Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut julminta mitä olet joutunut parisuhteessa kokemaan?
09.04.2020 |
Mikä on ollut julminta mitä olet joutunut parisuhteessa kokemaan?
Kommentit (488)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju vain vakuuttaa minut siitä että maailma tosiaan on pullollaan huonoja ja ilkeitä miehiä.
Minut se vakuuttaa siitä, että av on täynnä aivan saatanan tyhmiä naisia, jotka ansaitsee täysin kaiken kokemansa paskan.
Kyllä! Aiemmin kysyttiin että miksi mies sitten pysyy naisen kanssa jota pitää niin pskana.
Juuri tämä on yksi niistä vastauksista.
Toivottavasti et ikinä sekaannu keneenkään ja pilaa muiden elämiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas rankkoja kokemuksia ihmisillä :( Varmasti jättää arpia ja epäluottamusta muita kohtaan tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Onpas rankkoja kokemuksia ihmisillä :( Varmasti jättää arpia ja epäluottamusta muita kohtaan tuollainen.
olisi mielenkiintoista kuulla miten menneisyys näkyy nykyisissä suhteissa
Vierailija kirjoitti:
Nksksk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniiin tässäpä naisten uhriutumisketju! Mässäilkää!
Onko se niin vaikeaa lukea ettei naisia kuulu lyödä henkisesti tai fyysisesti tai että moni on tullut petetyksi ja jätetyksi parisuhteessaan?
Taidat olla itse sellainen naisten alistaja hullu, joka sarjadeittailet naisia muttet koskaan löydä onnea? Olisiko aika katsoa peiliin miksi et koskaan löydä etsimääsi?
Onhan täällä miehetkin kertonut kokemastaan väkivallasta.
Olin kuusi vuotta parisuhteessa äkillisiä raivokohtauksia saavan naisen kanssa, ja suhteen viimeiset vuodet sisälsivät myös fyysistä väkivaltaa. Aluksi hän saattoi vain heitellä astioita minua kohti, mutta jossain vaiheessa tulivat myös suorat nyrkiniskut ja potkut mukaan kuvioihin. On käsittämättömän lamaannuttava tunne, kun se tapahtuu. Miten rakastamani ihminen voi vihata minua niin paljon, että haluaa vahingoittaa minua fyysisesti?
Vaikka olinkin fyysisesti selvästi tyttöystävääni voimakkaampi, niin en voinut puolustautua mitenkään. Ja kyllä naisellakin on voimaa ihan tarpeeksi toisen vahingoittamiseen. Kerran, kun hän löi minua, otin hänen molemmista käsistään kiinni, ja pidin häntä paikoillaan jotta se loppuisi. Myöhemmin kuulin, että hän oli kertonut muutamalle ystävälleen minun käyneen häneen käsiksi.
Itse en ikinä kehdannut kertoa asiasta kenellekään ja en tiennyt alkuunkaan mistä olisin edes voinut hakea apua... Loppujen lopuksi onnistuin jotenkin keräämään jostain tarpeeksi voimia ja lähdin suhteesta. Se kaikki jätti minulle kuitenkin todella syvät haavat ja kärsin niistä tapahtumista vieläkin ihmissuhteissani, vaikka aikaa onkin kulunut lähemmäs kymmenen vuotta.
En halua todellakaan syyllistää naisia ryhmänä millään tavoin, mutta mielestäni on tosiaan tärkeää tiedostaa, että myös tätä tapahtuu ja varmasti paljon enemmän kuin edes tajuamme. Kaikki väkivalta yhtä on väärin, kohteesta riippumatta.
En tiedä pitääkö paikkansa, mutta olen joskus lukenut, että esim. skitsofreniaa sairastavat saattavat muistaa pätkiä asioista väärin päin. Esim. niin että ensin sytytetään kynttilä ja vasta sitten sytytetään tulitikku. En tiedä liittyykö tämä tapaukseesi mitenkään, mutta kaikkia niitä sairauksia on, joita ei ole diagnosoitu, tuo voisi olla myös persoonallisuushäiriö, kuten monet muutkin tapaukset tässä ketjussa. Pahinta on mielestäni se, että usein uhria ei uskota, koska "ei se ole voinut mennä noin" tai "ei kukaan (tai ei nainen) voi käyttäytyä noin". Vain ne, jotka ovat olleet kyseisen henkilön kanssa lähemmin tekemisissä ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskettavia kertomuksia monilla, itsekin kirjoitin omani ed. sivulla.
