuon koko 2 kk mutta ei mitään vaikutusta. Ehkä se painonnousu hidastui. Vasta kun sain tyroksiinin niin laihduttaminen alkoi tepsiä.

Toki myös liikunta oli vähäistä leikkauksien, sytojen ja sairaalajaksojen aikana. Sairaalassa muuten syötetään ihan hemmetisti ruokaa, koko ajan piti puputtaa jotain, ei ehtinyt edellisestä toipua.

Sitten on toki unettomuus, se nostaa minulla painoa. Hyvät yöunet sen sijaan laihduttaa.

Ei se niin helppoa ole kun on koko elämä sekaisin sekä keho ja terveys. Kaukana on ne päivät kun oli terve ja pystyi liikkumaankin niin paljon kuin ikinä vain halusi. Välillä menee monta päivää ettei kivuilta pääse sängystä, keljuttaa. 

Kukaan ei pakota syömään kaikkea mitä sairaala tarjoaa. Minäkin tein sen virheen, että vedin itseni ähkyyn joka aterialla sairaalassa. Ei ollut yhtään tapaistani. Lihoin lyhyessä ajassa ainakin 5 kiloa. 😅

Minä laihduin sairaalassa, kun aikoinaan olin 1,5 kk, koska ruoka oli aivan kamalaa. Toivottavasti ruoka on parantunut, tuntui pahalta lähettää useimmat ruokalautaiset koskematta takaisin (ruokahävikki).

Niissä on ymmärtääkseni tosi paljon vaihtelua. Toisessa paikassa saat jotain mautonta liisteriä ja kuivan leivän kannikan. Toisessa saat salaatin, leivät päällisineen, valtavan vuoren kunnon ruokaa ja vielä jälkiruoan.

Olen kasvissyöjä, sillä saattoi olla vaikutusta. Alue HUS.

Tuo vartalotyyppi vaikuttaa käsittääkseni myös siihen kuinka epäterveellistä lihominen itselle on. Mulla menee omenavartaloisena vyötärönympäryksen riskiraja yli heti, kun lihon joitakin kiloja yli 60 kg. Toiset voi painaa samalla vyötärönympäryslukemalla 80 kg.

Se on se ulospäin kallistunut kohtu mikä jokatoisella naisella pömpöttää. Ihmettelen kun tuota vaivaa ei 10v sitten ollut.

Vierailija kirjoitti:

Tuo vartalotyyppi vaikuttaa käsittääkseni myös siihen kuinka epäterveellistä lihominen itselle on. Mulla menee omenavartaloisena vyötärönympäryksen riskiraja yli heti, kun lihon joitakin kiloja yli 60 kg. Toiset voi painaa samalla vyötärönympäryslukemalla 80 kg.

En ole koskaan ollut omenavartaloinen, vaikka välillä on ollut maha ja välillä ei. Myös muut kuin omenavartaloiset voivat lihoa vatsasta. Itselläni se on ihonalaista rasvaa, ei viskeraalista.

Ennen ihmisillä ei ollut vatsanympärysrasvaa, se näytti hyvältä. Ei kannata kerryttää sitä fläsää nytkään niin on paremman näköinen ja terveempi. Kyse lienee itsekurista että voiko olla mättämättä ylimääräisiä kaloreita suuhun. Fysiikanlakeja ei kukaan voi rikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta ei saa keskustella ja ketju täyttyy "niin on miehetkin lihavia!" kommenteista.

No siis miehissä on enemmän ylipainoisia kuin naisissa, että näkisin sen suurempana ongelmana. Tottakai ylipaino ylipäätään on Suomessa todella vakava ja laaja ongelma.

Tämähän on tilastovirhe. Lihas painaa enemmän ja miehillä sitä on enemmän vaikkei olisi eläissään urheillut. Silmämääräisesti lihavampi nainen on luultavasti kevyempi ja BMI on pienempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 18v nainen ja BMI on 38, vatsaa löytyy ja silti olen päättänyt, etten häpeä vartaloani. On harmi, että olen päästänyt itseni tähän kuntoon, mutta en ikinä aio hävetä kehoani. En myöskään aio pukeutua säkkivaatteisiin, aivan sama mulle mitä sinä ap tai te setämiehet ajattelette kehostani.

