Lue keskustelun säännöt.
Suurin osa ylipainoisista on ylipainoinen siksi, ettei vain arvosta tarpeeksi normaalipainoisena pysymistä
10.04.2020 |
Jos hoikkuus tai edes normaalipaino on ihmiselle tärkeä arvo, sen mukaisesti pystyy kyllä elämään.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole leuhkimisen aihe jos arvostaa pinnallisia asioita
Olen kolmekymppinen ja painoindeksini on juuri ja juuri 19.
Selkävaivat ovat sukuvika ja jos lopetan liikkumisen en pääse sängystä ylös. Olenko pinnallinen?
Haluan olla terve ja voida hyvin, se on tärkeää.
Pidän leipomisesta mutta paastosokerini nousi lähes yli raja-arvon. Olen mielummin terve ja jätin sokerin.
Näytän hoikalta ja hyväkuntoiselta, olenko siis sinusta pinnallinen?? 😤
Minulla oli 30-vuotiaana BMI saman verran, pikkuisen alle 19. Vielä 40-vuotiaana se oli 21-22 ja 45-vuotiaana se olikin sitten lähes 33.
Sinun ikäisenäsi ajattelin vielä - hieman kärjistäen - että mieluummin tappaisin itseni kuin päästäisin itseni lihomaan. Mitä sitten tapahtui? Ei kuulu tälle palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää paikkansa.
Ei jaksa kytätä joka puraisua.
M46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole leuhkimisen aihe jos arvostaa pinnallisia asioita
Olen kolmekymppinen ja painoindeksini on juuri ja juuri 19.
Selkävaivat ovat sukuvika ja jos lopetan liikkumisen en pääse sängystä ylös. Olenko pinnallinen?
Haluan olla terve ja voida hyvin, se on tärkeää.
Pidän leipomisesta mutta paastosokerini nousi lähes yli raja-arvon. Olen mielummin terve ja jätin sokerin.
Näytän hoikalta ja hyväkuntoiselta, olenko siis sinusta pinnallinen?? 😤
Minulla oli 30-vuotiaana BMI saman verran, pikkuisen alle 19. Vielä 40-vuotiaana se oli 21-22 ja 45-vuotiaana se olikin sitten lähes 33.
Sinun ikäisenäsi ajattelin vielä - hieman kärjistäen - että mieluummin tappaisin itseni kuin päästäisin itseni lihomaan. Mitä sitten tapahtui? Ei kuulu tälle palstalle.
Äitini on yli 60 ja edelleen yhtä hoikka. Myös hoikkuus on suvussa. Mutta se ei riitä, selän takia myös lihasten täytyy olla kunnossa.
En ymmärrä miten tarinasi liittyy minuun, syön todella terveellisesti ja se on helppo valinta.
Ylipainoiset pysyy kylläkin ylipainoisina siksi että tiede ei tunne ainoatakaan keinoa jolla laihtuneet saataisiin pysymään laihoina. Laihduttaminen on helppoa, mutta se johtaa keskimäärin lihomiseen pidemmällä aikavälillä. Keholla on mekanisminsa säädellä rasvan määrää, ja lihavalla ihmisellä ne pyrkivät aina takaisin lihavuuteen.
Jos olisit nälkäkuoleman partaalla, mikään tahdonvoima, arvo tai argumentti ei estäisi sua syömästä edessäsi olevaa ruokaa (pois lukien syömishäiriö, joka sulla hyvinkin voi olla). Jos sulle luvattaisiin miljardi euroa, edes se ei auttaisi. Edes se ei auttaisi, että tietäisit ruuan olevan myrkyllistä. Tämä johtuu kehon sääntelymekanismeista, joilla keho pyrkii suojelemaan itseään sääntelemällä käytöstäsi. Niistä samoista, jotka pistävät yli 95% laihtuneista lihomaan takaisin. Ei heidän tilansa ole yhtä pakottava kuin nälkään kuolevalla tai hengitystä pidättävällä, mutta sijoittuu kuitenkin jatkumolla paljon lähemmäs noita tiloja kuin viitseliäisyyden puute. Ja heidän olisi pystyttävä vastustamaan itseään jatkuvasti vuosien ajan ennen kuin keho alkaa unohtaa lihavuuden.
