Touretten syndrooma - miten suhtaudut?
On harmi, että Tourettesta kärsivät joutuvat häpeämään pakkoliikkeitään. Kunpa meillä olisi ilmapiiri, joka hyväksyisi erikoisuudet ihmisissä, emmekä pitäisi Tourettelle tyypillistä epämääräistä liikehdintää nolona. Ja tietoisuutta Tourettesta pitäisi ehdottomasti lisätä, jotta etenkään lapset eivät kiusaisi toisiaan.
Erilaisuuteen pitäisi tottua, ja sitä pitäisi mielestäni olla enemmän esillä.
Kommentit (112)
Työkaverilla on. Äärimmäisen fiksu ja komea mies. Maisteri koulutukseltaan. Itse en ns huomaa hänen oireitaan, vaan juttelen ihan kuin muillekin. Toisinaan on tosi pahojakin hänen oireensa.
Vierailija kirjoitti:
Työkaverilla on. Äärimmäisen fiksu ja komea mies. Maisteri koulutukseltaan. Itse en ns huomaa hänen oireitaan, vaan juttelen ihan kuin muillekin. Toisinaan on tosi pahojakin hänen oireensa.
Vähän kuin Undateables:in Tom Morgan? 😏 Hyvännäköisille ihmisille ehkä hieman helpompaa tulla hyväksytyksi oireineen päivineen.
Jos tiedän, että on kys. syndrooma niin en suhtaudu mitenkään erityisesti. Itselläni on ocd, sukulais-sairaus.
Mutta tuntemattoman ihmisen voimakkaat oireet pelottavat.
Tourette kannattaa tuoda omassa yhteisössä tietoon (töissä, koulussa, harrastuksissa).
En tunne ketään tosielämässä, jolla olisi Tourette, mutta kahden eri tosiTV-sarjan kanssa on käynyt sama: pidin henkilöä inhottavana ja epäluotettavana lierona, kunnes selviää, että hänellä on Tourette. Tämän jälkeen koin valaistumisen, että mielikuvani ihmisestä on perustunut pieniin kasvojen nykimisiin ja ilmeilyihin, minkä jälkeen olen todennut, että kyseessä onkin tosi sympaattinen ja mukava ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tourette kannattaa tuoda omassa yhteisössä tietoon (töissä, koulussa, harrastuksissa).
En tunne ketään tosielämässä, jolla olisi Tourette, mutta kahden eri tosiTV-sarjan kanssa on käynyt sama: pidin henkilöä inhottavana ja epäluotettavana lierona, kunnes selviää, että hänellä on Tourette. Tämän jälkeen koin valaistumisen, että mielikuvani ihmisestä on perustunut pieniin kasvojen nykimisiin ja ilmeilyihin, minkä jälkeen olen todennut, että kyseessä onkin tosi sympaattinen ja mukava ihminen.
Totta. Ennakkoluulot tourettelaisia kohtaan ovat aika ikäviä myös.
Yläklikkaa, jos sinulla on resursseja priorisoida toisten "erikoisuudet" oman elämänhallintasi yli.
Omalla lapsellani on Tourette. Yleensä kaikki ymmärtävät mistä on kyse, kun selitän. Yleinen harhaluulo on, että kaikki toureetikot kiroilisivat pakonomaisesti. Se on kuitenkin suht harvinaista, n. 15% kärsii tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Yläklikkaa, jos sinulla on resursseja priorisoida toisten "erikoisuudet" oman elämänhallintasi yli.
Siis mitäh?
Vierailija kirjoitti:
Omalla lapsellani on 8Tourette. Yleensä kaikki ymmärtävät mistä on kyse, kun selitän. Yleinen harhaluulo on, että kaikki toureetikot kiroilisivat pakonomaisesti. Se on kuitenkin suht harvinaista, n. 15% kärsii tuosta.
Tuo on yleinen harhaluulo että tourette on kiroilua. Joo on, mutta se on aika harvinainen ja varmaan se vaikein muoto?
Itselläni on varmaan tourette. Koko ikäni ollut tic-oireita. Ei niitä varmaan kukaan edes huomaa kun olen oppinut tekemään niitä huomaamattomasti. Esim jännittämällä vatsalihaksia tai muita lihaksia.
En mitään diagnoosia ole hakenut enkä hae. On niin lievää eikä häiritse elämää. Ja voihan nämä olla toki pelkkiä tic-oireita?
Teinipojallani on ollut samaa kuin itsellä. Hänen ticejä ei myöskään enää huomaa, jotain ääntelyä välillä minkä voi tulkita hymähtelyksi eli ei kukaan varmaan ole tajunnut että ticcejä.
On ollut lääkärissä puhetta niistä joskus muttei niihin ole koskaan en kummemmin tartuttu. Varmaan niin lieviä ettei ole ollut tarvetta. Hänellä adhd niin lääkärissä on käynyt suht' tiheään elämänsä aikana.
