Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa

Vierailija kirjoitti:

Herääminen keskellä yötä, kun tietää, että saa vielä nukkua muutaman tunnin, mutta kun se uni p..le ei tulekaan. Makaat ja kieriskelet sängyssä, pitää käydä vessassa ja suukin on kuiva, joten käyt juomassa ja siinä viimeistään virkistyt sen verran, ettei uni tule, ennenkuin juuri puoli tuntia ennen kellon soittoa ja sitten onkin jo taas herättävä tokkuraiseen päivään

Miten jonkun mielestä voi olla kiva ajatus herätä keskellä yötä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummolassa kyläily. Aina sinne lähdetään innoissaan, mutta se muuttuu tylsäksi jo ekana iltana. Yhtä syömistä ja uutisten katselua. Maha meinaa räjähtää ja lapset pyörivät lattioilla ja alkavat kinastella tai keksivät leikkejä, joissa sohvatyynyt lentelevät ja perintömaljakot ovat vaarassa.

Miksi tätä on alapeukutettu?

Mummot vai ne kenen lapset heittelee tyynyjä? Kummat alapeukutti?

Minä arvaan: ne, joilla ei ole omia lapsia. Myönnän itse olleeni nuorena aikamoinen tylyttäjä. Jos joku lapsi rääkyi kaupassa, se oli heti kasvattajan vika. Meidän mummolassa kävi minua 15-20 vuotta nuorempia serkkuja, joilla tuli iltavimmat. Minua ärsytti, eikö niiden vanhemmat osaa pitää kuria. Noooh, nyt kun itselläni on 37-vuotiaana lapset (7 ja 5 vee), niin ei ne lapset ihan kädet ristissä sohvalla istu. Etenkin kyläilyreissuilla tuntuu virtaa riittävän, jos tulee vähän tylsää. Liian monessa kyläpaikassa myös syötetään älyttömät määrät sokerisia herkkuja. Meillä lapset ei kotona saa herkkuja kuin karkkipäivänä. Justiin hiihtolomalla jouduin pyytämään, ettei anoppi pumppaisi lapsia täyteen sokeria, koska siitä ei mitään hyvää seuraa. Siellä syödään ensin aamupala, sen jälkeen muutamat keksi aamupalan jälkiruuaksi, lounas ja sen jälkeen jäätelöt, päiväkahvilla pöytä notkuu leivonnaisia jne. Kun silmä välttää, lasten käteen sujahtaa helposti joku tikkari/suklaapala/sisu-pastilli.

Kylpyamme, uima-allas (kotona) ja varsinkin palju. Kun niitä ei ole, sitä saattaa kuvitella että olisivat tosi kivoja, mutta kun ne on, niin päätyvät tyhjänpanteiksi ja niistä on pelkkää riesaa/kustannuksia.

Anteeksi nyt vain kosmetologit, mutta kasvohoito kosmetologilla. Yksi kerta riitti. Epämukava asento nojata taaksepäin, kosmetologi höpöttää niitä näitä kun haluaisi rentoutua, maski tuntui vastenmieliseltä ja toisen kädet kasvojen iholla, ei kiitos. Ehkä joku toinen tekisi paremmin, mutta en halua ottaa riskiä ja kokeilla.

Omakotitalo isolla tontilla. Maalle muutto. Hauska ajatus varsinkin keväällä ja kesällä, mutta totuus on toinen.

Lentomatkustaminen. Hauska ajatus sekin, mutta ihan hirveää.

Askartelu ja käsityöt – juu ei.

Eläinlääkärin ammatti.

Jotain ihan muuta kuin suloisten koiranpentujen silittelyä. Kunnaeläinlääkärinä työmäärä on ihan järjetön, mm. päivystät yksin perjantaista maanantaihin. Pieneläinklinikalla asiakkaat ovat julmia ja vaativia, lynkkaavat julkisesti somessa pienestäkin virheestä etkä voi puolustautua, koska vaitiolovelvollisuus. Valvontaeläinlääkärinä teet työtäsi joka päivä jatkuvan henkisen ja fyysisen väkivallanuhan alla ja näet ihan hirveitä juttuja. Lisäksi jatkuva riski vakavista tarttuvista taudeista (esim. rabies) ja pahoista tapaturmista (potku päähän, koiran hampaat naamassa). Lisäksi etenkin yksityispuolella palkka on työn vaativuuteen, vastuuseen ja koulutuksen tasoon nähden aivan surkea.

