Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lukiolaisen äidille tsemppiä
07.04.2020 |
Taustaa: Poika pian 17v ja käy siis ekaa vuotta lukioo. Esikoiseni. Aina ollut todella helppo lapsi. Kiltti, reipas, velvollisuudentuntoinen, tarkka ja siisti. Hänen kanssaan ei ole tarvinnut tapella mitään teini-iän omituisia kiukkuja ja jos joskus onkin ollut jostain pahalla päällä niin osaa sanoittaa aina mistä pahamieli kumpuaa ja pyytää myös anteeksi.
Koulussa ollut sellainen ns. tavallinen. Pienellä vaivalla pärjännyt kohtalaisen hyvin. Lukuaineiden keskiarvo oli ysiltä päästessä 8,7. Hankalinta on englannin kanssa. Lahjakas liikunnallisesti. On oikeastaan hyvä kaikessa mitä tekee,kun kyse liikunnasta. Omassa lajissaan pelaa sm-tasolla ja on siis ikäluokkansa suomen parhaimmistoa. Ei harrasta kylällä hillumista vaan viihtyy kotona. Pelaa pleikkaria ja siellä on kavereita. Pääasiassa treenikavereita,jotka asuvat eri paikkakunnalla ja lapsuuden paras ystävä, joka on asunut aina muualla ja ovat aina nähneet vai harvoin.
Lukio tietysti vaatii enemmän. Tiedossa on ollut, että oppilaat, jotka ovat pärjänneet kohtalaisen pienellä vaivalla yläasteella niin joutuvat muuttamaan asennettaan lukiossa. Pitkä matikka olisi vaatinut jatkuvaa, joka päiväistä opiskelua ja se ei lähtenyt. Kolme kurssia koitettiin ja vaihtoi sitten lyhyeen. Nyt on siis pakko suorittaa pitkä englanti tai pitkä ruotsi. Ruotsi oli yläasteella 9-10, mutta käytännössä tuota ei voi ajatella, koska yläasteella siinä ei vaadittu mitään. Vaihtoehdoksi jää englanti. Poika pärjäisi taatusti, kun suostuisi vaan nyt myöntämään ettei niistä kokeista pääse läpi sillä, että hiukan kertailee edellisenä iltana.
On keskustellut asiasta opon kanssa, englannin opettajan kanssa ja oman ryhmänohjaajansa kanssa. On saanut jotain vinkkejä opiskeluun. Mm. lukea jotain englanninkielistä 15min päivässä tai katsella netflixiä ilman tekstitystä jne. Itse olen sanonut, että lukisi joka päivä sanoja tai mitä tahansa kirjasta sen 15min joka päivä. Aivan olematon aika ja sillä uskoisin olevan paljon merkitystä.
Mutta ei. Jotenkin tyrmää kaikki. Kaikki vaihtoehdot on huonoja. Tuskailee miten pääsee kursseista läpi ja että ei voi oppia. Mikään tapa oppia ei kuulemma ole hänelle se oikea. Ei onnistu. Ei pysty. Ei kykene.
Muuten pärjää ihan tavallisesti. On tullut jostain kokeista hylsyjä, mutta sitten tulee hyviäkin numeroita ja lähinnä joku uskontokin on sellainen, että kun nyt hiukan näkee yhden kurssin verran vaivaa niin sellasen nyt tahkoo läpi jollain pakolla silti.
Mutta englantiin ilmeisesti pitäisi löytää se nappi mitä painamalla tieto on päässä.
Mua turhauttaa. En ymmärrä mitä sanoisin ja tekisin. Nyt tämä etäopiskelu tietysti tuo oman hankaluutensa asiaan. Pelkään, että koko ajan mennään eteenpäin ja kasaantuu lisää sitä oppimatonta asiaa. Todennäköisesti siis neljä vuotta käy lukioo tuon urheilun takia. Mutta pitää ne kurssit silti suorittaa.
Tiedän, että siellä on tosi paljon muita, jotka kamppailee näiden asioiden kanssa. Ei siellä muutkaan ole kursseista läpi päässeet.
Tsempatkaa mua. Tapahtuuko tässä jotain sellaista henkistä kasvua, että ymmärtää oman parhaansa ja alkaa panostaa, vaikka se välillä tökkisikin vai meneekö tämä pelikoneen hakkaamiseksi? Tavoitteet jatko-opiskeluun pojalla on selkeät..
Kommentit (46)
Terveisiä kolmen entisen lukiolaispojan äidiltä. Ja tsemppiä! Ei se aina niin helppoa ollut sitä motivaatiota löytää.
