Mielenterveyteni ei kestänyt tätä koronaa

Taisit kirjoittaa jo aiemmin tänne? Olin itse pahassa jamassa 2018. Enkä uskonut mitään neuvoja. Oma kokemus on ettei psykiatriselta hoidolta kannata odottaa liikoja. Itselleni lääkkeet aiheuttivat mm. runsaan lihomisen ja unettomuutta.

Ota tämä loma levon kannalta. Yritä viettää aikaa ulkona luonnossa. Se yleensä parantaa unta, joka taas hoitaa kehoa. Syö hyvin. Itselleni lopulta auttoi aika, että pääsi yli negatiivisten ajatusten kehästä. Ja muutto uuteen asuntoon tuntui myös uudelta alulta. Tarvitset varmasti uuden vähemmän rasittavan työn. Se, että kirjoitat tänne kertoo ettet ole vielä kokonaan luovuttanut. Toivoa on aina vaikka sitä on tilassasi mahdoton uskoa tiedän sen. 🌼

Kiitos sinulle vastauksesta. Kirjoitin tänne aikaisemminkin, mutta en löytänyt keskustelua enää. Voi olla, että olen avautunut useampaankin keskusteluun, mutta olen poissa tolaltani.

Olen yrittänyt olla paljon ulkona ja hetkellisesti se auttaa vähän. Minulta on vaan kadonnut kaikki ilo elämästä ja ajatukset kiertävät kehää. Nukahdan illalla, mutta herään aamuyösyä enkä saa unta. Olen väsynyt koko ajan.

Kaikki tuntuu toivottomalta. Haluaisin vaan tietää, milloin tämä menee ohi.

E-epa!!!!!! Laadukas e-epa on luonnollinen mieli.alalääke!!! Laita vaikka google otsikkoon- e epa masennuksen hoidossa!!! Tsemppiä!!!

Käyn lukemassa e-epasta, mutta en ole oikein tottunut käyttämään mitään luontaislääkkeitä tms. Mukavaa kuulla, jos siitä voisi saada jotain apua.

Yritä hyväksyä se, että nyt tuntuu pahalta. Päätä joka päivä, että et vahingoita itseäsi. Yritä ohjata ajatukset tietoisesti johonkin muualle ja anna itsesi tehdä juuri sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu mielekkäimmältä, ja vältä sitä, mikä tuntuu pahalta. Nyt on poikkeustilanne, ja pelkkä selviytyminen lasketaan onnistumiseksi. Itse olen ollut masentunut jo niin kauan, että tämä tuntuu ihan tutulta ja normaalilta olotilalta. Uskon, että sinulla on toivoa päästä takaisin valoon, kun et ole kuitenkaan tuon kauemmin oireillut ja vain lievästi. Ja kyllä lääkäriin pääsee edelleen jos on todella vaikeaa, nettiterapiaa esim. mahdollista saada. Ota yhteyttä terveyskeskukseen, jos tuntuu, että et enää kestä. 

Auttavat puhelimet toimii.

Kuten joku jo kirjoittikin, psykiatrinen apu ei ykskaks ratkaise ongelmia.

Useimmat toki hyötyvät puhumisesta ammatti-ihmiselle mutta eivät hekään konkreettisesti pysty muuttamaan elämääsi.

Luontaistuotekaupasta kannattaa hankkia kärsimyskukkauutetta, kauranversouutetta, Bachin rescue remedy-tippoja ja l-teaniinia sekä rauhoittavaa teetä.

Ei toki kaikkia tarvitse ostaa mutta kaikki nuo rauhoittavat ylikäynnillä olevaa hermostoa.

Opettele rauhoittamaan itseäsi. YouTubesta löytyy ohjattuja meditaatiota tai pelkkää meditaatiomusiikkia.

Punnitse rauhassa elämäsi tämän hetkiset plussat ja miinukset. Sinä itse tiedät ratkaisut. Kukaan muu ei voi päättää puolestasi.

