Kuka hommaisi mulle puolison/kumppanin?

Up

Puit sanoiksi ajatukseni ap. Onko Suomessa jotain parinvälitystoimistoa?

Tarvitsen apua kumppanin valinnassa ja hankinnassa. En vain osaa. Katson vääriä asioita ihmisissä.

Voisin maksaa treffipalvelusta hyvin 2000 €. Edellyttäen, että kumppanit ovat tasokkaita ja todennäköisyydellä löytäisin hyvän kumppanin sieltä.

Olen varmasti kiva kumppani ja ihan mukavan näköinen ja tulen omillani toimeen.

Kunhan vain tapaisin sen ”oikean” ja pääsisin asiassa eteenpäin.

Haluan myös lapsia lähitulevaisuudessa.

Käänny suvun päämiehen puoleen, jotta hän etsisi sopivan naimakelpoisen puolison neuvoteluissa toisen suvun päämiehen kanssa. Kaipa te voitte tavata ennen papin amenta, jotta osapuolet eivät pettyisi toisiinsa.

Jos sinulla on noin heikot sosiaaliset taidot ja ongelmanratkaisukyky, et tule pärjäämään parisuhteessa.

Miten olet pärjännyt työelämässä?

Onko sinulla ystäviä?

Luuletko, että suhde vaan ”saadaan” ja sen jälkeen kaikki rullaa omalla painollaan?

Taidat olla uliopistomiehen naispuolinen vastine ... 😂

Sinulla on vakavia itsetunto-ongelmia ja vääristynyt minäkuva. En usko, että pystyt tutustumaan kehenkään ja solmimaan parisuhdetta ennen kuin em. asiat on korjattu. Normaali ihminen ajattelee itsestään neutraalisti tai myönteisesti. Normaali ihminen ajattelee, että hei, olen kiinnostava ja hyvä tyyppi ja tutustumisen arvoinen! Normaali ihminen pitää itseään vähintään ok:n näköisenä. Ei ole normaalia ajatella itsestään noin negatiivisesti kuin sinä ajattelet. Mielestäni tarvitsisit jotain keskusteluapua tai terapiaa, jotta käsityksesi itsestäsi muuttuisi myönteiseksi. Ehkäpä kumppanin etsintä kannattaisi aloittaa terapeutin sohvalta, jossa oppii arvostamaan sitä kaikkein läheisintä ja tärkeintä ihmistä, omaa itseä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuossahan se vastaus on heti alussa. Et jaksa tutustua uusiin ihmisiin niin mistäs se puoliso silloin ilmaantuisi?

Rehellisesti sanoen useimmat ihmiset ovat aika tylsiä ja miehistä 99% ei viehätä minua ulkoisesti lainkaan. Miten ihmiset yleensä kokevat tuon asian? Koen sosiaaliset tilanteet todella stressaaviksi ja raskaiksi, kun häpeän itseäni ja stressaan jokaista sanaani suunnilleen. Koen myös alemmuuskompleksia muihin naisiin verrattuna ja oletan, että miehet pitävät mua kuvottavana ja rumana. Olen itse melko tyly (vaikkakin muodollisesti kohtelias) ihmisille, sillä uskon, että he inhoavat minua ja pitävät mua jotenkin huonompana kuin muita.

T. Ap

Opettele nyt eka tykkäämään itsestäsi. Saatat huomata, että olet itse ihan kiva, toiset ihmiset ovat mielenkiintoisia ja jokaisessa on jotakin. Unelmiesi mies ei todennäköisesti ruumiillistu mielikuvituksestasi.

Sun tekstisi koottuna:

- en jaksa vaivautua tutustumaan ihmisiin kun ihmiset ovat tylsiä ja miehet eivät näytä sellaisilta kuin haluan

- häpeän itseäni

- stressaan jokaista sanaani

- olen tyly

- uskon, että ihmiset inhoavat minua

- uskon, että miehet pitävät minua kuvottavana ja rumana

- uskon, että ihmiset inhoavat minua

Masentunut ihminen ajattelee usein noin. Mitä iloa voisit saada parisuhteesta, mitä iloa toinen voisi saada parisuhteesta kanssasi?

Mitä voisit tehdä parantaaksesi oloasi, että voisit löytää jonkun josta tykkäisit?

Se on luonnonvalintaa. Et ole välttämättä yhtään sen epäviehättävämpi kuin kukaan muukaan.