Terveys?

Terveyteni tuskin sinua kiinnostaa. Vihaat lihavia, koska et itse ole tyytyväinen itseesi. Purkaat pahoinvointisi itseäsi heikompiin ihmisiin.

Purkaat? Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän laihdutuksessa yksi ongelma ole se, että reippaan ylipainon karistaminen vie oikeasti aikaa. Nykyisin monet ovat niin kärsimättömiä, etteivät jaksa edes kirjaa lukea. Laihdutus koetaan raskaaksi, kun uuteen ruokavalioon pitäisi sitoutua kuukausista jopa muutamaan vuoteen ja laihduttamisen jälkeenkään ei voisi palata aiempaan ruokavalioon. Jos pudotettavaa painoa olisi vaikka 40 kiloa, niin sen pudottamiseen on varattava paljon aikaa. Eivät kilot päivässä tai muutamassa viikossa katoa, kun ne eivät sellaisessa ajassa ole tulleet. Laihdutusurakka voi tuntua niin suurelta, ettei sitä jaksa edes yrittää.

Minä laihdutin 20 kiloa raskauskiloja pois imetyksen loputtua. Meni 5 kuukautta. Olin aivan ehdoton ruokavaliosta, enkä poikennut ruokavaliosta edes jouluna tai synttäreinä. Kyllähän tuo työtä vaati. Kilot eivät kuitenkaan olisi lähteneet itsestään.

Ei laihtumiseen tarvita uutta ruokavaliota. Riittää että syö kalorimääräisesti vähemmän. Toki jos ruokavalio on sokeria ja roskaruokaa niin silloin suosittelen uutta ruokavaliota olipa hoikka tai lihava. Itse syön samaa ruokaa kuin viimeiset 30 vuotta eikä ole aikomusta vaihtaa ruokavaliota. Ruokani on terveellistä ja ravitsevaa eikä sisällä roskaruokaa tai esim. kahvileipää.

Minulle kilot tuli hetkessä. Siinä olet oikeassa että laihtuminen vaatii kärsivällisyyttä. Minulla vuodessa tippunut 16 kg, vielä toinen mokoma edessä. Siksi ruoan kannattaa olla sellaista että valiota pystyy noudattamaan pitkiäkin aikoja. Minä tykkään kasviksista ja terveysruoasta ja olen sellaista aina syönyt niin minulla ei ole onneksi vaikeuksia jatkaa samalla linjalla. 

Miten ihmeessä sait terveysruoalla hankittua 30+ kiloa ylipainoa?

Tamoksifeenin aloituksen jälkeen lihoin 16 kiloa 7 viikossa, en ehtinyt ajatella koko asiaa kun oli vakavammat asiat mielen päällä kuten hengissä selviytyminen. Seuraavat 16 kiloa tulivat niin ikään 2 kuukaudessa kilpirauhasleikkauksen jälkeen. Yritin laihduttaa tuon koko 2 kk mutta ei mitään vaikutusta. Ehkä se painonnousu hidastui. Vasta kun sain tyroksiinin niin laihduttaminen alkoi tepsiä.

Toki myös liikunta oli vähäistä leikkauksien, sytojen ja sairaalajaksojen aikana. Sairaalassa muuten syötetään ihan hemmetisti ruokaa, koko ajan piti puputtaa jotain, ei ehtinyt edellisestä toipua.

Sitten on toki unettomuus, se nostaa minulla painoa. Hyvät yöunet sen sijaan laihduttaa.

Ei se niin helppoa ole kun on koko elämä sekaisin sekä keho ja terveys. Kaukana on ne päivät kun oli terve ja pystyi liikkumaankin niin paljon kuin ikinä vain halusi. Välillä menee monta päivää ettei kivuilta pääse sängystä, keljuttaa. 

Kukaan ei pakota syömään kaikkea mitä sairaala tarjoaa. Minäkin tein sen virheen, että vedin itseni ähkyyn joka aterialla sairaalassa. Ei ollut yhtään tapaistani. Lihoin lyhyessä ajassa ainakin 5 kiloa. 😅

Minä laihduin sairaalassa, kun aikoinaan olin 1,5 kk, koska ruoka oli aivan kamalaa. Toivottavasti ruoka on parantunut, tuntui pahalta lähettää useimmat ruokalautaiset koskematta takaisin (ruokahävikki).

