Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa
Omalta osalta pitää kyllä sanoa tohvelit. Sitä ajattelee, että olisi ihanaa ja mukavaa tallustella kotosalla tohveleissa, mutta oikeasti ne vaan ärsyttää ja hiostaa. Mulla on vielä sellaiset tohvelit, joiden pohjat narisee raivostuttavasti kävellessä :(
Kommentit (1555)
Vierailija kirjoitti:
Uusperhe.
Muistan kun itse ollessani varhaisteini, naapuriimme muutti juuri perustettu uusperhe. Katselin alkuun sivusta että touhu näytti hauskalta, perheessä oli kolme teinityttöä jotka näyttivät tulevan hyvin keskenään toimeen. Tuntui että ainakin alkuun elämä oli kuin vaikkapa nuorten leirillä tai opiskelukämppiksillä. Perheessä oli, kuten kai uusperheissä usein, alkuun kova tahto onnistua ja yrittää. Pidettiin hyväntuulisia perheneuvotteluja, otettiin yhteinen koira ja tehtiin paljon juttuja (matkoja yms.) tavoitteena perheytyminen.
No, kuten arvata saattaa ihan näin ruusuisena kuvio ei jatkunut ja noin viiden vuoden päästä koko perhe hajosi, eikä jälki ollut (varsinkaan noiden teinien osalta) kaunista.
Tämä kuvio tuntuu olevan melko yleistä. Uusperheissähän ero on ydinperheitä todennäköisempää vaikka lähtökohtaisena oletuksena on että ensimmäisestä liitosta on opittu ja nyt on sekä tahtoa että ihmissuhdetaitoja rutkasti enemmän kuin ensimmäisellä kierroksella. Samoin mukana punnittavana on lasten hyvin hyvinvointi.
Ot viimeiseen kappaleeseen, on todellakin voitu oppia ekasta perheestä se mit äsiltä ei haluta, ja kun alkaa näyttää että toisesta on tulossa samanlaista, erotaan herkemmin, ettei kenenkään tarvitse jäädä siihen piinaan niin pitkäksi aikaa kärsimään kuin edellisessä liitossa.
Uusioperheessä on myös ne exät väkisin mukana, ja voi olla että uudet kumppanit eivät jaksa sitä kidutusta ja väsytystaistelua kun katkera exä tekee kaikkensa pilatakseen omienkin lastensa onnen.
Sivusta nähty moneen kertaan molempia. Itselläni ei uusperhettä ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma aika.
Olen rahanpuutteessa myynyt kotona kaiken tarpeettoman, osan tarpeellisestakin.
Koti ei ole minimalistinen, mutta alle 10 000 tavaraa on.
Lapset ovat isällään ulkomailla korona karanteenissa. Kummallakin ystävät ovat niin tärkeät, tiesimme kotona eivät ole ja ohjeita eivät noudata.
Nyt esikoisen ystäväpiirissä on korona sairastettuna.
Kotona ei ole mitään tekemistä.
Töissä on liukuva työaika. Olen aloittanut työt klo 6, jotta olisi jotain tekemistä.
Vien yksiä lapsia ulos lähipiiri puistoon, tähän menee aikaa n 1,5 h, mutta pääsiäisen vuoksi tässä on taukoa.
Teen keikkaa lähikaupassa, kuljetan ostoksia ja saan siitä taskurahaa.
Katson joka päivä leffan, nyt on Back maratoni menossa ( kiitos Netflix ) ja luen kirjan päivittäin.
Elämä on kyllä tosi tylsää, kun asuu yksin.
Lapsilla on tylsää ja ikävä kavereita. Häthätää viitsii tulla ruudun eteen, kun päivittäin soitan.
Onneksi on vielä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suihkussa käynti juuri ennen nukkumaan menoa
Kun on pidemmät hiukset niin ei ne kuivu hetkessä (enkä omista fööniä)
Muutenkin tulee sellainen limainen olo, kun asettuu maaten
Suihkussa kannattaa käydä illalla ennen nukkumaan menoa. Silloin pääsee sujahtamaan puhtaan raikkaana lakanoiden väliin. Se on yleisen hygienian kannalta olennaisempaa kuin aamulla peseytyminen. Samoin hampaiden pesu illalla on suun terveyden kannalta tärkeämpää kuin aamulla peseminen. Olon ei pitäisi olla ”limainen”, jos olet kuivannut itsesi ja asunnon ilmanvaihto toimii. Hiukset voi pestä aamulla, jos niiden on oltava kuivat nukkumaan mennessä. Mutta miten sitten voit lähteä liikenteeseen märällä tukalla? Fööni on pieni investointi, jos hiuksia sillä tosiaan pitää kuivattaa. Hiusten pituus ei ole siinä edes se ratkaisevin. Tietysti, jos pitkät hiukset ovat paksut, kuivattaminen voi kestää. Suomalaisilla on yleisesti kyllä melko ohut hiuslaatu, ja pitkät ohuet hiukset kuivuvat nopeahkosti.
