Miksi naiset hakevat parisuhteissa eroa useammin kuin miehet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi tulee eroja kun mies ei tee niinkuin nainen haluaa. Sitten sero laitetaan vielä miehen syyksi kun ei ollut kunnollinen vaan oli omia haluja/ajatuksia.

Haluaako sinun vanhempasi, että elät cscää ja fortniteä hakaten ja kaljaa ryystäen lopun ikääsi? Vai toivooko ne, että saisit työpaikan, oman kodin ja perheen?

Edelleen kysyn miksi annat eron kohteiksi joutuneista miehistä tuon kuvan?

Jos mies "joutuu eron kohteeksi" ,hän jo ihan lähtökohtaisesti ei ota vastuuta itsestään ja käytöksestään suhteessa. Pskaa sietää vain tiettyyn pisteeseen asti. Nykyisin parisuhteet perustuu vapaaehtoisuuteen. On helpompaa elää ilman turhaa painolastia mikäli äijästä ei oke mitään iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat paljon herkempiä eroamaan. Täällä näkee välillä juttuja siitä miten joku nainen sanoo jättäneensä miehen, joka oli ihana ja katuu sitä jälkeen päin. Kuinka usein näkee samaa toisin päin?

Yhtään eroa katuvaa kirjoittajaa en palstalta ole huomannut. Kyllä se ero otetaan hyvästä syystä.

Kyllä niitä täällä on aina silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten paljon aina löytyy naisia, jotka kertovat miehen olleen aivan kamala avioliitossa. Herää kysymys, miten nämä naiset ovat päätyneet naimisiin kamalan miehen kanssa? Onko mies todella esittänyt vuosia olevansa joku muu kuin oikeasti on? Ei kuulosta uskottavalta.

Seurustelin ex-puolisoni kanssa kolme vuotta ennen avioliittoa. Käytännössä asuimmekin yhdessä pitkän pätkän siitä ajasta, vaikka emme virallisesti samassa asunnossa kirjoilla olleetkaan. Lapsi syntyi neljän vuoden tuntemisen jälkeen eli reilu vuosi siitä, kun ihan oikeasti asuttiin yhdessä. En ollut valmistautunut siihen, että jään niin yksin lapsen kanssa ja mies alkaa tehdä pitkää päivää töissä ja sen jälkeen harrastuksetkin ovat entistä tärkeämpiä. Ja meillä oli kuitenkin helppo lapsi. Miehen ei tarvinnut ikinä valvoa öitä hänen takiaan, koska nostin tissille ennen kuin raskaassa työssä raatava mies edes heräsi nälkään.

Eli en pariutunut kamalan miehen kanssa. Oli tunnollinen, ahkera mies, mutta ei vaan halunnut olla perheensä kanssa.

Minusta on niiiiin väärin hajottaa lapsen perhe noin pienen asian tähden.

Siis sinusta on piein seikka, ettei isä halua olla oman perheensä kanssa, vaan paeta milloin mihinkin? Mitä tuollaisella perheellä tekee, kun se on sitä vain paperilla mutta ei käytännössä. Olisi kamalaa olla suhteessa, jossa toinen ei halua olla minun kanssani, kunhan vain jakaa vuokran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten paljon aina löytyy naisia, jotka kertovat miehen olleen aivan kamala avioliitossa. Herää kysymys, miten nämä naiset ovat päätyneet naimisiin kamalan miehen kanssa? Onko mies todella esittänyt vuosia olevansa joku muu kuin oikeasti on? Ei kuulosta uskottavalta.

Seurustelin ex-puolisoni kanssa kolme vuotta ennen avioliittoa. Käytännössä asuimmekin yhdessä pitkän pätkän siitä ajasta, vaikka emme virallisesti samassa asunnossa kirjoilla olleetkaan. Lapsi syntyi neljän vuoden tuntemisen jälkeen eli reilu vuosi siitä, kun ihan oikeasti asuttiin yhdessä. En ollut valmistautunut siihen, että jään niin yksin lapsen kanssa ja mies alkaa tehdä pitkää päivää töissä ja sen jälkeen harrastuksetkin ovat entistä tärkeämpiä. Ja meillä oli kuitenkin helppo lapsi. Miehen ei tarvinnut ikinä valvoa öitä hänen takiaan, koska nostin tissille ennen kuin raskaassa työssä raatava mies edes heräsi nälkään.

