Olen lapseton nainen joka hylkäsi ystävänsä heistä tultuaan äitejä

Olen huomannut että lapsettomat ihmiset ovat aidoimpia ja parhaimpia ystäviä.

Äityli

* kun heistä tuli äitejä

Ystävyys.

Siitä tässä kai on kyse, ystävyydestä.

Ystävyys kestää, vaikka toisen elämäntilanne muuttuisi.

Sinä et ole oikea ystävä, ap.

Saman huomannut...

N32

Minusta tuli äiti 18 vuotta sitten. Ystäväni ei saanut lasta, vuosikausia yrittivät, kävivät hoidoissa jne. Mutta lasta ei tullut.. ystävyytemme muuttui tuon takia, nyt emme ole nähneet viimeiseen 4 vuoteen kuin 2 kertaa..ja se johtuu siis lapsettomasta ex ystävästäni

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli äiti 18 vuotta sitten. Ystäväni ei saanut lasta, vuosikausia yrittivät, kävivät hoidoissa jne. Mutta lasta ei tullut.. ystävyytemme muuttui tuon takia, nyt emme ole nähneet viimeiseen 4 vuoteen kuin 2 kertaa..ja se johtuu siis lapsettomasta ex ystävästäni

Ettei vain johtuisi sinusta. Toinen kamppaillut lapsettomuuden kanssa ja sinä olet ylistänyt äitiyden ihanuutta. Tosiystävä hädässä tunnetaan.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi Äiti-ihmiset jakavat äitijuttuja lapsettomille? Ei lapsettomat puhu äitien kieltä.

Itse en pidä lapsista ja voin näitä lisääntyneitä kavereitani kyllä nähdä ilman lapsia ja jos puhuvat jostain muusta. Valitettavasti heillä vaan ei tunnu olevan yhtään mitään muuta elämää. Monesti kun yrittää kysyä kaverin kuulumisia niin saan selityksen miten Jouni-Inkerillä on taas ollut vatsatauti ja Hertta-Eemelillä kuumetta. Ei minua kiinnosta mitään tautikertomukset. 

Ja lisäksi nämä vauvakupliinsa uppiavat mammelit yleensä hoitavat tuon kavereiden vierauttamisen ihan itse. Viesteihin ei edes vastata tai vastataan viikkojen viiveellä. Joskus vastaus on ollut "Nyt on vähän rankkaa, soittelen kun helpottaa". Odotan tuota puhelua kun lapset muuttavat kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli äiti 18 vuotta sitten. Ystäväni ei saanut lasta, vuosikausia yrittivät, kävivät hoidoissa jne. Mutta lasta ei tullut.. ystävyytemme muuttui tuon takia, nyt emme ole nähneet viimeiseen 4 vuoteen kuin 2 kertaa..ja se johtuu siis lapsettomasta ex ystävästäni

Ettei vain johtuisi sinusta. Toinen kamppaillut lapsettomuuden kanssa ja sinä olet ylistänyt äitiyden ihanuutta. Tosiystävä hädässä tunnetaan.

Joo kyllä olisi pitänyt antaa omat lapset pois jos ei toinenkaan saa.

Instagramissa jotkut äidit jopa pukeutuvat samaan kuosiin lastensa kanssa eivätkä jaa mitään muuta kuin äitijuttuja. Jopa poistavat todisteet aiemmasta haureellisesta elämästään jottei heidän äiti teresan imago kärsisi.

Miten jollain voi olla noin huono suomi?

Tuo on totta, lapsettomana ihmettelin muutenkin et se Kakara piti joka paikkaan tunkea, siis silloin kun halusi nähdä kahden kesken niin ei kun lapsi mukana, joka sit juoksenteli, kiljui, rääkyi yms, ei tullut keskusteluista mitään kun äidin piti koko ajan hyssytellä, koin itseni loukatuksi, että ei voinut hankkia jostain hoito apua ees sen 2 tunnin ajaksi kun haluaa nähdä pitkästä aikaa

Ah on lapsettoman elämä vaan ihanaa ilman mitään vaipan vaihtoja tai yövalvomisia. ❤️

Sitten on nämä jotka kertovat instagramissa että lapsella on nyt tiheän imun kausi ja vatsa toimii. Äiti-ihmiset jotka kertovat 'kaiken oleellisen' kavereiden lisäksi tuntemattomille. En arvosta. Te ja teidän tiheät imunne. Vauva imaisi teidät elämästä vauvakuplaan. Ette ymmärräkään miltä se näyttää ulkopuolisesta.