Kyllä sitä tunnin saa odotella että kuivuu
Kunnon kerrokset päälaella (näkisitpä hiukseni)
Ja muistista se on kiinni, että saisin föönin hankittua
Vierailija kirjoitti:
Isot rinnat.
Jotkut häiriintyneet miehet pitää niitä puoleensavetävänä, ja vihaavat sitä että heidän mielestään rinnat kerää huomiota. Siten juuri isorintaisia voidaan vähätellä, pitää jotenkin tyhmempänä ja huonompana.
Käytännössä isot rinnat on vain hirveä riesa. Luomut roikkuu varmasti ajan myötä, aiheuttaa hartiakipuja ym.
Tässä kohdin vastataan että mene pienennysleikkaukseen, mutta sekö on perusoletus hyvinvoinnille, että ensin käydään kirurgisessa toimenpiteessä.
No ei kai niitä liian suuria rintoja saa pienemmäksi muuta kuin kirurgisella toimenpiteellä. Hommaan kunnolliset tukevat rintaliivit. Ei kai siihen muuta keinoa ole, jos et halua pienentää niitä leikkaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde miehen kanssa. Näyttää instassa kivalta kun syödään aamiaiseksi avokadoleipiä yhdessä ja sunnuntaikuherrellaan. Käydään lenkillä yhdessä ja hienoissa ravintoloissa syömässä. Mies ostaa lahjoja ja ostaa yllätysmatkoja kivoihin kaupunkikohteisiin. Mies näyttää freesiltä ja komealta puhtaissa vaatteissaan. Todellisuudessa mies ei käy suihkussa, piereskelee sohvan pilalle, sitä saa aina kiskoa perässään johonkin ulos siitä sohvasta, jolloin se kiukuttelee kuin lapsi. Kavereiden kanssa se kyllä käy ryyppäämässä ja sitten saa joko heräillä aamusta kun se könyää kotiin ja oksentaa vessassa ja viettää sitten seuraavan sunnuntaipäivän krapulassa sängyssä. Tai vaihtoehtoisesti häviää koko viikonlopuksi. Mitään hyötyä siitä ei ole, koska edes tekniset miesten hommat ei onnistu/kiinnosta. Pleikan pelaaminen on ainoa harrastus ja sinulla tietenkin kodin siivoaminen kun se on miehen jäljiltä aina vtunmoinen sotku. Jossain vaiheessa mies flirttaa kaverisi kanssa ja pettää jollain poikien reissulla.
Kivahan se olisi, jos toinen olisi täysin omien toiveiden mukainen. Todellisuudessa näin ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääketieteellisessä opiskeleminen.
Opiskelu itsessään on siis mielenkiintoista ja koen olevani oikealla alalla, mutta lähinnä joidenkin ihmisten mielikuvat ja kommentit harmittavat. Tuntuu, että heti pidetään yli-ihmisenä, superälykkäänä ja varakkaana jo opiskeluaikana, vaikka olen tavallinen ihminen duunariperheestä. Koulussa olin aika tasainen kasin oppilas, mutta pidin luonnontieteistä. Yliopistoon pääsin pääsykokeiden kautta, en niinkään älykkyyden vaan ahkeruuden ansiosta. Voin vain kiittää Suomen koulujärjestelmää siitä, että korkea sosiaalinen liikkuvuus on mahdollista, sillä monessa muussa maassa samoihin oloihin syntyneenä en voisi edes kuvitella korkeakoulussa opiskelua. Harvoin haluan mainita opiskelupaikkaani uusille ihmisille, koska lähes poikkeuksetta ensimmäiset kommentit ovat "Vau, sä olet todella älykäs, sinnehän on vaikea päästä" tai muuta vastaavaa. Jotkut ovat puolestaan selän takana luulleet ylimieliseksi. Moni samanikäinen kaveri on kommentoinut, että "On varmaan siistiä opiskella niin arvostettua alaa, kun saa paljon huomiota", mutta se ei pidä paikkaansa. En opiskele statuksen pönkittämiseksi. Kaikki nämä ennakkoluulot pelkästään opiskelupaikkani perusteella. Sukujuhlissa harmittaa sisarusteni puolesta, kun sukulaiset jaksavat aina ihastella ja kysellä minun opintojeni etenemisestä, mutta ei koskaan heidän. Koitankin yleensä vaihtaa puheenaihetta sisaruksiini, koska hekin ovat löytäneet heitä kiinnostavat alat ja ottaa päähän, kun sitä ei tunnuta arvostavan.
