Olen niin kateellinen teille, joilla on hyvä ja kiltti mies!

Itseasiassa mun piti laittaa arvoni ensin järjestykseen ennen kuin löytyi tämä hyvä mies.

Usko ap pois, mulla on ollut molemmat kädet syvällä sonnassa mies asioitten kanssa aiemmin.



Aloin sitten miettiä mitä haluan mieheltä ja parisuhteelta. Tulin siihen tulokseen että haluan tavallisen miehen, tavallisen rauhallisen elämän. En mitään jännitystä ja vaarallisia tilanteita.



Siitä sitten päädyin miettimään että minkälainen sitten on mies joka täyttäisi toiveeni. No tavallinen tietysti. Suljin silmäni miesten ulkonäöltä, asialta joka oli minulla kovin kovin tärkeä asia. Suljin korvani lipeviltä puheilta. Siivosin toiveistani sen että miehellä pitäisi olla hieno ammatti ja komeat kuteet.



Ja sitten PAM! Tajusin että työpaikallani oli mies joka oli ollut salaa ihastunut minuun jo vuosia. Hän halusi minut mutta ei uskaltanut lähestyä kun luuli ettei mulle kelpaa tavallinen duunari. Avasin hänelle sydämeni ja tuossa hän on sohvalla nyt, onnellinen mies. Sain itselleni sielunkumppanin, tulisen rakastajan, jykevän olkapään ja lapselleni luotettavan isäpuolen. Hän hoitaa lasta kuin omaansa, sanoo että ei aina edes muista että tytär ei ole biologisesti hänen.



Että rakastan tuota omaa nallekarhuani!!

Että et todellakaan ole ainut, enkä näköjään minäkään..



-olinkohan 14-

" Sydämestä vääntää, kun luen kirjoituksia siitä, miten mies hoitaa lapsia päivittäin, välittää ja ei juo kuin pari kertaa vuodessa sekä viihtyy kotona. "



Otan osaa ikävän elämäntilanteesi ja pettymyksesi tähden. Olen itsekin eronnut mutta löytänyt hyvän ja kiltin miehen netin välityksellä. Minua kiinnitti kyllä huomiota nuo hyvän miehen kriteerit. Koen, että minulla on sellainen mutta kriteerisi eivät täyty oman mieheni kohdalla. Mieheni rakastaa tytärtään yli kaiken, viettää hänen kanssaan aikaa mutta ei todellakaan päivittäin. Mies tarvitsee tilaa ja omaa aikaansa eikä todellakaan viihdy parhaiten kotona! Ehkä meidän salaisuutemme on se, että minä en kapinoi sitä vastaan. Mieheni kyllä välittää meistä, perheestään, ja kantaa vastuuta hyvinkin suoraselkäisesti. Miehelleni maistuu punaviini ja viski mutta hän ei maistissakaan käyttäydy sopimattomasti. En ole kokenut tarpeelliseksi puuttua hänen juomatapoihinsa. Minulla on erilainen, hyvä mies. Mies, jota voin pitää miehenä, joka välittää, on uskollinen ja lempeä.

vaikea keksiä mitään negatiivista sanottavaa. En ole yhtä hyvä kuin hän, mutta hänen mielestään olen se ainoa oikea.

Niin mulle kävi. Mulla oli pitkä suhde, yli 7 vuotta, yhden miehen kanssa, enkä tänä päivänä ymmärrä mikä meidät piti yhdessä. Ei se ainakaan rakkaus ollut. Mies olisi halunnut perustaa perheen kanssani ym, mutta jotkut varoituskellot tai mitkä lie päässäni onneksi kilkattivat enkä suostunut, sanoin aina jotain tekosyitä.. " ei vielä" .. Lopulta tajusin, että tästä on lähdettävä. Mitä sitä elämäänsä tuhlaamaan huonoon suhteeseen, jossa ei valoisaa tulevaisuutta näe ja jossa toinen osapuoli ei pätkääkään kunnioita minua. Pitkään tein lähtöä, kun en tiennyt miten se olisin tehnyt. Sitten tapahtui asioita, jotka tekivät lähdöstä nopean ja meidän välit menivät lopullisesti. Oikeastaan hyvä niin. Pelkäsin että saan hänestä " peräänruikuttajan" , en onneksi saanut.



