Lue keskustelun säännöt.
mitä tekisitte jos lapsenne huutaa ravintolassa?
30.06.2006 |
oltiin syömässä Amarillossa ja sinne tuli perhe mukanaan 3 lasta. Rattaissa oleva vinkui/huusi koko ajan kun etsivät paikkaa (noin 1,5v). Nainen vain rauhassa katseli mihin mahtuisivat eikä meinannut ollenkaan rauhoittaa lasta. Pääsivät sit istumaan raflan toiseen päähän (huh) mut näin et meno jatkui samanlaisena. Kyllä minä olisin poistunut lapsen kanssa joka noin vinkuu koko ajan eikä tyyneesti istunut. Onhan otettava huomioon myös muita ihmisiä tuommoisessa paikassa. Mitä mieltä olette? kysyy 4 lasten äiti. (oma 2,5v mukana ja hänkin katseli silmät suurina ja totesi että " minä en huuda noin kun ollaan ravintolassa" ).
Kommentit (22)
noin möykkäävän lapsen kanssa ja syödä sitten kotona. Mutta jospa perhe oli vaikka lomamatkalla - lähtisitkö itse ravintolasta sellaisessa tilanteessa ja kärvistelisit sitten loppuillan jollain torilta ostetulla jädellä? Kyllä perheen pitää matkoilla saada kunnon ruokaa tai muuten alkaa äkkiä ne vanhemmatkin lapset pitää ääntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kaksivuotiaani rupesi kiukuttelemaan äänekkäästi. Yritin tietenkin rauhoittaa, mutta kun ei auttanut, nostin lapsen mukaani ja menimme ravintolan ulkopuolelle.
Selitin ettei ravintolassa saa huutaa/metelöitä/riehua, tai mitä nyt sanoinkaan. Totesin että jos meteli vielä jatkuu, pitää tulla takaisin ulos.
Lapsi uskoi ja rauhottui.
Mies sanoi ettei kyllä enää lähde lapsen kanssa ravintolaan.
Minä olin edellisellä viikolla sanonut etten kyllä lähde enää lapsen kanssa kauppaan...
Ja olimme silloin ravintolassa lomamatkalla, eikä hotellissa lämmitetty valmisruoka ole kovin houkuttelevaa.
Tänään iltaseitsemältä Rax Rovaniemi. Syömässä oli pitkän kaavan mukaan isä, äiti ja kaksi lasta. Moilemmat varmaan alle kouluikäisiä, pienempi ainakin. Koko ajan pöydästä kuului kamalaa karjuntaa (pienemepi puhui ja vaati haluamansa karjumalla) ja pienempi juoksi pitkin ravintolaa. Katsoin äitiä muutamaan kerran "tee jotain" -ilmeellä, mutta ei. Hän näppäili kyllästyneen oloisena kännykkäänsä ja joi limsaa. Isä söi ja yritti välillä ohjata lapset takaisin pöytään. Jos ei onnistunut siinä, lapset tekivät mitä huvitti.
No, sanoin sitten poikien isälle ihan normaalilla äänensävyllä ollessamme hakemassa ruokaa yhtä aikaa, että on aika inhottavaa muiden asiakkaiden kannalta, että poikanne on opetettu puhumaan huutamalla. Kukaan muu asiakas ei sitä siis kuullut. Ei mennyt kauaa, kun tämä lasten äiti marssii pöytäämme ja huutaa räjähdyspisteessä, että mikä ongelma sulla on tms. Päästeli pari minuuttia tulemaan erinäisiä laatusanoja ja puoli Raxia toljotti emäntää hämmästyneenä.