Puhumattakaan siitä, että jotkut alkavat luettelemaan vaivojaan ja olettavat saavansa valmiin diagnoosin. Autan kyllä mielelläni, jos osaan, mutta ehkä hääjuhla ei ole otollisin paikka alkaa analysoimaan kynsisieniä tai vatsaongelmia. Varmaan muutkin terveysalan opiskelijat ja valmiit ammattilaiset voivat allekirjoittaa tämän :D
Harjoittelu ulkomailla oli pettymys, olin unelmoinut siitä yläasteesta lähtien. Vietin 3kk Brysselissä. Asuminen oli kallista eikä apurahat kattaneet paljoa mitään. Säästötili tyhjeni noina kuukausina. En saanut Suomen kämppää alivuokrattua joten maksoin siitä täyden vuokran koko ajalta, kun ei ois ollut järkeä irtisanoutua ja varastoida tavaroita noin lyhyen ajan takia. Kulttuurishokki, kielimuuri ja ikävä kotiin. Jotkut asiat hoidettiin siellä niin vanhanaikaisesti ja laaduttomasti, luulin että oma alani ois modernilla mallilla Belgiassa. En tehnyt kavereita, kun harkkapaikan henkilökunnan keski-ikä oli 50v ja pitkien & uuvuttavien työpäivien jälkeen en saanut aikaseks etsiä kavereita muualta. Jonkin verran vietin vapaa-aikaa muiden vaihtareiden ja au pairien kanssa, mutta se oli pintapuolista,ei olla oltu yhteyksissä enää. No, kokemus tuokin ja kaippa siitä jotain jäi käteen, kuten parempi englannin kielen taito ja ranskan alkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auringonotto parvekkeella.
Ostin itselleni mukavan pikku sohvaryhmän parvekkeelle ja muutenkin laitoin sen kivaksi kesällä: paljon kukkia ja kasveja sekä yrttejä.
No, se kukkapaljous toimii kunnon ampiaishoukuttimena ja lopulta oli pakko hankkiutua eroon tuoksuvista, värikkäistä kukista, koska parvekkeella ei voinut oleskella ampiaisten takia.
Lopulta pääset siihen pääasiaan -auringonottoon. Ihana ajatus saada ottaa aurinkoa omalla parvekkeella. MUTTA koska siihen ei käy tuuli yhtään, tulee niin kuuma ja hiki, että joudut pitämään useamman pyyhkeen sohvan päällä, ettet pilaa sitä hiellä. Juuri, kun saat hyvän asennon, tulee puu tms auringon eteen (yleensä valtava pilvi). Parvekkeen kaide tekee osittaisen varjon etkä pääse missään kohtaa täydelliseen aurinkoon. Yrität lukea samalla, mutta aurinko heijastuu vaaleista seinistä etkä näe aurinkolasienkaan kanssa juuri mitään. Lopulta luovutat ja lähdet rannalle.
Kommunismi!
(Eikö tätä oikeasti ole vielä sanottu?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan se parisuhde mainittu jo 100 kertaa, mutta jotain tollastahan siinä on aina mielessä kun johonkin ihastuu, että ai että kun ton kanssa olis varmaan kiva olla. Todellisuus alkaa sitten kuitenkin pikkuhiljaa paljastumaan jos tositouhuihin alkaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suihkussa käynti juuri ennen nukkumaan menoa
Kun on pidemmät hiukset niin ei ne kuivu hetkessä (enkä omista fööniä)
Muutenkin tulee sellainen limainen olo, kun asettuu maaten
Suihkussa kannattaa käydä illalla ennen nukkumaan menoa. Silloin pääsee sujahtamaan puhtaan raikkaana lakanoiden väliin. Se on yleisen hygienian kannalta olennaisempaa kuin aamulla peseytyminen. Samoin hampaiden pesu illalla on suun terveyden kannalta tärkeämpää kuin aamulla peseminen. Olon ei pitäisi olla ”limainen”, jos olet kuivannut itsesi ja asunnon ilmanvaihto toimii. Hiukset voi pestä aamulla, jos niiden on oltava kuivat nukkumaan mennessä. Mutta miten sitten voit lähteä liikenteeseen märällä tukalla? Fööni on pieni investointi, jos hiuksia sillä tosiaan pitää kuivattaa. Hiusten pituus ei ole siinä edes se ratkaisevin. Tietysti, jos pitkät hiukset ovat paksut, kuivattaminen voi kestää. Suomalaisilla on yleisesti kyllä melko ohut hiuslaatu, ja pitkät ohuet hiukset kuivuvat nopeahkosti.
