En käsitä miten niin monet muut naiset uskaltavat synnyttää

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on toki turvallista synnyttää, jos mitataan äiti- ja lapsikuolleisuutta. Vaurioita sen sijaan tulee, eikä kaikkia edes tilastoida. On fakta että äidin seksuaaliterveys ja sen ongelmat kuitataan usein sillä "no onhan sulla ihana vauva, nauti siitä". Monesti naisten pysyvätkin synnytysvauriot hyssytellään hiljaiseksi, koska niin vaan kuuluu olla. Liian moni nainenkin lähtee tähän mukaan, kun aletaan puhua tästä "voimallisesta, upeasta naiskehosta, joka on luotu synnyttämään", sillä kautta aikain synnyttäminen on ollut naisille hyvin vaarallista ja edelleen vaurioittaa monia pysyvästi. Eikä siinä ole kyse siitä että jonkun kroppa toimii toista paremmin, se on haitallinen ajatus. Kun toiset kärsivät pahoistakin vaurioista, tulevat nämä supersynnyttäjät suorastaan syyllistämään kuinka naisen keho on tehty synnyttämään ja heillä se suorastaan paransi asioita eikä mitään ongelmia ollut. Näin ongelmista kärsivä hiljenee häpeissään, sillä hänen "upea luonnonvoimainen kehonsa" ei ollutkaan sellainen.

Tämä kaikki liittyy siihen hirveään äitimyyttiin, jossa äiti kaiken kärsii eikä voi itselleen mitään pyytää, koska sitten on huono äiti eikä ansaitse lapsia. Tälläkin palstalla näkee niin paljon haukkumista ja syyllistämistä, jos joku kehtaa murehtia seksielämäänsä synnytyksen jälkeen. Edelleen, miksi se on naisen osa kärsiä hiljaa? Synnytyksissä leikellään ja ommellaan varoittamatta, ilman puudutuksia, ja jälkeenpäin et saa valittaa ettet ole huono äiti. Ihan kuin synnytyksen jälkeen kaikki mitä olet, on persoonaton ja mitään pyytämätön äiti. Kun sen ei tarvisi mennä niin, jos naiset alkaisivat suuremmissa äänin vaatia ihmismäistä kohtelua ja jotkut äidit lopettaisivat itsensä nostamisen haukkumalla muita.

Äitikin on ihminen, jolla on tunteet, eikä mikään persoonaton porsimiskone. Joku nyt tulee huutamaan (kuten huonoon argumentaatioon kuuluu) että joko olen itse traumatisoitunut koska oma kroppa petti synnytyksessä tai sitten olen lapseton, joka ei mistään mitään tiedä, eikä minun väitteeni sen vuoksi pidä paikkaansa. Tiedoksi, minun ei tarvi olla kumpaakaan, että tämän asian voi havannoida.

Kiitos, nyt oli näkemyksellinen kommentti. En ensin ajatellutkaan sitä, mutta tottakai äitimyytti liittyy todella vahvasti myös synnytykseen, ja sekin selittääkin monia minua askarruttaneita ristiriitoja ja kaksijakoisia mielipiteitä synnytykseen liittyen.

En myöskään ymmärtänyt, että voisi kokea häpeää siitä syystä, jos synnytys ei sujunutkaan hyvin.

Itseäni ihmetyttää myös synnyttämisen vähättely. Täällä monet vertaavat sitä johonkin arkiseen toimintaan, johon siihenkin liittyy vaaroja. Myös äidiksi haluamattomia naisia tietenkin yritetään häpäistä tai vähätellä heidän naiseuttaan. Joidenkin mielestä nainen on nainen ja saa arvonsa vain äitiyden kautta. Äitimyytti.

Ap

Mulla on yksi aikuinen. Ei koskaan vauvakuumetta, eikä aika myöskään kullannut muistoja.

Raskaus etenee niin, että sen loppuvaiheessa olet kypsä kaivamaan sen lapsen ulos vaikka lusikalla. Luonto hoiti sentään sen homman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa elää tällä hetkellä noin 5 500 000 syntynyttä, joku on heidät synnyttänyt.