3 kuukautta eron jälkeen, menin yksiin tupareihin ja siellä tapasin tulevan aviomieheni :) Se oli aivan käsittämätöntä heti alusta alkaen. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni oloni niin turvalliseksi, kun hänen seurassaan olin. Siitä illasta lähtien olemme olleet erottamattomat. Meillä on pian 7 vuotta yhteistä taivalta takana. Lapsikin meillä on ja ihana koti. Rakastan tuota miestä edelleen aivan mielettömästi ja hänkin rakastaa minua. Intohimo on myös säilynyt. Hän on ihana isä, joka viettää aikaansa lapsensa kanssa ja minunkin kanssani, on paljon kotona. Ei ryyppää ja rällää, eikä mitään muitakaan tollon töitä puuhaile. On myös hyvä ystäväni, paras kaverini :)



Jaksa ap uskoa siihen, että vielä tapaat hyvän miehen. Ei se etsimällä löydy, se tulee kohdalle kun sitä vähiten odottaa. Älä tuhlaa elämääsi huonoon ihmissuhteeseen, se kuluttaa sinua, nakertaa sisimpääsi koko ajan. Usko siihen että sinun on parempi ilman tuollaista miestä ja siihen, että parempia, hyviä miehiä on olemassa.



Kaikkea hyvää sinulle toivotan!

Me alettiin seurustella, kun olin 16 ja mies 18. Kavereitten kautta tutustuttiin ja aluksi olin kiinnostunut mieheni kaverista... Kesti kauan, ennen kun kiinnitin mitään huomiota mieheeni, kun hän oli niin syrjäänvetäytyvä ja ujo. Mutta oli tosi huomaavainen, aukaisi ovet, auttoi takin päälle (moniko 18vee tekee niin...), mutta ei saanut sanaa suustaan. Jotenkin alettiin sitten seurustella, mutta se meinasi alkuun kaatua siihen, että mies jännitti mun seurassa niin paljon.



Mulla kesti varmaan vuosi ennen kuin olin täysin rakastunut, se kasvoi koko ajan hiljalleen. Tosi suuren vaikutuksen muhun teki se, miten hyvissä väleissä mies oli kaikkiin perheenjäseniinsä, puhui heistä tosi kauniisti ja kunnioittavasti ja halusi tutustua mun perheeseen pian, vaikka jännitti tietysti sitäkin ihan tajuttomasti...



Nyt ollaan oltu yhdeksän vuotta yhdessä. Mä rakastun mun mieheeni joka vuosi enemmän ja enemmän. Meillä on pieni poika ja toisesta lapsesta haaveillaan. Mun elämäni suurin ilo on, kun katselen kun mies leikkii ja höpsöttelee pojan kanssa. Pojan ensimmäinen sana oli " iti" . En usko, että elämässä voi tulla mitään sellaista vastaan, että se pilaisi isän ja pojan läheiset välit.



Me ollaan parhaat kaverit ja rakastavaiset. Saan joka päivä kuulla jotain mukavia kehuja tai kohteliaisuuksia ja ne tulevat varmasti sydämestä. Meillä " hyvä kiertää" ; halutaan tehdä kaikkemme, että toisella olisi hyvä olla, koska toiselle annettu hyvä palaa aina itselle moninkertaisena takaisin.



Olen uskomattoman onnellinen, vaikka yritänkin sen kateellisilta kätkeä.

Mun monikaan ystävä ei ymmärrä kun sanon mieheni olevan minun paras ystävä;)



12

Piti oikein pysähtyä miettimään, miksi meillä on mennyt niin hyvin viimeiset 10 vuotta. Minullakin oli huonoja kokemuksia miehistä ennenkuin tapasin puolisoni ja olin todella kyllästynyt renttuihin ja niiden tuomaan " jännittävään elämään" . Joka tarkoitti lähes aina lopulta kurjaa elämää.



Luulen, että meillä menee hyvin, koska:

- Olemme molemmat tasapainoisista perheistä kotoisin.

- Mieheni on suuresta perheestä (7 lasta), joten lasten tuomat " rasitteet" ja velvollisuudet eivät yllättäneet häntä.

- Olemme molemmat joustavia ja rauhallisia.

- Meillä on sama arvomaailma.

- Olemme molemmat vastuuntuntoisia ja ahkeria.

Ainoastaan se mua harmittaa, että niin harva ihminen saa nähdä mun mieheni täysin omana itsenään, sillä vaikka hän onkin saanut lisää itseluottamusta vuosien myötä, on hän edelleen hyvin hiljainen vieraassa seurassa ja uusien ystävien kestää kauan tutustua häneen hyvin.



