Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lukiolaisen äidille tsemppiä
07.04.2020 |
Taustaa: Poika pian 17v ja käy siis ekaa vuotta lukioo. Esikoiseni. Aina ollut todella helppo lapsi. Kiltti, reipas, velvollisuudentuntoinen, tarkka ja siisti. Hänen kanssaan ei ole tarvinnut tapella mitään teini-iän omituisia kiukkuja ja jos joskus onkin ollut jostain pahalla päällä niin osaa sanoittaa aina mistä pahamieli kumpuaa ja pyytää myös anteeksi.
Koulussa ollut sellainen ns. tavallinen. Pienellä vaivalla pärjännyt kohtalaisen hyvin. Lukuaineiden keskiarvo oli ysiltä päästessä 8,7. Hankalinta on englannin kanssa. Lahjakas liikunnallisesti. On oikeastaan hyvä kaikessa mitä tekee,kun kyse liikunnasta. Omassa lajissaan pelaa sm-tasolla ja on siis ikäluokkansa suomen parhaimmistoa. Ei harrasta kylällä hillumista vaan viihtyy kotona. Pelaa pleikkaria ja siellä on kavereita. Pääasiassa treenikavereita,jotka asuvat eri paikkakunnalla ja lapsuuden paras ystävä, joka on asunut aina muualla ja ovat aina nähneet vai harvoin.
Lukio tietysti vaatii enemmän. Tiedossa on ollut, että oppilaat, jotka ovat pärjänneet kohtalaisen pienellä vaivalla yläasteella niin joutuvat muuttamaan asennettaan lukiossa. Pitkä matikka olisi vaatinut jatkuvaa, joka päiväistä opiskelua ja se ei lähtenyt. Kolme kurssia koitettiin ja vaihtoi sitten lyhyeen. Nyt on siis pakko suorittaa pitkä englanti tai pitkä ruotsi. Ruotsi oli yläasteella 9-10, mutta käytännössä tuota ei voi ajatella, koska yläasteella siinä ei vaadittu mitään. Vaihtoehdoksi jää englanti. Poika pärjäisi taatusti, kun suostuisi vaan nyt myöntämään ettei niistä kokeista pääse läpi sillä, että hiukan kertailee edellisenä iltana.
On keskustellut asiasta opon kanssa, englannin opettajan kanssa ja oman ryhmänohjaajansa kanssa. On saanut jotain vinkkejä opiskeluun. Mm. lukea jotain englanninkielistä 15min päivässä tai katsella netflixiä ilman tekstitystä jne. Itse olen sanonut, että lukisi joka päivä sanoja tai mitä tahansa kirjasta sen 15min joka päivä. Aivan olematon aika ja sillä uskoisin olevan paljon merkitystä.
Mutta ei. Jotenkin tyrmää kaikki. Kaikki vaihtoehdot on huonoja. Tuskailee miten pääsee kursseista läpi ja että ei voi oppia. Mikään tapa oppia ei kuulemma ole hänelle se oikea. Ei onnistu. Ei pysty. Ei kykene.
Muuten pärjää ihan tavallisesti. On tullut jostain kokeista hylsyjä, mutta sitten tulee hyviäkin numeroita ja lähinnä joku uskontokin on sellainen, että kun nyt hiukan näkee yhden kurssin verran vaivaa niin sellasen nyt tahkoo läpi jollain pakolla silti.
Mutta englantiin ilmeisesti pitäisi löytää se nappi mitä painamalla tieto on päässä.
Mua turhauttaa. En ymmärrä mitä sanoisin ja tekisin. Nyt tämä etäopiskelu tietysti tuo oman hankaluutensa asiaan. Pelkään, että koko ajan mennään eteenpäin ja kasaantuu lisää sitä oppimatonta asiaa. Todennäköisesti siis neljä vuotta käy lukioo tuon urheilun takia. Mutta pitää ne kurssit silti suorittaa.
Tiedän, että siellä on tosi paljon muita, jotka kamppailee näiden asioiden kanssa. Ei siellä muutkaan ole kursseista läpi päässeet.
Tsempatkaa mua. Tapahtuuko tässä jotain sellaista henkistä kasvua, että ymmärtää oman parhaansa ja alkaa panostaa, vaikka se välillä tökkisikin vai meneekö tämä pelikoneen hakkaamiseksi? Tavoitteet jatko-opiskeluun pojalla on selkeät..