Ei pelottanut. Suomessa on erinomainen terveydenhoito.

Oma elämä rajoittuu ihan älyttömästi, jos pelkää milloin mitäkin.

Niin, itseäni pelotti kaikki äitiyteen liittyvä niin, että jätin sitten tekemättä. Synnytys tuntuu ihan luonnolliselta niistä, joilla on hyvä perusluottamus elämään ja luonteva suhde omaan kroppaan ja tunne-elämässä ei suurta häikkää. Vaikka olisin mielelläni kokenut äitiyden, silloin kun se oli ajankohtaista, asiat eivät vaan loksahtaneet kohdilleen miltään osin. Kaikilla elämä ei rullaa luontevasti äitiyttä kohti. Olen vasta reilusti päälle nelikymppisenä selvittänyt omat traumani siihen malliin, että kykenisin vasta nyt omistautumaan lapsen tarpeille.

Mutta silti ja siksikin luen ihan mielenkiinnolla synnytyskeskusteluja . Vähän se yleissivistykseen kuuluu, miksei miehelläkin. Että ei mikään haikara meitä tänne maailmaan heitä :) Hatunnosto niille naisille jotka uskalsivat ja siitä eteenpäin.  Ihmisen arvon ei silti pitäisi olla kiinni siitä, onko hän lisääntynyt. Ja ne pelot eivät usein liity pelkästään synnytykseen. Väkisin ei kannata lasta tehdä.

Voi olla joitakin kohtaan haitallista väittää, että synnytys ja vanhemmuus kuuluisi tuntua hyvältä, ja jos ei tunnu, on mielenterveydessä tai ihmisessä jotain vialla. Tuota on toki kautta aikain syötetty, mutta ei pidä paikkansa. Tuon takia naisten negatiivisia kokemuksia synnytyksestä edelleen vähätellään.

Nostaisin esiin sellaisenkin asian, että myös omat traumat saavat jotkut haluamaan lapsia, sillä he ovat omaksuneet sen kuvan, että etenkin äitiys olisi jotenkin autuaaksi tekevä asia. Tuollaiset myytit voivat olla suureksi haitaksi aikuiselle ihmiselle ja sitten myös syntyvälle lapselle, kun huomataan, että ne eivät pidäkään paikkansa, ja edessä on pettymyksiä.

Ap

Ei pelottanut lainkaan. Synnyttäminen on luonnollista ja muutenkaan en halua jättää pelon takia elämän siistejä juttuja kokematta.

Kipuun on olemassa erinomaisia hoitokeinoja ja lääkitystä saatavilla.

Synnytys oli huikea kokemus! Uusi ihminen syntyy sisältöni!

Olen myös oikein tyytyväinen itseeni sen jälkeenkin, ei ylipainoa, arpia tms. Ja en ole treenannut tms. enkä joutunut laihduttamaan.

Olin liki 40v kun synnytin.

Totta kai se ensimmäisellä kerralla jännitti, tokalla ei niinkään, kun tiesi, mitä tuleman pitää. Sektio on paljon riskialttiimpi ja se pelottaisi enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä vaurioita tulee. Pelkästään joka vuosi Suomessa tehdään n.4000 laskeumaleikkausta, joista valtaosahan on alkunsa saanut ponnistusvaiheen seurauksena.

T.34v laskeumaleikattu 3:n äiti

Aika moni laskeumaleikatuista on vanhuksia, joiden kudokset ovat löystyneet jo ihan vanhuutta. Meilläkin useita asiakkaita, jotka eivät ole edes synnyttäneet ja kohtu roikkuu ulkona.

Synnytys pelottaa syystäkin. Onhan se ajatuksena ihan älytön, jos ei ole raskaana. Raskaus valmistaa synnytykseen. Itse olen kokenut kolme normaalia, nopeahkpa synnytystä. Lapset olleet 2,5-3,5kg. Kaikki mennyt aina hienosti, ei mitään traumoja ja kroppa palautunut hyvin kaikista.

