Kuka hommaisi mulle puolison/kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mut. Olen kiltti, akateeminen, työssäkäyvä, matkustelua, liikuntaa ja luontoretkiä harrastava mies.

Ansaitset jonkun paremman. Olen loppujen lopuksi aika vajavainen itse. Joku vähän rikkinäinen, angstinen, jossain asiassa epäonnistunut mies sopisi minulle. Pitäisi siis olla hieman "pikkuvikainen" myös sen miehen, sillä omatuntoni ei kestäisi liian priimaa miestä. Olen itsekin akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, kiltti, asiallinen jne. ja pidän luontoretkistä, matkailusta ja liikunnasta, mutta en ole sellainen kunnon "ideaalinainen", jollainen naisen kuuluu olla.

T. Ap

Häh? Oliko tää jotain parodiaa vai tosissasi? Jos tosissasi, niin aika huolestuttava on tuo asenne kyllä...

Oon tavallaan tosissani, vaikka kirjoitan ehkä vähän kärkevästi ja ihan piirun verran liioitellen. Millä tavalla asenne on huolestuttava?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mut. Olen kiltti, akateeminen, työssäkäyvä, matkustelua, liikuntaa ja luontoretkiä harrastava mies.

Ansaitset jonkun paremman. Olen loppujen lopuksi aika vajavainen itse. Joku vähän rikkinäinen, angstinen, jossain asiassa epäonnistunut mies sopisi minulle. Pitäisi siis olla hieman "pikkuvikainen" myös sen miehen, sillä omatuntoni ei kestäisi liian priimaa miestä. Olen itsekin akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, kiltti, asiallinen jne. ja pidän luontoretkistä, matkailusta ja liikunnasta, mutta en ole sellainen kunnon "ideaalinainen", jollainen naisen kuuluu olla.

T. Ap

Häh? Oliko tää jotain parodiaa vai tosissasi? Jos tosissasi, niin aika huolestuttava on tuo asenne kyllä...

Oon tavallaan tosissani, vaikka kirjoitan ehkä vähän kärkevästi ja ihan piirun verran liioitellen. Millä tavalla asenne on huolestuttava?

T. Ap

No tuo, että en minä mitään kunnon miestä edes ansaitse. Sellainen joka vetää pari kertaa viikossa turpaan on ihan riittävän hyvä.

Ei ei ei! Sinä ansaitset TÄYDELLISEN miehen, kyllä!

Ennen oli sellainen duuni kuin deittivälittäjä. Ne oli keski-ikäisiä naisia joilla oli paikkakunnallaan laajat sosiaaliset verkostot. Heille käytiin antamassa haastattelu ja sitten leidit etsivät sekä aktiivisten toimeksiantojen joukosta että verkostojen kautta, ja hoitivat yhteensopivuuden selvittämisen, lähestymiset ja esittelyt.

Olen kanssa kaivannut tällaista apua. Olispa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli sellainen duuni kuin deittivälittäjä. Ne oli keski-ikäisiä naisia joilla oli paikkakunnallaan laajat sosiaaliset verkostot. Heille käytiin antamassa haastattelu ja sitten leidit etsivät sekä aktiivisten toimeksiantojen joukosta että verkostojen kautta, ja hoitivat yhteensopivuuden selvittämisen, lähestymiset ja esittelyt.

Olen kanssa kaivannut tällaista apua. Olispa.

Tällaista olisin itsekin kaivannut jo aivan nuorena.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Koin vanhempieni avioeron nuorena ja näin kaikkea kamalaa. Luin joitain liian rankkoja kirjoja jo nuorena. Olen jotenkin likainen sisältänikin, vaikka olen elänyt itse tosi viatonta elämää loppujen lopuksi ja olen todella kokematon ikäisekseni ihmissuhdejutuissa ja vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mulle tulee sellainen olo, että en vain koskaan tulisi olemaan sellainen ihana, raikas, söpö naapurintyttö, vaikka voisin näyttää sellaiselta ulkoisesti tai harrastaa samoja asioita. Olen jotenkin liian "syntinen" tms. henkisesti, joten en ansaitse mitään liian hyvää.

T. Ap

Mitä tarkoitat likaisuudella ja syntisyydellä? Eiköhän kaikki ihmiset ole toisinaan ajatuksissaan vähän likaisiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mut. Olen kiltti, akateeminen, työssäkäyvä, matkustelua, liikuntaa ja luontoretkiä harrastava mies.