90 päivää morsianena tv-sarjan Lorenilla on Tourette.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on varmaan tourette. Koko ikäni ollut tic-oireita. Ei niitä varmaan kukaan edes huomaa kun olen oppinut tekemään niitä huomaamattomasti. Esim jännittämällä vatsalihaksia tai muita lihaksia.
En mitään diagnoosia ole hakenut enkä hae. On niin lievää eikä häiritse elämää. Ja voihan nämä olla toki pelkkiä tic-oireita?
Minulla sama, melko lievä Tourette löytyy mutta diagnoosia ei. Oletko harkinnut, että et peittelisi pakkoliikkeitä vaan toisit ne esiin?
Vierailija kirjoitti:
Yläklikkaa, jos sinulla on resursseja priorisoida toisten "erikoisuudet" oman elämänhallintasi yli.
??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä Touretten omaavia ihmisiä?
Mun lapsella on Tourette. Ticit on aika pieni paha ja ne ovat lääkityksellä oikeastaan pois kokonaan. Enemmän on ollut ongelmia muiden oireiden kanssa, esim huonot sosiaaliset taidot, ikäistään lapsellisempi, herkkä raivostumaan, juuttuminen asioihin jne, jne
Onko lääkitys auttanut muihin vaivoihin? Mielestäni ihmisten pitäisi tottua ticeihin, mutta eihän etenkään lapselta voi odottaa sellaista taakkaa.
On auttanut. Lääkitys on ollut ainakin meillä suorastaan elinehto. Ilman lääkitystä lapseni olisi todennäköisesti aivan sekaisin ja psykiatrisessa sairaalassa.
Miten teillä tutkittiin asia? Mun 8 v pojalla on tic-oireita, vanhin äänellinen on ollut 2 vuotta. 1 motorinen n. 8 kk ja muutama erilainen äänellinen. Muuten mielestäni normi, herkkä poika, pärjää hyvin koulussa ja oireet ei haittaa arkea. Nyt soittelin ta:lle ja kouluun, että milloin asiaa pitäisi tutkia, vai pitääkö. Sovittiin vaan että mietitään syksyllä, ellei ala jotain arkea häiritsevää tulla.
Lääkäri sanoi että ekana olisi lastenpsykiatrin arvio eikä neurologin, tätä vähän pelästyin.
23-vuotta diagnosoidusti (6-vuotiaana diagnosoitu, nykyään 29v.) touretten kanssa eläneenä voin sanoa että aina ei ole helppoa ollut. Omalla kohdallani onneksi vuosi vuodelta lievittynyt. Sen verran lieväoireinen ollut että lääkitystä en ole tarvinnut. Aikuisiällä kannabiksella olen itselääkinnyt itseäni, auttaa pahimpiin ahdistuksiin ja ahdistuksesta johtuviin TIC-oireisiin.
Joku mietti omaako touretten kun pakkoliikkeitä ja toinen peittelee epäileviään oireita. En voi 100 varmasti sanoa että olkaa rauhassa, voi olla TIC-oireita jotka ei liity touretteen mutta .. vaikka itselläni on suht. lievä tourette en kyllä pysty oireita kauaa pidättelemään ja lieventämään. Ne purkautuvat moninkertaisina ja se on ainut varma asia. Koulussa sain hyvin "hillittyä" itseni. Kotiin päästyäni neuroosit ja TICit hallitsi välittömästi. Koti oli turvallinen paikka missä sain olla täysin oma itseni. Jos pystyt hillitsemään oireita jatkuvasti et välttämättä tourettesta kärsi.
Olen tavannut lukuisia tourettea sairastavia. En ole huomannut muuten heissä tourettea muutakuin sitten kun omat pakko-oireet pahenevat, samoin käy toiselle. Vaistomaisesti kun kohtaa"hengenheimolaisen" sitä alitajuisesti rentoutuu ja voi olla oma itsensä. Kaikki tapaamani toureetikot ovat huomanneet saman. Outoa mutta samalla kiintoisaa.
Onneksi ihmiset ovat tiedostavampia ja kaikkien ihmeellisyyksiä ei jakseta ihmetellä. Ja jos joku nyt käytöstäsi ihmettelee, valista häntä! Ei tieto löydä ihmisten päähän jollei tietoa kerrota.
M1991
Jos en tiedä mitä tyyppi potkii, nytkii, reuhoo ja hötkyy, jopa kiljuu ja kiroilee, niin tottakai ihmettelen ja niin ihan kaikki muutkin tekevät. Sellainen käytös ei vain ole normaalia oli sitten aikuinen tai lapsi. Kannattaa siis kertoa asiasta, niin ihmiset tajuavat mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Jos en tiedä mitä tyyppi potkii, nytkii, reuhoo ja hötkyy, jopa kiljuu ja kiroilee, niin tottakai ihmettelen ja niin ihan kaikki muutkin tekevät. Sellainen käytös ei vain ole normaalia oli sitten aikuinen tai lapsi. Kannattaa siis kertoa asiasta, niin ihmiset tajuavat mistä on kyse.
Juuri näin. Kertokaa asiasta mielummin kuin vaikenette.
Niinpä, tietoisuuden lisääminen voisi auttaa tuohon.