Mäkin ajattelin ennen raskautta ja vielä alkuraskaudessakin, että synnytys on jotain ihan kamalaa, ylitsepääsemätöntä. Mutta loppuraskaudessa aloinkin jo odottaa sitä, lähinnä siksi, että olo oli niin kauhea kohdun painaessa keuhkoja, en löytänyt hyvää nukkuma-asentoa jne, että olin ihan, että "kunhan se vain tulee ulos sieltä tavalla tai toisella". Synnytyksen aikana en pelännyt ja heti synnytyksen jälkeen ajattelin, että voisin tehdä sen uudelleen vaikka heti.

Synnytys toki jännitti, mutta halu saada lapsi oli sen verran voimakas että se voitti pelon. Ajattelin, että jos alatiesynnytys ei onnistu, niin sektiolla sitten, ei arvet haittaa.

Raskaana ollessa äidinvaisto on sen verran vahva, että toivoin vain että vauva syntyy ilman vaurioita, jos minulle tulee jotakin, niin ne yritetään korjata sitten myöhemmin.

Kaikki meni hyvin, toivuin nopeasti eikä mitään vaivoja jäänyt. Voisin synnyttää uudelleen. Synnytys ei sinänsä houkuttele, jos ei enää pelotakaan, mutta olen valmis käymään sen läpi jotta saisin toisen lapsen.

Täällähän synnytys on kuin hotelliloma! Kannattaa arvostaa terveydenhoitoa, jota on saatavilla.

Up. Hyvä ketju!

Oletko koskaan nähnyt ihan vastasyntynyttä, kun sanot että "vauvan kokoinen" tulee ulos? Mun vauvalla oli päänympärys 34 cm, ja ne pään luut vielä joustaa ja liikkuu siinä ahtaimmassa paikassa. Se vauvan isoin kohta oli siis vähän yli 10 cm paksuudeltaan. Ja tilanne on siinä kohtaa se, että hormonit on valmistaneet naisen lantiota ja pehmytkudoksia jo kuukausia antamaan periksi ja joustamaan (niveletkin alkaa jo alkuraskaudessa venyä koko kehossa). Puhumattakaan vielä synnytystilanteesta itsestään, supistukset nimenomaan aiheuttavat avautumisvaiheen. Endorfiinit jne hoitavat taas kipua. Vauva ei ole mikään jalkapallo, vaan vauvakin liikkuu ja venyy, on pehmeä. Kroppa solahti ainakin mulla heti yhdellä työnnöllä ulos kun pää oli syntynyt rauhallisesti kätilön ohjauksessa ja tuella.

En ole uskaltanut katsoa, mutta käsittääkseni jotkut fistaus- tms "nautinnot" aikuisten elokuvissa pyrkivät lähes samaan venymiseen, huom ilman noita hormoneita.

Kyllähän se synnytys pelotti, mutta kun se vauva oli sinne mahaan kerran laitettu kasvamaan, ei auttanut muu kuin synnyttää se ulos. Vaihtoehtoja ei ollut.

Tuo, että seksielämä olisi synnytyksestä kärsinyt, ei kyllä käynyt mielessäkään ja vaikka olisi käynytkin, olisi se ollut peloista /huolista pienin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se synnytys pelotti, mutta kun se vauva oli sinne mahaan kerran laitettu kasvamaan, ei auttanut muu kuin synnyttää se ulos. Vaihtoehtoja ei ollut.

Tuo, että seksielämä olisi synnytyksestä kärsinyt, ei kyllä käynyt mielessäkään ja vaikka olisi käynytkin, olisi se ollut peloista /huolista pienin.

Miksi hyvän seksin menetys olisi ollut pienin huoli? Etkö pidä seksistä?

Järkevä ihminen ei harrasta seksiä ottamatta huomioon siitä seuraavan synnytyksen mahdollisuutta. Tämä koskee kumpaakin sukupuolta.

Minulla on kaksi lasta, eikä todellakaan kaikki mennyt kuin oppikirjassa, mutta olisin tehnyt vaikka kymmenen lisää jos aika olisi riittänyt.

