Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommunismi!

(Eikö tätä oikeasti ole vielä sanottu?)

Varmaan aika harvassa ne henkilöt, jotka kuvittelevat kommunismissa olevan jotain erityisen kivaa.

Sinulla varmaankin on kertoa jotain omakohtaista asiaan.

Ehkä tarkoitti, että voi kuulostaa kivalta teoriassa, paperilla. Wikipedia kommunismista: "Kommunismi on sosiaalis-taloudellinen tai poliittinen järjestelmä, joka ajaa luokatonta, tasa-arvoista ja yhteisomistukseen perustuvaa yhteiskuntamallia."

Kyllähän tuolla perusteella tänne voidaan luetella vaikka kaikki maailma uskonnot.

Ymmärsin aloituksessa viitatun asioihin, joista on jotain omakohtaista kokemustakin.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaanmatkailu.

Olen aina ollut kova matkustamaan, joten vielä muutama vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, että tämän sanoisin. Liekö ikääntyminen tehnyt tehtävänsä, mutta matkustaminen on todellisuudessa rasittavaa. Matkojen suunnittelu on kivaa, mutta toteutus ...näh.

Hassua, että ilmeisen kokenut matkailija kirjoittaa näin. Monet kokeneet matkailijat osaavat toimia lentokentillä (ja varsinkin sillä kotikentällään) kuin ”ammattilaiset”. Baggage dropiin ei yleensä tarvitse jonottaa, kun menee itsepalveluhihnalle. Se jostain syystä pelottaa ihmisiä.

Kokeneet matkailijat voivat selvitä pitkistäkin matkoista pelkillä käsimatkatavaroilla. Pakkaaminenkin helpottuu kokemuksen kautta. Se vaatii suunnittelua, mutta on lopulta helppoa ja stressitöntä. Myös ympäristöystävällisempää, sillä koneen saastuttavuus pienenee, kun kuorma kevenee. Lähtöselvityksen varmasti teit jo netin tai aplikaation kautta? Siinä tapauksessa voit kävellä käsimatkatavaroiden kanssa suoraan turvatarkastukseen. Jos boarding pass on puhelimessasi, et tarvitse mitään lippua etkä lappua.

Kentälle mennessä katson aina Helsinki-Vantaan etusivulta tilannetietoja turvatarkastuksen jonoista. Jos kakkosterminaalissa jono vaikuttaa pitkältä, käytän ykkösterminaalin turvatarkastusta. Itse saatan tähdätä kentälle n. puoli tuntia ennen boardingia. Ehdin hilpaista käsimatkatavaroiden kanssa turvatarkastuksen läpi, käydä vessassa ja täyttää vesipullon. Sitten portille ja koneeseen.

Lentokentällä täytyy hyväksyä se tosiasia, että jos ei syönyt muualla lähtiessä, lentokentällä on lentokentän hinnoittelu. Se johtuu koko paikan erityisestä luonteesta: jokaikinen juustosämpylä ja pillimehu, joka saapuu myyntiin turvatarkastuksen toiselle puolelle, saapuu sinne läpivalaisun kautta. Erityinen infrastruktuuri on kallista. Ja hinnan määrittelee lopulta kysynnän ja tarjonnan laki: kun mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, ihmiset kyllä maksavat.

Kohteessa: Missä lentokenttä sijaitsee, missä sijaitsee majapaikka? Mihin aikaan kone laskeutuu ja onko silloin julkisia tarjolla? Kotona jo kannattaa selvittää, mikä on helpoin/nopein/edullisin tapa poistua lentokentältä. Lentokentän opasteet ohjaavat bussiin/metroon/junaan/taksiin. Yleensä on helppoa selvittää ennalta sekin, minkä verran taksi tyypillisesti maksaa, ja mihin ehdotuksiin ei pidä tarttua. Etukäteen voi selvittää myös, mihin matkatavarat voi jättää säilöön, jos majapaikkaan ei heti pääse, ja voisiko majapaikka ottaa tavarat, vaikka huone ei olisikaan vielä valmis.

Hyviä ruokapaikkoja kannattaa suunnitella ja jopa varata etukäteen. Matkustaminen on myös seikkailua: ei aina tarvitse olla yhteistä kieltä ja täyttä ymmärrystä. Ruoka voi silti olla mitä parhainta. Yhteinen kieli ei vain aina ole mahdollista. Ja en minä ainakaan ole valmis maksamaan korkeaa hintaa keskinkertaisesta laadusta vain saadakseni englantia osaavan tarjoilijan.