Eli en pariutunut kamalan miehen kanssa. Oli tunnollinen, ahkera mies, mutta ei vaan halunnut olla perheensä kanssa.

Minusta on niiiiin väärin hajottaa lapsen perhe noin pienen asian tähden.

Olen eri, mutta ei tuo ole mikään pieni asia. Itse masennuin tuollaisessa suhteessa ja vasta eron jälkeen tervehdyin. Se on aika raastavaa elää kumppanin kanssa, joka ei halua viettää aikaa perheen kanssa. 

Olen itsekin eronnut, enkä olisi ikinä uskonut, paljon skeidaa tulee vuosien varrella mukaan. Ennen eoli vain yksi ongelma - sanotaan vaikka tuo, ettäisä ei halua viettää yhteistä aikaa. Eron jälkeen isä ei edelleenkään ole siitä kiinnostunut, lisäksi ongelmia on kymmenen lisää. Alkaen elareista uuteen äitipuoleen asti.

Lapsen elämäpisteän riekaleiksi vain sen tähden, ettei toinen ollutkaan ihan sellainen kuin itse halusin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi tulee eroja kun mies ei tee niinkuin nainen haluaa. Sitten sero laitetaan vielä miehen syyksi kun ei ollut kunnollinen vaan oli omia haluja/ajatuksia.

Haluaako sinun vanhempasi, että elät cscää ja fortniteä hakaten ja kaljaa ryystäen lopun ikääsi? Vai toivooko ne, että saisit työpaikan, oman kodin ja perheen?

Edelleen kysyn miksi annat eron kohteiksi joutuneista miehistä tuon kuvan?

Jos mies "joutuu eron kohteeksi" ,hän jo ihan lähtökohtaisesti ei ota vastuuta itsestään ja käytöksestään suhteessa. Pskaa sietää vain tiettyyn pisteeseen asti. Nykyisin parisuhteet perustuu vapaaehtoisuuteen. On helpompaa elää ilman turhaa painolastia mikäli äijästä ei oke mitään iloa.

Jotenkin pistää silmään "mikäli äijästä ei ole mitään iloa" -kommenttisi. Kertoo jotain siitä miten huonolla asenteella lähdet parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten paljon aina löytyy naisia, jotka kertovat miehen olleen aivan kamala avioliitossa. Herää kysymys, miten nämä naiset ovat päätyneet naimisiin kamalan miehen kanssa? Onko mies todella esittänyt vuosia olevansa joku muu kuin oikeasti on? Ei kuulosta uskottavalta.

Seurustelin ex-puolisoni kanssa kolme vuotta ennen avioliittoa. Käytännössä asuimmekin yhdessä pitkän pätkän siitä ajasta, vaikka emme virallisesti samassa asunnossa kirjoilla olleetkaan. Lapsi syntyi neljän vuoden tuntemisen jälkeen eli reilu vuosi siitä, kun ihan oikeasti asuttiin yhdessä. En ollut valmistautunut siihen, että jään niin yksin lapsen kanssa ja mies alkaa tehdä pitkää päivää töissä ja sen jälkeen harrastuksetkin ovat entistä tärkeämpiä. Ja meillä oli kuitenkin helppo lapsi. Miehen ei tarvinnut ikinä valvoa öitä hänen takiaan, koska nostin tissille ennen kuin raskaassa työssä raatava mies edes heräsi nälkään.

Eli en pariutunut kamalan miehen kanssa. Oli tunnollinen, ahkera mies, mutta ei vaan halunnut olla perheensä kanssa.

Minusta on niiiiin väärin hajottaa lapsen perhe noin pienen asian tähden.