Se on pelkkää luonnonvalintaa. Tiede voisi löytää syyn, mutta ei vielä. Tiede pitää ensin puhdistaa politiikasta.

Kenties ihmisellä voi olla jokin piilevä vakava sairaus geeneissä. Itse ei ehkä sairastu siihen, mutta jälkeläinen voi sairastua. Luonto ohjaa. Luonnonvalintaa josta emme tiedä tarpeeksi.

Vähän kyllä kuulostaa siltä että olisko traumataustaa? Sehän voi olla ettei sitä itse muista. Ihan sohvapsykologin mutulla ja toivottavasti olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mut. Olen kiltti, akateeminen, työssäkäyvä, matkustelua, liikuntaa ja luontoretkiä harrastava mies.

Ansaitset jonkun paremman. Olen loppujen lopuksi aika vajavainen itse. Joku vähän rikkinäinen, angstinen, jossain asiassa epäonnistunut mies sopisi minulle. Pitäisi siis olla hieman "pikkuvikainen" myös sen miehen, sillä omatuntoni ei kestäisi liian priimaa miestä. Olen itsekin akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, kiltti, asiallinen jne. ja pidän luontoretkistä, matkailusta ja liikunnasta, mutta en ole sellainen kunnon "ideaalinainen", jollainen naisen kuuluu olla.

T. Ap

Hyvä että ap myöntää epätäydellisyytensä. Se tekee hänestä paremman naisen kuin 80% naisista.

M/39

Kaffepulla kirjoitti:

Jos sinulla on noin heikot sosiaaliset taidot ja ongelmanratkaisukyky, et tule pärjäämään parisuhteessa.

Miten olet pärjännyt työelämässä?

Onko sinulla ystäviä?

Luuletko, että suhde vaan ”saadaan” ja sen jälkeen kaikki rullaa omalla painollaan?

Taidat olla uliopistomiehen naispuolinen vastine ... 😂

Osaatko mitään muuta kuin vittuilla?

M/39

Kaffepulla kirjoitti:

Jos sinulla on noin heikot sosiaaliset taidot ja ongelmanratkaisukyky, et tule pärjäämään parisuhteessa.

Miten olet pärjännyt työelämässä?

Onko sinulla ystäviä?

Luuletko, että suhde vaan ”saadaan” ja sen jälkeen kaikki rullaa omalla painollaan?

Taidat olla uliopistomiehen naispuolinen vastine ... 😂

Jos minulla kysyit, niin pärjään elämässä ihan hyvin. Tarvitaanko parisuhteessa ongelmanratkaisukykyä? Jos ei tule pahemmin mitään ongelmia. Olen pohtinut elämää jonkinverran ja olen mielestäni kypsä.

En ole työelämässä, silti minulla on kaksi työtä, oikeastaan kolme. En tee perinteistä palkkatyötä ja tuskin tulen tekemään ikinä kahdeksan tunnin työpäiviä. En pärjää työelämässä, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Tai voin pärjätäkin, ei voi tietää.

Olen talousongelman kuitenkin ratkaissut onnistuneesti. Eli en tarvitse elättäjää tai rahaa.

On joitain ystäviä, mutta ei monta. Tosin minulla ei ole paljon ylimääräistä aikaakaan.

Miksei suhdetta voisi vain saada? Ja miksei se todellakin voisi rullata omalla painollaan? Jos tapaa hyvän ihmisen ja kaikki natsaa.

Kun kysyt tälläistä, onko sinulla ollut vaikeuksia suhteissa? Millaisia?

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Jos sinulla on noin heikot sosiaaliset taidot ja ongelmanratkaisukyky, et tule pärjäämään parisuhteessa.

Miten olet pärjännyt työelämässä?

Onko sinulla ystäviä?

Luuletko, että suhde vaan ”saadaan” ja sen jälkeen kaikki rullaa omalla painollaan?

Taidat olla uliopistomiehen naispuolinen vastine ... 😂

Osaatko mitään muuta kuin vittuilla?

M/39

Ei haittaa, koska oikeastaan pärjään aika hyvin. Keinot ovat monet elämässä.

Minulla on voimakas tunne, että tulen vielä pärjäämään erittäin hyvin työelämässä. Eli en ole huolissani. Tiedän, mitä teen.

Mutta en halua ketään ihmistä kertomaan minulle, että en tietäisi mitä teen. Tuo on ihan ehdoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Jos sinulla on noin heikot sosiaaliset taidot ja ongelmanratkaisukyky, et tule pärjäämään parisuhteessa.