Olin itse niin rikki puskista tulleesta erosta, että lähdin hakemaan ammattiapua (Helsingissä) ja koin todella hyödyllisiksi seuraavat:
- Suomen mielenterveysseuran "kriisiterapia" eli olikohan se 5 maksutonta keskustelusessiota kriisiammattilaisen kanssa. Kyllä, yllättävä ero oli minulle kriisi ja sain kriisityöntekijän tapaamisista voimaa jaksaa elämää eteenpäin, viikko kerrallaan.
- Valkonauhaliiton kymmenen kerran maksuton "terapia" psykoterapeuttiopiskelijan kanssa, jossa sain käydä asiaa läpi ja sain tukea ja ulkopuolisen, tulevan ammattilaisen ajatuksia. Valkonauhaliitto on alunperin jotenkin kristillinen (?) yhdistys, mutta mikään kohtaamassani toiminnassa ei viitannut uskonnollisuuteen, itse olen kirkosta eronnut. Nettisivuilla puhutaan myös vähävaraisuudesta, mutta siitä ei kyselty. Itse olen pienipalkkainen työssäkäyvä, mutta eron sattuessa olin opintovapaalla.
Voimia kaikille ja jos yhtään siltä tuntuu niin hakekaa rohkeasti apua, itseäni avoin puhuminen tutuille ja tuntemattomille on auttanut hurjasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas rankkoja kokemuksia ihmisillä :( Varmasti jättää arpia ja epäluottamusta muita kohtaan tuollainen.
olisi mielenkiintoista kuulla miten menneisyys näkyy nykyisissä suhteissa
Minulle se ainakin jätti jonkinlaisen lamaannuttavan ahdistusreaktion joka laukeaa aina, kun joku yrittää lähestyä minua tai osoittaa kiinnostusta. Ymmärrän kyllä täysin, että kyseinen ihminen ei ole millään tavoin vastuussa aikaisemman kumppanini teoista, mutta en siltikään pysty järkeilemään itseäni ulos siitä ahdistuksen tunteesta.
Ei liene yllätys, että olen ollut sinkkuna jo vuosikausia. Myönnän myös pelkääväni läheisempien suhteiden muodostamista, sillä tiedän etten enää kestäisi vastaavaa kokemusta uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju vain vakuuttaa minut siitä että maailma tosiaan on pullollaan huonoja ja ilkeitä miehiä.
Minut se vakuuttaa siitä, että av on täynnä aivan saatanan tyhmiä naisia, jotka ansaitsee täysin kaiken kokemansa paskan.
Kyllä! Aiemmin kysyttiin että miksi mies sitten pysyy naisen kanssa jota pitää niin pskana.
Juuri tämä on yksi niistä vastauksista.
Toivottavasti et ikinä sekaannu keneenkään ja pilaa muiden elämiä.
Minä en ole tyhmä, joten olen osannut valita minulle sopivan, lempeän ja uskollisen kumppanin. Kumpikaan ei pilaa toisen elämää vaan täydennämme toisiamme. Nuo kahjot jotka roikkuvat psykopaatin oloisissa puolisoissaan ei vaan herätä minkäänlaista myötätuntoa.
Risukka kirjoitti:
Koskettavia kertomuksia monilla, itsekin kirjoitin omani ed. sivulla.
Olin itse niin rikki puskista tulleesta erosta, että lähdin hakemaan ammattiapua (Helsingissä) ja koin todella hyödyllisiksi seuraavat:
- Suomen mielenterveysseuran "kriisiterapia" eli olikohan se 5 maksutonta keskustelusessiota kriisiammattilaisen kanssa. Kyllä, yllättävä ero oli minulle kriisi ja sain kriisityöntekijän tapaamisista voimaa jaksaa elämää eteenpäin, viikko kerrallaan.