Näitä voimia on turhaa ja mahdotonta yrittää vastustaa pidemmällä aikavälillä. Siitä tulee vain sairaaksi sekä fyysisesti että psyykkisesti. Koulutukseltaan ajan tasalla olevat lääkärit ei enää edes suosittele laihduttamista vaan elintaparemonttia, jolla todennäköisesti lähtee muutama kilo. Sen kummempaan ei lääketieteen mukaan terveyssyistä kannata pyrkiä.
Hoikkuus tai paino yleensä ei ole kovin ylevä itseisarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole leuhkimisen aihe jos arvostaa pinnallisia asioita
Olen kolmekymppinen ja painoindeksini on juuri ja juuri 19.
Selkävaivat ovat sukuvika ja jos lopetan liikkumisen en pääse sängystä ylös. Olenko pinnallinen?
Haluan olla terve ja voida hyvin, se on tärkeää.
Pidän leipomisesta mutta paastosokerini nousi lähes yli raja-arvon. Olen mielummin terve ja jätin sokerin.
Näytän hoikalta ja hyväkuntoiselta, olenko siis sinusta pinnallinen?? 😤
Minulla oli 30-vuotiaana BMI saman verran, pikkuisen alle 19. Vielä 40-vuotiaana se oli 21-22 ja 45-vuotiaana se olikin sitten lähes 33.
Sinun ikäisenäsi ajattelin vielä - hieman kärjistäen - että mieluummin tappaisin itseni kuin päästäisin itseni lihomaan. Mitä sitten tapahtui? Ei kuulu tälle palstalle.
Äitini on yli 60 ja edelleen yhtä hoikka. Myös hoikkuus on suvussa. Mutta se ei riitä, selän takia myös lihasten täytyy olla kunnossa.
En ymmärrä miten tarinasi liittyy minuun, syön todella terveellisesti ja se on helppo valinta.
Et tainnut ymmärtää: niin söin minäkin. Ja kävin salilla, jumppasin, kävelin, olin aktiivinen. Äitini oli aina normaalipainoinen, samoin isäni. Ehkä halusin vain sanoa, että et koskaan voi tietää, mitä elämä tuo eteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on useimmiten ihan totta. Elämä on valintoja. Toki on niin, että toisten on paljon helpompi tehdä oikeita valintoja, joten en ketään yksilöä lähde painosta paheksumaan, kun en hänen tarinaansa tunne.
Mutta itse tein valinnan pysyä normaalipainossa. Se tarkoittaa useita pieniä valintoja joka päivä. Suurin osa keski-ikäisistä naisista ei pysy normaalipainossa itsestään. En minä ainakaan.
Laihtuminen ja lihomisen estäminen eivät ehkä aina ole helppoja mutta yksinkertaisia asioita ne ovat. Jos ihminen on suht terve, kyse on matematiikasta. Päivässä voi syödä tietyn määrän kaloreita lihomatta. Piste.
Kyllä hormonitoiminnalla on aivan älyttömän suuri merkitys! Itse olen huomannut raskaus- ja imetysaikoina tämän. Kun keho on palautunut, painokin tippui kuin itsestään.
Matikkaa se siltikin on. Vaikka et ole mitään laskenut.
Eihän se mitään tarkkaa matikkaa ole, koska kulutusta on juurikin edellä mainitsemistasi asioista johtuen vaikea laskea. Mutta sitä voi tarvittaessa arvioida ja säätää syötyä kalorimäärää sen mukaan laskeeko, nouseeko vai pysyykö paino samana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, jotka omistavat älypuhelimen, voivat ladata ilmaisen Yazion. Päivässä menee aikaa 5-15 minuuttia siihen, että klikkaa sinne päivän syömiset. Silloin saa selkeää faktaa onko syönyt sopivasti, vai liikaa. Eli olen samaa mieltä ap:n kanssa. Jos haluaa elää omissa harhoissaan (9/10 ihmisistä arvioi syömänsä kalorit ihan liian vähäisiksi), eikä halua nähdä pientä vaivaa pitääkseen painonsa kurissa, pitäisi maksaa ylimääräinen kansanterveysvero laiskuudestaan. Sama tupakoitsijoille.
Ennakoin, että joku tulee kertomaan, että ei ole rahaa pitää aterioita lautasmallin mukaisina ja ostaa hedelmiä ja vihanneksia tai terveellistä proteiinia. Alla muutamia tuotteita, joita kannattaa harkita ranskanperunoiden sijaan.
