Lue keskustelun säännöt.
Olen herännyt siihen että olen todellakin liian kiltti
11.04.2020 |
Miesystäväni on sanonut minulle usein että olen liian kiltti. Totta kai hän rakastaa ja arvostaa kiltteyttäni mutta olen kuulemma liian kiltti.
Hän itse on hyvin erilainen. Emme voi nyt poikkeustilanteen aikana nähdä välimatkan takia. Totta kai tämä saa minut surulliseksi, kun ei tiedä kauanko tämä eristys kestää.
Olen ollut hänen tukena aina kun hänellä on ollut vaikeaa vuosien saatossa. Olen sanonut hänelle että tämä on aika raskasta aikaa minulle coronan takia. Mutta ei hän kovin usein kysy miten voin tms.
Olen läheisilleni ja ystävilleni puhunut tästä tilanteesta etten voi nähdä minulle rakasta ihmistä. Mutta kukaan ei kommentoi mitään! Olen heitä auttanut ja kuunnellut vaikeina aikoina mutta kun minulla on vaikeaa, ei kukaan sano mitään kannustavaa!
Olen läheisiä tsempannut tämän coronankin aikana heidän murheissaan.
Nyt ajattelin siirtyä sivuun ja katsoa kaipaako minua kukaan.
Näinkö meille liian kilteille käy? Palamme loppuun ja masennumme ja sitten vasta tajuamme olleemme liian kilttejä?
Kertokaa kokemuksianne!
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole se, että olisit liian kiltti, vaan ongelma on omat odotuksesi: oletat muiden toimivan samoin.
Minun suurin oppini elämäni aikana on ollut tämä: älä odota ihmisiltä mitään. Tee hyvää, mutta älä toivo, että saat saman takaisin. Ole pyyteetön ja muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa.
Kun tämä uuposi tajuntaani, niin elämästäni tuli helppoa.
N51
Minun kyllä tekee vähän mieli purnata, miten niin ei voisi odottaa muiden tekevän samoin? Siis tukevan? Minusta on aika hirveää, että ihmiset eivät tue toisiaan ja siis jos sen vielä kestääkin, niin mnua on ainakin lapsena sorrettu sössöttämällä, etten saa vaivata muita ongelmillani! Eli että en saa antaa muille mahdollisuutta toimia samoin kuin itse teen, eli välitän toisten murheista. Tai minua ei ole autettu ja kannustettu karsimaan läheisostäni heitä, jotka eivät tue ja löytämän niitä, jotka tukisivat ja olisivat samanlaisia kuin minä! Koska on syytetty ja syyllistetty että minämuka toimin väärin! Minä muka kuormitan muita! Vaikka niin kuormitankin, jos mulla on paha olla. Eihän se muuten parane. Ja siis tarkoitan kuormittamisella lähinnä sitä, että lapsena kerroin asioita äidilleni. Se on ihan sallittua kuormitusta. Mutta se luuseri ei sitäkään jaksanut. Minusta vika ei ole silloin minussa, vaan ihmisissä, jotka syyttävät minua siitä, että MÄ olen erilainen ja itseasiassa heitä parempi.
Ihminen joka patoaa tunteensa on heikompi kuin se, joka puhuu niistä.
On ihan normaalia, että haluaa tukea ja kannustusta. Minäkin haluan. Mutta tässä on kyse mindsetistä.
Kun kuskaan autotonta kaveriani, niin lähden liikkeelle sillä oletuksella, että kaverini ei ole mitään minulle velkaa. Päätän auttaa ilolla, en siksi, että saan jotain vastavuoroisesti.
Se on sitten eri tilanne, jos kaveri juoksuttaisi minua. Tai koko automatkan puhun ongelmistani, niin hän syyllistäisi minua kuormittamisesta. Silloin lopettaisin hänen auttamisensa. Silloin syynä olisi se, että tuo kaveri ei ole hyväksi minulle.
Anyway, minä kuitenkin pääsin tällä ajatuksella irti kaikesta katkeruudesta tai vihasta: kukaan ei ole minulle mitään velkaa.
N51
Mutta koskee tämä aloittajan tilannetta?
Tämä oli vastaus ketjun edelliselle kysyjälle. Ap:lle osoittamani vastaus on viestissä 8. Ap ei tosin kommentoinut siihen mitään.
N51
Kysyjä varmaan tarkoitti huomauttaa, että sinä puhut eri asiasta. Ja se on minunkin näkemykseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää opetella arvostamaan itseäsi, niin muutkin ihmiset sinua arvostavat. Jatkuvalla myötäilyllä ja hyväksynnän hakemisella keräät hyväksikäyttäjiä ympärillesi.