Mitä on yleinen hygienia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suihkussa käynti juuri ennen nukkumaan menoa
Kun on pidemmät hiukset niin ei ne kuivu hetkessä (enkä omista fööniä)
Muutenkin tulee sellainen limainen olo, kun asettuu maaten
Samoin hampaiden pesu illalla on suun terveyden kannalta tärkeämpää kuin aamulla peseminen.
Nyt meni hampaiden harjaus ihan pieleen! Yön aikana syljeneritys vähenee, suu on kuivempi ja plakki lisääntyy. Aamulla harjaaminen on todella tärkeää.
Terv. Hammashoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Purjehtiminen on oma taiteensa.?
No, sen taiteenne saatte ihan rauhassa pitää. Olen ollut yhden kerran purjeveneessä avomerellä. Se oli kamalaa. Lähdin, kun houkuteltiin, miten ihanaa se on.
Sain niin kamalan flunssan ja kuumeen, että jouduin olemaan viikon pois töistä ja vielä senkin jälkeen tauti jatkui. Palelin koko purjehtimisajan, vaikka päällä oli lämpöhaalari ja muut vastaavat vermeet. Se tuuli tunki luihin ja ytimiin ja pärskeet heitti vettä naamalle asti.
Ei ole minun taidettani tuo. En kiinnostunut yhtään. Vaikka kaikki paitsi purjehdus on turhaa, niin viihdyn oikein hyvin muissa turhuuksissa.
Kaikella kunnioituksella: purjehtiminen ja meri-ilma ei voi aiheuttaa kenenkään flunssaa ja kuumetta. Ns. vilustuminen on vanhan kansan myytti, jota ei oikeasti ole olemassa. Kylmä voi heikentää vastustuskykyä hieman, mutta sairastuakseen ihmisen pitää altistua jollekin taudin aiheuttavalle virukselle / bakteerille.
Merenkäynti voi sen sijaan aiheuttaa ns. merisairauden, jolloin voidaan puhua hyvin voimakkaastikin pahoinvoinnista. Jotkut ovat merisairaudelle niin alttiita, että kärsivät siitä koko ikänsä myös risteilyaluksella. Usein ensikertalaisille voi tulla purjeveneessä lievää pahoinvointia, vaikka tuulta ja aaltoja ei olisikaan, mutta suurin osa purjehtijoista tottuu veneessä olemiseen niin, että pahoinvointia ei enää myöhemmin tule kuin todella kovassa merenkäynnissä. Siihen voi vaikuttaa myös itse pysymällä kannella ja veneen perässä. Keulassa ja sisällä keikuttaa eniten. Ja toisaalta, meren edessä on oltava nöyrä. Liian vaikeaan keliin ei kannata koskaan lähteä.
Kuvauksesi ”Palelin koko purjehtimisajan, vaikka päällä oli lämpöhaalari ja muut vastaavat vermeet. Se tuuli tunki luihin ja ytimiin ja pärskeet heitti vettä naamalle asti” kuulostaa siltä, että olit jo veneeseen noustessasi sairas ja oireet vain sattuivat alkamaan purjehduksen aikana. Merelle pukeutuminen ei ole salatiedettä. Oikeat varusteet pitävät ihmisen lämpimänä myös tuulessa ja pärskeissä, mutta toisaalta kuumeessa ja flunssassa ulkoilmassa on inhottava olla. Kuumeen nousu saa ihmisen palelemaan sisältäpäin, vaikka mitä olisi päällä. Se ei sinänsä johdu purjehtimisesta.
Ja miten pahaan keliin sitten mahdoitte lähteä? Onhan se mahdollista, että aalto tärskäyttää vettä ihmisten päälle, mutta ei sellaista ihan minä tahansa päivänä tapahdu. Ja vaikka niitä tyrskyaaltoja tulisikin, jokainen aalto ei ole sellainen, joka kastelee perässä istuvat purjehtijat. Myrskyt ovat erikseen, mutta niitä kannattaa purjeveneellä muutenkin välttää. Vastuullinen miehistö ja veneen päällikkö osaavat lukea sää-, tuuli- ja aaltoennusteita ja suunnitella reitit ja aikataulut niiden mukaan.
