Introverttinä olen vahingoniloinen, kun ekstroverttibailaajat jäävät festareita sun muita yleisötapahtumia vaille tänä vuonna

no, tämän pandemian seurauksena Suomessa on jatkossa paljon vähemmän isoja (kalliit lippuhinnat) festareita, kuntosaleja, ruokaravintoloita ... mutta on pieniä paikallisempia tapahtumia, isommat verot (huviverokin tulee myös takaisin), osa kansasta muuttaa mummonmökkeihin (ei kuitenkaan syvälle maaseudulle) ja pitää puutarhapalstaa ja on perinteiset maakellaritkin ja kaivot jne .. kuntosaleilla ei käydä niin paljoa kuin ennen saatikka ravintoloissa ... vaan moni kerää marjoja, sieniä, kalastaa; säilöö ja pakastaa, leivotaan enemmän ja tehdään kotiruokaa .. keitellään pontikkaakin ja sahtia; maa- ja metsätalouden kausitöissä on enemmistö suomalaisia kausipätkätyöläisiä, harvalla on montaa maksullista striimauspalvelua saatikka autonpesun kuukausi maksu pohjaista käyttöä, mennään enemmän polkupyörillä jne ...

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun rupeaa saamaan kiksinsä toisten epäonnesta/ epäonnistumisista kannattaa vetää ranteensa auki. Ei meinaan ole päänupissa kaikki kunnossa.

Et ilmeisesti ole kuullut suomalaisesta kansantaudista nimeltä kateus? Kaikille kateuden kohteille toivotaan aina epäonnea ja vain suomalainen on valmis maksamaan satasen siitä ettei naapuri saa viittäkymppiä.

Koko ikäni, kun olen kuunnellut sättimistä siitä, että miksen käy missään kavereilla kesälomalla, miksen käy koulun jälkeen kavereilla, miksen käy bileissä, miksi et käy missään kerhossa vauvan kanssa (vauva tarvitsee niitä), mitä teit viikonloppuna, siis mitäh?! Kai sä nyt jotakin teit?!?!, yms tuollaista pa&kaa kuunnellu, niin todellakin ymmärrän Ap:n pointin, vaikka tykkäänkin käydä välillä festareilla (ja makaa koomassa vähintään pari päivää niiden jälkeen).

Koko pääsiäinen mennyt taas kerätessä voimia, kun pitää olla sosiaalinen töissä yms. Ja se on se mikä kuormittaa, tavallinen arki. Ja nyt kavereilta tulee hirveetä kitinää kuinka ei voi käydä vauvakerhossa, ketään ei näe ja pää lahoo yms, eikä tunnu tajuavan, että mä olen viiminen ihminen joka jaksaa kuunnella ahdistusta, joka liittyy sosiaalisuuteen samaan aikaan, kun itse olen burn outin partaalla käytännössä ikuisesti tälläisen yhteiskunnan vuoksi.

Toisaalta tuli itselle mieleen vielä se asia, että ehkä tämä aika vielä jotenkin korostaa enemmän sitä kaikkea mistä jään paitsi ja mihin muut "tavalliset" ihmiset pystyvät ja miten he elävät. Itse siis olen introvertti, mutta toisaalta kaipaisin erilaista elämää. Yksin ei vaan tule mentyä minnekään ja muutenkin jännitän kaikkea ja menneisyyden kokemukset vaikuttavat. Siinä mielessä en tavallaan pysty elämään täysillä ja aina suunnittelen, että menisin festareille ( rakastan varsinkin rock- tai hevimusiikkia), mutta eihän siitä mitään tule. Olisi ehkä parempi olla sellainen joka pystyisi käymään paikoissa ilman miettimistä meneekö vai ei ja lopulta ei kuitenkaan mene. Joillakin tietenkin porukkaa mukaan ja itsekin aina toivoisin, että voisin mennä jonkun kanssa, mutta ei minulla ole ketään. 