Olen eri, mutta ei tuo ole mikään pieni asia. Itse masennuin tuollaisessa suhteessa ja vasta eron jälkeen tervehdyin. Se on aika raastavaa elää kumppanin kanssa, joka ei halua viettää aikaa perheen kanssa. 

Olen itsekin eronnut, enkä olisi ikinä uskonut, paljon skeidaa tulee vuosien varrella mukaan. Ennen eoli vain yksi ongelma - sanotaan vaikka tuo, ettäisä ei halua viettää yhteistä aikaa. Eron jälkeen isä ei edelleenkään ole siitä kiinnostunut, lisäksi ongelmia on kymmenen lisää. Alkaen elareista uuteen äitipuoleen asti.

Lapsen elämäpisteän riekaleiksi vain sen tähden, ettei toinen ollutkaan ihan sellainen kuin itse halusin.

Aha, että toisen velvollisuus on vain voida huonosti ja toinen saa vapaamatkustaa mien lystää. Ymmärrätkö että tuollaisessa tilanteessahan katoaa sitä pakenevaa osapuolta kohtaan kunnioitus kokonaan enkä näe sitä kyllä lapsen kannalta yhtään sen parempana. Silloin se toinen vanhempi on siinä nenän edessä koko ajan haluton olemaan oman lapsensa kanssa, mikä tulee ihan eri tavalla esille kuin se että asuu jossain muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki miehissä on paljon häiriökäytöstä, mutta silti väitän, että syynä on se, että nainen on vastivampi. Nainen ei hyväksy, että mies tykkää maata sohvalla tai pelata. Mies taas hyväksyy naiseltaan tämän.

Onko sinulla isä? Mitä se teki kun lapset oli pieniä? Makasi sohvalla TVtä tuijottaen ja ryysti kaljaa? Eikö tällä porukalla ole mitään kunnollista mallia miehenä siitä miten ollaan aikuisia ja perheellisiä? Sohvalla makaavasta ja pelaavadta äijästä ei ole perheelle vtunkaan hyötyä, joten sellainenl empataan asap.

Eli miehellä ei saa olla mitään omaa elämää? Ehkä jaksaa olla lasten kanssa kun on katsonut jakson top gearia.

Luuletko sinä että naislla on yhtään omaa elämää lasten saamisen jälkeen? Milloin se äiti saa relata? Käytännössä ei ikinä. Luuletko, että se huushollin pyöritys, kakaroiden hoito ja äijän passaaminen naisia yhtään sen enempää kiinnostaa?

Jossain vaiheessa suhdetta mies on ollut ihastunut, rakastunut ja heillä on ollut hyvää seksiä. Mies ei tätä pysty unohtamaan eikä hän kestä että nainen kokisi tämän uudestaan jonkun muun kanssa. Rakkauden tunne on, vaikka se itsessään olisi kadonnut. Dopamiini koukku jonka hän on saanut puolisostaan, hän tarvii sitä pitkään eron jälkeenkin ja se iskostuu vahvasti entiseen kumppaniin koska se hänelle sitä dopamiinia tarjosi. Dopamiini on kaiken alku ja kaiken loppu....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat paljon herkempiä eroamaan. Täällä näkee välillä juttuja siitä miten joku nainen sanoo jättäneensä miehen, joka oli ihana ja katuu sitä jälkeen päin. Kuinka usein näkee samaa toisin päin?

Yhtään eroa katuvaa kirjoittajaa en palstalta ole huomannut. Kyllä se ero otetaan hyvästä syystä.

Kyllä niitä täällä on aina silloin tällöin.

Ovat siis poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi tulee eroja kun mies ei tee niinkuin nainen haluaa. Sitten sero laitetaan vielä miehen syyksi kun ei ollut kunnollinen vaan oli omia haluja/ajatuksia.

Haluaako sinun vanhempasi, että elät cscää ja fortniteä hakaten ja kaljaa ryystäen lopun ikääsi? Vai toivooko ne, että saisit työpaikan, oman kodin ja perheen?

Edelleen kysyn miksi annat eron kohteiksi joutuneista miehistä tuon kuvan?