Nuorinkin kirjoitti muutama vuosi sitten, ja tuntuu että hullummaksi on koko ajan meno lukioissa vaan mennyt - valtavat paineet arvosanoihin, muuten ei muka pääse jatko-opintoihin? Eiköhän suurin osa sen tiensä kuitenkin löydä, eikä kaikista todellakaan tarvitse tulla akateemisia. Itse antaisin vinkiksi, että anna pojan opiskella just niitä aineita mitkä häntä kiinnostavat, vaikka kaikki mahdolliset liikunnan lisäkurssit, jos se edesauttaa kurssimäärän saavuttamista.
Yksi pojistani opiskelee poliisiksi. PolAMK:n pääsykokeissa oli valtava painotus psykologisilla testeillä (joihin ei pysty oikein treenaamaan), alussa toki myös fyysisillä. Yllättävän iso ero hakijoissa oli kuitenkin esseen kirjoittamisen kohdalla - tässä moni ei lukiopohjalta hakeva jäi pahasti jälkeen. Eli kannattaa olla kuulolla niillä äidinkielen tunneilla. Hakuvaiheen toisessa osassa taas mitattiin myös yleissivistystä, piti saada aikaiseksi ryhmäkeskustelu kestävyysvajeesta. Kannattaa ottaa niistä lukio-opinnoista irti myös sitä yleissivistystä, mikä kai se lukion kattavin merkitys onkin?
Suurin osa poliisiopiskelijoista aloittaa vähän vanhempana, eli ovat ehtineet olla jo muissakin hommissa ennen opintoja. Aika moni on ollut rauhanturvaajana, eli kun pojallasi on armeija edessä (ja jos sinne aikoo mennä), niin esim. kuskinhommat ovat hyvä reitti palvelukseen.
Ehkä olin liian löysä äiti aikoinani, mutta menin ennemmin sillä mielellä, että kyllä se siitä. Nykyisin voi niin hyvin myös kokeilla koulutuksia ja ammattejakin, ei kaiken tarvitse olla heti selvillä parikymppisenä. Tärkeintä on rohkeasti lähteä kokeilemaan - mihin tässä maailmassa niin kova kiire oikeastaan on?
P.S. Siitä ruotsista voi olla myös yllättävää hyötyä. Jos se pojalta sujuu, niin kannattaa tsempata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan netistä lukea noista kompensaatiopisteistä, yksinkertaisesti sanottuna jokaisesta kirjoitetusta aineesta riippuen tulleesta arvosanasta saa tietyn määrän pisteitä, niillä pisteillä voi saada hylätyn arvosanan hyväksytyksi.
"Kompensaatiopisteitä kaikista suoritetuista yo-kokeista saa seuraavasti:
L 7, E 6, M 5, C 4, B 3 ja A 2 kompensaatiopistettä. Kompensaatiopisteet lasketaan yhteen. Jos yhteispistemäärä (siis ei keskiarvo) on vähintään
12, niin se kompensoi hylätyn arvosanan i+
14, niin se kompensoi hylätyn arvosanan i
16, niin se kompensoi hylätyn arvosanan i-
18, niin se kompensoi hylätyn arvosanan i= "
Kiitos tästä. Näyttää mellä kompensoivan riskiaineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se mieluummin konetta pelaa ku opiskelee ku se pelaaminen mahdollistetaan.
Mahdollistetaan? Ei tuon ikäisen kanssa tarvitse enää vääntää mistään peliajoista. Aivan naurettava ajatus viedä pelikone pois 17vuotiaalta ja olettaa, että se ottaa tilalle koulukirjan. Ne asiat lähtee tuossa iässä jo itsestä. Ei siitä mitä tavaroita huoneesta löytyy.
Niin kauan totellaan vanhempia ku kotona asutaan. Ja peliajoistakin voidaan vääntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se mieluummin konetta pelaa ku opiskelee ku se pelaaminen mahdollistetaan.
Meillä taas juurikin pelaaminen/some on tuonut hyvän englanninkielen taidon, kavereita on ympäri Eurooppaa ja juttelevat usein ilman pelaamistakin. Katsovat yhtäaikaa Netflixistä elokuvia jne.
Istuvat vaan jollain älylaitteella yhtä aikaa? Ja kaverit vaan netissä.
Kyllä 17-vuotias vielä tarvitsee ja kaipaa tukea ja neuvoja vanhemmiltaan. Tai sanotaan näin: ilmankin ehkä pärjää, mutta kotoa saatu tuki auttaa eteenpäin, ja kantaa maailmalla. Aika moni tuonikäinen samaan aikaan tietää/osaa kaiken, ja on täysin epävarma. Hienoa, että kotona tuetaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei se oikein auta kielitaitoon, jos pelaa suomea puhuvien kanssa.