Lue keskustelun säännöt.
Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa
Omalta osalta pitää kyllä sanoa tohvelit. Sitä ajattelee, että olisi ihanaa ja mukavaa tallustella kotosalla tohveleissa, mutta oikeasti ne vaan ärsyttää ja hiostaa. Mulla on vielä sellaiset tohvelit, joiden pohjat narisee raivostuttavasti kävellessä :(
Kommentit (1555)
Uima-allas pihalla. Kiva pulahtaa uimaan helteillä mutta muutoin epäkäytännöllinen Suomen ilmastossa. Ylläpito maksaa ja puhdistus vaivalloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi. Odotukset ovat hellää silittelyä ja kuumilla huulilla ahnaasti nuoleva mies. Lopulta saatte yhdynnässä molemmat räjähtävän o.rkun. Todellisuus usein kuitenkin liian kuivalla suulla kovakouraisesti ja nopeasti lipova mies. Nopeasti pukille ja juuri, kun alat minuutin kohdalla vasta lämmmetä homma loppuu. "Sorry, kun tulin jo" Sitten dildotat o.rkun, kun mies nukahti tai meni pesuille.
Odotukset ovat hellää koskettelua ja kuumilla huulilla ahnaasti suuteleva nainen, lopulta saatte yhdessä tajuntaa räjäyttävin orkun. Todellisuus usein kuitenkin pimeässä peiton alla paikoillaan makaava nainen, joka selällään maaten raottaa sen verran jalkojaan, että hänet voi nuolla märäksi ja itse akti tapahtuu miehen tehdessä työt, naisen katsellessa kattoon, parhaassa tapauksessa hoputtaen. Voi olla vääränlainen nainen jälkimmäisessä tapauksessa. Edellistäkin on koettu.
Kyllä se on niin kaunista luettavaa kun kalikka kalahtaa oikein kunnolla maaliinsa :D :D
Eikö kumpikin sukupuoli saa haaveilla? Tarvitseeko kummankaan rutisematta tyytyä, mitä sattuu saamaan? Eivät kaikki miehet tai naisetkaan ole ennakkoluulottomia ja kokeilunhaluisia makuukamariin. Hygienian tasokkaan ei ole sukupuolesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Häät.
Tämä!
Samat roolit (morsiuspari, kaasot, bestmanit, anopit,
roolivaatteet (valkoinen pitkä puku ja ehkä huntu),
lavasteet (kirkko tai pihamaa, jossa vihitään, ja sen jälkeen istutaan ahtaasti jossain nuorisoseuran talossa, jossa on kuuma, tai jossain mukahienossa ravintolassa, jossa oikeasti ei ole häävi viinivalikoima, vaikka kallis onkin)
kohtaukset (vihkiminen, yhteiskuva, onnittelujono ja alkumalja, ruokailu (buffet kuin suoraan 1990-luvulta, alku- ja pääruoka samalle lautaselle), jonotusta vessaan, ohjelmaa, vaikka osa vielä syö ja jonottaa vessaan, tunnelma on ahdas, kaikilla on kuuma, liian monta liian pitkää puhetta peräjälkeen, kahvitarjoilu, pussitee kiehuvaan veteen ja se niin hauska kakunleikkaus polkaisuineen, häävalssi, josta ”sulhanen selvisi hienosti” ja sitten sukkanauhan ja kimpun viskelyt ja bändin tai spotifyn tahdissa tanssimista, hirveä meteli, kaljaa juodaan ja kukaan ei tiedä, miten sieltä pusikossa sijaitsevasta hääpaikasta pääsee yöllä kotiin tai miten se auto aamulla haetaan. Ravintolahäät keskustassa: jatkopaikkaan siirrytään puoleenyöhön mennessä ja se, joka jatkoille lähtee, ihmettelee, miksi lähti. Tunnelma ei siitä ainakaan noussut.
Häissä harvoin ehtii oikeasti vaihtaa kuulumisia kenenkään ystävien ja tuttavien kanssa. Kohtauksia ja ohjelmaa on niin paljon. Jos joutuu vaihtamaan kuulumisia, se on vaivaannuttavaa, koska vaihtaa kuulumisia sellaisen tuttavan kanssa, josta ei olisi ollut niin väliä. Häissä harvoin on huomioitu vieraiden viihtymistä riittävästi. Saattaa olla, että hääpari lähtee vihkipaikalta kuvaamaan potretteja kahdeksi tunniksi ja luulee, että ei ne vieraat mitään tarvii, kun siinä menee aikaa, että ne sen juhlapaikan löytää ja tekee olonsa mukavaksi. Voihan ne siellä pihalla kierrellä ja tutustua toisiinsa. Vesikannusta saa juotavaa.