Miten olet pärjännyt työelämässä?

Onko sinulla ystäviä?

Luuletko, että suhde vaan ”saadaan” ja sen jälkeen kaikki rullaa omalla painollaan?

Taidat olla uliopistomiehen naispuolinen vastine ... 😂

Osaatko mitään muuta kuin vittuilla?

M/39

Ei haittaa, koska oikeastaan pärjään aika hyvin. Keinot ovat monet elämässä.

Minulla on voimakas tunne, että tulen vielä pärjäämään erittäin hyvin työelämässä. Eli en ole huolissani. Tiedän, mitä teen.

Mutta en halua ketään ihmistä kertomaan minulle, että en tietäisi mitä teen. Tuo on ihan ehdoton.

Just tuota pelkään eniten, että en löydä sellaista ihmistä, joka hyväksyy sen, mitä teen. Kaikessa muussa voin joustaa.

Kaffepulla: Ei tarvitse olla räpiköinyt koko elämänsä huonoissa parisuhteissa pystyäkseen luomaan yhden hyvän suhteen oikeanlaisen ihmisen kanssa. Näin ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Jos sinulla on noin heikot sosiaaliset taidot ja ongelmanratkaisukyky, et tule pärjäämään parisuhteessa.

Miten olet pärjännyt työelämässä?

Onko sinulla ystäviä?

Luuletko, että suhde vaan ”saadaan” ja sen jälkeen kaikki rullaa omalla painollaan?

Taidat olla uliopistomiehen naispuolinen vastine ... 😂

Osaatko mitään muuta kuin vittuilla?

M/39

Ei haittaa, koska oikeastaan pärjään aika hyvin. Keinot ovat monet elämässä.

Minulla on voimakas tunne, että tulen vielä pärjäämään erittäin hyvin työelämässä. Eli en ole huolissani. Tiedän, mitä teen.

Mutta en halua ketään ihmistä kertomaan minulle, että en tietäisi mitä teen. Tuo on ihan ehdoton.

Olen myös oppinut, että kannattaa olla varovainen, kun neuvoo toisia ihmisiä. Yleensä tämä johdattaa ja eksyttää ihmistä. Voiko toinen ihminen tietää, mikä on toisen ihmisen elämän tarkoitus täällä maapallolla? Ei voi, sitähän minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Jos sinulla on noin heikot sosiaaliset taidot ja ongelmanratkaisukyky, et tule pärjäämään parisuhteessa.

Miten olet pärjännyt työelämässä?

Onko sinulla ystäviä?

Luuletko, että suhde vaan ”saadaan” ja sen jälkeen kaikki rullaa omalla painollaan?

Taidat olla uliopistomiehen naispuolinen vastine ... 😂

Osaatko mitään muuta kuin vittuilla?

M/39

Ei haittaa, koska oikeastaan pärjään aika hyvin. Keinot ovat monet elämässä.

Minulla on voimakas tunne, että tulen vielä pärjäämään erittäin hyvin työelämässä. Eli en ole huolissani. Tiedän, mitä teen.

Mutta en halua ketään ihmistä kertomaan minulle, että en tietäisi mitä teen. Tuo on ihan ehdoton.

Olen myös oppinut, että kannattaa olla varovainen, kun neuvoo toisia ihmisiä. Yleensä tämä johdattaa ja eksyttää ihmistä. Voiko toinen ihminen tietää, mikä on toisen ihmisen elämän tarkoitus täällä maapallolla? Ei voi, sitähän minäkin.

En neuvo koskaan ihmisiä. Ellei vastapuoli ole riittävän älykäs, että voin luottaa siihen, että hän ottaa vastuun tekemisistään ja päättää viime kädessä itse mitä tekee. Silloinkin kerron näkökulmani, en kaada mitään neuvoja kurkusta alas. En itse koskaan noudata kenenkään neuvoja pureksimatta. Käyn neuvot ja näkökulmat läpi, päätän sitten suuntani. Vastuu on ihmisellä itsellään. Tietenkin!

Olen törmännyt kahdesti elämässä ihmiseen, jolle ei voi sanoa mitään mitä hän ei ole ottaisi "neuvoja". Toinen kärtti näkemyksiäni, ja jos asia meni pieleen syypää olin minä. Epäilen heidän kärsivän samasta persoonallisuushäiriöstä. Tuollainen vastuuttaminen ei kerro henkisesti terveestä ihmisestä vaan vastuunpakoilusta.