- https://www.foodie.fi/entry/x-tra-broccoli-mix-1-kg/7340011320661
On rahaa, en arvioi syömiäni kaloreita vähäisiksi, olen korkeasti koulutettu ja ihan omaksi ilokseni opiskellut myös ravitsemustieteen perusopinnot sekä jonkin verran terveystieteen opintoja, vaikka ihan eri alalla työskentelenkin. Miten vaikea on ymmärtää, että mielipiteesi ei kiinnosta? Minä nautin syömisestä. Syön erittäin paljon kasviksia, joka päivä on lisukkeena itse tehty vihreä salaatti ja lämpimänä lisukkeenaa ruusukaalia tai parsakaalia. Mutta sen lisäksi myös paljon hyvää ruokaa. Kokkailujuomana olutta ja viikonloppuisin ruokajuomana viiniä. Taidetaan tänään tehdä perjantain kunniaksi myös GT:t.
Usko tai älä, niin en tarvitse valistustsi.
Aivan. Olemme samaa mieltä. Kysymys ei ole vähäisestä tiedosta, eikä vähävaraisuudesta. Kysymys on mukavuudenhalusta ja välinpitämättömyydestä. Siksi ehdotan veroseuraamusta heille, jotka aiheuttavat kansantaloudelle lisäkuluja huonolla asenteellaan. Tulemme koronan jälkeen elemään tiukkoja aikoja ja säästökohteita täytyy löytyä. Välinpitämättömyysvero olisi heti hyvä alku.
Voit haaveilla, mutta sellaista ei tule. Minun puolestani myös makeisia ja roskaruokia saa verottaa vaikka tuplasti. Tänään tässä koneella istuessa on tullut syötyä puoli megapussillista fasupaloja, mutta ei niiden hinta olisi silti ongelma ja siksi toisekseen, makeisia syön kuitenkin vain harvoin. Saan kalorini ihan normiruuasta ja ruokaa ei voi kohtuuttomasti alkaa verottaa.
Haaveilu on hyväksi. Elämme erikoisia aikoja. Pohdimme, kuka on oikeutettu tehohoitoon ja kuka ei. Ryhdymme tunnustamaan, että hyvää ei riitä loputtomasti kaikille. Tajuamme, että maailmassa on uhkia, jotka ovat täysin itsestämme riippumattomia ja uhkia, jotka johtuvat täysin itsestämme. Uskon, että tulevaisuutta muokataan sellaiseksi, että itsestämme riippuvaiset uhat ja niistä koituvat kustannukset pyritään minimoimaan, jotta varat riittäisivät sellaisten uhkien torjumiseen ja hoitamiseen, joihin emme voi vaikuttaa. On täysin selvää, että ylipaino on vakava itseaiheutettu ja kallis uhka. Mutta katsellaan rauhassa mihin suuntaan tämä kehittyy. Joka tapauksessa jännittäviä muutoksia on tiedossa, kun hyvinvointivaltio (tai illuusio sen jäänteistä) on koronan myötä nyt romahtanut.
Niin, esimerkiksi suomalaisista miehistä yli 71% on vähintään ylipainoisia, kaikista aikuisista lihavia (bmi yli 30) on 1/4. Että miten "itseaiheutettu" ongelma tosiaan on kyseessä... Pitäisi miettiä yhteiskunnallisia ratkaisuja asiaan, ei sysätä ratkaisuja yksilöille.
niin että mitä ? yhteiskunnan pitäisi hoitaa lihavat nyt siis vai ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no mulle se on itsestäänselvää. mulla on ylipainoa koska tykkään enemmän ruuasta kuin en, mies rakastaa minua huolimatta painosta ja tunnen itseni pystyväksi, kauniiksi ja seksikkääksi näin. En näe mitään lisäarvoa siinä että laihduttaisin niin en ole koskaan edes ajatellut asiaa. joten naulan kantaan ap, en osaa arvostaa jotain millä ei ole elämääni mitään lisäarvoa.
Terveys ei ole tarpeeksi hyvä arvo?
Voishan se ollakin. Mä olen toistaiseksi kuitenkin ollut ihan terve. Osaltaan varmaan siksi että olen painostani huolimatta ollut aina liikunnallinen.
Ei se liikunta terveyttä takaa eikä sulje pois huonon ravinnon vaikutusta.
