Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Marttyyriäitiys!
30.06.2006 |
Mistä ihmeestä tämä johtuu, että joidenkin mielestä äitiydestä ja vanhemmuudesta pitää väen vängällä tehdä mahdollisimman hankalaa, raskasta ja täyspäiväistä työtä. Ei haluta edes ajatella mitään yhteiskunnan ja järjestöjen tarjoamia hoitopalveluita, ei vaikka mentäisiin pää kainalossa jalka kipsissä. Sukulaisia ja tuttaviakaan ei haluta pyytää ikinä avuksi, vaan loppuun asti hoidetaan lapset, koti, mies, työt, koirat, kissat ja undulaatit ihan itse.
Sen lisäksi uhotaan muille, kuinka itse on aina hoitanut koko perheen kaikki asiat eikä itselle ole koskaan jäänyt aikaa, todetaan että kyllä on raskasta mutta sitä se vanhemmuus on, haukutaan pystyyn ne jotka uskaltavat sanoa että väsyttää, tuomitaan itsekkäiksi kaikki jotka eivät halua täydellisesti uhrata itseään ja minuuttaan kaikkivoivan äitimyytin takia. Niin ja tietysti, todetaan aina sopivan hetken tullessa, että ei pitäisi tehdä lapsia ellei niitä jaksa hoitaa, tuomitaan kaikenlainen äidin ns. oma aika oli se sitten töissä, koulussa tai kampaajalla (ei äidillä pidä olla omaa aikaa - äiti on VAIN lapsiaan varten!).
Kuinka ihmisestä tulee tällainen marttyyriäiti? Katuuko hän koskaan tulevaisuudessa sitä, että jätti oman itsensä kokonaan sivuun lasten takia? Tuleeko hänestä hirviöanoppi, joka tuomitsee kaiken ja puuttuu kaikeen, osaa kaiken paremmin? Ovatko nämä oikeasti onnellisia ihmisiä??
Kommentit (29)
näitä on kuitenkin varmasti jokaisen tuttavapiirissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä tunnen kuitenkin, joiden on pakko tehdä kaikki itse. t.23
vaikka paljon äitejä tunnenkin. Kyllä kaikille apu kelpaa, kaikilla sitä vaan ei ole saatavilla.
Hän oli kotirouva ja aina on kailottanut suureen ääneen miten hyvä meidän lasten oli olla vain kotona hänen kanssaan! Silti hän valitti aina kaikesta, kuinka paljon työtä meistä oli ja miten raskasta hänellä oli. Kotona oli todella ahdistava ilmapiiri:((.
Äitiä ei oikeasti kiinnostanut meidän kanssa oleminen, sen sijaan kodin puhtaanapito oli tärkeää.
Kaikki piti aina tehdä itse ja ahkera piti aina olla! Äitini ei koskaan laiskottele!!! Mua ahdistaa...
En muista ikinä olleeni hoidossa missään. Isänikään ei juuri minua hoitanut.
Kyllä mä tuosta jotain traumoja oon saanut. Oon hirveän pelokas ihminen, jotenkin vieläkin roikun kiinni äidissäni. HÄn arvostelee ja kritisoi mua vieläkin. Nyt kun olen ollut taas kotona äitiyslomalla niin tunnistan itsessänikin joitain marttyyriäidin piirteitä: katkeruutta ja vihaa mutta silti yritän pärjätä itse. Kamalaa!!!
No, sentään tunnistan nuo piirteet ja kunhan tämä pienin vähän kasvaa (on vielä täysimetyksellä), niin aion ehdottomasti ruveta tekemään muutakin kuin pyöriä vain täällä kodissa.
Äidilläni ei muuten ollut YHTÄKÄÄN harrastusta kodin ulkopuolella eikä ole vieläkään! Hän ei ikinä käy missään ilman isää jne.
Kyllä marttyyriäitiys on oikeasti olemassa ja se on lapsille kamala juttu.
Saimme vihdoin monien vuosien jälkeen kaksoset. Ajatus äitiydestä oli vuosien saatossa noussut aivat kuninkaalliselle tasolle. Halusin tehdä lasteni eteen kaiken, joskus liikaakin. Toisaalta osasin ja osaan nauttia äitiydestä. Olen joutunut opettelemaan luottamaan muihinkin hoitajina. (mies on kyllä saanut tehdä osansa)
En kuitenkaan mainosta, enkä valita. Nyt olen kaukana marttyyriydestä. Silti sekin parempi vaihtoehto kuin totaali lapsettomuus. Olen joka päivä kiitollinen lapsistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei ole apuvoimia, vaikka kuinka haluaisi.
ja joku äiti vaan tykkää hoitaa itse kotinsa ja lapsensa ja undulaattinsa mitään sen suurempaa numeroa asiasta nostamatta :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Nyt ei puhuta teistä olosuhteiden uhreista vaan _marttyyreistä_.