Minä taas voin paljon paremmin nyt kuin 7 vuoteen. Minulla olisi ensi viikolla aika psyk.hoitajalle ja psykiatrille, saisit sen ajan jos voisin antaa. Aionkin ehdottaa ensi kerralla että minun aikani annetaan enemmän tarvitsevalle.

Minä sain apua venlafaksiinista(sain sitä syövän hoitohaittojen, vaihdevuosien helpottamiseen) ihan pienimmällä annoksella jo 37. Lisäksi otan tarvittaessa rauhoittavaa. Kannattaa kokeilla lääkkeitä, itse olin aluksi tosi ennakkoluuloinen mutta nyt olen tyytyväinen.

Vaikeista ajoista voi selvitä, terveisin kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos sinulle vastauksesta. Kirjoitin tänne aikaisemminkin, mutta en löytänyt keskustelua enää. Voi olla, että olen avautunut useampaankin keskusteluun, mutta olen poissa tolaltani.

Olen yrittänyt olla paljon ulkona ja hetkellisesti se auttaa vähän. Minulta on vaan kadonnut kaikki ilo elämästä ja ajatukset kiertävät kehää. Nukahdan illalla, mutta herään aamuyösyä enkä saa unta. Olen väsynyt koko ajan.

Kaikki tuntuu toivottomalta. Haluaisin vaan tietää, milloin tämä menee ohi.

Kerro Jeesukselle murheesi - hän ymmärtää ja auttaa sinua varmasti, kukaan muu ei voi sinua auttaa. 

Siunausta ja kaikkea hyvää sinulle <3

Ihmisen yleisin ahdistuksen ja masennuksen tuottaja on liika itsensä ajattelu ja analysointi.

Suuntaa huomiosi pois itsestäsi.

Keskity asioihin ulkopuolellasi ja ennen kaikkea opi kontrolloimaan itse aiheutettua kauhuajattelua.

Juuri nyt, tässä hetkessä mikään konkreettinen paha ei sinua uhkaa. Ainoastaan ajatuksesi ovat uhkaavia mutta ajatus on vaan ajatus.

Hengitä rauhallisesti ja syvään pallean kautta.

Rauhoittele itsesi vaikka ääneen lausuilla sanoilla.

Koeta saada kaikki ajatukset ja tunteetkin paperille mahdollisimman täsmällisesti. Jos vielä pääset "maamerkkejä" seuraamalla niiden alkulähteille, niin voi oivalluksia syntyä. Koeta huomata myös, millaisista yllykkeistä tietty ajatusrumba lähti käyntiin, minkä jälkeen voit palauttaa itsesi nykyhetkeen. Tee mukavia pieniä ja suurempia asioita, jotka katkaisevat vellonnan.

Sitten on tuo työuupumus. Pystyykö siitä juttelemaan työkavereiden kanssa, joilla voi itselläänkin olla samoja tuntemuksia? Ja talossa voi olla mahdollista siirtyä toisiin hommiin tai osa-aikaiseksi, laskepa millä summalla pärjäät. Jospa pyytäisit päästä jonottamaan terapiaan, niin jossain vaiheessa tulee sinunkin vuorosi. Johonkin sielunhoito- tai kriisipuhelimeen voi soittaa, vaikka niissäkin on ruuhkaa.

Korona nyt on pienin murhe ja työpaikan saat.

Mulla olisi tarjolla aivan erilaiset murheet, vaihdetaanko?

Rakas, ymmärrän sinua hyvin. Minulle on tapahtunut sama, montakin kertaa. Omalla kohdallani luulen, että kyse on siitä, että kun viimein tulee se hetki, että se arjen pyörä lakkaa pyörimästä ja on tavallaan tilaisuus romahtaa, se romahdus todellakin tulee. Se ei kestä ikuisesti. Kuule kun sanon: se menee ohitse. 

Jos sinulla on asioita, pieniäkin, jotka tuovat sinulle iloa, yritä tehdä niitä jaksamisesi mukaan. Kokeile kirjoittaa, jos se yhtään tuntuu luontevalta. Kirjoita kirje itsellesi. Polta kynttilöitä. Joogaa. Hengitä. Meditoi. Katso Frendit alusta loppuun ja syö vähän liikaa suklaata. Kuuntee podcast. Jotain sellaista, mikä ei vaadi paljon ja joka tuntuu hyvältä. Tämä menee ohitse. 

