Miten elämäsi eroaisi nykyisestä, jos olisit vielä yhdessä ENSIRAKKAUTESI kanssa?

Elelisin varmaan kotikylillä ja opiskelut ja ura isommassa kaupungissa olisi jäänyt sikseen. 

Olisin saanut lihaksikkaan urheilijakundin poikarakkautta loputtomiin. Nyt molemmat ollaan onnettomia.

M 42

Ei tarvitse kuvitella, koska 25:s vuosi menossa <3

Olisi kamalaa. Olisin yksinäinen rakkaudettomassa liitossa, jossa ei mitään hellyyttä eikä yhteistä tekemistä. Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta. Elämä on nyt paljon parempaa.

kiitos ei, nykyinen on parempi

En edes mennyt yhteen ensirakkauteni kanssa, mutta veikkaisin etten olisi tällainen vastakkaista sukupuolta pelkäävä erakko jos toisin olisi käynyt.

Hän kuoli alle 40-vuotiaana. Muutenkin ensirakkaudellinen vuodet 25 jälkeen olivat alamäkeä. Naisparka.

Jos olisimme vielä yhdessä, meillä olisi varmaan pari lasta, talolaina, ja todella tylsä elämä. Hääpäivänä olisin ahdistuneena miettinyt, että mitä teen täällä kirkossa ateistina, miksi pukeudun valkoiseen kun en mikään nuori morsian ole, lapset olisin tehnyt yleisen painostuksen takia.

Olisin edelleen masentunut, vihaisin jokaista päivää. Miettisin harvoina omina hetkinäni, miksen nuorena lähtenyt ja uskaltanut. Katuisin kaikkia tekemättömiä matkoja, kaikkea minkä olisin jättänyt tekemättä ja kokematta koska kumppania ei kiinnosta muu kuin tv ja kalja.

Huh! Onneksi keräsin rohkeuteni ja lähdin! Exäkin sai sen 2 lasta ja rivarin pätkä -elämän, ja varmaan tissuttelu jatkuu just samanlaisena. Minä olen saanut reissata ympäri maailmaa, eikä ole tarvinnut jämähtää. Onneksi itse saa valita!

Ihastuin yhteen poikaa lukiossa, mutta se ei edes tajunnut, että pidin siitä. Oli sellainen nörtti. Nykyään hän on varsin menestynyt mies. Ainakin olisi ollut aineellisesti rikas elämä.

Miten voisin tietää? Ehkä hän olisi muuttanut takiani opiskelupaikkakunnalleni ja elämä olisi suunnilleen samanlaista kuin nyt?

Olisin joko haudassa tai hullujenhuoneella.

Asuisin toisella paikkakunnalla ja luulen että olisin hyvin onneton. Elämä nykyisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa on paljon parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kamalaa. Olisin yksinäinen rakkaudettomassa liitossa, jossa ei mitään hellyyttä eikä yhteistä tekemistä. Erosin kolme vuotta sitten 20 vuoden suhteesta. Elämä on nyt paljon parempaa.

Sama. Tosin, en tiedä olenko nyt sen onnellisempi. Koneita käynnistellessä.

Asuisin ulkomailla ja olisin rikkaissa naimisissa hyvin korkeassa virassa olevan miehen kanssa. Sitä en tiedä tietysti millaista elämää elettäisiin, mutta veikkaisin, että lapseton pariskunta oltaisiin ja iltaisin vietettäisiin aikaa ravintoloissa ystävien kanssa.

Valitsin eri miehen ja nyt olen yh-äiti vuokralla kerrostalolähiössä. Ja olen onnellinen näin. En kokisi yhtään omakseni tuota elämäntyyliä.

Ensirakkauteni oli serkku... varmaan olisi paljon lapsia.

Hyi olkoon. 16veenä olin niiiiin palavasti rakastunut tuppukylämme "pahaan poikaan". Varmaan olisin nisti /alkkis, ellen jopa menettänyt henkeni. Olisin varmasti vieläkin siellä perähikiällä, ainoana koulutuksena elämäm koulu... hyh

En osaa yhtään sanoa, pitäisi varmaa stalkata somesta mitä tyypille nykyään kuuluu :D

Vierailija kirjoitti:

Hyi olkoon. 16veenä olin niiiiin palavasti rakastunut tuppukylämme "pahaan poikaan". Varmaan olisin nisti /alkkis, ellen jopa menettänyt henkeni. Olisin varmasti vieläkin siellä perähikiällä, ainoana koulutuksena elämäm koulu... hyh

Jännis?

Hän kontrolloisi kaikkia menemisiäni ja tekemisiäni ja korona onkin loistava syy miksi en saisi mennä mihinkään. Kokisin päivittäin henkistä väkivaltaa useammassa eri muodossa. Olisin alistettu, nöyryytetty, yksinäinen ja onneton. Todennäköisesti väkivalta olisi tässä vaiheessa edennyt fyysiseksi.

Olisi varmaan elämänhallinnnaltaan parempi vaimo, mutta todellinen riivinrauta.

Tuskin olisin jaksanut.

Nyt on elämäni täynnä rakkautta ja sen fyysistä puolta.

Parempi näin.