Jos mies "joutuu eron kohteeksi" ,hän jo ihan lähtökohtaisesti ei ota vastuuta itsestään ja käytöksestään suhteessa. Pskaa sietää vain tiettyyn pisteeseen asti. Nykyisin parisuhteet perustuu vapaaehtoisuuteen. On helpompaa elää ilman turhaa painolastia mikäli äijästä ei oke mitään iloa.

Jotenkin pistää silmään "mikäli äijästä ei ole mitään iloa" -kommenttisi. Kertoo jotain siitä miten huonolla asenteella lähdet parisuhteeseen.

Miksi sinä kuvittelet ihmisten haluavan parisuhteeseen? Jos suhde ei paranna elämää, siihen ei tietenkään kannata lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten paljon aina löytyy naisia, jotka kertovat miehen olleen aivan kamala avioliitossa. Herää kysymys, miten nämä naiset ovat päätyneet naimisiin kamalan miehen kanssa? Onko mies todella esittänyt vuosia olevansa joku muu kuin oikeasti on? Ei kuulosta uskottavalta.

Seurustelin ex-puolisoni kanssa kolme vuotta ennen avioliittoa. Käytännössä asuimmekin yhdessä pitkän pätkän siitä ajasta, vaikka emme virallisesti samassa asunnossa kirjoilla olleetkaan. Lapsi syntyi neljän vuoden tuntemisen jälkeen eli reilu vuosi siitä, kun ihan oikeasti asuttiin yhdessä. En ollut valmistautunut siihen, että jään niin yksin lapsen kanssa ja mies alkaa tehdä pitkää päivää töissä ja sen jälkeen harrastuksetkin ovat entistä tärkeämpiä. Ja meillä oli kuitenkin helppo lapsi. Miehen ei tarvinnut ikinä valvoa öitä hänen takiaan, koska nostin tissille ennen kuin raskaassa työssä raatava mies edes heräsi nälkään.

Eli en pariutunut kamalan miehen kanssa. Oli tunnollinen, ahkera mies, mutta ei vaan halunnut olla perheensä kanssa.

Minusta on niiiiin väärin hajottaa lapsen perhe noin pienen asian tähden.

Olen eri, mutta ei tuo ole mikään pieni asia. Itse masennuin tuollaisessa suhteessa ja vasta eron jälkeen tervehdyin. Se on aika raastavaa elää kumppanin kanssa, joka ei halua viettää aikaa perheen kanssa. 

Olen itsekin eronnut, enkä olisi ikinä uskonut, paljon skeidaa tulee vuosien varrella mukaan. Ennen eoli vain yksi ongelma - sanotaan vaikka tuo, ettäisä ei halua viettää yhteistä aikaa. Eron jälkeen isä ei edelleenkään ole siitä kiinnostunut, lisäksi ongelmia on kymmenen lisää. Alkaen elareista uuteen äitipuoleen asti.

Lapsen elämäpisteän riekaleiksi vain sen tähden, ettei toinen ollutkaan ihan sellainen kuin itse halusin.

Aha, että toisen velvollisuus on vain voida huonosti ja toinen saa vapaamatkustaa mien lystää. Ymmärrätkö että tuollaisessa tilanteessahan katoaa sitä pakenevaa osapuolta kohtaan kunnioitus kokonaan enkä näe sitä kyllä lapsen kannalta yhtään sen parempana. Silloin se toinen vanhempi on siinä nenän edessä koko ajan haluton olemaan oman lapsensa kanssa, mikä tulee ihan eri tavalla esille kuin se että asuu jossain muualla. 

En minä niin sanonut, vaan että jokaisen tehtävä on hakea se onni itsestään. Ei saa antaa sille laiskalle miehelle sitä valtaa, että hän pilaa sinun elämäsi. En tarkoita mitään miehen passausta.

Jos kunnioitus katoaa, niin se on sitten eri juttu.

