Alkoholistin kehityskulku
Ensin menee mielenterveys, elämä pelkkää fantasiaa. Sitten menee ulkonäkö, mutta alkoholisti ei sitä huomaa (viinanaama). Seuraavaksi muut huomaavat aivojen atrofian, mutta sitäkään alkoholisti ei itse huomaa ja tunnusta. Vasta viimeisessä vaiheessa kun jalat ja sisäelimet menee, alkoholisti huomaa, että haitat koskee minuakin.
Vanhuus tulee alkoholistille 20 vuotta muita aikaisemmin, jos kestävät siihen asti.
Kommentit (56)
https://anna.fi/hyvinvointi/terveys/se-nakyy-naamasta-nain-elimistosi-k…
Sattumalta, kun luin ensimmäistä kertaa viinanaamasta, niin menin töiden takia yhden räkälän ohi, kun se oli aamulla juuri avattu. Terassilla veti röökiä kuin kuvituskuva viinanaamalle. Punotusta, turvotusta, katkenneita verisuonia, juonteita, lerpattavat luomet. Huonokuntoisen näköistä porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähtee paljon varhaimmasta vaiheesta
1. ensin mies pelaa
2. sitten hän jää sosiaalisesti lahjattomaksi (koska pelasi)
3. koska hän on sosiaalisesti lahjaton, hän jää ilman naista
4. naisettomuus painaa miestä niin paljon (aina) että hän jää työttömäksi, jonka vuoksi hän alkaa vetää viinaa
tämän jälkeen tulee nuo sinun kuvaamat asiat.
Pitääkö se naisettomuus tähänkin vetää, kun naisalkoholistejakin on vaikka kuinka paljon.
Naisalkoholisteja ei ole olemassa, naisilla on parempi elämänhallinta ja me pystymme nauttimaan päivitäiset viinimme sivistyneesti.
Lisäksi meillä on aina se mieskin.
Se on oma valintamme, meillä on jos haluamme niin.
Ehkä noin lääketieteen kannalta, mutta todellisuudessa on vaikea erottaa eri asioiden vaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen onneksi saanut sellaiset geenit, että en pysty kovin paljon alkoholia juomaan, eikä tupakkakaan maistu. Geenilottoa osittain, millaiset geenit saa.
Jos ihan tarkkaan mietitään, niin mitä tuo oikeastaan tarkoittaa? Sadelottoa osittain, saadaanko sadetta. Kaverilottoa osittain, törmäänkö tänään kaveriini. Hassua, sanon minä.
Vierailija kirjoitti:
RIippuu vähän kuka lasketaan alkoholistiksi, mutta omassa tuttavapiirissäni ja suvussani olen ihmetellyt päinvastaista, eli että ainakin minun makuun todella paljon juovat ovayllättävän nuorekkaita ja skarppeja. Ja moni elääkin vanhaksi. Mutta ehkä heitä ei sitten lasketa alkoholisteiksi vielä vaan ovat suurkuluttajia tms, koska nuo efektit ei näytä heidän juomisellaan iskevän.
Näin yllättäen vanhan lapsuudenystäväni pitkän ajan jälkeen ja järkytyin hänen ulkonäöstään, koska siitä näki hänen juovan raskaasti. Ehkä jos sukulaisia näkee useasti, ulkonäön muuttumiseen sopeutuu eikä sitä huomaa. Kun taas punakka, pöhöttynyt, katkenneiden suonien täyttämä viinanaama ja turvonnut olemus järkyttää, jos on ystävän nähnyt viimeksi kymmenen vuotta sitten ihan siistin näköisenä.
Erityyppisiä kehityskulkuja on alkkiksilla riippuen henkisistä harrasteista, työnteosta, syömisestä jne.
Työtön, joka päivä juovuksissa oleva ja syömisen laiminlyövä rappeutuu nopeasti niin henkisesti kuin fyysisesti.
Lihaisa pastori pumberska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onneksi saanut sellaiset geenit, että en pysty kovin paljon alkoholia juomaan, eikä tupakkakaan maistu. Geenilottoa osittain, millaiset geenit saa.
Jos ihan tarkkaan mietitään, niin mitä tuo oikeastaan tarkoittaa? Sadelottoa osittain, saadaanko sadetta. Kaverilottoa osittain, törmäänkö tänään kaveriini. Hassua, sanon minä.