Olen kotitalousopettaja, joten osaan ihan ammattini puolesta sanoa että ruokani ei ole huonoa. Sitä on vaan kulutukseen nähden jonkin verran liikaa. En ole lihonut vuosiin, paino on aika vakio.
Ja liikunta (erityisesti aerobinen) pitää rasvan poissa sisäelinten ympäriltä, joka on vaarallisinta. Lisäksi veren rasva- ja sokeriarvot paranee lihavillakin liikunnalla. Suurin ongelma painossa on nivelten kuluminen ja liikkuvuuden ongelmat, joita ei ole koskaan ollut. Pyöräilen 10km arkkpäivisin ja olen pelannut sulkapalloa koko aikuisikäni. Lisäksi liikun koko päivän työn vuoksi enkä koskaan oikein istu.
T pullea ope
Terveelliset elämäntavat vähentää toki riskiä sairastua ylipainoisillakin. Mutta jos BMI on kovin paljon normaalia korkeampi, sitä rasvaa on siellä sisäelimien ympärillä liikaa, vaikka varsinaisesti ei keskivartalolihava olisikaan. Siksi kannattaa miettiä kuitenkin, olisiko syytä päästä ainakin lähelle sitä normaalipainon ylärajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisen pitäisi olla hoikka tai normaalivartaloinen? Kunhan harrastaa liikuntaa ja pitää itsestään huolta niin eikö se ole aivan sama miltä näyttää?
Koska se ylimääräinen rasva siellä kehossa on terveysriski?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole leuhkimisen aihe jos arvostaa pinnallisia asioita
Olen kolmekymppinen ja painoindeksini on juuri ja juuri 19.
Selkävaivat ovat sukuvika ja jos lopetan liikkumisen en pääse sängystä ylös. Olenko pinnallinen?
Haluan olla terve ja voida hyvin, se on tärkeää.
Pidän leipomisesta mutta paastosokerini nousi lähes yli raja-arvon. Olen mielummin terve ja jätin sokerin.
Näytän hoikalta ja hyväkuntoiselta, olenko siis sinusta pinnallinen?? 😤
Minulla oli 30-vuotiaana BMI saman verran, pikkuisen alle 19. Vielä 40-vuotiaana se oli 21-22 ja 45-vuotiaana se olikin sitten lähes 33.
Sinun ikäisenäsi ajattelin vielä - hieman kärjistäen - että mieluummin tappaisin itseni kuin päästäisin itseni lihomaan. Mitä sitten tapahtui? Ei kuulu tälle palstalle.
Äitini on yli 60 ja edelleen yhtä hoikka. Myös hoikkuus on suvussa. Mutta se ei riitä, selän takia myös lihasten täytyy olla kunnossa.
En ymmärrä miten tarinasi liittyy minuun, syön todella terveellisesti ja se on helppo valinta.
Et tainnut ymmärtää: niin söin minäkin. Ja kävin salilla, jumppasin, kävelin, olin aktiivinen. Äitini oli aina normaalipainoinen, samoin isäni. Ehkä halusin vain sanoa, että et koskaan voi tietää, mitä elämä tuo eteesi.
On kylläkin tieteellinen mahdottomuus lihoa jos syö terveellisesti oman kulutuksen mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole leuhkimisen aihe jos arvostaa pinnallisia asioita
Olen kolmekymppinen ja painoindeksini on juuri ja juuri 19.
Selkävaivat ovat sukuvika ja jos lopetan liikkumisen en pääse sängystä ylös. Olenko pinnallinen?
Haluan olla terve ja voida hyvin, se on tärkeää.
Pidän leipomisesta mutta paastosokerini nousi lähes yli raja-arvon. Olen mielummin terve ja jätin sokerin.
Näytän hoikalta ja hyväkuntoiselta, olenko siis sinusta pinnallinen?? 😤
Minulla oli 30-vuotiaana BMI saman verran, pikkuisen alle 19. Vielä 40-vuotiaana se oli 21-22 ja 45-vuotiaana se olikin sitten lähes 33.
Sinun ikäisenäsi ajattelin vielä - hieman kärjistäen - että mieluummin tappaisin itseni kuin päästäisin itseni lihomaan. Mitä sitten tapahtui? Ei kuulu tälle palstalle.
