Englanniksi kirjoittaminen
Tällainen pieni mielipidekysymys ”kirjailijanaluille” tai kirjoittajille. Jos englanti ei ole äidinkieli, eikö sillä kirjoittaminen ole aika riskialtista? Vaikka kielitaito olisikin sujuva, jäisi aivan varmasti tietyt ”nyanssit” ja kielikuvat vaillinaisiksi? Nyt puhun siis proosasta ja ehkä myös lyriikasta, en tietokirjallisuudesta. Joskus oikein harmittaa etenkin nuorten päätyminen kirjoittamaan muulla kuin äidinkielellään, ja silloin tuotos on mitä on, vaikka itse kirjoittaja olisikin lahjakas ja kehityskelpoinen.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Having lived in England for ten years I would find it problematic to write in Finnish about my daily life. Kun taas joistakin asioista on helpompi kirjoittaa suomeksi. The important thing is, one mustn't translate. Se ajatus pitää ajatella sillä kielellä jolla sen kirjoittaa. I am fully aware that some are incapable of thinking in a foreign language but you might want to give them the benefit of the doubt before judging their literary attempts. Also, sometimes for a native speaker, it can be refreshing to read something written by a non-native writer - expressions can take on new meanings in the hands of someone whose background differs from one's own.
Ihan helvetin kamalaa finglishiä. Menes kotiis kasvamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan jaksa lukea jonkun surkean kirjoittajan tuotoksia huonosti ei omalla äidinkielellä kirjoitettuna?
Fanfic-piireissä monetkin kirjoittaa englanniksi, vaikkei se ole heidän äidinkielensä. Syynä on tietysti se, että yleisöä ei suomenkielisille tuotoksille ole tarpeeksi. Monet ei-natiivit ovat vieläpä kategorioidensa parhaita kirjoittajia.
Jaa. Niiq että "tö terminaattor änd tö rambö luuk ät iiz oter lovinkli. Tö rambö kissis tö terminaattor. Lovinkli."?
Vierailija kirjoitti:
Moni vieraalla kielellä (muullakin kuin englanniksi) kirjoittava ei itse edes tajua, miten alkeellista kieltä käyttää. Ei se, että lukee sujuvasti halpahintaisia lentokentältä ostettuja taskukirjoja tai katsoo ilman tekstitystä amerikkalaisia saippuasarjoja, tee vielä kieltä hallitsevaa, ei edes se, että tulee toimeen Briteissä esim.ruokakaupassa. Jos ei ole opiskellut kieltä perinpohjaisesti, ei yleensä ymmärrä, että kielessä on monia tasoja ja monia tyylilajeja.
Englanti varsinkin on perin monitahoinen kieli. Heikon koulusivistyksen saanut brittikään ei ymmärrä esim. laatulehtien kieltä ilman sanakirjaa. Arvatkaapa huviksenne, miten moni hankkii sanakirjan. Aivan, yleensä lehti lentää roskiin eikä siihen enää puututa pitkillä pihdeilläkään, kun sisältä täysin käsittämätöntä. Ja meillä sitten joku hätinä peruskoulun läpäissyt kuvittelee hallitsevansa kielen niin hyvin, että kirjoittaa rokkitekstejä englanniksi. Eikö olisi kannattanut mieluummin sorvata niitä lyriikoita ihan omalla äidinkielellä?
Mun mielestä tässä on todella iso vaara, että AP ym. yleistää tietävänsä ihmisten tarkoitusperät. Koska jos heikon koulusivistyksen saanut britti tarvitsee sanakirjaa, niin eihän silloin näistäkään ole tulkinnan mukaan kirjalijoiksi. Ajatus siitä, että esim. pokkarit ym. populaarikirjallisuus olisi jotenkin vähempiarvoisempaa on vähän viime vuosituhannen ajatus. Kielellisesti massatekstit ym. ovat todennäköisesti vähemmän hienovaraisia, mutta kun ihminen lukee kirjallista materiaalia, niin kaikille se kieli ei automaattisesti ole se ensimmäinen tai tärkein asia. Ihmiset arvottaa asioita eri tavoin. Jos "korkeakulttuurin" kuluttamisesta haluaa ottaa itselleen syyn nostaa leukaa vähän korkeammalle, niin aivan vapaasti, mutta se ei oikeuta määrittämään yleismaailmallisesti oikeaa tapaa toimia.
Englannin kielellä markkinat ovat myös huomattavasti suuremmat, ja itsellekin on tullut vastaan paljon natiiveja harrastekirjoittajia, jotka ovat saaneet kustannussopimuksen, vaikka monet muut kirjoittamisen osa-alueet on olleet näin ei-natiivinkin silmiin aivan kuralla. Kääntäjän palkkaaminen myös maksaa, joten taiteilijoiden ja freelancereiden taloudellista tilannetta katsoessa ei yllätä, että joku laskeskelee suoraan englanniksi kirjoittamisen vähemmän riskialttiimmaksi vaihtoehdoksi. Onko se sitä, on jokaisen itsensä päätettävissä.