Kannattaa olla myös realisti: kuinka paljon yhteen lomaan voi mahtua mielenkiintoista tekemistä ja nähtävää niin, että se on mielekästä? Hyvä nyrkkisääntö, jota olen itse noudattanut: enemmän kuin pitkän viikonlopun kestävälle matkalle tarvitaan suunniteltuja hengähdystaukoja. Kukaan ei rentoudu, jos pitää 7 päivää juosta tukka putkella paikasta toiseen. Yhdelle päivälle ei kannata ahnehtia liikaa. Yksi juttu aamuun, aikaa lounaalle, toinen juttu iltapäivään ja sitten illallinen. Tai jos iltaan tulee joku juttu (esim. Lontoossa musikaali), sitten päivän ei tarvitse olla ihan täynnä. Musikaalia ei ole kiva mennä katsomaan, jos silmät luppaavat. Lomalla voi olla myös sellaisia päiviä, että nukutaan pitkään, löhötään, syödään karkkia, höpötellään tai ollaan omissa oloissaan lukemassa kirjaa... mitä kukakin haluaa tehdä. Voi olla, ettei yhden viikon aikana ehtinyt tehdä tai nähdä kaikkea, mitä olisi halunnut, mutta sellaista se on. Joskus pitää lähteä, jotta voi tulla takaisin. Ja se oli sentään lomailua eikä pelkkää suorittamista.

Krapulaseksi. Ei varmaan tarvitse perustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaanmatkailu.

Olen aina ollut kova matkustamaan, joten vielä muutama vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, että tämän sanoisin. Liekö ikääntyminen tehnyt tehtävänsä, mutta matkustaminen on todellisuudessa rasittavaa. Matkojen suunnittelu on kivaa, mutta toteutus ...näh.

Hassua, että ilmeisen kokenut matkailija kirjoittaa näin. Monet kokeneet matkailijat osaavat toimia lentokentillä (ja varsinkin sillä kotikentällään) kuin ”ammattilaiset”. Baggage dropiin ei yleensä tarvitse jonottaa, kun menee itsepalveluhihnalle. Se jostain syystä pelottaa ihmisiä.

Kokeneet matkailijat voivat selvitä pitkistäkin matkoista pelkillä käsimatkatavaroilla. Pakkaaminenkin helpottuu kokemuksen kautta. Se vaatii suunnittelua, mutta on lopulta helppoa ja stressitöntä. Myös ympäristöystävällisempää, sillä koneen saastuttavuus pienenee, kun kuorma kevenee. Lähtöselvityksen varmasti teit jo netin tai aplikaation kautta? Siinä tapauksessa voit kävellä käsimatkatavaroiden kanssa suoraan turvatarkastukseen. Jos boarding pass on puhelimessasi, et tarvitse mitään lippua etkä lappua.

Kentälle mennessä katson aina Helsinki-Vantaan etusivulta tilannetietoja turvatarkastuksen jonoista. Jos kakkosterminaalissa jono vaikuttaa pitkältä, käytän ykkösterminaalin turvatarkastusta. Itse saatan tähdätä kentälle n. puoli tuntia ennen boardingia. Ehdin hilpaista käsimatkatavaroiden kanssa turvatarkastuksen läpi, käydä vessassa ja täyttää vesipullon. Sitten portille ja koneeseen.

Lentokentällä täytyy hyväksyä se tosiasia, että jos ei syönyt muualla lähtiessä, lentokentällä on lentokentän hinnoittelu. Se johtuu koko paikan erityisestä luonteesta: jokaikinen juustosämpylä ja pillimehu, joka saapuu myyntiin turvatarkastuksen toiselle puolelle, saapuu sinne läpivalaisun kautta. Erityinen infrastruktuuri on kallista. Ja hinnan määrittelee lopulta kysynnän ja tarjonnan laki: kun mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, ihmiset kyllä maksavat.

Kohteessa: Missä lentokenttä sijaitsee, missä sijaitsee majapaikka? Mihin aikaan kone laskeutuu ja onko silloin julkisia tarjolla? Kotona jo kannattaa selvittää, mikä on helpoin/nopein/edullisin tapa poistua lentokentältä. Lentokentän opasteet ohjaavat bussiin/metroon/junaan/taksiin. Yleensä on helppoa selvittää ennalta sekin, minkä verran taksi tyypillisesti maksaa, ja mihin ehdotuksiin ei pidä tarttua. Etukäteen voi selvittää myös, mihin matkatavarat voi jättää säilöön, jos majapaikkaan ei heti pääse, ja voisiko majapaikka ottaa tavarat, vaikka huone ei olisikaan vielä valmis.