Se, mitä koet nyt, ei ole koko sinun elämäsi ja kaikki, mitä sinussa on. Se, mitä nyt tapahtuu, on täysin luonnollinen seuraus siitä, kun on ylittänyt itsensä liian pitkään. Se on täysin luonnollinen reaktio myös tähän maailmantilanteeseen, kun kaikki näyttää olevan menetetty. Mutta ei ole. Tämä ei ole loppu, tämä on alku. Se on sitä myös sinulle. Haluaisin valaa sinuun uskoa, valoa ja rohkeutta. Tämä pimeys voi tuntua siltä, että se jatkuu loputtomiin ja että se on kaikki, mitä on, mutta se ei ole totta. Tulee parempia aikoja ja tulee myös muutos, sen on nyt tultava. 

Jos ainoa, mitä jaksat tehdä, on istua lattialla ja katsoa pilviä, tee niin. Se riittää. Jos olo tuntuu niin pahalta, ettet kestä, kriisipuhelimen numero on 09 2525 0111. Kun juttelee hetken jonkun kanssa, se saattaa riittää siihen, että kestää taas hetken pitempään. Tukinet.net on taas osoite, johon voi purkaa tuntojaa kirjoittamalla. 

Ole itsellesi armollinen. Kaikki kääntyy vielä hyväksi. 

Kiitos teille kaikille ihanista viesteistänne. On niin liikuttavaa, miten kauniisti olette kirjoittaneet tällaiselle tuntemattomalle ihmiselle. En ole varmaan ainoa maailmassa, mutta tuntuu yksinäiseltä. Asun yksin ja seinät kaatuu päälle.

Aion kokeilla ehdotuksianne. On minulla jotain harrastuksia, mutta en ole voinut keskittyä mihinkään.

Olen ajatellut itsekin, että tämä tapahtuu nyt, koska ei tarvitse esittää enää mitään pitkäaikaisen stressitilanteen ja uupumisen jälkeen. Olen samasta syystä aina sairaana lomilla. Kehoni reagoi stressin laukeamiseen tällä tavalla. Ehkä pitäisi miettiä uutta työtä, mutta ei ole yhtään voimia tällä hetkellä.

Sun ajatus jumittaa tähän hetkeen, koska sua pelottaa katsoa kauemmas, kun lähimpäänkin tuskan aaltoon pelkää hukkuvansa.

Mutta tuska ei ole vettä. Ei siihen huku sitten kuitenkaan, kun sitä lakkaa pelkäämästä niin paljon.

Kauempana näkyy toisenlainen maailma. Mitä jos alkaisit järjestää itsellesi muuta ajateltavaa? Pystytkö keskittymään mihinkään muuhun, edes minuutiksi? Niin, että vähitellen minuutti kasvaa viideksi, ja saat lepoa pelosta.

Jos on liian ahdistunut pysähtymään lukemaan mitään, niin miten jos laulat, jumppaat, lasket puita ikkunasta, jotain?

Tai pystytkö puhumaan asioista, jotka ovat johtaneet sinut tuohon tilanteeseen, ettei sulla ole ketään kenelle uskoutua?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille kaikille ihanista viesteistänne. On niin liikuttavaa, miten kauniisti olette kirjoittaneet tällaiselle tuntemattomalle ihmiselle. En ole varmaan ainoa maailmassa, mutta tuntuu yksinäiseltä. Asun yksin ja seinät kaatuu päälle.

Aion kokeilla ehdotuksianne. On minulla jotain harrastuksia, mutta en ole voinut keskittyä mihinkään.

Olen ajatellut itsekin, että tämä tapahtuu nyt, koska ei tarvitse esittää enää mitään pitkäaikaisen stressitilanteen ja uupumisen jälkeen. Olen samasta syystä aina sairaana lomilla. Kehoni reagoi stressin laukeamiseen tällä tavalla. Ehkä pitäisi miettiä uutta työtä, mutta ei ole yhtään voimia tällä hetkellä.