Ansaitset jonkun paremman. Olen loppujen lopuksi aika vajavainen itse. Joku vähän rikkinäinen, angstinen, jossain asiassa epäonnistunut mies sopisi minulle. Pitäisi siis olla hieman "pikkuvikainen" myös sen miehen, sillä omatuntoni ei kestäisi liian priimaa miestä. Olen itsekin akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, kiltti, asiallinen jne. ja pidän luontoretkistä, matkailusta ja liikunnasta, mutta en ole sellainen kunnon "ideaalinainen", jollainen naisen kuuluu olla.

T. Ap

Häh? Oliko tää jotain parodiaa vai tosissasi? Jos tosissasi, niin aika huolestuttava on tuo asenne kyllä...

Oon tavallaan tosissani, vaikka kirjoitan ehkä vähän kärkevästi ja ihan piirun verran liioitellen. Millä tavalla asenne on huolestuttava?

T. Ap

No tuo, että en minä mitään kunnon miestä edes ansaitse. Sellainen joka vetää pari kertaa viikossa turpaan on ihan riittävän hyvä.

Ei ei ei! Sinä ansaitset TÄYDELLISEN miehen, kyllä!

No siis mielestäni täydellisellä miehellä kuuluu olla täydellinen nainen myöskin. Eli sellainen ultranaisellinen, perinteisellä tavalla klassisen kaunis tehopakkaus ja suorittaja, joka on hyvästä perheestä ja suvusta kotoisin.

Mutta kiitos silti myötätunnosta kauniista sanoistasi. ❤

T. Ap

Naisena sinulla on se etu, että voisit hankkia seksisuhteen helpostikin netin deittipalstojen kautta. Senkun vaan teet profiilin, ja odotat, että miehet tekevät aloitteita. Ylivoimainen enemmistö niistä aloitteiden tekijöistä on toki ällötyksiä tai todella vanhoja, mutta varmasti sieltä löytyisi joku ihan järkevä ja melko puoleensavetäväkin.

Sen seksisuhdemiehen kanssa voisi sitten totutella miesten kanssa oloon, ja sen jälkeen lähteä uusin ajatuksin hakemaan miestä ihan parisuhdemielessä. Sukupuolielämän aloittaminen vaatii yleensä tällaisen "korkkauksen" jotta oppii siihen ajatusmalliin mikä siihen liittyy, ja mm. oppii haluamaan sitä oikeasti eikä vain teoriassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koin vanhempieni avioeron nuorena ja näin kaikkea kamalaa. Luin joitain liian rankkoja kirjoja jo nuorena. Olen jotenkin likainen sisältänikin, vaikka olen elänyt itse tosi viatonta elämää loppujen lopuksi ja olen todella kokematon ikäisekseni ihmissuhdejutuissa ja vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mulle tulee sellainen olo, että en vain koskaan tulisi olemaan sellainen ihana, raikas, söpö naapurintyttö, vaikka voisin näyttää sellaiselta ulkoisesti tai harrastaa samoja asioita. Olen jotenkin liian "syntinen" tms. henkisesti, joten en ansaitse mitään liian hyvää.

T. Ap

Mitä tarkoitat likaisuudella ja syntisyydellä? Eiköhän kaikki ihmiset ole toisinaan ajatuksissaan vähän likaisiakin.

Olen taannoin ihastunut naiseen, minkä hyväksyminen on ollut minulle itselleni todella vaikeaa. ☹ Sen myötä koin itseni pahasti vialliseksi ja ajattelin, että se liittyy koko siihen "syntisyyteen", josta kärsin. Oikeasti sellaiset normaalit kunnon ihmiset eivät vain tunne näin varmastikaan koskaan, joten päässäni on jotain pahasti vialla. Ja teini-ikäisenä teoriassa "kannatin" esiaviollisia suhteita, vaikka eihän minulla ollut itselläni sellaisia lainkaan. Olen hyvin liberaalista perheestä, joten arvoni ovat olleet aika vapaamielisiä varsinkin nuorempana.

Periaatteessa edelleenkin "kannatan" tiettyä vapautta yleisellä tasolla edelleenkin, mutta en haluaisi itse olla sellainen siltikään. Haluaisin itse olla kunnollinen ja normaali siis. Lisäksi mulle tulee mieleen joskus jotain tosi tyhmiä ajatuksia/olen katsellut pornoa ym. (noloa varsinkin naiselle, tiedän!). Uskoisin, että ihmiset ovat yleensä huomattavasti tervehenkisempiä sekä omaltatunnoltaan puhtaampia kuin itse olen. Itse olen tällainen surkea, friikahtava roska.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Naisena sinulla on se etu, että voisit hankkia seksisuhteen helpostikin netin deittipalstojen kautta. Senkun vaan teet profiilin, ja odotat, että miehet tekevät aloitteita. Ylivoimainen enemmistö niistä aloitteiden tekijöistä on toki ällötyksiä tai todella vanhoja, mutta varmasti sieltä löytyisi joku ihan järkevä ja melko puoleensavetäväkin.