Äitini on yli 60 ja edelleen yhtä hoikka. Myös hoikkuus on suvussa. Mutta se ei riitä, selän takia myös lihasten täytyy olla kunnossa.
En ymmärrä miten tarinasi liittyy minuun, syön todella terveellisesti ja se on helppo valinta.
Et tainnut ymmärtää: niin söin minäkin. Ja kävin salilla, jumppasin, kävelin, olin aktiivinen. Äitini oli aina normaalipainoinen, samoin isäni. Ehkä halusin vain sanoa, että et koskaan voi tietää, mitä elämä tuo eteesi.
On kylläkin tieteellinen mahdottomuus lihoa jos syö terveellisesti oman kulutuksen mukaisesti.
Olenko muuta väittänyt?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä kommentteja. Eihän ap edes tuomitse ylipainoa millään tavalla. Hän vain toteaa tosiasian. Koko yhteiskunta on rakentunut tukemaan ylipainoista elämäntapaa. Edes yksilöt eivät yritä pysyä normaalipainoisena. Itseäni ainakin kiinnostaisi mistä tämä johtuu. Miksi ihmisiä ei kiinnosta pysyä normaalipainoisena? Olen itsekin ylipainoinen ja huomannut saman ilmiön. Ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Tuntuu, etten saisi mitään enempää vaikka pudottaisin painoa normaalipainoon. Ei siis ole motivaatiota laihduttaa.
Mä ymmärrän hyvinkin. Asenne ylipainoisia ihmisiä kohtaan on niin kamala, että kaikki tämmöiset aloitukset, joissa spekuloidaan ihmisen arvomaailmalla, älykkyydellä tms. menee ihon alle.
Ylipainosta on ihan mahdotonta käydä keskustelua, koska se kääntyy aina (kuten osasta tämänkin ketjun kommenteista huomaa) niihin ylipainoisiin ihmisiin eikä siihen ylipainoon. Kun ihminen yrittää selittää, miksi hänen on vaikea esimerkiksi laihduttaa, kaikki kuitataan tekosyinä. Ei edes yritetä kuunnella, vaan syyllistetään ja tuputetaan neuvoja, jotka ei siinä tilanteessa edes toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä oikein sitä, kun monet lihavat selkeästi ovat ahdistuneita omasta lihavuudestaan. Heillä saattaa mennä vuosia siinä ahdistuksessa. Eikö se ahdistus anna motivaatiota laihtua? Kuitenkin ratkaisu olisi aika yksinkertainen loppujen lopuksi ja palkinto todella suuri - ahdistus katoaa.
Se ahdistus voi myös lamaannuttaa. Toisekseen, onko se ahdistus pelkästä lihavuudesta johtuvaa, vai oliko se ahdistus ensin, joka johti lihavuuteen ja joka nyt vielä pahentaa ahdistusta?
Johtuu myös vähän ruuasta itsestään. Rasvan ja proteiinin arvo kasvanut huikeasti nykyruuassa. Se on paljon ylimääräistä energiaa joka sitten pitäisi kuluttaa pois jossei halua että kroppa varastoi ne johonkin. Ironisesti kasvikset ovat "terveellisempiä" koska ne ovat sulatuksen kannalta tehottomampaa ruokaa, kehosi tarvitsee tehdä enemmän työtä sen eteen että niistä saa revittyä tarvittavat ravintoaineet irti. Näin on helpompi pysyä laihana kasvisruokavaliolla.
Se on vähän kuin täyttäisi vesilasia hitaasti vesihanan alla. Liharuoka on paljon tehokkaampaa esim. lihasten kasvatukseen mutta sen kanssa on myös helpompi että vesi tulee sen vesilasin yli kun hana on liian kovalla.
Onhan se nyt vähän kyse siitäkin kuinka paljon ylipainoa on. Arvelen, että etenkin osa nuorista joilla on vain lievästi ylipainoa kokevat olevansa "läskejä". Jos ylipainoa on vain lievästi ja on kaiken kaikkiaan sinut itsensä kanssa, asia on ok.