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se mieluummin konetta pelaa ku opiskelee ku se pelaaminen mahdollistetaan.
Mahdollistetaan? Ei tuon ikäisen kanssa tarvitse enää vääntää mistään peliajoista. Aivan naurettava ajatus viedä pelikone pois 17vuotiaalta ja olettaa, että se ottaa tilalle koulukirjan. Ne asiat lähtee tuossa iässä jo itsestä. Ei siitä mitä tavaroita huoneesta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko tähän jotain oikeesti fiksua tsemppaavaa sanottavaksi jollain?
Entäpä jos otat yhteyttä lukion opoon tai psykologiin näin etäaikana? Kerrot oman näkemyksesi, ja poika kertokoon omansa. Ulkopuolinen näkökulma on usein raikastava.
Jos lukeminen ei ole mieleen. Ei kaikki innostu samoista eikä tarviikkaan. Mikä innostaa aidosti?
Tavoitteet jatko-opiskeluun selkeät. Näinköhän on vai onko enemmän äidin suunnitelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavoitteet jatko-opiskeluun selkeät. Näinköhän on vai onko enemmän äidin suunnitelmia?
Ihmeellisiä kommentteja. Ei. Ei ole omia suunnitelmiani vaan ihan pojan omia eikä kyse ole mistään ekonomi tai lääkäri -kuvioista vaan ihan realistisia suunnitelmia ja hänen luonteelleen sopivia.
Vierailija kirjoitti:
Jos lukeminen ei ole mieleen. Ei kaikki innostu samoista eikä tarviikkaan. Mikä innostaa aidosti?
No urheiluhan se on aina ollut ykkönen. Luulin aina, että poika menee johonkin ammattikouluun, mutta ei hänellä mitään selkeää mielenkiinnon kohdetta siellä ollut ja päättikin sitten joskus ehkä seiskalla, että tahtookin lukioon. Pitkään ajattelin, että noinkohan se sinne oikeesti menee, mutta pysyi kyllä siinä päätöksessään ja panostikin yläasteella sen jälkeen opiskeluun enemmän ja asetti tavotteita numeroihin.
Itse olen aina ehdotellut hänelle jotain liikuntaan liittyvää ammattia, mutta ne ei sinänsä ole ottaneet tuulta alleen. Jossain kohtaa pohti fysioterapeutin opintoja. Nyt enemmän tuolla poliisin puolella mietteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos otat yhteyttä lukion opoon tai psykologiin näin etäaikana? Kerrot oman näkemyksesi, ja poika kertokoon omansa. Ulkopuolinen näkökulma on usein raikastava.
Alunperin poika itse pyysi minua olemaan yhteydessä opoon ja kertomaan näistä ongelmakohdista etukäteen. Viestittelinkin opolle ja tämän jälkeen poika on itse käynyt siellä.
Kunnon porkkana opiskeluun mukaan. Lupaa esim. joku motivoiva summa, jos paasee enkusta lapi kirjoituksissa. Ja jos tarttuu siihen, niin joku apuvaline, esim. Worddive.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin taas niin tyypillistä tälle palstalle. Haluaisin tsemppiä siihen, että joku tulisi kertomaan vertaistukena kokemusta siitä miten se ikä tuo muutosta ajatuksiin ja jotain tyyliin "meilläkin lapsella lukion alku oli hankala, mutta sitten..." tai joku oma lukioaikainen kokemus asiasta.
Mutta ei kun täällä palstalla aina mietitään, että se on se äiti, joka on pojan lukioon pakottanut ja päättänyt mitä siitä isona tulee.
Puhumme nyt 17-vuotiaasta. Kyllä hänen pitäisi pystyä itse ottamaan vastuu opiskelustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnon porkkana opiskeluun mukaan. Lupaa esim. joku motivoiva summa, jos paasee enkusta lapi kirjoituksissa. Ja jos tarttuu siihen, niin joku apuvaline, esim. Worddive.
Olen päässäni pyöritellyt tuota porkkanaa. En ole osannut päättää olisiko se fiksu ja hyvä tapa motivoida tai ylipäätään toimiva tapa? Mahdollisesti. Worddivea kokeilin taannoin itse ja se tuntui kyllä hyvältä.