Ehkä en vain ymmärrä, mikä tuollaisen miehen kanssa on se ongelma. Minullakin on mies, joka on laiskanpuoleinen. Entä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten paljon aina löytyy naisia, jotka kertovat miehen olleen aivan kamala avioliitossa. Herää kysymys, miten nämä naiset ovat päätyneet naimisiin kamalan miehen kanssa? Onko mies todella esittänyt vuosia olevansa joku muu kuin oikeasti on? Ei kuulosta uskottavalta.

Seurustelin ex-puolisoni kanssa kolme vuotta ennen avioliittoa. Käytännössä asuimmekin yhdessä pitkän pätkän siitä ajasta, vaikka emme virallisesti samassa asunnossa kirjoilla olleetkaan. Lapsi syntyi neljän vuoden tuntemisen jälkeen eli reilu vuosi siitä, kun ihan oikeasti asuttiin yhdessä. En ollut valmistautunut siihen, että jään niin yksin lapsen kanssa ja mies alkaa tehdä pitkää päivää töissä ja sen jälkeen harrastuksetkin ovat entistä tärkeämpiä. Ja meillä oli kuitenkin helppo lapsi. Miehen ei tarvinnut ikinä valvoa öitä hänen takiaan, koska nostin tissille ennen kuin raskaassa työssä raatava mies edes heräsi nälkään.

Eli en pariutunut kamalan miehen kanssa. Oli tunnollinen, ahkera mies, mutta ei vaan halunnut olla perheensä kanssa.

Minusta on niiiiin väärin hajottaa lapsen perhe noin pienen asian tähden.

Hetkinen, pienen asian tähden? :D Ja minkä perheen kirjoittaja edes mahtoi rikkoa, mies ei ainakaan ollut osa sitä (omasta päätöksestään)?

Mikä ihmeen järki olisi roikkua parisuhteessa joka ei ole parisuhde ollenkaan?

/13

Tästä ketjusta tulee sellainen kuva, että meissä naisissa ei olisi koskaan mitään vikaa. Me ei petetä, ei olla laiskoja vaan kaikki miestä passaavia siisteysintoilijoita, joilla on kaikki langat aina käsissään.

Omassa parisuhteessani mies on toimeliaampi kuin minä. Eikä valita vaikka makaan sohvalla ja haluan levätä. Silti joskus mietin eroa, mutta mies ei kuulemma ikinä. En tiedä kyllä miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten paljon aina löytyy naisia, jotka kertovat miehen olleen aivan kamala avioliitossa. Herää kysymys, miten nämä naiset ovat päätyneet naimisiin kamalan miehen kanssa? Onko mies todella esittänyt vuosia olevansa joku muu kuin oikeasti on? Ei kuulosta uskottavalta.

Seurustelin ex-puolisoni kanssa kolme vuotta ennen avioliittoa. Käytännössä asuimmekin yhdessä pitkän pätkän siitä ajasta, vaikka emme virallisesti samassa asunnossa kirjoilla olleetkaan. Lapsi syntyi neljän vuoden tuntemisen jälkeen eli reilu vuosi siitä, kun ihan oikeasti asuttiin yhdessä. En ollut valmistautunut siihen, että jään niin yksin lapsen kanssa ja mies alkaa tehdä pitkää päivää töissä ja sen jälkeen harrastuksetkin ovat entistä tärkeämpiä. Ja meillä oli kuitenkin helppo lapsi. Miehen ei tarvinnut ikinä valvoa öitä hänen takiaan, koska nostin tissille ennen kuin raskaassa työssä raatava mies edes heräsi nälkään.

Eli en pariutunut kamalan miehen kanssa. Oli tunnollinen, ahkera mies, mutta ei vaan halunnut olla perheensä kanssa.

Kuulostaa siltä, että olit ja olet edelleen katkera miehelle. Ehkä se on syy sille miksi mies alkoi välttelemään yhdessäoloa. Saat tilanteen kuulostamaan siltä, että hän vain oli paska ihminen, mutta asiat eivät oikeasti ole niin mustavalkoisia todellisessa elämässä. Koko paskan miehen myytti elää vahvana, vaikka miehet eivät oikeasti ole yhtään paskempia ihmisinä kuin naisetkaan.