- Ergonomisesti muotoillut tyynyt - mukavia teoriassa, ei käytännössä

- Hiustenpesu kampaamossa - se altaanreuna sattuu niskaan ihan mielettömästi

- Reissuunlähtö - pakkaaminen (että muistaa ottaa kaiken tarvittavan), kotoa lähteminen (kukat, roskat, postit jne) ja odottaminen (bussit, lentokenttä, hotellit)

- Yleisötapahtumat - jonottaminen ja tungos, parkkipaikan etsiminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herääminen keskellä yötä, kun tietää, että saa vielä nukkua muutaman tunnin, mutta kun se uni p..le ei tulekaan. Makaat ja kieriskelet sängyssä, pitää käydä vessassa ja suukin on kuiva, joten käyt juomassa ja siinä viimeistään virkistyt sen verran, ettei uni tule, ennenkuin juuri puoli tuntia ennen kellon soittoa ja sitten onkin jo taas herättävä tokkuraiseen päivään

Miten jonkun mielestä voi olla kiva ajatus herätä keskellä yötä?

Tämä verrattuna siihen, eetä yleensä herää 10 min ennen kellon soittoa ja arpoo, että nukkuuko vielä 9 min vai yrittääkö vääntäytyä ylös kun kerran heräsi. Nuorena ja hyväunisena olikin kiva herätä yöllä, todeta että aikaa nukkua vielä 5 h ja nukahtaa samantien. Harrastin myös sitä, että pistin viikonloppuna herätyskellon hälyyttämään kouluherätyksen. Herätessäni totesin, että lol on lauantai ja jatkoin unia.

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelu ulkomailla oli pettymys, olin unelmoinut siitä yläasteesta lähtien. Vietin 3kk Brysselissä. Asuminen oli kallista eikä apurahat kattaneet paljoa mitään. Säästötili tyhjeni noina kuukausina. En saanut Suomen kämppää alivuokrattua joten maksoin siitä täyden vuokran koko ajalta, kun ei ois ollut järkeä irtisanoutua ja varastoida tavaroita noin lyhyen ajan takia. Kulttuurishokki, kielimuuri ja ikävä kotiin. Jotkut asiat hoidettiin siellä niin vanhanaikaisesti ja laaduttomasti, luulin että oma alani ois modernilla mallilla Belgiassa. En tehnyt kavereita, kun harkkapaikan henkilökunnan keski-ikä oli 50v ja pitkien & uuvuttavien työpäivien jälkeen en saanut aikaseks etsiä kavereita muualta. Jonkin verran vietin vapaa-aikaa muiden vaihtareiden ja au pairien kanssa, mutta se oli pintapuolista,ei olla oltu yhteyksissä enää. No, kokemus tuokin ja kaippa siitä jotain jäi käteen, kuten parempi englannin kielen taito ja ranskan alkeet.

Suomessa sanotaan äidinkielellämme että en ystävystynyt, tai en saanut kavereita, eikä että "en tehnyt kavereita". Et voi tehdä kavereita.

Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti juuri ennen nukkumaan menoa

Kun on pidemmät hiukset niin ei ne kuivu hetkessä (enkä omista fööniä)

Muutenkin tulee sellainen limainen olo, kun asettuu maaten

Samoin hampaiden pesu illalla on suun terveyden kannalta tärkeämpää kuin aamulla peseminen.

Nyt meni hampaiden harjaus ihan pieleen! Yön aikana syljeneritys vähenee, suu on kuivempi ja plakki lisääntyy. Aamulla harjaaminen on todella tärkeää.

Terv. Hammashoitaja

Tässä pätee sama kuin monessa muussakin asiassa, eli hyvää toimintatapaa ei kannata lähteä muuttamaan.