Mitäs hassua siinäon? Ihan sattumaahan se on, mitkä geenit sattuu saamaan.
Missä vaiheessa minä olen? Tässä tilanteeni:
Alle 40v, työssä, yksin asuva (suhteita ollut), sosiaalisesti en mikään trendikäs seurapiirimolottaja mutta tulen toimeen ihmisten kanssa. Juonut yli 10vuotta ongelmallisesti, eli melkein joka päivä, naamasta näen jo itsekin. Aika ei kulu, ilta tuntuu turhalta ajanhaaskaukselta ilman juomista. Joskus innostun kuntokuurille ja onnistun olemaan juomatta muutaman päivän - viikon, mutta kuitenkin tiedän itsekin, että odotan vain seuraavaa juomakertaa. Alkoholin tieltä olen raivannut lähes kaikki ihmissuhteet pois, muutama kaveri on jäljellä, mutta juomakavereita ei enää ole. Juon ainoastaan yksin. Nykyään en ole enää sammumiskännissä lähes koskaan, mutta pakko olla joka päivä vähän.
Ei se ihan noin mene. Mun äiti oli kaappijuoppo, kävi päivät töissä täysin freesinä ja kulissit pystyssä, mutta kotiin päästyään oli jo alkuillasta sekaisin kuin seinäkello. Joi tiukkaa viinaa joka päivä parikymmentä vuotta, kunnes kuoli omaan kotiinsa suorilta jaloilta kännissä.
Päällepäin ei todellakaan näyttänyt 20 vuotta vanhemmalta tai alkoholistilta. Erittäin laitettu, huoliteltu ja kaunis nainen. Ihoa myöten todella hyvässä kunnossa ulkoisesti, sisäelimet sitten eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa minä olen? Tässä tilanteeni:
Alle 40v, työssä, yksin asuva (suhteita ollut), sosiaalisesti en mikään trendikäs seurapiirimolottaja mutta tulen toimeen ihmisten kanssa. Juonut yli 10vuotta ongelmallisesti, eli melkein joka päivä, naamasta näen jo itsekin. Aika ei kulu, ilta tuntuu turhalta ajanhaaskaukselta ilman juomista. Joskus innostun kuntokuurille ja onnistun olemaan juomatta muutaman päivän - viikon, mutta kuitenkin tiedän itsekin, että odotan vain seuraavaa juomakertaa. Alkoholin tieltä olen raivannut lähes kaikki ihmissuhteet pois, muutama kaveri on jäljellä, mutta juomakavereita ei enää ole. Juon ainoastaan yksin. Nykyään en ole enää sammumiskännissä lähes koskaan, mutta pakko olla joka päivä vähän.
Mihin sä sitä alkoholia tarttet? Onko suvussasi alkoholismia?
Naapurin äijä joutui pois työelämästä, koska sairastui alkoholidementiaan jo 45-vuotiaana. On jatkanut juomista siitä huolimatta liki kymmenisen vuotta. Ei tunnista enää ketään, mutta silti osaa hakea päivittäisen kaljalaatikon kaupasta. Jotenkin surkuhupaista touhua...
Paljon on tuurijuoppojakin, joilla on juomiskausien välillä aikaa. Ehtivät siinä toipua, mutta siinä vaiheessa kun jäävät eläkkeelle, joutuvat työttömiksi tai tekevät konkurssin, niin viina vie voiton. Jokaisella on näitä tuttavissa, naapureissa yms. koska on niin yleinen sairaus. Jalattomia dementikkoja sitten loppuvaiheessa, jos ei tule sydäriä tai itsaria.
Ulkonäöstä tuli mieleen, että lapsuuden tuttavaperheen mies oli yksi komeimpia miehiä, jonka lapsena tiesin, mutta alkoholisti. Vielä eläkeläisenäkin oli komea, ei olisi uskonut alkoholistiksi. Asui loppuaikansa dementiakodissa hänkin. Kaikkien ulkonäöstä ei niin herkästi huomaa, jos on varaa pitää itsestään huolta ja omaa hyvät geenit. Mutta hän olisi varmaan ollut vielä komeampi ilman alkoholia.
Kaikki alkoholistit eivät ole mitään rappiolla olevia työttömiä ja eläkeläisiä. Silloin seurauksia voi paljon paremmin peittää.