Hyviä ruokapaikkoja kannattaa suunnitella ja jopa varata etukäteen. Matkustaminen on myös seikkailua: ei aina tarvitse olla yhteistä kieltä ja täyttä ymmärrystä. Ruoka voi silti olla mitä parhainta. Yhteinen kieli ei vain aina ole mahdollista. Ja en minä ainakaan ole valmis maksamaan korkeaa hintaa keskinkertaisesta laadusta vain saadakseni englantia osaavan tarjoilijan.

Kannattaa olla myös realisti: kuinka paljon yhteen lomaan voi mahtua mielenkiintoista tekemistä ja nähtävää niin, että se on mielekästä? Hyvä nyrkkisääntö, jota olen itse noudattanut: enemmän kuin pitkän viikonlopun kestävälle matkalle tarvitaan suunniteltuja hengähdystaukoja. Kukaan ei rentoudu, jos pitää 7 päivää juosta tukka putkella paikasta toiseen. Yhdelle päivälle ei kannata ahnehtia liikaa. Yksi juttu aamuun, aikaa lounaalle, toinen juttu iltapäivään ja sitten illallinen. Tai jos iltaan tulee joku juttu (esim. Lontoossa musikaali), sitten päivän ei tarvitse olla ihan täynnä. Musikaalia ei ole kiva mennä katsomaan, jos silmät luppaavat. Lomalla voi olla myös sellaisia päiviä, että nukutaan pitkään, löhötään, syödään karkkia, höpötellään tai ollaan omissa oloissaan lukemassa kirjaa... mitä kukakin haluaa tehdä. Voi olla, ettei yhden viikon aikana ehtinyt tehdä tai nähdä kaikkea, mitä olisi halunnut, mutta sellaista se on. Joskus pitää lähteä, jotta voi tulla takaisin. Ja se oli sentään lomailua eikä pelkkää suorittamista.

Tämä liittyy kyllä laajemminkin suomalaisten lomailutaitoon. Monet vaikka vain omalle mökille matkustavat pitävät hirveää kiirettä pakata ja istua autoon, jotta päästäisiin matkaan. Ihan pakko päästä ajoissa lähtemään, ei varttiakaan myöhemmin, ettei vaan jouduta ruuhkaan. Voi taivas, miten ne hermot kiristyy, jos matkalla pakollinen lossi pääsee menemään aivan nenän edestä. Isä kiroaa ja äiti melkein itkua tuhertaa pientä viivettä koska loma alkaa vasta, kun ollaan perillä siellä mökillä.

Ei. Loma alkaa siitä, kun poistut työpaikaltasi tai laitat läppärin kotona kiinni. Pakkaaminen ja matkustaminen on osa lomaa. Jos siihen osaa suhtautua loman osana, rennosti, siellä perilläkin on sitten mukavampaa. Koska loma alkoi jo ajat sitten. Tämä pätee omaan mökkiin mutta yhtä lailla ulkomaanmatkailuun ja toimintaan lentokentällä. Ei loma ala siitä, kun saat käteesi kylmän oluen aurinkoisella terassilla. Loma alkaa jo paljon ennen sitä. Nauti siitä! Ihan niin kuin itsellesi parhaaksi katsot.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko ollut jo mutta trampoliini.

Ajatus taustalla on että jee, lapset tykkää, saa heidät ulos ja liikkumaan.

Tosi asia on ne näyttää pihalla karseilta, lapsia ei uskalla jättää siihen itsekseen (vaikka on turva verkko) ja kaikki naapurin lapset haluavat tulla pomppimaan ja siitä syntyy tappelu kenen vuoro seuraavaksi.

No mutta lapset saa sillä liikkumaan! Se on hyvä. Nykyaikainen ja turvallisempi ratkaisu on upottaa trampoliini maahan. Lisäksi lapsille voi luoda ihan selvän struktuurin, miten vuorot jaetaan.