Hyvä AP!

Olen se, joka kirjoitti sulle sunnuntai-iltana ja lupasi kirjoittaa uudelleen tiistai-iltaan mennessä, olen pahoillani että meni vähän viime tinkaan! Toivottavasti jaksat vielä lukea.

Kuten sanoin aiemmin, minulla on jonkin verran samoja kokemuksia kuin sinulla ja osaltaan sen takia haluankin kiittää, että noin koskettavasti ja paljaan rehellisesti kerroit itsestäsi :) Mielestäni on koskettavaa ja samalla aika surullista, miten olet tavallaan "kahlinnut" itsesi noihin moniin vaatimuksiin ja oletuksiin, että millainen sinun pitäisi naisena olla. Olen samaa mieltä joidenkin muiden kirjoittaneiden kanssa, että ne todellakin ovat stereotypioita (joissa ei sinänsä aina välttämättä ole vikaa), mutta sinä esität ne erityisen kahlehtivalla, rajoittavalla tavalla.

Uskon todellakin, että tavalla tai toisella niihin kannattaa ottaa etäisyyttä. Sinä olet omanlaisesi ja sen löytäminen tuo varmasti kenelle tahansa enemmän iloa kuin ankariin vaatimuksiin vastaaminen. Juuri tähän liittyen haluaisinkin "väittää vastaan" tuohon kaikkeen negatiiviseen, mitä ajattelet itsestäsi. Uskot olevasi riittämätön, kelvoton ja paljon muuta, mutta haluaisin sanoa sinulle paremminkin jotakin tällaista:

Uskon vilpittömästi, että sinä olet arvokas, ainutlaatuinen ja rakas ihminen :) Uskon todellakin, että tämä on totta, vaikka et vielä tällä hetkellä voisi sitä itse uskoa! Sillä se, mikä sinussa on nyt häpeän tai kelvottomuuden alla, voi vielä versoa sieltä esiin ja elämään! Siihen voi auttaa lääkkeeksi se, kun minä tai kuka tahansa vakuuttaa sinulle, että olet sittenkin arvokas ja rakas ihminen.

Tällainen sisimpäsi ja ihmisarvosi vahvistuminen voi ainakin osaltaan auttaa myös siihen, mitä viittasit ehkä traumaattisiin kokemuksiin lapsena. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että yksin ei kannata jäädä vaikeiden tai ahdistavien ajatusten kanssa. Nimittäin niistä harvoin pääsee eikä tarvitsekaan päästä omin voimin irti!

Oma tieni on mennyt niin, että olen saanut erittäin empaattista, inhimillistä, turvallista ja asiantuntevaa keskusteluapua niin ev.lut. seurakunnan diakonilta ja kirkon Perheneuvonnan terapeutilta (molemmat täysin maksuttomia) sekä myös terapiasta.

Hyvä ap, rohkaisen sinua: ethän jää yksin. Ansaitset saada tukea, rohkaisua ja apua, jotta pääsisit vapaammaksi elämässäsi.Ja lopuksi se, mikä ehkä kaikkein eniten oli sen takana, että halusin kirjoittaa sinulle perusteellisesti ja toivottavasti rohkaisten osoittaa jotain välittämistä; se löytyy seuraavasta linkistä ja kertoo juuri siitä, että kaikesta huolimatta on toivoa, ja että - kuten jo sanottu - juuri sinun elämäsi on arvokas, ja sinä olet rakas ihminen! Suosittelen lämpimästi, että tsekkaat tämän lyhyen videon, sillä se kertoo ehkäpä tärkeimmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mut. Olen kiltti, akateeminen, työssäkäyvä, matkustelua, liikuntaa ja luontoretkiä harrastava mies.

Ansaitset jonkun paremman. Olen loppujen lopuksi aika vajavainen itse. Joku vähän rikkinäinen, angstinen, jossain asiassa epäonnistunut mies sopisi minulle. Pitäisi siis olla hieman "pikkuvikainen" myös sen miehen, sillä omatuntoni ei kestäisi liian priimaa miestä. Olen itsekin akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, kiltti, asiallinen jne. ja pidän luontoretkistä, matkailusta ja liikunnasta, mutta en ole sellainen kunnon "ideaalinainen", jollainen naisen kuuluu olla.

T. Ap

Hyvä että ap myöntää epätäydellisyytensä. Se tekee hänestä paremman naisen kuin 80% naisista.

M/39

Olisiko tässä ap:n perfect match?