En käsitä elämää ilman häntä

Ihana rakkauteni jätti minut. Ihan lyhyessä ajassa hän tuntui muuttuneen vihaavaksi, jopa halveksivaksi. Erohaluista oli hän puhunut ennenkin, minä puhuin aina kriiseistä selviämisen puolesta (hänellä psykoosisairaus, minäkään en ole ollut helppo kumppani aina). Loppuun asti hän silti sanoi toivovansa yhteistä vanhuutta, flirttaili ja sanoi olevansa onnellinen. En voi käsittää tätä😭 nyt kaikki yhteyden otot estetty (olisihan muuten pommittanut 10000 viestiä/pv). Pitkähkö suhde, ei lapsia eikä yhdessä asumista, keski-ikäisiä olemme. Olen yksin tämän asian kanssa ilman tukiverkostoa, nytkään en tiennyt minne muualle kirjoittaa. En kestä😭