Sen seksisuhdemiehen kanssa voisi sitten totutella miesten kanssa oloon, ja sen jälkeen lähteä uusin ajatuksin hakemaan miestä ihan parisuhdemielessä. Sukupuolielämän aloittaminen vaatii yleensä tällaisen "korkkauksen" jotta oppii siihen ajatusmalliin mikä siihen liittyy, ja mm. oppii haluamaan sitä oikeasti eikä vain teoriassa.

Huomaa, ettet ole itse kokeillut neuvosi noudattamista. Seksisuhdemiesten kanssa ei opi mitään hyvää tai hyödyllistä miesten kanssa olosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena sinulla on se etu, että voisit hankkia seksisuhteen helpostikin netin deittipalstojen kautta. Senkun vaan teet profiilin, ja odotat, että miehet tekevät aloitteita. Ylivoimainen enemmistö niistä aloitteiden tekijöistä on toki ällötyksiä tai todella vanhoja, mutta varmasti sieltä löytyisi joku ihan järkevä ja melko puoleensavetäväkin.

Sen seksisuhdemiehen kanssa voisi sitten totutella miesten kanssa oloon, ja sen jälkeen lähteä uusin ajatuksin hakemaan miestä ihan parisuhdemielessä. Sukupuolielämän aloittaminen vaatii yleensä tällaisen "korkkauksen" jotta oppii siihen ajatusmalliin mikä siihen liittyy, ja mm. oppii haluamaan sitä oikeasti eikä vain teoriassa.

Huomaa, ettet ole itse kokeillut neuvosi noudattamista. Seksisuhdemiesten kanssa ei opi mitään hyvää tai hyödyllistä miesten kanssa olosta. 

Perustele. Esim. seksiä ei osaa haluta jos sitä ei ole harrastanut, ja seksi on keskeinen osa ihan varsinaista parisuhdettakin.

Mulla pitäisi olla joku itseäni huomattavaati vanhempi puoliso, joka jotenkin ymmärtäisi "pahuuttani" ja lohduttaisi. Sellainen, jonka seurassa olisi turvallista olla. Mutta vanhemmat miehet haluavatkin sitten niitä parikymppisiä naisia. Jollekin 50-60-vuotiaalle miehelle olisin aivan liian vanha.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla pitäisi olla joku itseäni huomattavaati vanhempi puoliso, joka jotenkin ymmärtäisi "pahuuttani" ja lohduttaisi. Sellainen, jonka seurassa olisi turvallista olla. Mutta vanhemmat miehet haluavatkin sitten niitä parikymppisiä naisia. Jollekin 50-60-vuotiaalle miehelle olisin aivan liian vanha.

T. Ap

Ei oikea elämä ole tuollaista stereotypioiden kavalkaadia mitä tuossa latelet.

En tiedä... sama ongelma täälläkin.

N24

Vierailija kirjoitti:

Naisena sinulla on se etu, että voisit hankkia seksisuhteen helpostikin netin deittipalstojen kautta. Senkun vaan teet profiilin, ja odotat, että miehet tekevät aloitteita. Ylivoimainen enemmistö niistä aloitteiden tekijöistä on toki ällötyksiä tai todella vanhoja, mutta varmasti sieltä löytyisi joku ihan järkevä ja melko puoleensavetäväkin.

Sen seksisuhdemiehen kanssa voisi sitten totutella miesten kanssa oloon, ja sen jälkeen lähteä uusin ajatuksin hakemaan miestä ihan parisuhdemielessä. Sukupuolielämän aloittaminen vaatii yleensä tällaisen "korkkauksen" jotta oppii siihen ajatusmalliin mikä siihen liittyy, ja mm. oppii haluamaan sitä oikeasti eikä vain teoriassa.

Ongelma on juuri, että en jaksaisi henkisesti sellaista pyöritystä ja uusien ihmisten deittailua. Sellainen olisi kuluttavaa. Lisäksi en ole lainkaan kiinnostunut irtoseksistä.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Naisena sinulla on se etu, että voisit hankkia seksisuhteen helpostikin netin deittipalstojen kautta. Senkun vaan teet profiilin, ja odotat, että miehet tekevät aloitteita. Ylivoimainen enemmistö niistä aloitteiden tekijöistä on toki ällötyksiä tai todella vanhoja, mutta varmasti sieltä löytyisi joku ihan järkevä ja melko puoleensavetäväkin.