Samalla tietenkin toivon, että muut miettisivät sitä, että toinen on ujompi tai jännittää ja eivät tavallaan vaatisi toista olemaan erilainen. Siinä mielessä joskus kadehdin niitä puheliaampia  ja rohkeampia ihmisiä, jotka voivat uskaltaa enemmän ja pystyvät elämään ehkä vilkkaampaa elämää. Ehkä itsellä silti muita ongelmia ja monet introvertit ovat tyytyväisiä elämäänsä. Itsekin varmasti olisin jos kuitenkin tapaisin ihmisiä ja uskaltaisin elää rohkeammin ja käydä edes jossakin. Muuten en halua kenellekään mitään pahaa ja välillä kadehdin siis vaan juuri sitä, että ihmiset uskaltavat elää omanlaisteen elämää ja pystyvät siihen. Toivon, että itsekin joskus voisin ja olisin tyytyväisempi elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on tuttua, jännä mitne osa ei muka ole huomannut(ei kai, ku nnauttivat siitä ja uivat kuin kalat vedessä tässä nykymaailmassa)miten ekstroverttejä ja jopa narsisteja suositaan nyky-yhtyeiskunnassa! Just nämä "verkostoidu"eli hengaa vain itsellesi hyödyllisten ihmisten kanssa ja pöhise ympäriinsä kuin päätön kana, koko ajan pitäisi touhuta ja mennä, menestyä kiireisessä töissä, harrastaa vapaa-ajalla joka sekuntinsa ajan.

Ikinä ei saisi vain OLLA, paitsi toki jotkut haistoivat siinäkin bisnesidean, ja jotkut menevät jonnekin meditaatio ym.kalliille retriiteille opettelemaan olemista. Ja luultavasti heti sen retriittinsä jälkeen jatkavat samaa touhottamistaan arjessaan. Tai tehdään siitäkin iso numero: someen päivtykset ja liuta kuvia miten nyt oleillaan ja kotoillaan täällä, katsokaa nyt kaikki minua!! Varmaan tosi relax hetkiä tollaiset..Ei osata vaan aidosti olla paikoillaan ja rauhoittua, ei ole lupaa siihen 24/7 yhteiskunnassamme, paitsi nyt. No jotkut ei opi tästäkään ajasta yhtikäs mitään, ei yllätä minua:(

Tämä hipoo koko ketjun parasta kommenttia. Ap

Olet ap niin oikeassa kuin olla voi. Hyvä että tämä maailma joskus vähän pysähtyy ja jumalaton kouhotus vähän hiljenee. Kaikesta matkustelustakin voisi ottaa puolet pois ja kenenkään elämänlaatu ei siitä heikkenisi. Introvertit pelastavat maailman.

Kurja kuulla että monet introverteistä ovat saaneet ymmärtämätöntä kohtelua osakseen. Omalla kohdalla on käynyt parempi tuuri. Tosin päätin jo junnuna että elän niin että itselläni on hyvä olo ja jos se ei sovi muille, on se heidän ongelmansa. Siksi oma tuttavapiiri on varmaan suppeampi kuin aloittajalla, mutta ajattelen että määrä korvaa laadun. Tällä hetkellä porukan extrot kipuilevat tässä tilanteessa ja tunnen myötätuntoa heitä kohtaan.

Rakastan käydä keikoilla ja raskaamman/tummemman alternativemusiikin festareilla.

Tykkään myös ihmispaljoudesta introverttiudestani huolimatta.

Joillakin on vaan niin ihmeelliset määritelmät. 😑

Introverttejä on monenlaisia.

Ymmärrän vahingonilosi vaikka en oikeasti toivo kenellekään negatiivista tämän viruksen myötä, on silti kaikenlaiset meemit niihin liittyen hauskuuttaneet koko tämän tilanteen ajan.

Jos on extrovertti JA hyvin sosiaalinen, ne kun on eri asioita, voin vain kuvitella kuinka tilanne on sellaisille hankala. Myös sosiaalisille introverteille enemmän tai vähemmän, mutta osaavat ehkä mukautua helpommin.

Introverttinä JA hieman epäsosiaalisena kotihiirenä, joka osaa leikkiä sosiaalista, on ollut aika mielenkiintoista katsoa koko tilannetta sivusta.

Mikään ei ole muuttunut omassa maailmassani, paitsi ettei voi mennä välillä ulos syömään. Töissä pitänyt edelleen käydä julkisilla. Ihmisiä vain tavallista enemmän ja kauempaa väistellä.

Toivon kaikille, varsinkin teille sosiaalisille introille ja extroille, jaksamista kestää tämä loppuun saakka. Nyt ei voi höllätä, kun pahin on vasta edessä.

Ja pahempana iskee päälle jos ihmiset lähtevät jo nyt joukolla muiden seuraan. 