Lähes 30 vuoden jälkeen en ole katkera, huoli pois. Tarjosin miehelle mahdollisuuden olla lapsen kanssa menemällä itse osa-aikatöihin ja tuomalla sillä tavalla lisää rahaa talouteen. Ei kelvannut. Anoppi hoiti lapsen, kun minä olin töissä, jotta isän ei tarvinnut tylsistyä kotona. En edelleenkään kutsu paskaksi tai huonoksi mieheksi, häntä ei vain kiinnostanut oman lapsen hoitaminen.

Itse erosin kun suhde oli muuttunut enemmän kaverisuhteeksi kuin rakkaussuhteeksi. Toisaalta kavereiden kanssa sentään tehdään yhdessä asioita, miehen kanssa ei ollut enää sitäkään. Oltiin lähinnä kämppäkavereita ja minun harteilleni lankesi suurin osa kotitöistä sillä perusteella, että mies teki enemmän ylitöitä. Tämä olisi vielä ollut jotenkuten ok, jos suhde olisi tuntunut rakkaussuhteelta, mutta se puoli oli kadonnut jonnekin. Miehellehän suhde kelpasi tietenkin sellaisenaan, koska hänen ei tarvinnut niitä kotihommia juurikaan miettiä.

Puhuin pitkään ongelmasta. Ehdottelin yhteisiä tekemisiä ja jopa parisuhdeterapiaa. Mies lupaili enemmän kuin piti lupauksiaan. Aina tuli jotain estettä, joko töitä tai kosteita illanviettoja kavereiden kanssa. Kun vihdoin ymmärsin lopettaa yrittämästä ja erosin, oli helpotuksen tunne tosi iso. Eipä mieskään kauhean pahoillaan asiasta ollut. Oli lakannut rakastamasta, mutta oli vain liian saamaton tehdäkseen eropäätöstä itse, koska hänen mielestään ns. kämppiselo oli ihan jees.

Mitä kotitöitä kerrostalossa asuvalla pariskunnalla on siivoamisen astianpesu/pyykkikoneen ja imuroinnin lisäksi mikä johtaa eroon?

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tulee sellainen kuva, että meissä naisissa ei olisi koskaan mitään vikaa. Me ei petetä, ei olla laiskoja vaan kaikki miestä passaavia siisteysintoilijoita, joilla on kaikki langat aina käsissään.

Omassa parisuhteessani mies on toimeliaampi kuin minä. Eikä valita vaikka makaan sohvalla ja haluan levätä. Silti joskus mietin eroa, mutta mies ei kuulemma ikinä. En tiedä kyllä miksi.

Meillä sama.

Se, että minulla ja sinulla (ja monella muulla naisella) on itseä toimeliaampi mies, ei pyyhi pois sitä tilastollista faktaa, että useimmiten talous ja arki jää naisen pyöritettäväksi.

/13

Vierailija kirjoitti:

Mitä kotitöitä kerrostalossa asuvalla pariskunnalla on siivoamisen astianpesu/pyykkikoneen ja imuroinnin lisäksi mikä johtaa eroon?

Pyykkäämisenkin voi tuosta unohtaa. Ei miehen pyykkejä tarvitse pestä. Ruokaakaan ei tarvi miehelle tehdä. Siivous on ainut, mikä voi rassata.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kotitöitä kerrostalossa asuvalla pariskunnalla on siivoamisen astianpesu/pyykkikoneen ja imuroinnin lisäksi mikä johtaa eroon?

Ei kai ne kotityöt itsessään johda eroon, vaan se että toinen katsoo oikeudekseen vierittää suurimman osan tai jopa kaiken toisen harteille. Vastuusta luistelevat vapaamatkustajat ovat tympeää seuraa.

/13

Minä en valita kotitöistä niin kauaa kuin mies kantaa rahaa kotiin. Se tympäisisi, ettei saa mitään vastinetta.

Minä teen ruoat liki aina. Aina välistä sanon, että tänään on sun vuoro, ja sitten käydään ulkona/take awaytä. Se ottaisi päähän, jos hän ei niin toimisi.