Olen hankala ihminen, koska olen rehellinen

Humble brag, much?

Jos tiedät olevasi empaattinen ja ei-hankala, miksi tehdä tämä aloitus, josta paistaa ylimielisyys?

Ymmärrän ap, mitä tarkoitat. Inhoan sellaista jatkuvaa nuoleskelua, jota ei tarkoiteta. Koko ajan puhutaan asioita, joita ei tarkoita, mielestäni todellisuus jotenkin irtaantuu sellaisilta, eletään illuusiossa.

Ei tietenkään pidä totuudentorvena töksäytellä asioita ja kohteliaisuus vaatii valkoisia valheita ja mielipiteiden omana pitämistä, mutta silti voi olla rehellinen. Rehellinen itselleen ja muille.

Vierailija kirjoitti:

Humble brag, much?

Jos tiedät olevasi empaattinen ja ei-hankala, miksi tehdä tämä aloitus, josta paistaa ylimielisyys?

No miksi yleensäkään vaivautua keskustelemaan asioita?

Ihmiset haluavat jakaa juttuja.

Ap

Väärin, olet hankala, koska olet itseriittoinen ja omaat huonot käytöstavat.

Rehellisyys ja oma mielipide ovat täysin eri asioita. Rehellisyyttä arvostetaan, koska se tarkoittaa ettet huijaa ihmisiä, vie heidän resurssejaan epärehellisin keinoin tai yritä pimittää tosiasioita. 

Heidän ulkonäköönsä tai muuhun subjektiiviseen toimintaansa kohdistuva -arvostelu- on ihan muuta kuin rehellisyyttä. Jos tarkoituksena on vilpittömästi auttaa heitä näkemään oma parhaansa, silloinkin ollaan miinakentällä ja sen täytyy tapahtua mahdollisimman hienovaraisesti ja loukkaamatta, mutten jotenkin usko että ap tarkoittaa tällaista.

Itse olen ottanut sen linjan, että kun kohtaan tätä rehellisyydeksi naamioitua suorapuheisuutta, paukautan vastapalloon välittömästi. Silmä silmästä jne. Ovat oppineet olemaan tai ainakin kiertämään rehellisine mielipiteineen minut kaukaa.

Rehellisyys on tietysti hyve, mutta hienotunteisuus parempi. Jos lauot kaverillesi, että hänen miehensä ei ehkä olekaan kiinnostunut ystävästäsi, niin luuletko hänen reagoivan "ai kiitos kun avasit silmäni, enpä olisi itse huomannut" ? 😂

Jos haluaa auttaa toisia näkemään totuuden, niin suoraan laukominen ei yleensä ole se paras vaihtoehto. Esimerkiksi jos sanoisin sinulle, että arvelen sinulla olevan narsistisia tai autistisia piirteitä, niin reagoisitko siihen eri tavalla, jos esittäisin asian näin: oletko huomannut, että sinulla on ongelmia ystäviesi kanssa, voisikohan sulla olla vaikeuksia sosiaalisten tilanteiden lukemisessa?

"Rehellisyytesi" on kuitenkin aina subjektiivinen näkemyksesi.

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon, etten sano toisia rumaksi, vaikka saatan niin ajatellakin. Se on kuitenkin minun subjektiivinen mielipide, ei totuus.

Totuus on jotain tämän kaltaista: sanon ystävälleni, että mies, jota hän tapailee ri todennäköisesti ole kiinnostunut ystävästäni, koska ei ole koskaan aloitteellinen viestittelyssä.

Tämä ketju on muuten täynnä subjektiivisia tulkintoja, joilla ei ole mitään totuuspohjaa.

Ap

Olisi tietenkin sinulle älyllisesti ylivoimaista pohtia ystävän kanssa, mikä miestä pidättelee. Se ei välttämättä ole kiinnostuksen puute.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisyys ja oma mielipide ovat täysin eri asioita. Rehellisyyttä arvostetaan, koska se tarkoittaa ettet huijaa ihmisiä, vie heidän resurssejaan epärehellisin keinoin tai yritä pimittää tosiasioita. 