Niissä on ymmärtääkseni tosi paljon vaihtelua. Toisessa paikassa saat jotain mautonta liisteriä ja kuivan leivän kannikan. Toisessa saat salaatin, leivät päällisineen, valtavan vuoren kunnon ruokaa ja vielä jälkiruoan.

Olen kasvissyöjä, sillä saattoi olla vaikutusta. Alue HUS.

Tuolla yhdellä se lihominen liittyi kilpirauhasen poistoon ha sytostaatteihin ja niiden yhteydessä kortisoniin. Silloin lihoo pyhällä hengelläkin, koska aineenvaihdunta siirtyy kerryttämään painoa. Itsekin lihoin 7 kg kilpirauhasen poiston jälkeen ennen lääkityksen vaikuttamista ja silti olin vähentänyt syömisiäni normaalista. Vastaavasti kilpirauhasen liikatoiminnassa lisäsin normaaliin suklaata 100 g pvssä, painonlasku pysähtyi sillä ja jäi paikoilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa puhua, tuollainen naisviha on hirveää, kattoisitte miehiä naiset on huomattavasti hoikempia ja naisella kuuluu olla muotoja.Miesten kuuluu olla lautoja, mutta onko.

Ei! Miesten kuuluu olla vähintään:

-183cm

-laatikkoleuka

-rasvaprosentti max.10%

-tummat hiukset

-erottuvat täydelliset lihakset

-salaperäinen viettelevä katse

- tummat piirteet

- valkoiset suorat hampaat

- penkistä nousee vähintään 180 kg

... entäs me naiset?

Vihaan koko termiä "naisella pitää olla muotoja=läskiä".

Läski on läskiä!!!! Naisilla

Ok nykyään jollakin naisilla on muotia olla "muodokas " eli läski. Voi sitä toki yrittää kaunistella mutta muuksi ei muutu,läski on rumaa ja epäterveellistä vaikka sen yrittäisi kaunistella miten päin vaan.

Hyi.

Helv.

N 28

Et sinä ole nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta ei saa keskustella ja ketju täyttyy "niin on miehetkin lihavia!" kommenteista.

No siis miehissä on enemmän ylipainoisia kuin naisissa, että näkisin sen suurempana ongelmana. Tottakai ylipaino ylipäätään on Suomessa todella vakava ja laaja ongelma.

Tämähän on tilastovirhe. Lihas painaa enemmän ja miehillä sitä on enemmän vaikkei olisi eläissään urheillut. Silmämääräisesti lihavampi nainen on luultavasti kevyempi ja BMI on pienempi.

Kehonkoostumusmittauksessa näkee totuuden sekä mies että nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän laihdutuksessa yksi ongelma ole se, että reippaan ylipainon karistaminen vie oikeasti aikaa. Nykyisin monet ovat niin kärsimättömiä, etteivät jaksa edes kirjaa lukea. Laihdutus koetaan raskaaksi, kun uuteen ruokavalioon pitäisi sitoutua kuukausista jopa muutamaan vuoteen ja laihduttamisen jälkeenkään ei voisi palata aiempaan ruokavalioon. Jos pudotettavaa painoa olisi vaikka 40 kiloa, niin sen pudottamiseen on varattava paljon aikaa. Eivät kilot päivässä tai muutamassa viikossa katoa, kun ne eivät sellaisessa ajassa ole tulleet. Laihdutusurakka voi tuntua niin suurelta, ettei sitä jaksa edes yrittää.

Minä laihdutin 20 kiloa raskauskiloja pois imetyksen loputtua. Meni 5 kuukautta. Olin aivan ehdoton ruokavaliosta, enkä poikennut ruokavaliosta edes jouluna tai synttäreinä. Kyllähän tuo työtä vaati. Kilot eivät kuitenkaan olisi lähteneet itsestään.