Miksi ei saa sanoa ääneen, asiallisesti, kun lapsista todellakin lähtee liikaa ääntä? Ja miksi pitää jatkaa syömistä toista tuntia, vaikka lapset olisivat jo valmista kauraa kotiin ja nukkumaan? Ziisus!
ja veisin pois jos huuto ei alkaisi loppua
Jos haluan nauttia ravintolassa ruoastani kuuntelematta jonkun lapsen ininää, menen kyllä ihan jonnekin muualle kuin Amarilloon. Enkä kyllä tosiaankaan edes osaisi hävetä jos omat muksuni vinkuisivat jossain Amarillossa (tosin eivät vingu, osaavat käyttäytyä).
Kiva, että oma lapsesi osaa olla nätisti ravintolassa, mutta kyllä nuo S-ketjun "ravintolat" on sellaisia läpiä että harva varmaan kovin tsemppaa lastenkaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no luulempa että tuo äiti tunsi/tuntee oman lapsensa paremmin kuin sinä. Joillekkin lapsille se on voitto että asiat sujuu heidän pillin mukaan eli lähdetään joka paikasta heti pois jos he sinne menoa protestoi. Itse en halua lasta sellaiseen opettaa, vaan kyllä jos menemmä syömään, niin menemme syömään. Tietysti siinä pyrin rauhoittamaan lapset, mutta se ei välttämättä onnistu hetkessä.
Ja näin ajattelen, vaikka itselläni onkin helppohoitoiset 2 ja 3 v lapset. Alle 2 vuotiasta voi harvemmin vielä selitellä hiljaiseksi (katsos nyt täällä ei saa itkeä, vaikka sulla onkin nälkä ja harmittaa jostain syystä), vaan se vaatii hieman edistyneempää aivotoimintaa ja ymmärrystä jo lapselta.
En oikein osaa eläytyä tilanteeseen kun olen aina saanut oman lapsen rauhoittumaan. Eihän tuossakaan nyt ois muuta tarvinnu kuin antaa lapselle vaikka joku patongin pala jonka tunkee ääntä kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaisivatpa ne "muutaman" juoneetkin lähteä ravintolata, kun eivät osaa käyttäytyä ;) Mutta, lapset ne lapset..
Eihän tenava muuten opi käyttäytymään.
Itse oisin varmaan jättänyt ruokkimatta kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en edes menis meidän nuorimman kanssa,on niin villitapaus. ja kyllä poistuisin mainitsemassasi tilanteessa. ei kenenkään tarvi kärsiä jos mun lapsi huutaa.
Tänään iltaseitsemältä Rax Rovaniemi. Syömässä oli pitkän kaavan mukaan isä, äiti ja kaksi lasta. Moilemmat varmaan alle kouluikäisiä, pienempi ainakin. Koko ajan pöydästä kuului kamalaa karjuntaa (pienemepi puhui ja vaati haluamansa karjumalla) ja pienempi juoksi pitkin ravintolaa. Katsoin äitiä muutamaan kerran "tee jotain" -ilmeellä, mutta ei. Hän näppäili kyllästyneen oloisena kännykkäänsä ja joi limsaa. Isä söi ja yritti välillä ohjata lapset takaisin pöytään. Jos ei onnistunut siinä, lapset tekivät mitä huvitti.
No, sanoin sitten poikien isälle ihan normaalilla äänensävyllä ollessamme hakemassa ruokaa yhtä aikaa, että on aika inhottavaa muiden asiakkaiden kannalta, että poikanne on opetettu puhumaan huutamalla. Kukaan muu asiakas ei sitä siis kuullut. Ei mennyt kauaa, kun tämä lasten äiti marssii pöytäämme ja huutaa räjähdyspisteessä, että mikä ongelma sulla on tms. Päästeli pari minuuttia tulemaan erinäisiä laatusanoja ja puoli Raxia toljotti emäntää hämmästyneenä.