T: 42v, 0 reikää, ei plakkia eikä mitään vikaa hampaissa koskaan, ja pesu iltaisin vain, ja jos joskus aamuisin, niin AINA vasta aamupalan JÄLKEEN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herääminen keskellä yötä, kun tietää, että saa vielä nukkua muutaman tunnin, mutta kun se uni p..le ei tulekaan. Makaat ja kieriskelet sängyssä, pitää käydä vessassa ja suukin on kuiva, joten käyt juomassa ja siinä viimeistään virkistyt sen verran, ettei uni tule, ennenkuin juuri puoli tuntia ennen kellon soittoa ja sitten onkin jo taas herättävä tokkuraiseen päivään

Miten jonkun mielestä voi olla kiva ajatus herätä keskellä yötä?

Minun mielestä joskus on tietäen että saa nukkua vielä jonkun tunnin.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vain kosmetologit, mutta kasvohoito kosmetologilla. Yksi kerta riitti. Epämukava asento nojata taaksepäin, kosmetologi höpöttää niitä näitä kun haluaisi rentoutua, maski tuntui vastenmieliseltä ja toisen kädet kasvojen iholla, ei kiitos. Ehkä joku toinen tekisi paremmin, mutta en halua ottaa riskiä ja kokeilla.

Samaa mieltä. Lisään tähän vielä:

-kaunaushoitolassa ei koskaan ole kiinnitetty huomiota katon sisustukseen. Muuten paikat on laitettu nätiksi, mutta asiakkaan näkymä on katossa törröttävät pölyiset ilmastointiputket paljaana. No, niitä ei joudu kauan katsomaan, koska tulee ne pumpulit silmiin.

-taustamusiikki, joka sisältää joko panhuilun soittoa, kosmista syntikka-sointimattoa, meren aaltoa tai kaikkia näistä

-kosmetologi laittaa naamion vaikuttamaan, häipyy paikalta, et tiedä kauanko aikaa on kulunut, britsillä on epämukavaa, kuuntelet sitä hirveää panhuilumusiikkia

-vuorossa ihana kasvohieronta, joka kestää ja kestää. Kosmetologin sormet tekevät koko ajan samaa liikettä kasvojen iholla. Ihon tuntoaisti väsyy, se alkaa tuntua epämukavalta, et kehtaa sanoa, että lopetettaisiinko jo hieronta

Avioliitto

Ulkomaanmatkailu.

Olen aina ollut kova matkustamaan, joten vielä muutama vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, että tämän sanoisin. Liekö ikääntyminen tehnyt tehtävänsä, mutta matkustaminen on todellisuudessa rasittavaa. Matkojen suunnittelu on kivaa, mutta toteutus ...näh.

Lentokentällä pitää olla tunteja ennen lennon lähtöä, kun ei voi tietää, miten kamala jono kentällä on joka paikkaan. Automaatilla niiden laukkutägien saaminen on aina sekoilua, kun ei sille koneelle kelpaakaan joku passin viivakoodi/varausnumero/mikälie koodi. Sitten jonotat baggage dropiin. Sitten turvatarkastukseen. Kentällä pitäisi syödä, mutta kaikki ruoka on järkyttävän ylihintaista laatuunsa nähden ja ei sitä aikaakaan oikeastaan paljon ole kun meni niissä jonoissa aikaa. Matkakohteen lentokentällä sitten arvotaan, että mistä se bussi/juna/metro lähtee vai otetaanko taksi, mutta huijaako se sitten meitä? Ravintoloiden etsiminen: mihin aikaan voi mennä, ettei ole tyhjä ravintola mutta ei liian täysikään, ettei sinne mahdukaan. Ei saa myöskään olla mikään turstirysän riistopaikka, mutta sitten taas jossain paikallisten suosimassa "autenttisessa" paikassa ei ole henkilökunnan kanssa yhteistä kieltä ja listalta tulee tilattua jotain ihan summamutikassa. Lomalla haluaisi rentoutua ja lorvailla, mutta kun on kaikenlaista, mitä "pitäisi" nähdä ja kokea, niin tulee mennä viipotettua aamusta iltaan. Ja siinä hotellihuoneen ihanassa kylpyammeessa ei ehdi missään vaiheessa rentoutua, hyvä kun ehtii suihkussa käydä.