Miehelle ystävät ovat tärkeitä jopa pariutumisen/ perheen perustamisen jälkeen. Usein jopa niin tärkeitä, että nainen on mustasukkainen ja katkera.

Nainen sen sijaan alkaa pariutumisen/perheen jälkeen laiminlyömään ystäviään. Ystävät/ varsinkin lapsettomat/perheettömät/sinkut  jätetään taka-alalle. Heidän annetaan ymmärtää hienovaraisesti joka käänteessä kuinka tämä mies ja noi lapset tulevat ensin totta kai. Lapseton/ sinkku kokee usein kuinka ainoastaan silloin on tilaa "ystävyydelle" kun mies alkaa sikailemaan tai on jotain problemaa perheidyllissä. Juhliinkin kutsutaan vain samanmielisiä muita pariskuntia. Sinkku saatetaan kokea jopa uhkana, jos siippojen silmät alkavat kotiarjesta kyllästyneenä harhailla väärään suuntaan...

Mä en ole vielä äiti, mutta aion jonain päivänä olla. Mietin, että voisin jo nyt puhdistaa elämästäni lapsivihaajat. Miksi mä olisin heidän ystävä nyt, kun tiedän heidän vihaavan tulevia lapsiani? Muutenkin mun mielestä on todella kypsymätöntä ja suorastaan mielisairasta vihata lapsia ja fantasioida lasten väkivallalla sekä kitistä jos lähellä on lapsi joka saa enemmän huomiota kuin tämä lapsivihaaja.

Harmi. Ei minulla ole yksikään ystävyys päättyny siihen, että ystäväni on saanut jälkikasvua. Sen sijaan olen saanut muutaman kerran kutsun ja pyynnön, että voisinko olla vastaisuudessa lapsen kummi. - Olen vastannut pyyntöön yleensä myöntävästi mutta myös kieltäyynyt kertaalleen kunniasta. Jos ja kun lupaan olla jollekulle lapselle kummi, niin olen halunnu ottaa sen tosissaani, enkä vain siksi, että voisin sen melkein yhtä nopeasti, ai viimeisään risiäisten jälkeen unohtaa.

Syy miksi aikanaan kieltäydyin johtui vain siiä, että koin ja tunsin, että minulta oltaisiin odotettu, etten sanosi vaaditu kummina, jotain sellaista mitä en koe tai tunne olevani, - tai haluaisi tuntea olevani.

Sinkkumies (lapseton) 

Minulle on jopa tuputettu äitiyttä tapaamisilla joissa kakara on mukana näillä sanoilla : eikö olisi ihanaa jos sinullakin olisi tälläinen murunen? 🤗

Vierailija kirjoitti:

Itse en pidä lapsista ja voin näitä lisääntyneitä kavereitani kyllä nähdä ilman lapsia ja jos puhuvat jostain muusta. Valitettavasti heillä vaan ei tunnu olevan yhtään mitään muuta elämää. Monesti kun yrittää kysyä kaverin kuulumisia niin saan selityksen miten Jouni-Inkerillä on taas ollut vatsatauti ja Hertta-Eemelillä kuumetta. Ei minua kiinnosta mitään tautikertomukset. 

Ja lisäksi nämä vauvakupliinsa uppiavat mammelit yleensä hoitavat tuon kavereiden vierauttamisen ihan itse. Viesteihin ei edes vastata tai vastataan viikkojen viiveellä. Joskus vastaus on ollut "Nyt on vähän rankkaa, soittelen kun helpottaa". Odotan tuota puhelua kun lapset muuttavat kotoa.

Johtuisiko vaikka siitä, että he ovat huomanneet vihamielisen suhtautumisesi heidän lapsiinsa? Mun mielestä on normaalia, että kun kysytään kuulumiset niin sitten myös kerrotaan kuulumiset. Jos kotona on vatsatautia, niin kyllä se syö aika merkittävän osan sen hetken ajatuksista. Pitäisikö ystäviesi teeskennellä olevansa lapsettomia sinkkuja sinun läsnäollessasi? Aika kohtuutonta vaatia omia ystäviään esittämään jotain muuta teidän ylhäisyytenne seurassa.

Miksi viisaat jättävät lisääntymättä ja aivottomat lisääntyvät kuin kanit?