Minna

Ville

Kaisa

Topi

Silja

Ottakaa käyttöön vaikka tiimalasi. Jokaisella on kerrallaan sen verran aikaa. Jokainen tulee vuorollaan pomppimaan, ja jos ei tule, seuraava tilaisuus tulee seuraavalla kierroksella. Lopettamista voi lapselle ennakoida: ”Minna! 5, 4, 3, 2, 1, ja nyt on Villen vuoro!” Pieniä lapsia kyllä täytyy aikuisen vähän ohjeistaa ja vahtia, ellei joukossa ole jo vähintään yksi isompi ja oikeudentuntoinen lapsi. Päiväkodissa me on leikitty trampoliinilla näillä säännöillä. Yksi huomio kyllä oli, että kun tiimalasissa yksi kääntö oli 5 minuuttia, suurin osa niistä 3-5-vuotiaista ei jaksanut kerralla hyppiä niinkään kauaa. Sitten vain vuoro seuraavalle.

Exä. Varmaan meidän kaikkien exät.

Vaikutti hyvältä muttei ollut.

Puutarhanhoito. Kiinalaiset ovat niin väärässä. Ihanat kukat ja kasvit - ja p*skat. Kastelet liikaa, liian vähän, multa on liian ravinteikasta, multa ei ole tarpeeksi ravinteikasta, taudit ja ötökät. Jätän sen suosiolla muille ja tyydyn yhteen puutarhatonttuun terassilla.

Tummapaahtoinen kahvi. Maistuu kitkerältä p---askalta, vaikka sen kuinka joisi pienestä kupista ja kuvittelisi olevansa Pariisissa. 

Ydinperhe-elämä.

Yliarvostettua.

Kaikki uuden opettelu on kuulemma mukavaa, piristävää, tulee hyvälle tuulelle. Riittää että on utelias ja positiivinen asenne. On oikeasti vaivalloista, hidasta, turhauttavaa ja tulee vaan niin kömpelö, tunari ja kiukkuinen olo  ja haluais vaan mahdollisimman nopeasti alkaa tekemään niitä tuttuja, turvallisia juttuja eli vaikka suklaan syöntiä ja naisten lehtien lukemista. 

Rakastuminenko ihanaa, vaikka saa vastakaikua ja toinen näyttää oikeasti tykkäävän eikä siinä ihmisessä näytä olevan mitään muutakaan häiritsevää. Rakastuminen on todella rasittavaa - kaikki käytännön elämän normaalit asiat menevät ihan sekaisin ja solmuun. Töissä vaikea keskittyä kun ajatukset harhailee, ei saa mitään aikaiseksi, pitää miettiä missä tavataan, pakkaaminen, reissaaminen viikonlopuks jonnekin ja jos jatkuu pitempään, pitää  irtisanoa vuokrasopimus,  hoitaa työläs muutto, tutustua uusiin ihmisiin, miettii työmatka uudestaan, ja kaikki exät ja lapset pistävät kuvion sekaisin ja muita ihmissuhteita rikkoontuu.  Mitä enemmän tulee ikää, ei vaan jaksa rakastua, kun se on niin vaivalloista ja tämä digimaailma vaikuttaa mielenkiintoisemmalta eikä sohvalta viitsi turhaan nousta, koska kaikki rasitus on pahasta ainakin sydämen toiminnalle. 

Koira

Oksentaa ja ripuloi matot, on lenkitettävä 30 asteen pakkasessa ja kun sataa vaakatasossa jäätävää vihmaa. Haukkuu, haisee ja syö kengät. Karvaa löytyy jopa hammasharjasta, tai jalkapohjasta ihon sisään menneenä. Valtaa sohvan ja nukkuu salaa sängyssä.

Ei kiitos, ei koskaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti juuri ennen nukkumaan menoa

Kun on pidemmät hiukset niin ei ne kuivu hetkessä (enkä omista fööniä)

Muutenkin tulee sellainen limainen olo, kun asettuu maaten

Suihkussa kannattaa käydä illalla ennen nukkumaan menoa. Silloin pääsee sujahtamaan puhtaan raikkaana lakanoiden väliin. Se on yleisen hygienian kannalta olennaisempaa kuin aamulla peseytyminen. Samoin hampaiden pesu illalla on suun terveyden kannalta tärkeämpää kuin aamulla peseminen. Olon ei pitäisi olla ”limainen”, jos olet kuivannut itsesi ja asunnon ilmanvaihto toimii. Hiukset voi pestä aamulla, jos niiden on oltava kuivat nukkumaan mennessä. Mutta miten sitten voit lähteä liikenteeseen märällä tukalla? Fööni on pieni investointi, jos hiuksia sillä tosiaan pitää kuivattaa. Hiusten pituus ei ole siinä edes se ratkaisevin. Tietysti, jos pitkät hiukset ovat paksut, kuivattaminen voi kestää. Suomalaisilla on yleisesti kyllä melko ohut hiuslaatu, ja pitkät ohuet hiukset kuivuvat nopeahkosti.