Ei laihtumiseen tarvita uutta ruokavaliota. Riittää että syö kalorimääräisesti vähemmän. Toki jos ruokavalio on sokeria ja roskaruokaa niin silloin suosittelen uutta ruokavaliota olipa hoikka tai lihava. Itse syön samaa ruokaa kuin viimeiset 30 vuotta eikä ole aikomusta vaihtaa ruokavaliota. Ruokani on terveellistä ja ravitsevaa eikä sisällä roskaruokaa tai esim. kahvileipää.

Minulle kilot tuli hetkessä. Siinä olet oikeassa että laihtuminen vaatii kärsivällisyyttä. Minulla vuodessa tippunut 16 kg, vielä toinen mokoma edessä. Siksi ruoan kannattaa olla sellaista että valiota pystyy noudattamaan pitkiäkin aikoja. Minä tykkään kasviksista ja terveysruoasta ja olen sellaista aina syönyt niin minulla ei ole onneksi vaikeuksia jatkaa samalla linjalla. 

Miten ihmeessä sait terveysruoalla hankittua 30+ kiloa ylipainoa?

Ei onnistu pelkillä kasviksilla. Se on syönyt jotain muuta. Tyyliin suklaapatukka jokaisen aterian välissä välipalana.

On totta, että jotain kaloripitoista täytyy syödä liikaa kulutukseen nähden, että lihoo 30 kiloa. Mutta ei sen tarvi olla mitään karkkia, limsaa, chipsejä yms. Itse en syö sellaisia kuin hyvin harvoin, ehkä kerran kuussa, ja ylipainoa on 50 kg. Mitä syön liikaa: juustoja, täysrasvaista maustamatonta jogurttia, oliiviöljyä ruoissa, avokadoja, pähkinöitä... Kohtuumäärissä ihan terveellistä ruokaa, mutta viisikymppisen istumatyöläisen olemattoman pieneen kulutukseen nähden helppo syödä määrällisesti liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun suvussa on naiset olleet isomahaisia sekä äidin että isän puolelta, myös silloin 70-, 80- ja 90-luvulla! Itse kuvittelin välttäväni tämän mahan kasvun terveellisillä elintavoillani. Treenaan salilla neljästi viikossa ja syön max 1700 kaloria päivässä. Kaikki kulkee vaaan kautta ennen kuin menee suuhuni. Alkoholia kerran kuussa, se lienee ongelma. Ihan samanlainen tynnyri olen kuin nuo muutkin, tosin lihaksikas sellainen. En usko että tuo maha katoaa millään.

Aika ikävä kuitenkin lukea, kuinka minulla (ja muilla maailman naisilla) pitäisi jonkun mielestä olla sitä ja tätä, erottuvaa vyötäröä ja lantion kaarta. Mitä tässä pitäisi tehdä, lakata olemasta nainen?

Sama täällä. Malli on ollut suoraa ja hoikka- ja pitkäraajaista meidän suvun naisilla. Ei ole erottuvaa vyötäröä, leveää lantiota, kaikki menee vatsaan. Vaikka vatsa olisi timmi ja vatsalihaksetkin erottuvat, niin silti keskivartalo on suora pötkö eikä vyötärö erotu.

Mulla kans nykysin iso maha. Voi vaan sanoa että halpa ruoka lihottaa mutta ei ole varaa kalliisiin terveellisiin. Pituus 164 ja paino 62, nuoruudessa paino oli 47.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta ei saa keskustella ja ketju täyttyy "niin on miehetkin lihavia!" kommenteista.

No siis miehissä on enemmän ylipainoisia kuin naisissa, että näkisin sen suurempana ongelmana. Tottakai ylipaino ylipäätään on Suomessa todella vakava ja laaja ongelma.

Tämähän on tilastovirhe. Lihas painaa enemmän ja miehillä sitä on enemmän vaikkei olisi eläissään urheillut. Silmämääräisesti lihavampi nainen on luultavasti kevyempi ja BMI on pienempi.

Kehonkoostumusmittauksessa näkee totuuden sekä mies että nainen.

Niin näkee, mutta tilastot on tehty pelkästään painon ja pituuden suhteella, eli BMI perusteella.

Suomalainen naistyyppi. Ikävä kyllä. Rumaa on.