Nyt kesällä poika aikoo suorittaa uudelleen jonkun enkun kurssin.
Oli myös oman lajinsa maajoukkueleirillä taannoin ja siellä valmennus oli englanniksi. Ajattelin, että se motivoisi kivasti,kun siellä joutuu käyttämään itsenäisesti englantia. Poika olikin ihan tyytyväinen siihen miten pärjäsi siellä ja oli osannut valmentajan kanssa keskustella ja koki saaneensa sanotuksi asiansa. Mutta se oli ihan hiljattain eli ei sen vaikutukset nyt tietysti kohta näy.
Ysi jatkaa. Voin todella suositella tota Worddivea. On selkea ja motivoi ainakin meidan poikaa, joka paransi ton avulla enkkua viime kesana :) Jos pojalla ei ole kesatöita, niin voisitko saada sen innostumaan tekemaan enkun eteen töita esim. tunnin pari paivassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhumme nyt 17-vuotiaasta. Kyllä hänen pitäisi pystyä itse ottamaan vastuu opiskelustaan.
Kyllä. Ja näin se asia onkin. Pyysinkin henkistä tsemppiä itselleni siihen, että jaksan uskoa, että nämä asiat lutviutuu tästä kyllä. Poika itse puhuu näistä minulle niin en minä voi hänelle sanoa vain, että hoidappa kuule tuon ikäisenä itse asiasi. Tai asiansa toki hoitaakin itse, mutta elämässä ei tarvitse selvitä yksin silti vaan asioista voi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin taas niin tyypillistä tälle palstalle. Haluaisin tsemppiä siihen, että joku tulisi kertomaan vertaistukena kokemusta siitä miten se ikä tuo muutosta ajatuksiin ja jotain tyyliin "meilläkin lapsella lukion alku oli hankala, mutta sitten..." tai joku oma lukioaikainen kokemus asiasta.
Mutta ei kun täällä palstalla aina mietitään, että se on se äiti, joka on pojan lukioon pakottanut ja päättänyt mitä siitä isona tulee.
Yksi kirjoitti noin ja tyrmäät sen perusteella kaikki vastaukset? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Ysi jatkaa. Voin todella suositella tota Worddivea. On selkea ja motivoi ainakin meidan poikaa, joka paransi ton avulla enkkua viime kesana :) Jos pojalla ei ole kesatöita, niin voisitko saada sen innostumaan tekemaan enkun eteen töita esim. tunnin pari paivassa?
Minäpä perehdyn tähän uudelleen taas ja näytän sen pojalle. Oliko teillä siitä joku maksullinen versio?
Mulla toimi porkkana itsellani lukiovuosina ja niin toimii meidan lapsillakin. Mutta se on tietenkin, kuinka rahan peraan on ja miten vanhempi pystyy maksamaan :)
Kyllä viimeistään tässä vaiheessa on aloitettava opiskelu tosissaan. Se on tylsää ja työtä on tehtävä eikä voi kysyä miltä tuntuu, sillä elämässä on vaikeita hetkiä ja ne on selvitettävä. Peli peliä, mutta lukiolaisen on ymmärrettävä mikä aika käytetään peliin ja mikä opiskeluun. Viime hetki teillä kyllä nyt valita suunta. Nyt poika ja äiti, ottakaa itseänne niskasta ja töihin äidin tukemana. Itse olen neljä kasvattanut ja opiskeluitaan tukenut, nyt ilo nähdä miten ovat selvittäneet tiensä yliopiston kautta turvalliseen ja onnelliseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysi jatkaa. Voin todella suositella tota Worddivea. On selkea ja motivoi ainakin meidan poikaa, joka paransi ton avulla enkkua viime kesana :) Jos pojalla ei ole kesatöita, niin voisitko saada sen innostumaan tekemaan enkun eteen töita esim. tunnin pari paivassa?
Minäpä perehdyn tähän uudelleen taas ja näytän sen pojalle. Oliko teillä siitä joku maksullinen versio?
Juu, poika teki abikurssin mutta siella on myös muita versioita. Ja nimenomaan omaan lahtötasoon mukautettuna. Tsemppia!
Alue: Aihe vapaa
Tottakai se mieluummin konetta pelaa ku opiskelee ku se pelaaminen mahdollistetaan.