Minulla kuivuu suihkun jälkeen iho pahasti, etenkin talvella, joten ei missään nimessä suihkua ennen nukkumaanmenoa. Tulee helvetillistä raaputtelua vain siitä. Rasvaa voisi käyttää, mutta yksinelävänä miehenä vaikea saada selkä kunnolla rasvattua, eikä tuo rasvoilla läträäminen muutenkaan ole luontaista.

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelu ulkomailla oli pettymys, olin unelmoinut siitä yläasteesta lähtien. Vietin 3kk Brysselissä. Asuminen oli kallista eikä apurahat kattaneet paljoa mitään. Säästötili tyhjeni noina kuukausina. En saanut Suomen kämppää alivuokrattua joten maksoin siitä täyden vuokran koko ajalta, kun ei ois ollut järkeä irtisanoutua ja varastoida tavaroita noin lyhyen ajan takia. Kulttuurishokki, kielimuuri ja ikävä kotiin. Jotkut asiat hoidettiin siellä niin vanhanaikaisesti ja laaduttomasti, luulin että oma alani ois modernilla mallilla Belgiassa. En tehnyt kavereita, kun harkkapaikan henkilökunnan keski-ikä oli 50v ja pitkien & uuvuttavien työpäivien jälkeen en saanut aikaseks etsiä kavereita muualta. Jonkin verran vietin vapaa-aikaa muiden vaihtareiden ja au pairien kanssa, mutta se oli pintapuolista,ei olla oltu yhteyksissä enää. No, kokemus tuokin ja kaippa siitä jotain jäi käteen, kuten parempi englannin kielen taito ja ranskan alkeet.

Mitä muuta harjoittelu ulkomailla voisi edes olla? Johan tuo koko konsepti lähtökohtaisesti kuulostaa lähinnä hankaluuksien etsimiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti juuri ennen nukkumaan menoa

Kun on pidemmät hiukset niin ei ne kuivu hetkessä (enkä omista fööniä)

Muutenkin tulee sellainen limainen olo, kun asettuu maaten

Samoin hampaiden pesu illalla on suun terveyden kannalta tärkeämpää kuin aamulla peseminen.

Nyt meni hampaiden harjaus ihan pieleen! Yön aikana syljeneritys vähenee, suu on kuivempi ja plakki lisääntyy. Aamulla harjaaminen on todella tärkeää.

Terv. Hammashoitaja

Aamuharjaus on tosi tärkeää, mutta näistä kahdesta jos jompaankumpaan on motivoitava niin iltaharjaukseen. Iltaharjaus on tärkeämpää.

Terv. Suuhygienisti

Vähintään kerran päivässä on pestävä ja aamuhan se on, koska muuten haisee suu paskalle koko päivän. Ei siitä raikkaudesta mitään iloa ole nukkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloasuminen. Monet kuvittelevat, että kerrostalossa on helpointa asua jos on mukavuudenhaluinen ja saa olla anonyymisti. Kukaan ei kyttää ja on rauhallista. Eniten olen kohdannut järjetöntä metelöintiä, kiusantekoa ja kyttäämistä kerrostalossa. Ehkä olen poikkeus, en asu tai ole asunut ylimmässä kerroksessa. Naapurit ei välitä varoituksista ja vuokra nousee jatkuvasti. Meteliä kuulunut aina jostain puolelta joka ikisessä asunnossa missä olen asunut. Tömistelyä, huutamista, ovien paiskomista, musiikin jumputusta jne. Nukkuminen mahdotonta ilman lääkkeitä tai lehmänhermoja. Ei parane muuttamalla, aina parin vuoden päästä viimeistään alkaa huomata asumisessa jotain epäkohtia. En ikinä ostaisi kerrostaloasuntoa jos en testaisi asumista ennen muuttamista.