Ikävää, että purjehduskokemustasi ovat sävyttäneet niin vahvasti sairastuminen ja sään kurjuus. En sinänsä ihmettele, jos tuollaisen jälkeen ei tee mieli enää purjeveneeseen nousta. Kannattaa kuitenkin erottaa, mikä siitä kurjuudesta oli todella purjehtimisen aiheuttamaa ja mikä johtui sairastumisesta, mahdollisesti puutteellisista varusteista, mahdollisesti osaamattomasta miehistöstä / päälliköstä ja mikä liian rankoista sääolosuhteista.
Purjehdus on kuitenkin osittain epämukavuuden sietämistä samalla tavalla kuin vaelluskin. Kerran olin purjeveneessä matkalla Tallinnaan, kun tunti ennen rantautumista Tallinnanlahdella alkoi aivan armoton tuuli ja raekuuro. Lännessä oli ukkosrintama. Olin kylmissäni, väsynyt ja nälkäinen, mutta yksi elämäni ihanimpia tunteita oli, kun pääsin satamassa lämpimään suihkuun ja veneelle palatessa siellä oli lämmin ruoka valmiina. Joskus epämukavuus myös palkitsee. :)
Kaikki paitsi purjehdus ja surffaus on turhaa. 🌫🔱⚓⛵🚤
T:Merinainen kolmannessa polvessa
Koiranpentu.
Odotukset: Söpö karvapallero ja sydänten sulattaja, joka viihtyy pitkiä aikoja sylissä rapsuteltavana. Ajatuksissa ostaa pennulle hienoimmat merkkitarvikkeet, panostaa raakaruokintaan, aloittaa kolme eri harrastusta ja käydä aktiivisesti pentukurssilla ja pentutreffeillä. Ennen pennun tulemista taloon selvitetään kaikki parhaat koulutusvinkit ja tekniikat, joita vannotaan noudatettavan. Tässähän on myös oiva tilaisuus pudottaa painoa, kun pääsee ulkoilemaan monta kertaa päivässä!
Todellisuus: Ensimmäiset yöt tulee nukuttua huonosti. Pentu ikävöi emoaan. Päivisin jäätävä väsymys. Pissakakka-ralli alkaa ja sisäsiistiksi oppiminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Kaatosateeseen pennun kanssa ja kun tullaan takaisin sisälle, pentu lirauttaa eteiseen. Pentu näykkii, repii hihaa, pureskelee listat ja kengät. Puppy blues -ilmiö ja ahdistavat ajatukset siitä, onko tarpeeksi kykenevä kouluttamaan pennusta kelvollisen koiran. Ensimmäisenä prioriteettilistalla ei olekaan enää tarkan raakaruokavalion aloittaminen, kunhan ostaa jotain laadukasta ruokaa valmiina eläinkaupasta. Koiran sosiaalistaminen tapahtuu enimmäkseen lähipiirin koirien kanssa, kun energia ei riitä jokaviikkoisiin pentutreffeihin. Kilot eivät karise heti mihinkään, kun pennun kanssa ei voikaan kävellä pitkiä matkoja vaan käydään lähiympäristössä haistelemassa paikkoja.
Tämä teksti on kärjistettyä, ei kannata ottaa liian tosissaan. En mistään hinnasta vaihtaisi koiraani mihinkään ja aika kultaa muistot! Ehkä vielä joskus tulee toinen pentu tähänkin taloon, vaikka tällä hetkellä ajatus ei ihan houkuttele (koira nyt 1v).
Omassa keittiössä kokkaaminen. Ostimme asunnon ja remontoimme keittiön hienoksi.
Ajattelimme että meistä kuoriutuu oikeita himokokkaajia. Nyt on muutaman todella epäonnistunutta yritystä kokata tuttaville kolmen ruokalajin aterioita. Aivan kamalan makuisia ja näköisiä tuotoksia.
Keittiö on jäänyt vähälle käytölle, pääosin syömme töissä tai ulkona.
Olemme uusavuttomia, eikä intomme riitä perehtymään resepteihin eikä mihinkään raaka-aineisiin.
Kiintymysvanhemmuus. Blogin jutut herättää suurta myötähäpeää.
Alue: Aihe vapaa
"kosto" voi olla myös sellainen että jos vaikka se pahan tekijä törmääkin sinuun vaikka työhaastattelussa tai jotain palvelusta kipeästi vailla, niin voit vain hymyillä ja jättää palkkaamatta/palvelematta.