Alan viimeinkin ymmärtää heitä, jotka menevät lomallansa aina samaan kohteeseen. Se varmasti yksinkertaistaa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purjehtiminen on oma taiteensa.?

No, sen taiteenne saatte ihan rauhassa pitää.  Olen ollut yhden kerran purjeveneessä avomerellä.  Se oli kamalaa.  Lähdin, kun houkuteltiin, miten ihanaa se on.  

Sain niin kamalan flunssan ja kuumeen, että jouduin olemaan viikon pois töistä ja vielä senkin jälkeen tauti jatkui.  Palelin koko purjehtimisajan, vaikka päällä oli lämpöhaalari ja muut vastaavat vermeet.  Se tuuli tunki luihin ja ytimiin ja pärskeet heitti vettä naamalle asti.  

Ei ole minun taidettani tuo.  En kiinnostunut yhtään.  Vaikka kaikki paitsi purjehdus on turhaa, niin viihdyn oikein hyvin muissa turhuuksissa.

Kaikella kunnioituksella: purjehtiminen ja meri-ilma ei voi aiheuttaa kenenkään flunssaa ja kuumetta. Ns. vilustuminen on vanhan kansan myytti, jota ei oikeasti ole olemassa. Kylmä voi heikentää vastustuskykyä hieman, mutta sairastuakseen ihmisen pitää altistua jollekin taudin aiheuttavalle virukselle / bakteerille.

Merenkäynti voi sen sijaan aiheuttaa ns. merisairauden, jolloin voidaan puhua hyvin voimakkaastikin pahoinvoinnista. Jotkut ovat merisairaudelle niin alttiita, että kärsivät siitä koko ikänsä myös risteilyaluksella. Usein ensikertalaisille voi tulla purjeveneessä lievää pahoinvointia, vaikka tuulta ja aaltoja ei olisikaan, mutta suurin osa purjehtijoista tottuu veneessä olemiseen niin, että pahoinvointia ei enää myöhemmin tule kuin todella kovassa merenkäynnissä. Siihen voi vaikuttaa myös itse pysymällä kannella ja veneen perässä. Keulassa ja sisällä keikuttaa eniten. Ja toisaalta, meren edessä on oltava nöyrä. Liian vaikeaan keliin ei kannata koskaan lähteä.

Kuvauksesi ”Palelin koko purjehtimisajan, vaikka päällä oli lämpöhaalari ja muut vastaavat vermeet. Se tuuli tunki luihin ja ytimiin ja pärskeet heitti vettä naamalle asti” kuulostaa siltä, että olit jo veneeseen noustessasi sairas ja oireet vain sattuivat alkamaan purjehduksen aikana. Merelle pukeutuminen ei ole salatiedettä. Oikeat varusteet pitävät ihmisen lämpimänä myös tuulessa ja pärskeissä, mutta toisaalta kuumeessa ja flunssassa ulkoilmassa on inhottava olla. Kuumeen nousu saa ihmisen palelemaan sisältäpäin, vaikka mitä olisi päällä. Se ei sinänsä johdu purjehtimisesta.

Ja miten pahaan keliin sitten mahdoitte lähteä? Onhan se mahdollista, että aalto tärskäyttää vettä ihmisten päälle, mutta ei sellaista ihan minä tahansa päivänä tapahdu. Ja vaikka niitä tyrskyaaltoja tulisikin, jokainen aalto ei ole sellainen, joka kastelee perässä istuvat purjehtijat. Myrskyt ovat erikseen, mutta niitä kannattaa purjeveneellä muutenkin välttää. Vastuullinen miehistö ja veneen päällikkö osaavat lukea sää-, tuuli- ja aaltoennusteita ja suunnitella reitit ja aikataulut niiden mukaan.

Ikävää, että purjehduskokemustasi ovat sävyttäneet niin vahvasti sairastuminen ja sään kurjuus. En sinänsä ihmettele, jos tuollaisen jälkeen ei tee mieli enää purjeveneeseen nousta. Kannattaa kuitenkin erottaa, mikä siitä kurjuudesta oli todella purjehtimisen aiheuttamaa ja mikä johtui sairastumisesta, mahdollisesti puutteellisista varusteista, mahdollisesti osaamattomasta miehistöstä / päälliköstä ja mikä liian rankoista sääolosuhteista.