Miksi ei saa sanoa ääneen, asiallisesti, kun lapsista todellakin lähtee liikaa ääntä? Ja miksi pitää jatkaa syömistä toista tuntia, vaikka lapset olisivat jo valmista kauraa kotiin ja nukkumaan? Ziisus!
hah, huvittavinta tässä sun viestissäsi on se, että kehut käyttäneesi normaalia äänensävyä, mutta se mitä sanoit lieneekin sitten oikeasti se syy miksi he hermostuivat. Jos sinä olisit osannut syyllistämisen sijaan säilyttää aikuisen asialinjan niin ehkä vastaanotto olisi ollut parempi eli olisit äidin tuijottamisen sijaan sanonut kohteliaasti että anteeksi voisitteko olla hieman hiljempaa.
Kuvitteletko tosiaan että jotkut vanhemmat varta vasten opettevat lapsensa huutamaan ihan vaan se mielessään että sitten saisivat ärsyttää muita??
Jos sä olisit toiminut fiksusti olisit muotoillut lauseesi toisin tähän tapaan: anteeksi, mutta meitä häiritsee kun lapsenne tuntuu puhuvan huutamalla, että voisitteko pyytää häntä olemaan hiljempaa.
No, näitä kommunikoinnin saloja voisi opetella esimerkissäsi molemmat eli te sekä tuo metelöivä perhe. Ehkä teidän kannattaisi yhdessä hakeutua jonnekkin kurssille sellaista opettelemaan ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauratti tuo "Raxissa syömässä pitkän kaavan mukaan". Tässä yhteydessä se "pitkä kaava" taisi tarkoittaa vähän toista kuin mitä sillä yleensä tarkoitetaan! :D
Perhe oli jo jätskilinjalla tullessamme ja sitä linjaa itsessään kesti jo melkein tunnin...että varmaan heillä meni se pari tuntia kaikkiaan. Lapsiperheelle aika pitkä aika. Pitivät paikkaa ilmeisesti omana olohuoneenaan.
Miksi minun pitäisi pyytää anteeksi, jos toisten lapsi huutaa? Se äitihenkilö oli koko ajan niin kyllästyneen ja vittuuntuneen näköinen, että olisi sille sanonut mitä, räjähdys olisi seurannut. Pinna niin kireällä mutta siellä piti väkisin istua. Onko teistä asiallista tulla HUUTAMAAN siihen meidän pöytään? Esimerkillistä soveliasta käytöstä äidiltä? Siitähän ne pojatkin olivat varmasti huutamalla vaatimisen (ANNA KAKS EUROA! JÄTSKIÄÄÄÄÄÄÄÄ! MULLE SITÄ KOKISTA NYT NYT NYT! MUUTEN VAAN HUUTOAAAAAH!) oppineet. Minä en huutanut tai sanonut lapsille mitään. En todellakaan mene sanomaan lapsille pahasti, koska aikuiset ovat ne, joilla on kasvatusvastuu.
Arvasin, millaisia vastauksia saan. Tämä todellakin vahvistaa käsityksiäni näistä Vauva-palstoista ja superäideistä, joiden lapsissa ei ole mitään vikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no tässä ei nyt kukaan väittänyt että on ok huutaa, vaan kiinnitin vaan huomioni siihen, että sinä puolestasi olisit halutessasi voinut käyttäytyä fiksummin eli asettaa sanasi oikein. Ethän sinä tiedä tuntemattomien ihmisten kohdalla mitä he ovat lapselleen opettaneet /jättäneet opettamatta.
Tämä nyt kuuluu siis ihan perus rakentavan riitelyn ohjeistukseen että huono lähtökohta millekkään keskustelulle on toisen syyttäminen (olette opettaneet lapsenne huutamaan), kun jos sen sijaan olisit todennut sen hetken tilanteen eli että lapsenne huutaa häiritsevästi ja voisitteko olla hieman hiljempaa niin ehkä olisit välttynyt noin agressiiviselta kohtaamiselta.
Lasten kohdalla luulisi jokaisen myös ymmärtävän että lapset vasta harjoittelevat elämisen taitoja, tarvitsevat toki siihen ohjausta ja sitähän kasvatustyö on, mutta on myös perheitä, joiden lapsilla on erityisvaikeuksia vaikkapa ad/hd (vaikeudet pysyä paikallaan, impulsiivisus jne) ja heilläkin on oikeus elää tavallista elämään eli käydä jopa ravintolassa syömässä.