Harvoin olen ollut häissä, joista olisi oikeasti jäänyt hyvä mieli kaikinpuolin. Isojen häiden (tai edes muutaman kymmenen vieraan häiden) järjestäminen on iso tapahtumatuotanto. Sitä kun amatöörit alkaa järjestää ja suunnitella, moni asia menee pieleen. Isojen juhlien järjestäminen vaatisi ammattitaitoa. Itse asiassa kyllä pientenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä tukka näyttää hyvältä (avoinna) vain elokuvissa ja mainoskuvissa. Mulla on pitkä tukka, ihan semmoinen kuvien tummanruskea kiiltävä luonnostaan taipuisa tukka jonka olen antanut olla pitkä sen "helppouden" takia.
Se on pakko pitää kiinni aina, käytännössä ponnarilla. Joskus yritän pannan kanssa mutta Helsingin tuulessa sekään ei auta: tukka on naamalla aina vaan. Lisäksi panta tunnin päästä tuntuu porautuvan korvien yltä kalloon sisälle asti. Tukka avoinna näytän lähinnä moshaajalta! Enkä saa edes kengännauhoja kiinni kun tukka on tiellä.
No mitä luulet, että niille ihanille, pitkille elokuva- ja mainoskuvahiuksille on tehty, jotta ne on saatu näyttämään hyvältä? Ammattikampaaja on käsitellyt niitä tuntitolkulla! Ja jos jossain otossa hiukset alkavat hapsottaa tai reagoivat ulkokuvauksissa esim. tuuleen, kampaaja on koko ajan valmiina kamman ja suihkepullon kanssa oikomaan hiuksia seuraavaa ottoa varten.
Kyllähän pitkät hiukset ovat siinä mielessä kätevät, että ne saa kietaistua nopeasti ponnarille, ketulle tai nutturalle. Jos haluaa pitää niitä auki koko päivän, se vaatii paljon työtä: aikaa, aineita ja monta tekovaihetta.
Ja totta: kova panta aiheuttaa päänsärkyä.
No juuri näin. Ajattelin, että ilman selittämistä jokainen ymmärtää - kuten minäkin- että elokuvissa ja mainoksissa jokainen suortuva on millilleen juuri kyseiseen ottoon aseteltu. Ei toimi tosielämässä. :D -Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auringonlaskun katseleminen rannalla. Hiekka on kylmää, tuuli on kylmä, maisemat kyllä kauniit mutta sitä kylmää ei voi kestää.
Sehän on pukeutumiskysymys!
Isotissinen puoliso. Todellisuudessa ne yleensä roikkuvat (ajan myötä enemmän ja enemmän) ja niissä on usein venymisarpia. Eikä kukaan jaksa kuunnella sitä vinkumista niskakivuista sun muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Private varainhoito asiakkuus.
Sitä kuvittelee, että kun pistät isomman summan sijoituksiin ja annat ammattilaisten tehdä työnsä voitkin kohta heittäytyä koroilla elämään.
Erehdys. Kerran vuoteen soitellaan ja kutsutaan käymään konttorilla, jossa sulle näytetään, kuinka nyt on vaikeaa ja sijoitukset on miinuksella ( viimeksi käydessäni 9000€) ja sitten vielä kehdataan kysyä laitetaanko lisää salkkuun.
Joo, kiitos ei samanlaista tappiota osaan tehdä itsekin, ilman että vielä maksaisin siitä jollekin.
Jep, itse pitää salkkuaan hoitaa jos meinaa voittopuolisesti plussaa saada aikaiseksi. Siihen taas kaikilla ei ole aikaa eikä kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Shampanjaa ja mansikoita... oikeesti tosi hapan ja pahanmakuinen yhdistelmä. Yäx.
Samoin suklaa ja punaviini, yök, eivät sovi yhteen.
Mitä sitten kuvittelit? :D Jälkiruokaviinin on oltava makeampi kuin jälkiruoka. Muuten kaikki on pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäätelön ja karkin syönti.
Aina hehkutetaan esim. leffan kylkeen, mutta todellisuudessa makea tökkii heti ja tulee vaan paska olo jos väkisin silti syö.