Sen seksisuhdemiehen kanssa voisi sitten totutella miesten kanssa oloon, ja sen jälkeen lähteä uusin ajatuksin hakemaan miestä ihan parisuhdemielessä. Sukupuolielämän aloittaminen vaatii yleensä tällaisen "korkkauksen" jotta oppii siihen ajatusmalliin mikä siihen liittyy, ja mm. oppii haluamaan sitä oikeasti eikä vain teoriassa.

Onko tää joku vitsi? Eiköhän se huononna hyvän miehen saantia suhteeseen jos on pannut ympäriinsä. Sitä paitsi ällöttää ajatuskin koko touhusta.

Ap, olet todella rajusti ylianalysoinut nämä asiat mielessäsi. Mikä ei ole ihme, jos olet niitä koko aikuisikäsi yksinäsi miettinyt.

Todellisuudessa asiat ovat paljon mutkattomampia ja etenevät pitkälti omalla painollaan. Siis sen jälkeen, kun on päässyt alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena sinulla on se etu, että voisit hankkia seksisuhteen helpostikin netin deittipalstojen kautta. Senkun vaan teet profiilin, ja odotat, että miehet tekevät aloitteita. Ylivoimainen enemmistö niistä aloitteiden tekijöistä on toki ällötyksiä tai todella vanhoja, mutta varmasti sieltä löytyisi joku ihan järkevä ja melko puoleensavetäväkin.

Sen seksisuhdemiehen kanssa voisi sitten totutella miesten kanssa oloon, ja sen jälkeen lähteä uusin ajatuksin hakemaan miestä ihan parisuhdemielessä. Sukupuolielämän aloittaminen vaatii yleensä tällaisen "korkkauksen" jotta oppii siihen ajatusmalliin mikä siihen liittyy, ja mm. oppii haluamaan sitä oikeasti eikä vain teoriassa.

Huomaa, ettet ole itse kokeillut neuvosi noudattamista. Seksisuhdemiesten kanssa ei opi mitään hyvää tai hyödyllistä miesten kanssa olosta. 

Perustele. Esim. seksiä ei osaa haluta jos sitä ei ole harrastanut, ja seksi on keskeinen osa ihan varsinaista parisuhdettakin.

Kyllä mä ainakin halusin seksiä kovasti jo ennen kun kokeilin ensimmäistä kertaa. Sitten saattaa haluta huomattavasti vähemmän, jos muodostaa käsityksensä seksistä tällaisen suhteen perusteella. Mahdollisuudet hyvään seksiin on  nollaa jos lähtökohdat on, että ei ole oikein osaamista toimia ihmisten kanssa.

Seksisuhteet miesten kanssa on kurjia, niissä ei monesti ole mitään parisuhdetta tai tutustumista muistuttavia elementtejä. 

Vierailija kirjoitti:

Asun sellaisella asuinalueella Helsingissä, että täällä on todella vähän ikäisiäni tai minua vanhempia sinkkuja, enkä muutenkaan saa tuolla ulkona kävellessä tai lähikaupassa oikein kontaktia ihmisiin tositarkoituksella, enkä ole koskaan saanutkaan. Oon angstannut asiasta teini-iästä lähtien ja pari seurustelusuhdetta mulla on ollut menneinä vuosina, mutta nekin olivat ihan järjettömän työn takana. Jos olisin joku instabeibe, niin saisin miehen varmaankin päivässä, mutta olen vain jotenkin seinään sulautuvan näköinen mitätön (vaikkakin hoikka) naisraasu, niin en saa koskaan ketään.

T. Ap

Hyvä Ap, ootko vielä linjoilla?

KIITOS harvinaisen rehellisestä ja koskettavasta viestistäsi :) Monissa kohdin tiedän tarkkaan mitä tarkoitat, koska itselläni on samansuuntaisia kokemuksia - ja myös kokemusta siitä, mitä vaikeista kokemuksista seuraa esimerkiksi itsetunnon, asenteiden ja tunteiden suhteen.

Kovin mielelläni vastaisin sinulle vähän perusteellisemmin paremmalla ajalla, joten muistaisitko tulla tsekkaamaan tämän viestiketjusi huomenna maanantai-iltana tai tiistai-iltana, niin vastaan jompanakumpana päivänä.