Heidän ulkonäköönsä tai muuhun subjektiiviseen toimintaansa kohdistuva -arvostelu- on ihan muuta kuin rehellisyyttä. Jos tarkoituksena on vilpittömästi auttaa heitä näkemään oma parhaansa, silloinkin ollaan miinakentällä ja sen täytyy tapahtua mahdollisimman hienovaraisesti ja loukkaamatta, mutten jotenkin usko että ap tarkoittaa tällaista.

Niinpä. Aloittajan kommentissa ystävälleen ei ole kysymys arvostettavasta rehellisyydestä, vaan kaipuusta manipuloida toista ajattelemaan, ettei kelpaa, vaikka tosiaan miestähän voi pidätellä ihan mikä tahansa asia, joka ei liity kiinnostuksen määrään millään tavalla. Vaikutat ainoastaan ymmärtämättömältä ja yksinkertaiselta ja tyhmältä, ap.

Mikäli on ilkeä ihminen luonteeltaan niin silloin on vain ilkeä.

Rehellisyys on sitten aivan eri asia kuin ilkeys.

Olet hankala ihminen, koska olet tyhmä, etkä itse tajua sitä.

Minä taas en sano muista pahasti, mutta sanon itsestäni "en ole niin luotettava" tms. Kerran yks sukulainen erimielisyyden aikana syytti että olen ollut kiero yhdessä asiassa. Olin just sanomassa että olen kyllä, mutta sukulainen sanoi jotain "Olet! Älä yritä muuta väittää!".

No en tokikaan yrittänyt muuta väittää, miksi olisin? Meinasin sanoa että olen samaa mieltä! Sukulainen ei mua tuntenut, joten kuvitteli että kiistäisin tuon.

Kyllä ihmisen pitää olla rehellinen itsensäkin takia. Jos valehtelee toiselle, valehtelee myös itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja, joka kehuu oppilasta ilman syytä, on vastuuton.

Opettajani oli sellainen yläasteella. Kun hain lukioon enkä päässyt, tajusin vasta sitten, että mua on kehuttu turhasta

Opettaja, joka antaa paremman arvosanan ilman syytä, on vastuuton.

Tätä harrasti pienen kyläkoulun opettaja aikoinaan.

Tästä oli haittaa suurempaan kouluun siirryttäessä, siellä ei numerot tulleet ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Muiden asioista on helppo olla rehellinen.

Aivan niin! Voisi kukin aloittaa sen rehellisyyden ihan omasta itsestään ja sitten kun se on hoidossa, voi siirtyä olemaan rehellinen toisten asioista. 

Mä olen erittäin rehellinen. Mutta olen myös erittäin harkitsevainen. Olen suorapuheinen, mutta siitä huolimatta en sano jokaista mielipidettäni ääneen.

Rehellisyyteni ilmenee vaikkapa tällä tavoin, että joku antaa minulle 50 euroa ja sanoo, että se on tarkoitettu järjestölle, missä olen mukana. Vien sen rahastonhoitajalle ja annan sen hänelle niin, että useampi ihminen näkee, tai ilmiotan sekä antajalle että rahastonhoitajalle, että pistän summan tilille. En vie työpaikaltani vessapapereita ja kynän jouduin kerran lainaamaan kun menin suoraan luennolle. Olisin palauttanut, mutta pomo sanoi että pidä laukussa, eikä niistä tarvitse kysellä. Siitä huolimatta olen sanonut jos joudun lainaamaan töistä jotain, vaikka saisin lainata automaattisesti. Saan myös ottaa kopioita, mutta silti sanon.

Ap ei oikein nyt erota rehellisyyden ja mielipiteen äänen sanomisen eroa. Suorapuheinenkin voi olla sivistyneensti. Omalla kohdallani se tarkoittaa, että sanon mielipiteeni jos kysytään, mutta en sano kaikkea ääneen. Tai jos on välttämätöntä sanoa jotain ääneen, sitten sanon. Esimerkiksi pomolleni saatan sanoa, että sun pitäisi nyt vähäksi aikaa pistää ne omat projektit syrjään, että saadaan tämä asiakkaan projekti määräaikaan mennessä tehtyä. Veljelleni, jolla on paino-ongelmia, sanon, että on ok syödä pizzaa välillä, mutta harvenna vähän ja sun pitäisi kulkea tässä kirkonkylällä kävellen eikä mennä jokaista kauppamatkaa autolla. En sano hänelle, että olet kammottava läski, se ei ole suorapuheisuutta vaan ilkeyttä. Sanon, että sulla pitäisi saada painoa vähän alemmaksi, niin se auttaisi noihin terveyspulmiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja, joka kehuu oppilasta ilman syytä, on vastuuton.