Harjoittelun puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilu muakin ottaa päähän sellaisessa oikein kylmässä raikkaassa syksysäässä. En tiiä mikä siinä mättää, mutta ärsyttää, kun ollaan jossain ja joku sitten keksii, että hei nyt lähetään reippailemaan tonne ulkoilmaan! Ja sitten kaikki kirkasääniset akat kailottaa koko ajan, miten IIHANAAA tämä on, eikö mennä vielä tonne ja tonne, käydääs kattomassa sitä ja sitä ja mun tekee vaan mieli päästä sisälle ja lämpimään.
Mieluiten ulkoilen oikein paskasäässä, viima iskee päin ja on pimeetä, ketään muita ei ole ja itse määrittelen, minne menen ja mihin asti jaksan. Silloin on ihanaa tulla kotiin sisälle, kun on oikein hyvä olla siitä, että olen ollut ulkoilmassa, vaikka sitten paukkupakkasessa, mutta omilla ehdoilla!
Seurassa ulkoileminen on persiistä. Tukkakin menee ihan liiskaksi eikä sitä pysty laittamaan jossain hevon kuusessa.
Sama koskee myös yhdessä saunomista jonkun porukan kanssa. Jossain hiton mökillä. NYT MENNÄÄN SAUNAAN KAIKKI ! Ei mitään mahdollisuutta kieltäytyä, vaikka olisit juuri ennen lähtöä saunonut ja kylpenyt kotona, eli ET OLE LIKAINEN! Sitten se kaikki vaiva vaatteitten ja pyyhkeitten ja pesuaineitten kanssa ja taas se hiusten laittaminen, mikä ei sitten välttämättä edes onnistu jossain sähköttömällä mökillä tms. Eikä muutenkaan ole tullut otetuksi mukaan kuivaimia eikä kihartimia eikä hiustenhoito- ja kampaamisaineita. Minulla kun ei ole mikään tuulen tuivertama poikatukka, jonka kanssa on ihan sama, onko se kuiva vai märkä ja onko se pystyssä vai päätä pitkin. Veetuttaa nää ainaiset saunomishullut. En muutenkaan tykkää olla alasti muiden kuin oman perheen kesken.
Eli ulkoileminen ja saunominen on kivaa. Mutta vain mun omilla ehdoilla.
Miksi olet lapanen, jota muut ohjailevat? Onko tämä naisten elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Shampanjaa ja mansikoita... oikeesti tosi hapan ja pahanmakuinen yhdistelmä. Yäx.
Samoin suklaa ja punaviini, yök, eivät sovi yhteen.
Ei kai sitä yhdistelmää ole kukaan kehunutkaan.
Hetkinen. Suklaa, punaviini&juusto ovat yhdessä rakkaudentunteen herättäjät, miten ne voivat maistua yhdessä pahalta ei kuulosta loogiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde.
Tämä! Olen siis naimisissa, ei se ole todellakaan helppoa. Ei ole yhtään sitä mitä kaikissa prinsessaelokuvissa on opetettu; "he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" Ja pyh! On kyllä helpompaa olla sinkku. :D
Paljain jaloin käveleminen rantahiekassa.
Se on joko liian kuumaa (ulkomailla yhden naisen jalanpohjat paloivat) tai liian kylmää.
Suuri riski saada jalkapohjaansa pullonkorkista, lasista tai muusta haava, jota ei todellakaan halua saada ulkomaiden parariisirannoilla.
Lisäksi hiekka saattaa olle niin upottavaa, että kävely on työlästä.
Uusperhe.
Muistan kun itse ollessani varhaisteini, naapuriimme muutti juuri perustettu uusperhe. Katselin alkuun sivusta että touhu näytti hauskalta, perheessä oli kolme teinityttöä jotka näyttivät tulevan hyvin keskenään toimeen. Tuntui että ainakin alkuun elämä oli kuin vaikkapa nuorten leirillä tai opiskelukämppiksillä. Perheessä oli, kuten kai uusperheissä usein, alkuun kova tahto onnistua ja yrittää. Pidettiin hyväntuulisia perheneuvotteluja, otettiin yhteinen koira ja tehtiin paljon juttuja (matkoja yms.) tavoitteena perheytyminen.
No, kuten arvata saattaa ihan näin ruusuisena kuvio ei jatkunut ja noin viiden vuoden päästä koko perhe hajosi, eikä jälki ollut (varsinkaan noiden teinien osalta) kaunista.