Olen vähän huolissani alkoholinkäytöstä, riskiraja ylittyy. Juurikin tuo sama syy kuin edellä mainittiin, että aika tuntuu kuluvan rattoisammin juoden viikonloppuna. Viikolla harvemmin juon mitään. Toistaiseksi en ole onnistunut lopettamaan tuota ajankulua, varmaan pitäisi saada jotain muuta tekemistä tilalle. Sekin vaikuttaa, että olen aina hirveän väsynyt. En jaksa tehdä mitään nykyisin, väsyn hyvin pienestä. Herätessä jo haukotuttaa.
Moni elää tylsän ja kurinalaisen elämän 40v asti ja jää auton alle.
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän huolissani alkoholinkäytöstä, riskiraja ylittyy. Juurikin tuo sama syy kuin edellä mainittiin, että aika tuntuu kuluvan rattoisammin juoden viikonloppuna. Viikolla harvemmin juon mitään. Toistaiseksi en ole onnistunut lopettamaan tuota ajankulua, varmaan pitäisi saada jotain muuta tekemistä tilalle. Sekin vaikuttaa, että olen aina hirveän väsynyt. En jaksa tehdä mitään nykyisin, väsyn hyvin pienestä. Herätessä jo haukotuttaa.
Janottaako heti aamulla?
Vierailija kirjoitti:
Moni elää tylsän ja kurinalaisen elämän 40v asti ja jää auton alle.
Juominen viikonloppuisin on minusta oikeastaan tylsyyden huippu. Nuorempana kun join vähemmän ja olin muutenkin energisempi, oli usein hauskaa. Nyt ei koskaan ole hauskaa, juominen on enemmänkin turruttavaa.
Viinanaamaa ei kyllä vielä ole, en ole tarpeeksi usein ja paljon juonut. Alkoholismi on ammatinkin puolesta tuttua, joten pitäisihän mun tietää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän huolissani alkoholinkäytöstä, riskiraja ylittyy. Juurikin tuo sama syy kuin edellä mainittiin, että aika tuntuu kuluvan rattoisammin juoden viikonloppuna. Viikolla harvemmin juon mitään. Toistaiseksi en ole onnistunut lopettamaan tuota ajankulua, varmaan pitäisi saada jotain muuta tekemistä tilalle. Sekin vaikuttaa, että olen aina hirveän väsynyt. En jaksa tehdä mitään nykyisin, väsyn hyvin pienestä. Herätessä jo haukotuttaa.
Janottaako heti aamulla?
Ei janota. Kaikki arvot ovat ihan normaalit, mutta pitäisi varmaan mennä lääkäriin, kunhan tämä koronatilanne rauhoittuu. Ei ole normaalia, että normaalista elämästä selviytyminen vaatii suurta ponnistelua. Jalat ovat kuin lyijyä pienen kävelylenkin jälkeen. Olen aiemmin harrastanut paljon liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa minä olen? Tässä tilanteeni:
Alle 40v, työssä, yksin asuva (suhteita ollut), sosiaalisesti en mikään trendikäs seurapiirimolottaja mutta tulen toimeen ihmisten kanssa. Juonut yli 10vuotta ongelmallisesti, eli melkein joka päivä, naamasta näen jo itsekin. Aika ei kulu, ilta tuntuu turhalta ajanhaaskaukselta ilman juomista. Joskus innostun kuntokuurille ja onnistun olemaan juomatta muutaman päivän - viikon, mutta kuitenkin tiedän itsekin, että odotan vain seuraavaa juomakertaa. Alkoholin tieltä olen raivannut lähes kaikki ihmissuhteet pois, muutama kaveri on jäljellä, mutta juomakavereita ei enää ole. Juon ainoastaan yksin. Nykyään en ole enää sammumiskännissä lähes koskaan, mutta pakko olla joka päivä vähän.
Eikö rasita se päässä huutava ääni? Et sinä alkosta mitään nautintoa saa, vain hetkellisen helpotuksen vieroitusoireisiin.
Totta, niinhän yksi nainen tällä palstalla kertoi päivittäisestä alkoholin käytöstään ja nauttimansa alkoholi annokset. Ei ollut vaikea päätellä hänen olevan alkoholin vaikutuksen alainen 24/7, mutta eihän se vielä alkoholistiksi tee?