Opettajani oli sellainen yläasteella. Kun hain lukioon enkä päässyt, tajusin vasta sitten, että mua on kehuttu turhasta

Opettaja, joka antaa paremman arvosanan ilman syytä, on vastuuton.

Tätä harrasti pienen kyläkoulun opettaja aikoinaan.

Tästä oli haittaa suurempaan kouluun siirryttäessä, siellä ei numerot tulleet ilmaiseksi.

Tän huomasi kyllä niin selvästi yläasteella. Itse menin kirkonkylän koulusta ja oma opettaja antoi numerot suurimmalle osalle ansioista, mutta pari maalaistalon tyttöä sai isänsä ansioista. Heillä molemmilla keskiarvot laskivat noin numerolla. Mutta sitten nämä kyläkoulusta tulijat. Yhdestä koulusta tuli lapsia, joilla oli parempi tietopohja kuin meillä kirkonkylän lapsilla, ne joilla oli hyvät numerot. Tuli sieltä sitten huonompiakin oppilaita, mutta nämä oli jo lähetetty suoraan suppeille kursseille, se oli tasokurssien aikaa. Mutta lähes kaikista muista kyläkouluista kaikki, joilla ei ollut selviä oppimisvaikeuksia, oli laitettu laajoille kursseille. 90 % heistä joutui vaihtamaan helpommalle kurssille aika lailla alkuvaiheessa.

Vinkki: Mieti aina miksi kuvittelet sinun mielipiteelläsi olevan toiselle ihmiselle mitään arvoa?

Oletko kenties niin epävarma itsestäsi? Epävarma ihminen kun haluaa jatkuvasti tukea muilta "hei, olenhan varmasti normaali ja riittävä?" ja luulee siksi että muutkin kaipaavat hänen mielipidettään. Tämä mielipiteen varassa eläminen koskee kuitenkin vain sitä itsestään epävarmaa porukkaa, ei todellakaan meitä kaikkia. Meille muille ei mielipiteilläsi ole mitään väliä, emmekä näin ollen halua niitä suustasi kuulla. Kun kasvat, pääset ehkä tähän samaan porukkaan joilla keskustelut on muuta kuin  pelkkää mielipiteiden vaihtoa, loukkaantumista, ja kiistelyä niistä. Rehellisyyteen ja aitouteen päästään vasta sitten kun ei enää keskustella epävarmuuden naamioiden takaa, vaan uskalletaan oikeasti olla omia itsejämme, ja kunnioitetaan toinen toista, ja tuetaan. Tällä tasolla ei omia luonteenpiirteitä hehkuteta, eikä toisen piirteitä lytätä.

Kyl mä tiedän mitä Ap tarkoittaa. Ja esimerkiksi tuossa miesjutussa, niin en mä ainakaan sitä sanois ellei multa kysytä, mutta jos ystävä kysyy mun mielipidettä niin kerron sen. Olen myös kertonut ystävälleni, että hänen miehensä pettää häntä, vaikka sain kaikki vihat niskaani. Olen myös puolustanut yhtä ystävääni, kun juurikin ihmiset, jotka ei halua herättää mitään tunteita niin kuuntelivat kun eräs puhui hänestä pahaa ja väitti hänen tehneensä yhden jutun. Se oli monesta niin hienoa, kun uskalsin ilmaista asian. Siinä kyllä mietin, että mihin vihollisia tarvii kun ystävät on tämmöisiä. Se, että toinen on rehellinen ei tarkoita mitään idioottilaukojaa, kyllä mä ainakin tiedän milloin olla sanomatta mitään.