Sanoisin jopa, että kypsään keski-ikään päässeillä se ei hirveästi haittaa. Katsokaa nyt vaikka hieman vanhempaa rouvaa, kuningatar Elisabetia. 93 vuotta eikä pömppävatsa menoa ole haitannut. Aivan eri asia on sitten kun ylipaino lähtee ihan lapasesta, yli 30 bmi:n. Silloin pitäisi miettiä, miten tämä jatkuu jos painon nousu ei pysähdy. Eikä se pysähdy jos ruokailutottumukset - oli sitten kyse vääränlaisesta tai liiallisesta syömisestä - on päässeet kovin huonoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä kommentteja. Eihän ap edes tuomitse ylipainoa millään tavalla. Hän vain toteaa tosiasian. Koko yhteiskunta on rakentunut tukemaan ylipainoista elämäntapaa. Edes yksilöt eivät yritä pysyä normaalipainoisena. Itseäni ainakin kiinnostaisi mistä tämä johtuu. Miksi ihmisiä ei kiinnosta pysyä normaalipainoisena? Olen itsekin ylipainoinen ja huomannut saman ilmiön. Ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Tuntuu, etten saisi mitään enempää vaikka pudottaisin painoa normaalipainoon. Ei siis ole motivaatiota laihduttaa.
Mä ymmärrän hyvinkin. Asenne ylipainoisia ihmisiä kohtaan on niin kamala, että kaikki tämmöiset aloitukset, joissa spekuloidaan ihmisen arvomaailmalla, älykkyydellä tms. menee ihon alle.
Ylipainosta on ihan mahdotonta käydä keskustelua, koska se kääntyy aina (kuten osasta tämänkin ketjun kommenteista huomaa) niihin ylipainoisiin ihmisiin eikä siihen ylipainoon. Kun ihminen yrittää selittää, miksi hänen on vaikea esimerkiksi laihduttaa, kaikki kuitataan tekosyinä. Ei edes yritetä kuunnella, vaan syyllistetään ja tuputetaan neuvoja, jotka ei siinä tilanteessa edes toimi.
Minä en tiedä, itkisinkö, nauraisinko vaiko vain ärsyyntyisin, kun täysin maallikot ajattelevat, että "kun vähän vttuilen niin kyllä läskit tajuavat alkaa laihduttaa". Tai että "kun minä muistutan heitä, että kaloreita tarkkailemalla laihtuu/paino pysyy ennallaan, niin he oppivat". Mikä saa maallikon kuvittelemaan, että hänellä olisi ratkaisu asiaan, jota terveystieteen ja lääketieteen ammattilaisetkaan eivät pysty ratkaisemaan?
Perimmäinen syyhän on juuri tämä. Olen itse todella lihava, painoin viime vuoden syksyllä vielä melkein 110kg, kunnes aloin laihduttamaan. Olen laihtunut todella hitaasti, tänään näytti vaaka 90kg ja on lähtenyt nopeasti painoa välillä, sitten hitaasti ja välillä tullut takaisin.
Minä olen sokerikoukussa ja minulla on myös pakottava tarve mussuttaa koko ajan jotakin. Aiemmin jatkuva mussutus pysyi poissa, kun tupakoin vuosia sitten. Kun lopetin, aloin jatkuvasti mussuttamaan jotakin. Pystyn olemaan syömättä, mutta huomaan itsessäni samoja vieroitusoireita, kuin tupakasta aikanaan, sama sokerin kanssa. Olen riippuvainen, mutta en koe samanlaista pakkoa päästä niistä eroon kuin tupakasta.
Olen teininä sairastanut myös anoreksiaa ja minulla oli muitakin syömishäiriöiden oireita, jotka johtuvat monista asioista menneisyydessäni. Silti, tiedän että pystyisin lopettamaan, mutta jotenkaan asia ei ole kiinnostanut tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, jotka omistavat älypuhelimen, voivat ladata ilmaisen Yazion. Päivässä menee aikaa 5-15 minuuttia siihen, että klikkaa sinne päivän syömiset. Silloin saa selkeää faktaa onko syönyt sopivasti, vai liikaa. Eli olen samaa mieltä ap:n kanssa. Jos haluaa elää omissa harhoissaan (9/10 ihmisistä arvioi syömänsä kalorit ihan liian vähäisiksi), eikä halua nähdä pientä vaivaa pitääkseen painonsa kurissa, pitäisi maksaa ylimääräinen kansanterveysvero laiskuudestaan. Sama tupakoitsijoille.