Ymmärrän osittain mitä AP tarkoittaa, mutta tuntuu aika holhoavalta ja ylimieliseltä leimata ihmisiä vain sen vuoksi, että nämä tekevät erilaisia päätöksiä. Voi olla että tekevät vääriä päätöksiä, mutta mitä se AP:n maailmaa liikuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Having lived in England for ten years I would find it problematic to write in Finnish about my daily life. Kun taas joistakin asioista on helpompi kirjoittaa suomeksi. The important thing is, one mustn't translate. Se ajatus pitää ajatella sillä kielellä jolla sen kirjoittaa. I am fully aware that some are incapable of thinking in a foreign language but you might want to give them the benefit of the doubt before judging their literary attempts. Also, sometimes for a native speaker, it can be refreshing to read something written by a non-native writer - expressions can take on new meanings in the hands of someone whose background differs from one's own.
Ihan helvetin kamalaa finglishiä. Menes kotiis kasvamaan.
I expect you refer to my writing alternately in Finnish and English, not the actual standard of my English? I'm sure your own linguistic prowess is undisputed.
Nostan vanhan ketjun – syvimmät pahoitteluni.
Ei ole olemassa yhtään syytä, miksei riittävästi harjoittelemalla voisi saavuttaa natiivitason osaamista kielessä kuin kielessä. Äidinkielenään (lapsuudesta asti) kieltä käyttäneillä on yksinkertaisesti vain roima etumatka.
Kannustan lämpimästi kirjoittamaan englanniksi tai millä tahansa muulla vieraalla kielellä, mikäli se motivoi enemmän kuin omalla äidinkielellä kirjoittaminen. Tärkeintä on, että tekstiä syntyy.
Mikäli haluaa kustantamon julkaisevan tuon syntyneen tekstin, tulee sen tietenkin olla erinomainen teos. Toisinaan kieli voi olla vaikka kuinka surkeaa (ks. esim. Fifty Shades of Grey) ja teoksesta tulee silti valtavan suosittu. Älä kuitenkaan laske sen varaan. Kirjoitat sitten äidinkielelläsi tai vieraalla kielellä, sinun kannattaa tuottaa laadukasta tai vähintään kieliopillisesti virheetöntä tekstiä, sillä se tekee kustannustoimittajan kiinnostumisesta todennäköisempää.
Tästä on toki poikkeuksiakin. Kirjasi minäkertoja saattaa olla kouluttamaton, minkä vuoksi hänen kielenkäyttönsä vilisee virheitä. Tällaisen tulee kuitenkin aina olla tietoinen valinta, jota teos kaikin puolin tukee.
Kirjoittaminen millä kielellä tahansa on taito siinä missä mikä tahansa muukin – sen oppii harjoittelemalla.
On kuitenkin hyvä muistaa, ettei hienojen kielikuvien ja kielellisten vivahteiden käyttäminen välttämättä tee teoksesta yhtään parempaa. Niiden käyttäminen vain niiden käyttämisen ilosta ei kannata. Ethän kirjoita tehdäksesi itseäsi näkyväksi ja osoittaaksesi taitosi? Kirjoitat kertoaksesi tarinan, opettaaksesi, koskettaaksesi, saadaksesi lukijan pohtimaan. Pyri kirjoittamaan teksti, jota lukiessaan lukija saa unohtaa lukevansa.
Ernest Hemingwayn sanoin: All you have to do is write one true sentence. Write the truest sentence that you know.
Ja sitten sen perään toinen vastaava. Ja sitten kolmas. Ja niin edelleen. Avatkaa Ernest Hemingwayn suomentamaton tai suomennettu teos ja analysoikaa tekstiä. Kuinka vivahteikkaan tarinan voikaan kirjoittaa myös hyvin yksinkertaisella kielenkäytöllä!
Sekä äidinkielellä että vieraalla kielellä kirjoittamista tukee se, että lukee paljon. Lue sellaista tekstiä, jota haluat oppia tuottamaan, sillä kielellä, jolla haluat kirjoittaa. Jäljitteleminen on hyvä tapa oppia, kunhan julkaistava lopputuote ei ole plagiaatti.
Muista vanha sanonta "tekemällä oppii". Yritä ja epäonnistu; kokeile uutta; hyppää rohkeasti tuntemattomaan, pois mukavuusalueeltasi. Kehityt kirjoittamisessa alati kirjoittaessasi – ihan jokaisella kielellä.
Kirjoittamisen iloa kaikille kirjoittajille!
Joskus on taito tiivistää asia. Cut the long story short. Mutta sitähän tässä ei kysytty.
Lue Fifty Shades of Grey englanniksi. Todella huonosti kirjoitettu kirja, mutta todella menestynyt.
Rallienglanti on maailman yleisin kieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivumäärä kutistuu englanniksi kirjoitettaessa. Suomessa käytetään edelleen paljon pitkiä sanoja.
Tämä on yksi mittari kielen ns. kehittyneisyydessä. Mitä kehittyneempi kieli, sen iskevämpiä ja lyhyitä sanoja käytetään.
Suomeksi yksittäinen sana saattaa olla pitkä, mutta yhdellä sanalla saadaan sanottua asioita, joihin esimerkiksi englanniksi tarvittaisiin useita sanoja. Esim. Juoksentelisinkohan=I wonder if I should run around aimlessly
Kuinka monta kertaa olet elämässäsi joutunut käyttämään tuota juoksentelisinkohan sanaa? Toki se on kieliopillisesti oikein, mutta ei kyllä Suomessakaan tuota tule tarvittua.
Puhu suomea, sinun lontoosi on heikkolaatuista.