- Valkonauhaliiton kymmenen kerran maksuton "terapia" psykoterapeuttiopiskelijan kanssa, jossa sain käydä asiaa läpi ja sain tukea ja ulkopuolisen, tulevan ammattilaisen ajatuksia. Valkonauhaliitto on alunperin jotenkin kristillinen (?) yhdistys, mutta mikään kohtaamassani toiminnassa ei viitannut uskonnollisuuteen, itse olen kirkosta eronnut. Nettisivuilla puhutaan myös vähävaraisuudesta, mutta siitä ei kyselty. Itse olen pienipalkkainen työssäkäyvä, mutta eron sattuessa olin opintovapaalla.
Voimia kaikille ja jos yhtään siltä tuntuu niin hakekaa rohkeasti apua, itseäni avoin puhuminen tutuille ja tuntemattomille on auttanut hurjasti.
Komppaan tätä. Apua kannattaa hakea. Akuutissa kriisitilanteessa lähisuhdeväkivallan uhri voi myös soittaa nollalinjalle tai naistenlinjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju vain vakuuttaa minut siitä että maailma tosiaan on pullollaan huonoja ja ilkeitä miehiä.
Minut se vakuuttaa siitä, että av on täynnä aivan saatanan tyhmiä naisia, jotka ansaitsee täysin kaiken kokemansa paskan.
Kyllä! Aiemmin kysyttiin että miksi mies sitten pysyy naisen kanssa jota pitää niin pskana.
Juuri tämä on yksi niistä vastauksista.
Toivottavasti et ikinä sekaannu keneenkään ja pilaa muiden elämiä.Minä en ole tyhmä, joten olen osannut valita minulle sopivan, lempeän ja uskollisen kumppanin. Kumpikaan ei pilaa toisen elämää vaan täydennämme toisiamme. Nuo kahjot jotka roikkuvat psykopaatin oloisissa puolisoissaan ei vaan herätä minkäänlaista myötätuntoa.
Sinun kommenttisi kertoo siitä että olet itse kahjo ja enpatiakyvytön. Yleensä lähisuhdeväkivallan uhrit ovat kilttejä, empaattisia suorittajia jotka haluavat uskoa hyvään. Se ominaisuus ei tee ihmisestä kahjoa. Oikean ihmisen kanssa nuo ominaisuudet ovat loistava lahja. 👌
Vaimo on kai ihan tavallinen suomalainen nainen. Jo kolmatta vuosikymmentä on tässä oltu kimpassa. Sinä aikana on kerran lyönyt, yhden lyönnin, ja kerran haukkunut pas kakasaksi.
Syynä se että olisin halunnut jatkuvien nettisarjojen ja puhelimen kyttäämisen sijaan lähteä kävelylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin kestämään miehen hulluja raivokohtauksia. Mies hakkasi seiniä, ovia, tvn paskaksi. Heitteli astioita. Tuli korvan juureen huutamaan. Löi nyrkillä naamaani. Aivan sekopää oli. Juoksin pihalle karkuun ja pian jätin miehen.
Ensimmäinen vakava suhde petti alaikäisen kanssa, pölli tavaroitani ja haukkui huoraksi. Opinpahan kerralla miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas rankkoja kokemuksia ihmisillä :( Varmasti jättää arpia ja epäluottamusta muita kohtaan tuollainen.
Kyllä, ja se saattaa valitettavasti olla persoonallisuushäiriöisen tavoitekin. Mielisairas ihminen saattaa aiheuttaa suurta vahinkoa, mutta ei ole sillä tavalla paha. Tosin näitähän on vaikeita erotella toisistaan ja menevät osittain päällekkäinkin, niin että molempia saattaa olla samassa ihmisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas rankkoja kokemuksia ihmisillä :( Varmasti jättää arpia ja epäluottamusta muita kohtaan tuollainen.
Kyllä, ja se saattaa valitettavasti olla persoonallisuushäiriöisen tavoitekin. Mielisairas ihminen saattaa aiheuttaa suurta vahinkoa, mutta ei ole sillä tavalla paha. Tosin näitähän on vaikeita erotella toisistaan ja menevät osittain päällekkäinkin, niin että molempia saattaa olla samassa ihmisessä.