Tämä kuvio tuntuu olevan melko yleistä. Uusperheissähän ero on ydinperheitä todennäköisempää vaikka lähtökohtaisena oletuksena on että ensimmäisestä liitosta on opittu ja nyt on sekä tahtoa että ihmissuhdetaitoja rutkasti enemmän kuin ensimmäisellä kierroksella. Samoin mukana punnittavana on lasten hyvin hyvinvointi.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin työ. Ihmisillä on ihmeellinen ruusunpunapilvilinnahöttökuvitelma siitä. Todellisuus on ihan toinen, raatamista, raatamista, raatamista. Kuunneltuasi vuosien ajan ihmisten vittuilua ja paskanpuhumista siitä, tulet siihen tulokseen, että tuon vittuilijankin olisi kiva tietää jotain todellisuudesta ja yrität kertoa, millaista elämää todellisuudessa vietät. Eihän semmoista voi kukaan uskoa todeksi, kun se arki on niin kaukana omista kokemuksista. Varsinkaan kun se ei ihan noudata työaikalakikaan, mikä on mahdotonta uskoa todeksi. Työajat on kuin orjillPalkastakin saa lukea ihan uskomattomia juttuja. Missähän nekin rahat? Ei minun tilipussissa ikinä! Luulevat, että valehtelen. Mutta tulipa tehtyä ja päivätyö on nyt tehty. Työperäinen vakava sairaus armahti minut. Joku muu olisi onneton, että piti tällainen sairaus tulla. Minulle se oli armahdus ja pääsy vapauteen.
Kokemuksesta tiedän, että loanheitto ja paskanpuhuminen alkaa nyt, koska ihmiset luulevat tietävänsä ne työolot paremmin kuin minä, ja siihen "tietoon" nojautuen "tietävät", että valehtelen. Eihän tuommoista voi uskoa, eikä asioita voi ajatella uudelleen tai tarkistaa piintyneitä vääriä käsityksiään. Loanheitto, vittuilu ja paskanpuhuminen on paljon helpompaa kuin ajatteleminen. Kirjoitinpa silti.
Kiinnostaisi kuulla enemmän siitä millaisena koit lääkärin työn, mitä kaikkea se piti sisällään. Olen ollut töissä hoitoalalla mutta työskennellyt lääkärien kanssa vain noin kerran viikossa. Siksi olisi kiinnostavaa kuulla miten lääkäri itse kokee työnsä, lähinnä kuulee vain kliseitä suuresta palkasta ja palkitsevasta työstä. Omasta kokemuksesta ja hoitajan näkökulmasta katsottuna hoitoala näyttäytyy painajaismaisena. Liikaa työtä, liian vähän hoitajia, liian pieni palkka.
Messut.
Omat kokemukseni näistä:
1. I love me-messut. Tältä en juuri odottanut mitään, sain lipun ilmaiseksi ja ajattelin että käyn pyörähtämässä vapaapäivänä. Ahdasta, joka paikassa myynti ja tyrkytys päällä. Kaikenlainen huuhaa loisti joka nurkassa, mm. eteerisiä öljyjä markkinoitiin sairauksien parantajana sun muuta mukavaa. Hömppämyyntitapahtuma mistä en saanut mitään irti.
2. Kirjamessut
Luen paljon, joten kirjamessuilta odotinkin itseasiassa vähän enemmän. Todellisuus: puhetilaisuuksia päällekkäin, jolloin ei tiedä kumpaan pitäisi mennä. Ihan sama miten valitset niin myöhemmin kaduttaa ja tuntuu että tuli valittua väärin. Täälläkin kauhea tungos, hapenpuute messukeskuksessa pisti pyörryttämään. Lähinnä tarjolla hallin täydeltä antikvariaattien myyntihyllyjä ja muutama erikoiskauppias.
3. Ruoka&viinimessut
Ajatuksena ihana: pääset maistelemaan erilaisia ruokia ja viinejä, ehkä tulee ostettuakin jotain. Todellisuus: muutaman maistiaisen jälkeen varsinkin makeat tökkii pahasti. Kaikille kojuille järkyttävät jonot. Mistään ei saa oikein otetta, meteliä sen verran että myyjien puhetta on vaikea kuulla.
Vaahtokylpy kahdelle normaalin kokoisessa kylpyammeessa. Näyttää elokuvissa tosi romanttiselta, mutta ei vastaa todellisuutta. Palju on parempi.
*autocorrect, en tarkoittanut ketulle vaan letille. :D