Aika ikävä "kaveri" olet. Olen myös introvertti, mutta minua kyllä huolettaa minun ekstrovertti kavereiden, tuttujen ja sukulaisten jaksaminen tässä kotona pyörivässä erkoistilanteessa, vaikka itse kotona viihdynkin. Miksi muiden ahdinko tuo sinulle tyydytystä? Ei introverttius tarkoita ihmisvihaa.

Nauti nyt sitten yksinäisestä ilostasi mutta ketään niistä joiden vuoksi olet vahingoniloinen ei kiinnosta pätkääkään mitä ajattelet. Heillä on elämänsä ja se elämä tulee kyllä ennen pitkää takaisin. Ketään ei kiinnosta vahingonilo.

Jos kaverisi ovat luonteeltaan noin vittumaisia, niin miksi he ovat kavereitasi? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Nauti nyt sitten yksinäisestä ilostasi mutta ketään niistä joiden vuoksi olet vahingoniloinen ei kiinnosta pätkääkään mitä ajattelet. Heillä on elämänsä ja se elämä tulee kyllä ennen pitkää takaisin. Ketään ei kiinnosta vahingonilo.

En ole yksinäinen edes yksinään ollessani. Minulla on kuitenkin tuo parempi puoliskoni ja lauma lenmikkejä, joten on vaikea kuvitella yksinäisyyttä kohdalleni. Useimmiten toivon, että saisin olla paljon enemmän ihan yksin, myös ilman rakkaita lemmikkejäni. Ap

Voisivatko ekstrot vaikkapa lopettaa sen jatkuvan jäkättämisensä siitä miten on pakko päästä x toimintaan joka hemmetin päivä/ilta? Ja kuinka "outoja" semmoiset ihmiset on jotka viihtyvät jopa omassa seurassaan pitkiäkin aikoja.

Antakaa introverttien olla rauhassa niin ei tarvitse sitten saada päin pläsiään mitään hähätystä kun on tällainen erilainen tilanne.

Jookosta?

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverisi ovat luonteeltaan noin vittumaisia, niin miksi he ovat kavereitasi? En ymmärrä.

Minulla on laaja ja monipuolinen kaveripiiri. Eivät he ole läheskään kaikki víttumaisia, mutta lähes kaikki ovat mukautuneet tähän vallitsevaan víttumaiseen ekstrovertti-elämäntyyliin, sillä on väärin olla erilainen. Olenkin mielelläni nykyisin vain kotona ja kavereita käytän nykyään itsekin lähinnä hyväkseni siten, että tarvitsen heitä omien harrastusteni mahdollistamiseen. Samaan aikaan tosin tyydytän heidänkin mielihalujaan, joten tilanne on siltä osin win win. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet ap niin oikeassa kuin olla voi. Hyvä että tämä maailma joskus vähän pysähtyy ja jumalaton kouhotus vähän hiljenee. Kaikesta matkustelustakin voisi ottaa puolet pois ja kenenkään elämänlaatu ei siitä heikkenisi. Introvertit pelastavat maailman.

Hyvä kommentti. Ja joo, oikein melkein tulee 90-luku mieleen tästä tämän hetken anti-ekstroverttiydestä. Ap

Olen intorvertti, mutta en tästä iloitse. Minusta tämä on osoitus, kuinka on riekuttu ja bailattu, nyt tuli sille stoppi. On aika pysähtyä miettimään elämää.

Millainen ihminen on vahingoniloinen kenellekään? Kertoo aika paljon sellaisesta luonteesta.

Itse ekstroverttina koen pientä harmistusta, etten pääse normaaliin tapaan tapaamaan ystäviäni. Mutta tietenkin ymmärrän hyvin miksi nämä rajoitukset ovat tehty. En silti sekoa neljän seinän sisällä. Minulla on ihana perhe, saan käydä ulkona lenkkeilemässä ja nykyään on hyvät puhelin- ja internetyhteydet ympäri maailman. Eilen vietimme juhlaillallista yhdessä ystäväperheiden kanssa zoomin välitykselle. Isänkin kanssa sain viettää yhteistä aikaa vaikka asummekin eri mantereilla. Minulle onnea on perhe ja ystävät. Ymmärrän silti, etteivät kaikki voi tai halua elää samalla tavalla.

Kuka kaipaa festareita. Livekonsertit on 😍