Tämä on negatiivinen puoli, mitä miehestäni löydän :)

Löysin oman mieheni baarista. Oltiin irstailtu netissä sitä ennen jo vuoden verran ja suunniteltu tapaamista, joka sitten aina kaatui johonkin. Sitten törmättiin sattumalta eräänä opintotukipäivän aattona ja viettelin hänet olemalla oma hemaiseva itseni eli kinuamalla häneltä rahaa pariin kaljaan siihen asti, että tuet ilmestyvät tilille... " Hienoinen" elämäntapamuutos siis molemmille tuo vauvan tulo.

ei missään nimessä. Mekin tapasimme muuten netin kautta.



Ensinnäkin, olin seurustellut pitkään ja useasti ja tiesin, että silloinen poikaystäväni ei tule olemaan sellainen, jonka kanssa jaksaisin perustaa perhettä. Hän oli juuri sellainen kuin olet kuvannut oman miehesi olevan. Vaikka minua sattui ja ahdisti niin päätin, että nyt jätän hänet, koska tätä en halua.



Sitten etsimällä etsin miehen, joka täytti asiat, minkä tiedän olevan pohjana hyvälle suhteelle minun kanssani.



Löysin siis mieheni ja huomasin, että hän osaa hoitaa asioitaan, siivoaa kämppäänsä, on ahkera töissä. Mieheni tosin rehvasteli ja kävi naisissa paljon, mutta minä näin hänessä sen mussukan joka vain odotti, että joku välittää hänestä ja näin kävi. Hän on nykyään oikea kotikissa ja auttaa minua ihan kaikessa. Hän rakastaa ja on vastuullinen, siinä piirteet, joita miehessä kannattaa etsiä.



Itselleni toimii myös sellainen, että mies on hieman alistuva, koska se vähentää riitoja, joten kannattaa etsiä myös ihminen, jonka kanssa tulee toimeen - näkeehän sen aika nopsaan, että tapellaanko sitä paljon ja mitkä asiat ärsyttävät toisessa ja voiko niiden kanssa elää. Esim. miehen vanhemmilla on hyvä suhde, mutta itse en tulisi miehen isänlaisen ihmisen kanssa ikinä toimeen, joten jotain sopivuutta pitää myös olla - joku sietää jotain asiaa toinen toista.



Tee lista, mitä haluat ja etsi sellainen mies. Miehiä on maailma pullollaan, älä anna tunteiden viedä heti ensimmäiseen. Löydät varmasti miehen, joka sopii sinulle ja joka myös hurmaa sinut. Ihmissilmää kannattaa myös kehittää - missä sinulle sopiva mies voi käydä? Tuskin karaokebaarissa? Tms. Vältä miehiä, joiden kämppä on kuin hävityksen kauhistus, se yleensä kertoo, että hän ei tee kotitöitä eikä muitakaan pakollisia juttuja.

Tosiaan yritän kiinnittää huomiota niihin asioihin joissa mieheen ihastuin ja mittiä miten välttää tekemästä samaa virhettä uudestaan. Pitää paikkansa monet asiat joita olette sanoneet; mies on ainut lapsi, joten ei ole tottunut lapsiperheen hulinaan ja on saanut yksinään kaiken huomion, hän on juonut aina paljon (ennen lapsia se ei haitannut ja uskoin kun mies sanoi lopettavansa lasten tultua) ja porukassa hän on se kovaäänisin hauska mies. Hän on myös aina ollut kiinnostunut kauniista naisista. Näin jälkiviisaana näen itsekin merkkejä, joita en aikanani tajunnut vaikka ne olivat kokoajan silmien edessä... Että voi nainen olla tyhmä! :(



En oikeastaan usko, että olen vielä vuosiin valmis uuteen suhteeseen, niin syvät haavat on vielä nuoltavana. Mutta toisaalta silti pelottaa ajatus, että jos en löydäkkään ketään.

Pääasiana on nyt kuitenkin selvitä erosta hengissä ja selväjärkisenä... Tai ihan ensiksi uskaltaa edes erota.



ap

jostakin miehestä, mutta erilaisille naisille sopii erilaiset miehet. Uskon että miehesi on sinulle sopiva ja onnea siitä että olette toisenne löytäneet! :)

ap

Vierailija:

" Sydämestä vääntää, kun luen kirjoituksia siitä, miten mies hoitaa lapsia päivittäin, välittää ja ei juo kuin pari kertaa vuodessa sekä viihtyy kotona. "

