Lue keskustelun säännöt.
Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa
Omalta osalta pitää kyllä sanoa tohvelit. Sitä ajattelee, että olisi ihanaa ja mukavaa tallustella kotosalla tohveleissa, mutta oikeasti ne vaan ärsyttää ja hiostaa. Mulla on vielä sellaiset tohvelit, joiden pohjat narisee raivostuttavasti kävellessä :(
Kommentit (1555)
vapaaehtoistyö. mielikuvissa teet merkityksellisiä asioita, saat mielenkiintoisia uusia ystäviä ja tuttavia, muutat maailmaa paremmaksi paikaksi... todellisuudessa raadat ilmaiseksi ilman kiitosta, ketään ei kiinnosta mitä teet ja porukka järjestöissä on niin sisäänpäinlämpiävää että vuosien aikanakaan et saa muuta kuin hyvän päivän tuttuja. no, ehkä maailma silti muuttui hieman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rekat lähtevät maakuntiin jakamaan suojaimia. todellisuudessa jäte autot ajavat kelvottomia maskeja kentältä ekokemille polttoon. on sillä pekosella ja akulla suomen kalleita kauko lämpöä
Lentokentät (matkustelu) ja huvipuistot.
Mökkeily. Mielikuva: aurinko paistaa, lapset nauravat ja leikkivät, grillataan, rentoa meininkiä, sielu lepää Suomen kauniissa suvessa, "paluu juurille", pientä puuhastelua vihellellen omaan tahtiin. Todellisuus: tuulee ja palelee, lapset valittaa kun ei ole mitään tekemistä (so nettiä), juopoimmat porukasta on kännissä jo heti aamusta, päivä työleirin jälkeen menet kosteisiin ja tunkkaisiin lakanoihin nukkumaan sääskien ininää korvanjuuressa kuunnellen, yöllä kompuroit ulkovessaan kaivaten käsisuihkua kun maha on sekaisin ja rapa roiskuu. Juu ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäädä kotiin sairauspoissaolon takia
Paljon isompi homma lähettää kipeenä sijaisohjeet ja liput ja laput kuin raahautua töihin
Insinööri puolisona on matemaattinen, mutta voi valitettavasti olla myös pelurimainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi.
Joku voi kuvitella, että mukavaa saada uusi ihminen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei palsta ihan samaa mieltä, ajattele kivoja söpöjä tavaroita ihanaa rentouttavaa imetystä totuus: huutava uhmaikäinen lapsi, univelka, yösyötöt, ei kiitos ja onnea valitsemallannne tiellä!
Lapsi kuuluu niihin asioihin, jotka palkitsevat pitkällä juoksulla. Ensin tulee vaikein osuus ja mitään oikeasti arvokasta ei saa helpolla.
Rankkana ot:nä sanon että ei se vauva-aika ole vaikeinta lapsessa, vaan se kun olet rakastanut, ja varjellut, tärkeimpänä pitänyt lastasi vuosikaudet, vain huomataksesi hänen liusuvan tästä maailmasta, ja vuosien nukkumattomuuden, stressin ja hädän jälkeen saatkin sitten haudata sen "pienokaisesi" 17-vuotiaana.
❤💕💛💚💕
Mä muistan aina kun nuorena luin Myyrmannin iskusta, Apu-lehdestä, yhden tarinan. Yksinhuoltajaäiti menetti 17-v poikansa iskussa. Äiti oli yh ja elänyt lapsensa kautta 17 vuotta, sitten yksi hetki, yhden sairaan ihmisen ajatus ja teko ja tämä 17 vuotias oli poissa. Ikuisesti.
Varmaan vielä kamalampaa on jos menettää lapsensa esim huumeille. Varsinkin jos yrittää epätoivoisesti monta vuotta saada lastaan/nuorta hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vapaaehtoistyö. mielikuvissa teet merkityksellisiä asioita, saat mielenkiintoisia uusia ystäviä ja tuttavia, muutat maailmaa paremmaksi paikaksi... todellisuudessa raadat ilmaiseksi ilman kiitosta, ketään ei kiinnosta mitä teet ja porukka järjestöissä on niin sisäänpäinlämpiävää että vuosien aikanakaan et saa muuta kuin hyvän päivän tuttuja. no, ehkä maailma silti muuttui hieman?
Mitä muuta voi olettaa? just nuo hommat ,varsinkin ulkomailla, on rikkaiden pentujen leikkikenttiä. Parannetaan maapalloa muka ja saadaan sädekehä, sitte tkas 5 tähen hotelliin bailaan. kellään normaalilla ei ole varaa omasta pussista maksaa tuommoisia kuukausien-vuosien reissuja.