Mistä pershäiriöistä voisi olla kyse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan se miten toinen sai sut näyttämään crazy bitchiltä muiden silmissä ja itse se näytti kaikkien hurmaajalta ja sai kehuja jatkuvasti. Ei sitä mielen horjumista vaan pysty selittämään muille jotka ei oo samaa kokenut. Noissa tyypeissä asuu pahuus.
Minutkin leimattiin miehen kaveriporukassa mustasukkaiseksi ja kontrolloivaksi hulluksi, kun minua sattui kiinnostamaan minne hän yhtäkkiä päätti lähteä esim. perjantaisin suoraan töistä ja tuli ehkä lauantaina kännissä hakemaan jotain puhelimen laturia kotoa tms. ja jatkoi taas matkaansa... Kavereita jeesasi aina ja oli aina kaikessa ensimmäisenä mukana, mutta minun kanssani ei tehnyt ikinä mitään eikä minua koskaan pyydetty noihin joka viikonloppu toistuviin rientoihin. Olin siis crazy bitch, kun kehtasin soittaa ja kysyä missä hän on. Kun homma lähti kokonaan lapasesta, niin minä muutin sanomatta pois.
Toki oltiin nuoria vähän päälle parikymppisiä, mutta kyllä joskus aina mietin, että miksi tyydyin tuollaiseen elämään tuolloin.
Ei tarvitse olla edes mikään nuori elämää kokematon juippi, vaan näitä tällaisia oman pään (ja viinan) mukaan meneviä vanhempia perheenisiäkin on.
Miksi tuollainen oman pään mukaan menevä ihminen edes haluaa mihinkään parisuhteeseen saati perustaa perheen!? Jos se kumppani on vain hidastava este omille menoilleen, niin miksei vaan ole yksin? :D
Ei ne pärjää yksin. Pitää olla joku jota lytätä oman egon nostattamisen takia. Näillähän on aina heti uusi, ja sitä vanhaakin roikotetaan jopa vuosia. Useita pyöritetään kerralla kun ei uskalla sitoutua yhteen, jos se vaikka näkeekin läpi ja jättää.
Elämä yksin ei tule kysymykseen, ne on niin heikkoja eivätkä halua kohdata omaa sisintään ja omia demoneitaan, sieltähän saattaisi löytyä jotain mitä ei kestä. Se projisoidaan kumppaniin. Puretaan kumppaniin kaikki elämän aikana itse koettu paha ja väärä, kun aikanaan ei ole oikeutusta saanut. Pidetään sitä kumppania syyllisenä kaikkeen mikä elämässä on vialla, koska itsestä ei pohjimmiltaan ole muuttumaan.
Yksin jääminen on pohjimmiltaan niiden suurin pelko, siksi koitetaan pitää toista lähellä alistamalla omasta mielestä sopivasti.
Pohjimmiltaan ne on heikoista heikoimpia, ei suinkaan vahvoja kaikkivaltiaita niinkuin haluavat itsestään ajateltavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas rankkoja kokemuksia ihmisillä :( Varmasti jättää arpia ja epäluottamusta muita kohtaan tuollainen.
olisi mielenkiintoista kuulla miten menneisyys näkyy nykyisissä suhteissa
en nyt tiedä suhteissa mutta elämässä näkyy siten että alan tärisemään jos näen tuon tyypin joka kohteli kaltoin . herättää siis edelleen voimakkaita tunteita.
minulle sanottiin aina : saan sinua paremman milloin vain enkä aio tehdä mitään sankaritekoja vuoksesi, et ole niiden arvoinen...
eron jälkeen löysi kauniimman naisen jonka kanssa vaikuttaa hyvin onnelliselta ja nainen myös.
mies oli siis väkivaltainen minua kohtaan kaikin tavoin. mikä sitten minussa vikana että minua kohteli kun nyrkkeilysäkkiä.
Miksi tuollainen oman pään mukaan menevä ihminen edes haluaa mihinkään parisuhteeseen saati perustaa perheen!? Jos se kumppani on vain hidastava este omille menoilleen, niin miksei vaan ole yksin? :D