Olen lapseton nainen joka hylkäsi ystävänsä heistä tultuaan äitejä

Vihalapsettomiakphtaan kirjoitti:

Tuntuu et monet vanhemmat vihaa lapsettomia ja ovat kateelisia siksi koska katuvat vanhemmuuttaan ja ovat jatkuvasti väsyneitä sen ylivilkkaan mukulansa kanssa

No niinpä joo...  tuo on se, mitä lapsettomat niin kovasti toivoisivat.  Että heille oltaisiin kateellisia.

En tunne enkä tiedä yhtään vanhempaa, joka olisi kenellekään lapsettomalle kateellinen siitä, että tällä ei niitä lapsia ole.  Olen itsekin yhden lapsen äiti, ja vaikka kuinka silloin joskus joutui valvomaankin lapsen takia, niin ikinä en kadehtinut ketään.  Ei tullut mieleenkään.  Mun elämässä oli silloin jo muut arvot.  Nää itseään niin kadehdittavina pitävät lapsettomat ei tietenkään sitä ymmärrä.  Heille se on hepreaa, he kun ei tykkää lapsista, niin he kuvittelee, että ei nuo äidit ja isätkään tykkää lapsistaan

ja vihaavat sitä että heillä on lapsia.  Niinhän se tietenkin täytyy olla.  On teillä pienet sielut.

Tyhmät!  Ajatelkaa nyt niillä niin mielestänne fiksuilla aivoillanne!  Ihmisillä on elämässään erilaisia arvovalintoja.  

En muuten tunne yhtäkään sellaistakaan vanhempaa, joka ikinä, missään tiulanteessa, alkaisi selostaa jotain lapsensa eritteitä...  ei jumankauta, mistä hatusta te tuon olette vetäneet?  

Ja miksi te ylipäätään haluatte tavata ketään juuri äidiksi tai isäksi tullutta ystäväänne, jos teitä ei lainkaan kiinnosta se heidän elämänsä, mitä he elävät juuri silloin?  Eikö ollenkaan käy mielessä, että eivät he yksinkertaisesti vain voi olla niin kuin heillä ei lasta olisikaan?  Se kuulkaas on kuitenkin aika iso asia ihmisen elämässä, se lapsi on ja pysyy.  Se on ihminen, eikä mikään sivuun heitettävä esine.  Mikä ystävä se sellainen on, joka tämmöistä vaatii?