Lue keskustelun säännöt.
En käsitä miten niin monet muut naiset uskaltavat synnyttää
10.04.2020 |
Olette todella rohkeita. Itse tuskin uskaltaisin ellei olisi pakko. Miten te uskallatte tai uskalsitte, varsinkin ensimmäisen kerran?
Minusta on hirveä ajatus että jokin niin suuri kuin vauva tulisi alateitse ulos minusta. Pelkäisin hirveästi vaurioita ja kipua.
Lapsia tuskin haluaisin vaikka en pelkäisi synnytystä, niin ei tämä sinänsä mikään ongelma ole minulle, vaan pikemminkin ihmetyksen aihe. Puhumattakaan niistä naisista, jotka väittävät rakastavansa synnyttämistä ja sanovat, että tekisivät sen koska tahansa uudestaan. Miten olette tuota mieltä?
Eikö teitä pelota, että teille jää vaurioita jotka vaikka pilaavat seksielämää tai aiheuttavat vaivoja lopun elämää? Voiko sektiosta jäädä jotain vastaavia haittoja?
Jotkut sanovat että halu saada lapsi ajaa pelon ohi. Vaikea kuvitella vastaavaa tunnetta omalle kohdalle - olitteko myös koko raskauden ajan tuota mieltä vai kaduttiko jossain vaiheessa, kun synnytys oli väistämättä edessä?
Kommentit (87)
Mä taas pelkäsin ihan helkkaristi sektiota, näin painajaisia siitä kun vatsani leikataan auki. Johtui kyllä ihan siitä, että ammattini puolesta olen nähnyt liikaa komplikaatioita ja kahdella ystävälläni on mennyt sektio huonosti. No eipä se lopulta ollut kauhean kamala kokemus. Toinen syntyi normaalisti eikä pelottanut ollenkaan. No oli siitäkin toipuminen aika hanurista epparin takia, mutta lopulta kokemuksena todella hieno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mietit tälläistä asiaa jos et kerran lapsia halua? Et taida olla ihan sinut päätöksesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Näyttääkin siltä, että Suomessa on maailman vähiten imeväiskuolemia. Äitikuolleisuudessa Suomi ja muutama muu jakaa ykkössijan, 3 kuolemaa 100 000 synnytystä kohti.
Ei pidä paikkaansa. Imeväiskuolemia käsittelevässä Wikipedia-artikkelissa on nostettu esille kuolemien määrä tuhatta lasta kohden: 3,7. Missään ei väitetty että Suomessa olisi niitä vähiten, eikä Suomen sijaintia vertailussa ole tuotu ilmi.
Jos tarkistelet englanninkielistä versiota artikkelista, siellä on kerrottu top 5 maata, jossa on vähiten imeväiskuolemia, eikä yksikään niistä ole Suomi. Lähdettä tarkastelemalla löytyy tieto, että Suomi on vasta sijalla 12.
Älä siis levitä valheellista informaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttääkin siltä, että Suomessa on maailman vähiten imeväiskuolemia. Äitikuolleisuudessa Suomi ja muutama muu jakaa ykkössijan, 3 kuolemaa 100 000 synnytystä kohti.
Ei pidä paikkaansa. Imeväiskuolemia käsittelevässä Wikipedia-artikkelissa on nostettu esille kuolemien määrä tuhatta lasta kohden: 3,7. Missään ei väitetty että Suomessa olisi niitä vähiten, eikä Suomen sijaintia vertailussa ole tuotu ilmi.
Jos tarkistelet englanninkielistä versiota artikkelista, siellä on kerrottu top 5 maata, jossa on vähiten imeväiskuolemia, eikä yksikään niistä ole Suomi. Lähdettä tarkastelemalla löytyy tieto, että Suomi on vasta sijalla 12.
Älä siis levitä valheellista informaatiota.
Myöskään äitiyskuolemia Suomessa ei ole vähiten. Pikaisella selauksella löysin useamman maan, jossa äitiyskuolemia oli vähemmän 100 000 synnytystä kohen vuonna 2015.
Alatie synnytyksessä on se yleinen riski eli hapen puutteesta johtuva aivovamma. Se vaikuttaa sitten lapsen koko loppu elämään. Niitä on paljon Suomessa. Siksi en viitsi moista itse kokeilla vaan vaadin suora n sektiot turvallisuus syistä pääosin.
Itsellä kaksi suunnitellulla sektiolla tullutta lasta, kesti vain 5 minuuttia. Täysin stressivapaa ja mukava kokemus. Ei tullut vaurioita, hapen puutetta, sydämen sykkeen pysähdystä tai laskuja, ja vauvalle ei tullut myöskään solisluiden tai muita murtumia, ja itselläkin säilyi tiukka vagina. Iso punainen mieheni myös kertoi että alatiesynnyttäneiden vagina on todella löysä, ei tunnu mitään :/ toki tiesin tämän jo etukäteen ja se oli myös iso syy etten lähde kokeilemaan moista kokeilua kun haluan säilyttää tiukan vaginan ja nauttia hyvätasoisesta seksistä lapsen saannin jälkeenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulle ap sattunut elämässä kohdalle kasvattavia asioita vai pelkäätkö muutenkin vastoinkäymisiä? Elämästä ei selviä naarmuitta.
Itse en osaa pelätä oikein mitään. Synnytys tuntuu ihan luonnolliselta asialta. Raskaus on ollut vaikea siitä huolimatta, että olin sitä ennen terve ja hyväkuntoinen. Olen saanut kaikki mahdolliset komplikaatiot ja joutunut lisäksi isoon, kiireelliseen leikkaukseen raskausviikolla 30. En edes odota, että olisin ennallani synnytyksen jälkeen. Kauan toivottu vauva palkitsee kaiken.
Mua pelotti aivan hirveästu! Kävin psykologinkin kanssa juttelemassa tästä koko raskauden, enkä edes voinut iloita raskaudesta kun jännitti ja pelotti synnytys niin paljon.
Sitten kun se synnytys alko yks aamu, luulin niitä vain joksikin kuukautiskrampeiksi. Ne oli heti säännöllisiä ja ne kesti aivan hyvin. Mies oli kotona, katottiin telkkaa ja syötiin sipsejä. Vasta 10 tunnin kuluttua ne alko olla jo kipeitä ja 3 minuutin välein, niin mentiin sairaalaan. Olin jo 7cm auki! Voimaannuin tästä jotenkin tosi paljon ja tuli sellainen minä pystyn tähän -olo. Ja hyvinhän se loppuun asti meni.
Paitsi, sain (lievän) kolmannen asteen repeämän - juuri sen mitä olin pelännytkin. Uskomatonta kyllä olen kuitenkin parantunut erittäin hyvin eikä jäänyt mitään vaivoja. Tai traumoja.
Koko tuo synnytys oli todella voimaannuttava kokemus jota on mukava muistella.
Oon huomannut, että näitä viestejä alapeukutetaan joissa joku on saanut 3. asteen repeämän ja väittää, että kaikki on ok. Haluan kuitenkin kertoa rauhoittaakseni, jos joku saman hiljattain kokenut lukee tämän... Yritin silloin etsiä positiivisia kokemuksia, mutta en kamalasti löytänyt. Mainittakoon kuitenkin, ettei epparia tehty mulle vaan asun maassa jossa naisten annetaan revetä luonnollisesti.