Sinä ilmeisesti myös ajattelet, että minun pitäisi huutavan lapsen kanssa nousta myös bussista pois kesken matkan, ettei muut häiriinny. Sitä en kuitenkaan tehnyt enkä tule tekemään sillä jos meidän on pakko matkata bussilla jonnekkin ja lapsi 1 v väsyneenä huutaa rattaissa matkan aikana niin tietysti se on ikävää...mutta sille vaan ei aina voi mitään...
No joo. En jaksa enää vääntää asiasta, mutta toteanpahan vain loppukaneetiksi, että tässä ammatissa (päättele itse, missä) olen todellakin törmännyt niihin vanhempiin, jotka reagoivat helvetinmoisella huutamisella, räyhäämisellä, uhkailulla jne., VAIKKA sanoisi asiat miten.
Toki olisin voinut asettaa sanani paremminkin ja tuossa aiemmin kirjoitin precis kuten sanoin. Tämä mamma oli ilmeisesti sorttia hyökkäys on paras puolustus. Olisitpa kuullut sen kielenkäytön ja elekielen, kun tuli oikeasti ihan naamalle huutamaan. Heillä varmaan "mitä isot edellä, sitä pienet perässä" pitää valitettavan hyvin paikkansa.
Nyt kun kerta aloitin. Kritisoin myös tämän äidin curling-asennetta. Kaikki esteet raivataan nätisti tieltä, ja ainakin tänään lapset saivat kaiken periksi huutamalla ja vaatimalla.
Yksivuotias bussissa ja about nelivuotias ruokapaikassa ovat pikkuisen huono vertailukohta...
Nauratti tuo "Raxissa syömässä pitkän kaavan mukaan". Tässä yhteydessä se "pitkä kaava" taisi tarkoittaa vähän toista kuin mitä sillä yleensä tarkoitetaan! :D
Minä en ainakaan opettaisi lastani siihen, että jos hän tarpeeksi meluaa, niin koko perhe muuttaa suunnitelmiaan. Tuollaisesta seuraa vain se, että lapset, myös ne vanhemmat jotka jo osaavat käyttäytyä, keksivät, että kunnon raivarit vain kehiin jos joku paikka ei miellytä.
Meillä esikoinen joskus yritti tuota "pikkusisko pääsi pois, kun huusi tarpeeksi, alanpa minäkin huutaa" -taktiikkaa tylsistyessään, mutta aika äkkiä huomasin, että minua vedätetään. Vaikka luulen olevani tosi tiukka ja mallikelpoinen kasvattaja, kun vien lapseni muita häiritsemästä, niin tosiasiassa lapsi nauttii, kun saa minua hyppyyttää. Muutaman vähän äänekkäämmän Tilanteen jälkeen tätä ei enää yritetty.
Joku ainutkertainen tilaisuus, kuten hääjuhla on asia erikseen, mutta jos joku joskus joutuu tavallisessa ei nyt niin erityisen hienossa ravintolassa kuuntelemaan huutoa, niin se on voi voi. Olkoon tyytyväinen, että se huutava lapsi ei ole oma.
No joo. En jaksa enää vääntää asiasta, mutta toteanpahan vain loppukaneetiksi, että tässä ammatissa (päättele itse, missä) olen todellakin törmännyt niihin vanhempiin, jotka reagoivat helvetinmoisella huutamisella, räyhäämisellä, uhkailulla jne., VAIKKA sanoisi asiat miten.
En epäile yhtään, MUTTA loppu viimeksi meistä jokainen on vastuussa vain omasta käytöksestään. Olemalla ystävällinen ei häviä mitään.
Voiko koko muuta perhettä pitää nälässä siksi, että yksi inisee?