Iso talo, oot siinä veloissa ja kiintynyt kotiin muiden asioiden kustannuksella. Iso esine..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi mies, jonka mukana tulee paljon muutakin ja ongelmia uudessa suhteessa, katumus ekan suhteen kariutumisesta
Omien lasten teini-ikä, kun oot rakastanut yli kaiken lapsia ja tehnyt kaikkesi heidän eteensä terveytesi likoon laittaen. Ja lapsi sanoo, ettei näe mitään rakkautta. Siis karjuu ja katkaisee välit. Ja kertoo sen muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vapaaehtoistyö. mielikuvissa teet merkityksellisiä asioita, saat mielenkiintoisia uusia ystäviä ja tuttavia, muutat maailmaa paremmaksi paikaksi... todellisuudessa raadat ilmaiseksi ilman kiitosta, ketään ei kiinnosta mitä teet ja porukka järjestöissä on niin sisäänpäinlämpiävää että vuosien aikanakaan et saa muuta kuin hyvän päivän tuttuja. no, ehkä maailma silti muuttui hieman?
Mitä muuta voi olettaa? just nuo hommat ,varsinkin ulkomailla, on rikkaiden pentujen leikkikenttiä. Parannetaan maapalloa muka ja saadaan sädekehä, sitte tkas 5 tähen hotelliin bailaan. kellään normaalilla ei ole varaa omasta pussista maksaa tuommoisia kuukausien-vuosien reissuja.
Itse puhuin ihan suomessa tehtävästä vapaaehtoistyöstä tyyliin spr.
Harjoitusravi ja laukka, kun edellisestä ratsastuskerrasta on 25 vuotta.
Humanismi. Kun ihminen on kaiken mitta, niin millään ei ole oikeastaan mitään väliä, kun kaikki on suhteellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Purjevene jne.
Olen kerran ollut purjeveneessä ja se oli kuolettavan tylsää. Avomerellä tuuli ja palelsi, maisema oli yksitoikkoinen.
No siinä kyllä selitit jo kaiken tarpeellisen: olet ollut kerran purjeveneessä.
Purjehtiminen on oma taiteensa. Ensinnäkin se on sitä hauskempaa, mitä paremmin itse osaat purjehtia. Silloin aikaa veneessä tulee käytettyä ohjaamiseen ja purjeiden säätämiseen. Jos et osaa yhtään tai ole kiinnostunut ja katsot passiivisena sivusta, kun muu miehistö urakoi, niin se vasta tylsää onkin.
Tietty avomerelle kannattaa lähteä vain sellaisiin tuuliin, joissa purjeilla pääsee eteenpäin. Jos purjevene kulkee moottorivoimalla, siinä ei ole mitään kivaa. Sitten siellä avomerellä on aikaa seurailla muita veneitä, rahtilaivoja, matkustajalaivoja ja jutella sen oman veneen miehistön kanssa. Kun Helsingistä lähtee vaikka Suomenlahden yli Tallinnaan, joutuu myös sen tilanteen kohtaamaan matkan aikana, että puhelin- ja internetverkko katoavat kokonaan ennen kuin löytyvät uudelleen Viron puolella. Veneessä on aikaa kohdata ne ihmiset. Jos on lähtenyt tylsässä seurassa avomerelle, niin sitten voi olla ikävää.
Ylipäänsä ihmettelen sitä romantisoitua kuvaa, joka ihmisillä on purjehtimisesta. Joku kaverini kerran suunnitteli, että lähtee meidän mukaan ja istuu keulassa perille asti. Naurahdin. Kukaan ei istu liikkuvan purjeveneen keulassa katsomassa maisemaa. Johan siinä purjeet on tiellä ja laatta saattaa lentää. Toinen oli, kun kysyttiin: entä jos sataa? No sitten puetaan sadevaatteet.
”Ai eikö sinne sisään pääsekään suojaan, jos sataa?”
”No täytyyhän sitä venettä ohjatakin.”
”No mut ei sentään kaikkien tarvii kastua”
”No siellä sisällä tulee kyllä merenkäynnissä helpommin huono olo, että siinä mielessä voi olla helpompaa olla kannella”.
”Ni mut sithän kastuu!”
”Sen takia meillä on sadevaatteet”Purjehdus on luonnon ja sääolojen armoilla olemista. Ei siinä tärkeintä ole ikuinen aurinko vaan riittävä tuuli. Ja hyvä seura. Ja omat taidot.
Kuulostaa kyllä tosi tympeältä. Luonnossa ja sen armoilla olemisessa, jos luonto on vain se meri ympärillä, ei kyllä saa jokaista ihmistä innostumaan. Ne on oma lajikkeensa ne meri-intoilijat. Itse en näe meressä mitään ihanaa. En haluaisi edes asua merenrantapaikkakunnalla ja kesämökki meren rannalla ei viehätä.