Mieluummun synnytys kuin juurihoito.

Kannattaa olla normaalipainoinen ennen raskautta ja sen aikanakin, ettei muutenkin isopäinen sikiö kasva vielä isommaksi. Normaalikokoisenkin vauvan tie ulos on ahdas, saati diabeetikon 4,5-kiloisen järkäleen. Siinä niitä komplikaatioita tulee kun sekä äiti että sikiö ovat xxxxl ja kumpikin huonossa hapessa.

Pelkäsin alatiesynnytystä kun mieheni 36cm pidempi ja hänen suvussaan syntyy suurikokoisia vauvoja, omassa suvussa ei alateitse ole vauva mahtunut usealla sukulaisnaisella ja kesken kaiken jouduttu vaihtamaan hätäsektioon.

Kiireellisellä sektiolla syntyi puolikuukautta etuajassa nelikiloinen potra poika. Kiireellinen sektio pelotti ja itketti ja siitä toipuminen fyysisesti vei kuukauden komplikaatioiden takia

Huolehdin nuorempana että kuinka ihmeessä uskallan synnyttää. Nykyään haluan niin kovasti lapsia, että ajattelen että kaipa minäkin sitten uskallan. Yritämme siis vasta. Tokihan se synnytys pelottaa, varsinkin kun ahdistun muutenkin helposti, mutta yleensä kaikki menee kuitenkin ihan hyvin. En lueskele juurikaan synnytyskokemuksia, ainakaan vielä.

Olen lohduttaunut mm. sillä, että synnytykseen saa kipulääkitystä, Suomessa on hyvät sairaalat ja etten ainakaan pelkää lääkäreitä, rokotuksia ja verikokeita.

Mua surettaa että minusta ei todennäköisesti tule koskaan äitiä, täytän muutaman kuukauden kuluttua 25v ja olisin halunnut 2 lasta 18-25v välille. Halusin olla nuori äiti ja yhdestäkin lapsesta olisin äärimmäisen onnellinen! Monet sanoo mulle että oot nuori, kyllä kerkeät vielä lapsia tekemään, niin oishan mulla hyvää lisääntymisaikaa tuonne 45v asti mutta kun mikään muu ei tunnu omalta kuin saada lapset nuorena. Minut on traumatisoitu täysin, kiitos tasapainottoman lapsuuden perheen, kiusaamisen ja väkivaltaisten miesten että en usko olevani tarpeeksi vahva kestämään synnytyksestä aiheutuvaa kipua. Tuskin edes raskautuisin, stressi sotkenut niin pahasti hormoonitasot että tukka tippuu päästä ja kasvoihin kasvaa karvoitusta. Peppuseksissä sain ilmeisesti jo repeämän kun p-aukko vuotanut jo yli vuoden ajan suolilimaa, eikä ole parantunut itsestään, joten jos näinkin pienestä menen rikki niin mitenkähän pahasti kävis sitten synnytyksessä... Parempi etten tee lapsia, vaan kärsin suruni ja katkeruuteni kanssa ettei minusta tule koskaan äitiä vaikka olisin ollut todella rakastava ja huolehtivainen äiti!

ainahan naiset ovat synnyttäneet. ennen vaan synnytykseen liittyvät komplikaatiot aiheuttivat sekä äidin että vauvan menehtymisiä. ei synnytys kaikilla ole automaattisesti yhtä kamalaa kuin muilla, ehkä kaksosten tai vaikka kolmosten synnyttäminen on oikeasti se yksi vaikeimmista. sektio olisi tietysti parhain vaihtoehto lapsen saamiseen, mutta enemmän olen toiveikas sijaisvanhemmuudesta tai vaikka adoptiosta tässä elämäntilanteessa.

Synnyttäminen on ihan normaali naisen elämään kuuluva asia- niille jotka ovat halunneet perheen saada. Mahdolliset vauriot synnytyksen jälkeen voidaan kyllä korjata leikkaussalissa, kyllä sen pimpsan saa kuntoon ei siitä kannata huolehtia. Useimmilla luonto hoitaa, eikä edes tule vaurioita.