Ei tarvitse olla voimia nyt mihinkään muuhun. Tässä hetkessä on työtä ihan tarpeeksi. Myötätuntoni on puolellasi ja niin näköjään on monen muunkin.

Kun itselläni on vaikea hetki, käperryn karvaiseen torkkupeittoon ja silittelen otsaani ja poskiani. Kuvittelen, että se käsi kuuluu täydellisen ymmärtävälle ja hyväksyvälle, luotettavalle hahmolle. Ja sitten tajuan, että niinhän se kuuluukin. Minussa on itseinhoa ja pettymystä ja pelkoa, mutta myös tuo puoli on totta. Sen täytyy vain päätä valtaan. Anna itsellesi anteeksi kaikki se mitä et jaksa olla. Ei kenelläkään ole oikeutta vaatia sinulta liikaa, ei itselläsikään.

Ja nyt on se hetki, jolloin sinulla ei ole mitään parempaakaan tekemistä kuin opetella hyväksymään itsesi. Saavutat sielunrauhan, joka aina karkaa. Mutta joka kerran se myös löytyy uudelleen helpommin, kun polku sen luo alkaa erottua selvemmin.

Tsemppiä Ap:lle! ❤️🎈🙂

Kyllä tästä selvitään! Älä arvioi elämääsi, kun olet alamaissa.

Tarvitset jatkossa vähemmän stressaavan työn.

Jos et voi vaihtaa työtä, voit yrittää suhtautua nykyiseen työhösi siten, että se ei stressaisi niin paljon. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua jos epäonnistut jossain työjutussa? Jos kukaan ei kuole, niin sitten se ei ole kovin vakavaa. Jos sinulla on liikaa työtehtäviä, juttele esimiehellesi ja pyydä että saisit niitä järjesteltyä uudelleen. Keskity vahvuuksiisi, missä olet hyvä? Ehdota että työtäsi suunnattaisiin enemmän siihen.

Tapaa ihmisiä vaikka onkin korona. Olen itse ottanut nyt tavaksi kavereiden kanssa pitää perjantaisin afterworkin (nämä eivät ole työkavereita, vaan muualta tuttuja) virtuaalisesti, eli kukin korkkaa juoman kotonaan mutta jutellaan videoyhteydellä. Toimii yllättävän hyvin!

Tsemppiä sinulle!

Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet kommentoida tällaisen luuserin viestiin. Itseinho on vahvana tällä hetkellä. Kävin eilen kävelyllä ja sain hetkeksi muuta ajateltavaa. Sain suurta nautintoa, kun märkä lumi ja tuuli vihmoi kasvoihin.

En todellakaan tiedä, mitä voin tehdä työni kanssa. En voi puhua esimiehelle, koska sitten ainakin loppuu työt ihan kokonaan. Pidin itseäni pari vuotta sitten hyvänä työntekijänä, mutta nykyään vihaan itseäni ja olen maailman huonoin työntekijä. En osaa mitään ja olen tyhmä ja turha ihminen. Olen taantunut osaamisessani. En voi hakea uuteenkaan paikkaan, koska kukaan ei halua riesakseen tällaista työntekijää. En kelpaa töihin edes omaan työpaikkaani.

Olet nyt kotona? Anna itsellesi kuukausi pari aikaa ihan levätä ja palautella. Jos olet jo pari vuotta ollut jaksamisen rajoilla ja äärirajoilla, varmasti siitä ei toivuta nukkumalla parit pitkät yöunet. Maailmakin voi alkaa näyttää kirkkaammalta kunhan elvyt.

Koeta puhua jonkun ammattilaisen kanssa. Terapiaa voi tehdä etäyhteydenkin välityksellä. Ja vaikka et nyt mihinkään terapiaan alkaisikaan, niin pari kolme keskustelukertaa oman tilanteen kartoittamiseksi ammattilaisen toimesta on varmasti mahdollista järjestää. Hyvin mahdollisesti maksat sen täysin omasta pussistasi, mutta tämän kohdalla ei varmasti kannata tinkiä.