Meri on kylmä elementti. Merellä tuulee aina ja se on jotenkin hyytävämpää vielä kuin maissa. Sen verran on kokemusta.
Sisäjärvellä souteleminen sen sijaan on kivaa. Se on rauhoittavaa ja siinä ehtii nähdä monenlaista luonnon luomaa elämää ja luonnon kauneutta. Tuulessa ja sateessa ei kukaan edes lähdekään järvelle, ellei ole sitten innokas kalastaja.
Vierailija kirjoitti:
Kesäturisti kirjoitti:
Suomalaiset "ihanat kesäpaikkakunnat". Olen heinäkuisena sunnuntai-iltapäivänä yrittänyt löytää ruokapaikkaa Heinolassa. Oli vaikeaa. Kebab-paikkoja olisi ollut, mutta en välitä rasvaisesta ruoasta. Muutama pikkuravintola kiinni. Mitä sitä turisteille ravintoloita auki pitämään kesällä. Päädyin ostamaan syötävää marketista. Ei ikinä enää siihen "kesäparatiisiin". Toinen kokemus Keski-Suomesta. Paikkakunnan "paremmassa" ravintolassa buffet- lounas. Eineslihapullia ja prinssinnakkeja. Tiedän, ravintolan sivukulut jne. Mutta esim Ruotsissa pienilläkin paikkakunnilla kohtuuhintaisia, tasokkaita ravintoloita/ kahviloita.
Meillä on käynyt näin kahdesti TAMPEREELLA ja OULUSSA. Toki ajankohta ei ollut keskipäivä, vaan arki-ilta, mutta lulisi nyt herran tähden että kesälomakaudella on ravintolaa auki. Kysyttiin parilta paikalliselta missä olisi ruokapaikkaa, niin sanoivat vain että on tuolla joku mäkkäri auki. Ei löydetty :D
Tämä on niin totta! Ollaan matkailuautolla miehen kanssa kotimaata kierrellessämme todenneet ihan saman asian. Vaikka laitetaankin yleensä itse ruuat, niin joskus tekee mieli käydä jossain syömässä ihan muuten vaan ja vaihtelun vuoksi, no eipä oikein onnistu, ellet sitten kelpuuta ruuaksesi hampurilaista tai pizzaa. Miksi kaikki ruokapaikat menee kiinni jo iltapäivällä? Tai vähintään keittiö on kiinni, eli tarjotaan sitten vaan täytettyjä sämpylöitä vitriinistä.
Päivällä lounaspaikkoja kyllä löytyy, mutta monet niistäkin suljetaan noin kolmen aikaan. Sitten on tarjolla vain ne mäkkärit tai pitseriat.
Omalla paikkakunnallamme yksi iso huoltoasemakombinaatio ilmoitti nettisivuillaan tarjoavansa aterioita paikkakunnalla yöpyjillekin vielä aina puoleenyöhän asti ja on mahdollista saada myös noutoaterioita kotiin. No, me teimme pitkää päivää remonttia kotona, ja keksittiin, että sieltähän voi nyt tilata annokset kotiin, kun oli jo nälkäkin päässyt yllättämään ja kello yli yhdeksän. Soitettiin toiveikkaana ko. huoltikselle ja siellä oltiin ihan hoo moilasena, että mitä me oikein ollaan vailla, eihän tähän aikaan heillä ole keittiö auki ollenkaan. Vetosin tähän nettisivuun, niin olivat ihan ihmeissään, että niinkö siellä sanotaan, ei heillä ole koskaan mitään noutoaterioita ollut. Että sillä lailla. Älä ihminen usko mihinkään.
Purjehtiminen on oma taiteensa.?
No, sen taiteenne saatte ihan rauhassa pitää. Olen ollut yhden kerran purjeveneessä avomerellä. Se oli kamalaa. Lähdin, kun houkuteltiin, miten ihanaa se on.
Sain niin kamalan flunssan ja kuumeen, että jouduin olemaan viikon pois töistä ja vielä senkin jälkeen tauti jatkui. Palelin koko purjehtimisajan, vaikka päällä oli lämpöhaalari ja muut vastaavat vermeet. Se tuuli tunki luihin ja ytimiin ja pärskeet heitti vettä naamalle asti.
Ei ole minun taidettani tuo. En kiinnostunut yhtään. Vaikka kaikki paitsi purjehdus on turhaa, niin viihdyn oikein hyvin muissa turhuuksissa.
Auringonottaminen keväällä
Aina kun oon ottanut oon palanut