Purjehdus on kuitenkin osittain epämukavuuden sietämistä samalla tavalla kuin vaelluskin. Kerran olin purjeveneessä matkalla Tallinnaan, kun tunti ennen rantautumista Tallinnanlahdella alkoi aivan armoton tuuli ja raekuuro. Lännessä oli ukkosrintama. Olin kylmissäni, väsynyt ja nälkäinen, mutta yksi elämäni ihanimpia tunteita oli, kun pääsin satamassa lämpimään suihkuun ja veneelle palatessa siellä oli lämmin ruoka valmiina. Joskus epämukavuus myös palkitsee. :)

Tämä se ongelma on:

Nykyajan suomalaiset ovat niin mukavuudenhaluisia ja helppoon tottuneita, että mikä tahansa, mikä osoittautuu ensi yrittämällä vähän epämukavaksi tai hankalaksi, ei olekaan kivaa, vaikka niin ajatteli.

Esim. nämä luontoaktiviteetit, joissa epämukavuutta täytyy sietää, ovatkin ihan tyhmiä. Partioharrastuksesta olen kuullut, että lapset pärjäävät vaelluksella ja yön yli kestävillä retkillä yleensä kyllä ihan hyvin, mutta jotkut vanhemmat kyselevät kauhuissaan, eikö siellä metsässä olekaan meidän Miisa-Peterillä mitään mahdollisuutta lämpimään suihkuun.

reissuduuni , ekat pari vuotta siistiä käydä irakissa  ja ympäri afrikkaa .

15v myöhemmin ja takana se 300 reissua, joo ei kiitos.

ja tutuksi tuli vaan hotellihuoneet ja lentokentät, ei mitään muuta.  usein ei edes muistanu että missä sitä kävi viime viikolla kun kaikki reissut samanlaisia, eri kohde vaa,

Leipominen.

Ei vaan ole vaivan väärti.

En tiedä onko ollut jo mutta trampoliini.

Ajatus taustalla on että jee, lapset tykkää, saa heidät ulos ja liikkumaan.

Tosi asia on ne näyttää pihalla karseilta, lapsia ei uskalla jättää siihen itsekseen (vaikka on turva verkko) ja kaikki naapurin lapset haluavat tulla pomppimaan ja siitä syntyy tappelu kenen vuoro seuraavaksi.

monet kauniit, mutta epäkäytännölliset asiat kodissa esim. kiiltävät keittönkaapit ja vaalea lattia, jota saa olla aina putsaamassa. Monet kalliin näköiset pellavapyyhkeet, kuivuvat kyllä nopeasti, mutta eihän sellainen käsipyyhe ole koskaan rypytön ja kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelu ulkomailla oli pettymys, olin unelmoinut siitä yläasteesta lähtien. Vietin 3kk Brysselissä. Asuminen oli kallista eikä apurahat kattaneet paljoa mitään. Säästötili tyhjeni noina kuukausina. En saanut Suomen kämppää alivuokrattua joten maksoin siitä täyden vuokran koko ajalta, kun ei ois ollut järkeä irtisanoutua ja varastoida tavaroita noin lyhyen ajan takia. Kulttuurishokki, kielimuuri ja ikävä kotiin. Jotkut asiat hoidettiin siellä niin vanhanaikaisesti ja laaduttomasti, luulin että oma alani ois modernilla mallilla Belgiassa. En tehnyt kavereita, kun harkkapaikan henkilökunnan keski-ikä oli 50v ja pitkien & uuvuttavien työpäivien jälkeen en saanut aikaseks etsiä kavereita muualta. Jonkin verran vietin vapaa-aikaa muiden vaihtareiden ja au pairien kanssa, mutta se oli pintapuolista,ei olla oltu yhteyksissä enää. No, kokemus tuokin ja kaippa siitä jotain jäi käteen, kuten parempi englannin kielen taito ja ranskan alkeet.

Suomessa sanotaan äidinkielellämme että en ystävystynyt, tai en saanut kavereita, eikä että "en tehnyt kavereita". Et voi tehdä kavereita.

Ole hyvä.

Toivottavasti tunnet nyt paremmin, kun sait tehdä opetus.