Siihen asti, tässä vilpitön rohkaisu joltakin minua viisaammalta "Niin kauan kuin on elämää, on toivoa." Ethän siis luovuta ja pidä itseäsi huonompana kuin oletkaan! Älä tuomitse itseäsi kelvottomaksi, koska uskon, aivan niin kuin pari muutakin täällä, että et suinkaan niin huono kuin jollaiseksi itsesi arvioit. Nähdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koin vanhempieni avioeron nuorena ja näin kaikkea kamalaa. Luin joitain liian rankkoja kirjoja jo nuorena. Olen jotenkin likainen sisältänikin, vaikka olen elänyt itse tosi viatonta elämää loppujen lopuksi ja olen todella kokematon ikäisekseni ihmissuhdejutuissa ja vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mulle tulee sellainen olo, että en vain koskaan tulisi olemaan sellainen ihana, raikas, söpö naapurintyttö, vaikka voisin näyttää sellaiselta ulkoisesti tai harrastaa samoja asioita. Olen jotenkin liian "syntinen" tms. henkisesti, joten en ansaitse mitään liian hyvää.

T. Ap

Mitä tarkoitat likaisuudella ja syntisyydellä? Eiköhän kaikki ihmiset ole toisinaan ajatuksissaan vähän likaisiakin.

Olen taannoin ihastunut naiseen, minkä hyväksyminen on ollut minulle itselleni todella vaikeaa. ☹ Sen myötä koin itseni pahasti vialliseksi ja ajattelin, että se liittyy koko siihen "syntisyyteen", josta kärsin. Oikeasti sellaiset normaalit kunnon ihmiset eivät vain tunne näin varmastikaan koskaan, joten päässäni on jotain pahasti vialla. Ja teini-ikäisenä teoriassa "kannatin" esiaviollisia suhteita, vaikka eihän minulla ollut itselläni sellaisia lainkaan. Olen hyvin liberaalista perheestä, joten arvoni ovat olleet aika vapaamielisiä varsinkin nuorempana.

Periaatteessa edelleenkin "kannatan" tiettyä vapautta yleisellä tasolla edelleenkin, mutta en haluaisi itse olla sellainen siltikään. Haluaisin itse olla kunnollinen ja normaali siis. Lisäksi mulle tulee mieleen joskus jotain tosi tyhmiä ajatuksia/olen katsellut pornoa ym. (noloa varsinkin naiselle, tiedän!). Uskoisin, että ihmiset ovat yleensä huomattavasti tervehenkisempiä sekä omaltatunnoltaan puhtaampia kuin itse olen. Itse olen tällainen surkea, friikahtava roska.

T. Ap

Et ole mikään friikahtabs roska vaan ihan tavallinen tunteva ihminen. Toiseen ihmiseen ihastumisessa ei ole mitään likaista tai pahaa. Suurin osa heteroista ihastuu jossakin elämänsä vaiheessa samaan sukupuoleen. Harva on 100% hetero. Jokaisella on myös oikeus omiin fantasioihinsa, ne eivät tee sinusta syntistä tai huonoa. Kaikilla on fantasiansa.

Ihastus samaan sukupuoleen voi tietenkin olla sillä tavalla hankala asia, että ei voi tietää toisen suhtautumista. Minäkin olen elämäni aikana ihastunut pari kertaa naiseen, mutta pyrkinyt pitämään tunteeni täysin salassa ja käyttäytynyt mahdollisimman normaalisti. Etten aiheuttaisi kiusallista tunnelmaa. Vaikka ihastumiseni on ollut enemmänkin toisen lahjakkuutta tai älyä ihailevaa kuin seksuaalista.

Kuulostaa siltä, että rajoitat itseäsi suotta ja näet itsesi kovin negatiivisessa valossa. Voiko olla, että olet alkanut rajoittaa itse itseäsi liberaalin kasvatuksesi seurauksena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuossahan se vastaus on heti alussa. Et jaksa tutustua uusiin ihmisiin niin mistäs se puoliso silloin ilmaantuisi?

Rehellisesti sanoen useimmat ihmiset ovat aika tylsiä ja miehistä 99% ei viehätä minua ulkoisesti lainkaan. Miten ihmiset yleensä kokevat tuon asian? Koen sosiaaliset tilanteet todella stressaaviksi ja raskaiksi, kun häpeän itseäni ja stressaan jokaista sanaani suunnilleen. Koen myös alemmuuskompleksia muihin naisiin verrattuna ja oletan, että miehet pitävät mua kuvottavana ja rumana. Olen itse melko tyly (vaikkakin muodollisesti kohtelias) ihmisille, sillä uskon, että he inhoavat minua ja pitävät mua jotenkin huonompana kuin muita.

T. Ap

Ongelmasi on, ettet tykkää itsestäsi etkä muista ihmisistä. Hyväksy itsesi ja muut outouksineen päivineen. Suosittelen myös googlaamaan netistä itsetunnon kehitystä :] Yritä tsempata itseäsi innostumaan muiden tapaamisesta ja kehu itseäsi!