Hyvä ap, että olet huomannut. Ei pidä antaa käyttää itseään hyväksi. Auttaa pitää, mutta vain siinä määrin mistä tulee itselle hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole se, että olisit liian kiltti, vaan ongelma on omat odotuksesi: oletat muiden toimivan samoin.
Minun suurin oppini elämäni aikana on ollut tämä: älä odota ihmisiltä mitään. Tee hyvää, mutta älä toivo, että saat saman takaisin. Ole pyyteetön ja muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa.
Kun tämä uuposi tajuntaani, niin elämästäni tuli helppoa.
N51
Minun kyllä tekee vähän mieli purnata, miten niin ei voisi odottaa muiden tekevän samoin? Siis tukevan? Minusta on aika hirveää, että ihmiset eivät tue toisiaan ja siis jos sen vielä kestääkin, niin mnua on ainakin lapsena sorrettu sössöttämällä, etten saa vaivata muita ongelmillani! Eli että en saa antaa muille mahdollisuutta toimia samoin kuin itse teen, eli välitän toisten murheista. Tai minua ei ole autettu ja kannustettu karsimaan läheisostäni heitä, jotka eivät tue ja löytämän niitä, jotka tukisivat ja olisivat samanlaisia kuin minä! Koska on syytetty ja syyllistetty että minämuka toimin väärin! Minä muka kuormitan muita! Vaikka niin kuormitankin, jos mulla on paha olla. Eihän se muuten parane. Ja siis tarkoitan kuormittamisella lähinnä sitä, että lapsena kerroin asioita äidilleni. Se on ihan sallittua kuormitusta. Mutta se luuseri ei sitäkään jaksanut. Minusta vika ei ole silloin minussa, vaan ihmisissä, jotka syyttävät minua siitä, että MÄ olen erilainen ja itseasiassa heitä parempi.
Ihminen joka patoaa tunteensa on heikompi kuin se, joka puhuu niistä.
On ihan normaalia, että haluaa tukea ja kannustusta. Minäkin haluan. Mutta tässä on kyse mindsetistä.
Kun kuskaan autotonta kaveriani, niin lähden liikkeelle sillä oletuksella, että kaverini ei ole mitään minulle velkaa. Päätän auttaa ilolla, en siksi, että saan jotain vastavuoroisesti.
Se on sitten eri tilanne, jos kaveri juoksuttaisi minua. Tai koko automatkan puhun ongelmistani, niin hän syyllistäisi minua kuormittamisesta. Silloin lopettaisin hänen auttamisensa. Silloin syynä olisi se, että tuo kaveri ei ole hyväksi minulle.
Anyway, minä kuitenkin pääsin tällä ajatuksella irti kaikesta katkeruudesta tai vihasta: kukaan ei ole minulle mitään velkaa.
N51
Mutta koskee tämä aloittajan tilannetta?
Tämä oli vastaus ketjun edelliselle kysyjälle. Ap:lle osoittamani vastaus on viestissä 8. Ap ei tosin kommentoinut siihen mitään.
N51
Kysyjä varmaan tarkoitti huomauttaa, että sinä puhut eri asiasta. Ja se on minunkin näkemykseni.
No, Sitten en ymmärtänyt sitä viestiä, mihin vastasin.
Joku viisas on sanonut, että maailman suurinta itsekkyyttä on näennäisesti epäitsekkäät ihmiset. Reilusti itsekäs ihminen tietää itsekin olevansa itsekäs. Näennäisesti epäitsekäs naamioi oman itsekkyytensä hyvän tekemisen alle. Hänen auttamisensa motiivi on kuitenkin saada auttamisesta itselleen jotain. Se jokin on hyvää mieltä tai vastapalvelus tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin ennen niin kiltti että nykyään hirvittää😂 yläasteella mulla oli kaveri joka ei oikeasti välittänyt vaan oli siksi mun kanssa kun muut ei suostuneet. Tein kaikkeni aina hänen vuoksi. Tää kaveri ihastui helposti ja oli ujo niin joskus laittelin näille ihastuksille hänen puolesta viestiä..mikä oli multa paljon vaadittu koska en itsekään pidetty ollut. Tää on vain yksi esimerkeistä..Aina ajattelin että vielä joskus kiltteys palkitaan mutta niin ei ikinä käynyt. Nykyään käyttäydyn bitchmäisemmin..En tavallaa koe oloani hyväksi siinä roolissa mutta en tiedä miten muutenkaan olla..kiltti en ainakaan halua olla! Sillä ei saavuta mitään.
Tämä oli vastaus ketjun edelliselle kysyjälle. Ap:lle osoittamani vastaus on viestissä 8. Ap ei tosin kommentoinut siihen mitään.
N51