Onhan sillä asuinalueella ja talolla väliä sen verran että onko nuoria, opiskelijoita, narkkareita, ulkomaalaisia. Omassa talossa on lähinnä eläkeläisiä, on hiljaista ja rauhallista enkä ainakaan tiedä mistään kyttäämisestä tai muista ongelmista. Lisäksi vanha kivitalo, jossa väliseinissäkin käytetty muutakin kuin paperia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommunismi!

(Eikö tätä oikeasti ole vielä sanottu?)

Kapitalismi!

Kapitalismi on paras ja eniten köyhyyttä poistava taloudellinen systeemi tähän mennessä, joten se kyllä toimii erittäin hyvin. Toki täydellistähän ei ole olemassakaan ja tätäkin on helppo käyttää väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti juuri ennen nukkumaan menoa

Kun on pidemmät hiukset niin ei ne kuivu hetkessä (enkä omista fööniä)

Muutenkin tulee sellainen limainen olo, kun asettuu maaten

Samoin hampaiden pesu illalla on suun terveyden kannalta tärkeämpää kuin aamulla peseminen.

Nyt meni hampaiden harjaus ihan pieleen! Yön aikana syljeneritys vähenee, suu on kuivempi ja plakki lisääntyy. Aamulla harjaaminen on todella tärkeää.

Terv. Hammashoitaja

Aamuharjaus on tosi tärkeää, mutta näistä kahdesta jos jompaankumpaan on motivoitava niin iltaharjaukseen. Iltaharjaus on tärkeämpää.

Terv. Suuhygienisti

Kyllä hampaat pitää mielestäni pestä joka aterian jälkeen. Työpaikallakin voi pitää hammasharjaa, ei se niin paljon tilaa vie.

Mutta kaikkein parasta olisi pestä hampaat aamuin illoin

Siis aamuin ja illoin JA joka aterian jälkeen. TIETENKIN aamuin ja illoin. Uskomatonta että tähän pitää siis joitain ihmisiä MOTIVOIDA.

Ei normaali ihminen pese joka aterian jälkeen, mutta siitä vaan jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommunismi!

(Eikö tätä oikeasti ole vielä sanottu?)

Varmaan aika harvassa ne henkilöt, jotka kuvittelevat kommunismissa olevan jotain erityisen kivaa.

Sinulla varmaankin on kertoa jotain omakohtaista asiaan.

Ympäri maailman akateemisissa piireissä tämä syöpä on taas lähtenyt uusimaan. Aina syntyy uusia sukupolvia varakkaiden perheiden kakaroita, joille tulee tarve roolipelata kommunistia ja sivuuttaa sen aiheuttamat historialliset ja ihan kurantitkin kauhut ihan täysin. Se on kultti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti juuri ennen nukkumaan menoa

Kun on pidemmät hiukset niin ei ne kuivu hetkessä (enkä omista fööniä)

Muutenkin tulee sellainen limainen olo, kun asettuu maaten

Samoin hampaiden pesu illalla on suun terveyden kannalta tärkeämpää kuin aamulla peseminen.

Nyt meni hampaiden harjaus ihan pieleen! Yön aikana syljeneritys vähenee, suu on kuivempi ja plakki lisääntyy. Aamulla harjaaminen on todella tärkeää.

Terv. Hammashoitaja

Aamuharjaus on tosi tärkeää, mutta näistä kahdesta jos jompaankumpaan on motivoitava niin iltaharjaukseen. Iltaharjaus on tärkeämpää.

Terv. Suuhygienisti

Kyllä hampaat pitää mielestäni pestä joka aterian jälkeen. Työpaikallakin voi pitää hammasharjaa, ei se niin paljon tilaa vie.

Mutta kaikkein parasta olisi pestä hampaat aamuin illoin

Siis aamuin ja illoin JA joka aterian jälkeen. TIETENKIN aamuin ja illoin. Uskomatonta että tähän pitää siis joitain ihmisiä MOTIVOIDA.

Ei normaali ihminen pese joka aterian jälkeen, mutta siitä vaan jos siltä tuntuu.

Kiilteet katoaa jos harjaa liian nopeasti ruuan jälkeen. Happohyökkäys on puoli tuntia, ksylitoli lyhentää.

Eli jos pesee liian usein joutuu loppujen lopuksi hankkimaan kuoret kun sitä kadonnutta kiillettä ei saa millään takaisin enää.

Puhumattakaan että ikenet saattavat vetäytyä liiasta harjauksesta, hammaskaulat ilman kiillettä tulee esille ja vihlonta alkaa.