Ennakoin, että joku tulee kertomaan, että ei ole rahaa pitää aterioita lautasmallin mukaisina ja ostaa hedelmiä ja vihanneksia tai terveellistä proteiinia. Alla muutamia tuotteita, joita kannattaa harkita ranskanperunoiden sijaan.
- https://www.foodie.fi/entry/x-tra-broccoli-mix-1-kg/7340011320661
On rahaa, en arvioi syömiäni kaloreita vähäisiksi, olen korkeasti koulutettu ja ihan omaksi ilokseni opiskellut myös ravitsemustieteen perusopinnot sekä jonkin verran terveystieteen opintoja, vaikka ihan eri alalla työskentelenkin. Miten vaikea on ymmärtää, että mielipiteesi ei kiinnosta? Minä nautin syömisestä. Syön erittäin paljon kasviksia, joka päivä on lisukkeena itse tehty vihreä salaatti ja lämpimänä lisukkeenaa ruusukaalia tai parsakaalia. Mutta sen lisäksi myös paljon hyvää ruokaa. Kokkailujuomana olutta ja viikonloppuisin ruokajuomana viiniä. Taidetaan tänään tehdä perjantain kunniaksi myös GT:t.
Usko tai älä, niin en tarvitse valistustsi.
Aivan. Olemme samaa mieltä. Kysymys ei ole vähäisestä tiedosta, eikä vähävaraisuudesta. Kysymys on mukavuudenhalusta ja välinpitämättömyydestä. Siksi ehdotan veroseuraamusta heille, jotka aiheuttavat kansantaloudelle lisäkuluja huonolla asenteellaan. Tulemme koronan jälkeen elemään tiukkoja aikoja ja säästökohteita täytyy löytyä. Välinpitämättömyysvero olisi heti hyvä alku.
Voit haaveilla, mutta sellaista ei tule. Minun puolestani myös makeisia ja roskaruokia saa verottaa vaikka tuplasti. Tänään tässä koneella istuessa on tullut syötyä puoli megapussillista fasupaloja, mutta ei niiden hinta olisi silti ongelma ja siksi toisekseen, makeisia syön kuitenkin vain harvoin. Saan kalorini ihan normiruuasta ja ruokaa ei voi kohtuuttomasti alkaa verottaa.
Haaveilu on hyväksi. Elämme erikoisia aikoja. Pohdimme, kuka on oikeutettu tehohoitoon ja kuka ei. Ryhdymme tunnustamaan, että hyvää ei riitä loputtomasti kaikille. Tajuamme, että maailmassa on uhkia, jotka ovat täysin itsestämme riippumattomia ja uhkia, jotka johtuvat täysin itsestämme. Uskon, että tulevaisuutta muokataan sellaiseksi, että itsestämme riippuvaiset uhat ja niistä koituvat kustannukset pyritään minimoimaan, jotta varat riittäisivät sellaisten uhkien torjumiseen ja hoitamiseen, joihin emme voi vaikuttaa. On täysin selvää, että ylipaino on vakava itseaiheutettu ja kallis uhka. Mutta katsellaan rauhassa mihin suuntaan tämä kehittyy. Joka tapauksessa jännittäviä muutoksia on tiedossa, kun hyvinvointivaltio (tai illuusio sen jäänteistä) on koronan myötä nyt romahtanut.
Niin, esimerkiksi suomalaisista miehistä yli 71% on vähintään ylipainoisia, kaikista aikuisista lihavia (bmi yli 30) on 1/4. Että miten "itseaiheutettu" ongelma tosiaan on kyseessä... Pitäisi miettiä yhteiskunnallisia ratkaisuja asiaan, ei sysätä ratkaisuja yksilöille.
niin että mitä ? yhteiskunnan pitäisi hoitaa lihavat nyt siis vai ?
Jos vain alle 29% miehistä on edes normaalipainoisia, niin onko sinun mielestäsi kyse enää mielenlujuudesta ja elämäntavoista? Etenkin kun on ihan todistettu fakta, että sama määrä samaa ruokaa voi lihottaa toisen siinä missä toinen pysyy hoikkana.
Niin, esimerkiksi suomalaisista miehistä yli 71% on vähintään ylipainoisia, kaikista aikuisista lihavia (bmi yli 30) on 1/4. Että miten "itseaiheutettu" ongelma tosiaan on kyseessä... Pitäisi miettiä yhteiskunnallisia ratkaisuja asiaan, ei sysätä ratkaisuja yksilöille.