Otan osaa ikävän elämäntilanteesi ja pettymyksesi tähden. Olen itsekin eronnut mutta löytänyt hyvän ja kiltin miehen netin välityksellä. Minua kiinnitti kyllä huomiota nuo hyvän miehen kriteerit. Koen, että minulla on sellainen mutta kriteerisi eivät täyty oman mieheni kohdalla. Mieheni rakastaa tytärtään yli kaiken, viettää hänen kanssaan aikaa mutta ei todellakaan päivittäin. Mies tarvitsee tilaa ja omaa aikaansa eikä todellakaan viihdy parhaiten kotona! Ehkä meidän salaisuutemme on se, että minä en kapinoi sitä vastaan. Mieheni kyllä välittää meistä, perheestään, ja kantaa vastuuta hyvinkin suoraselkäisesti. Miehelleni maistuu punaviini ja viski mutta hän ei maistissakaan käyttäydy sopimattomasti. En ole kokenut tarpeelliseksi puuttua hänen juomatapoihinsa. Minulla on erilainen, hyvä mies. Mies, jota voin pitää miehenä, joka välittää, on uskollinen ja lempeä.

Aina on finnejä, aina, ikää tulee lisää, muttei mitään vaikutusta

Kun arvostat itseäsi ja tunnet itsesi, löydät miehen joka arvostaa sinua ja omaa samanlaisen arvomaailman. Tai ainakin erotat nopeasti ne, joista ei ole mihinkään.

Ja tästä suhteesta sanoisin, että löysin oikean aarteen kun päästin irti vanhoista kriteereistäni. Kaikki entiset mieheni oli saman mallin mukaan valittuja ja kaikki yhtä täynnä p...aa. Rakastuin aina johonkin käsittämättömään matsouteen tai johonkin kamalaan (nyt puistatuttaa kun edes mietin).



Oman aarteeni löysin netistä. Juteltiin kaikenlaista ja mietin, että voiko tällaista miestä olla edes olemassa. Olin niin väärin kuvitellut minkälaisia miehet ovat (entisieni perusteella)! Tämä mies oli (ja on!) Ihana, välittävä, ajatteleva, reheellinen, auttava, huomioiva.



Tänä aamuna halailtiin sängyssä pitkään ennen kun noustiin ylös ja mieskin sanoi, että meillä on täydellinen suhde. Niin on ja sitä jo kestänyt 6 vuotta. Annamme toisillemme tilaa, emme kyylää emmekä estä toista saavuttavansa myös omia unelmiaan. Tämä on myös tärkeää kaiken yhdessäolon tasapainoksi.



Toivoa on!

todellisuus on usein toista " paremmissakin" piireissä. Puolet liitoista päättyy, joten ei se monella muullakaan herkkua ole, vaikka kulissit voivat näyttää hyviltä. SItä vaan luulee, että on ainut, jonka elämä ei ole sellaista kuin olisi halunnut.

onneksi sinulla on ihana,varmasti tosi rakas lapsi. Ehkä se antaa sinulle voimia tehdä niinkuin sydämesi sanoo. Missä sinä ja lapsesi olisitte onnellisia?



Omalta kohdaltani voin kertoa, että takana oli kaksi vakavaa suhdetta, avioliitto ja kihlaus ja niin nenilleni sain. Päätin, etten enää katsele keskenkasvuisia ja tietynlaisia mm. alkoholiongelmaisia miehiä jne. vaan jos miehen otan, niin 35v eronnut mieluiten parin lapsen yksinhuoltaja tai isä. Siinä oli siis mun toivelista kun olin 27v katkeroituntu miehiin. No, toisin kävi, löysin elämäni miehen, alle kolmikymppisen, lapsettoman mutta eronneen. Olin kävellyt jo kivisen tien, joten tiesin millainen mies tämä on, mitä minä haluan elämältä, mitä mies ja myös ennenkuin aloitimme tapailut kerroin että haluan naimisiin ja lapsia. Haluan perheen, joko sen tai en mitään. Ja myös miehen joka ei ole alkkari. No, sellaisen sain, tulevaisuudesta ei tiedä, mutta nyt olen maailman onnellisin kahden lapsen äiti ja mieheni jumaloi minua ja minä häntä. Ilman kipeitä päätöksiä, itkuja ja suruja en olisi tässä jossa nyt olen.



Voimia, jaksamista ja rukouksia matkallenne.

Hyvä omatunto sitten itsellä " ottaa rennosti" . Mut on se niin ihana ja seksikäs, ah!

Todlelinen lukema on noin viidesosa. Tämä on yleinen harha, oikealla tavalla laskettuna päästään paljon pienempiin lukemiin.