Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo

Avioliitto

Lapset

Tätä mä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi nuo asiat täytyy suorittaa jollain tietyllä tavalla ja vääntäytyä johonkin tylsiin puitteisiin joista ei itse tykkää?

Oma talo, lapset ja avioliitto voi olla millaisissa puitteissa vaan eikä se ettei sulla ole persoonaa ja kykyä elää mielenkiintoista elämää johdu siitä, että sulla on se talo, lapset ja puoliso.

Nämä terveiset sanon kaikille niille perusjampoille jotka ulisee tylsää elämäänsä.

Te olette tylsiä, te teette itse elämänne eikä syy tylsyyteenne ole muussa kuin tylsässä persoonassanne.

Vierailija kirjoitti:

Oma pikku kuppila tai sisustusliike jossain torin laidalla. Tätä unelmaa näkee aivan liian usein ilman todellisuudentajua. No, nopeasti tällaiset usein katoavatkin.

Avaatko tarkemmin?

Vierailija kirjoitti:

Kosto.

Siinä tekee vain itsestään huonomman ihmisen, eikä koston kohdekaan muutu yhtään paremmaksi. Kostaja fantasioi ehkä saavansa enemmän kunnioitusta, mutta jos muiden mieli hänestä johonkin muuttuu, niin huonompaan suuntaan.

Eikä fantasioi, vaan haluaa tasata tilit. Taustalla on halu saada rangaistus ihmiselle joka teki pahaa, mutta paistattelee onnelisena siitä huolimatta. Epäoikeudenmukainen asetelma halutaan korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosto.

Siinä tekee vain itsestään huonomman ihmisen, eikä koston kohdekaan muutu yhtään paremmaksi. Kostaja fantasioi ehkä saavansa enemmän kunnioitusta, mutta jos muiden mieli hänestä johonkin muuttuu, niin huonompaan suuntaan.

Minä olen kostanut kyllä vain itseni vuoksi, ja saanutkin sillä itselleni paremman olon.

Koskaan en ole katunut.

Ihan outo ajatuskin, että kosto tehtäisiin muiden vuoksi..

Kosto on normaali ajatus, kun asetelmat ovat oikeudenmukaisuuden tajua vastaan. On ihan sietämätön ajatus että ihmiset voivat tehdä toisilleen pahaa, ja se pitäisi vain antaa anteeksi, kun toinen ei edes kadu tai häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo

Avioliitto

Lapset

Riippuu ihmisestä. Ja ehkä iästäkin.

Nuorena se keskikaupungilla sijaitseva yksiö kerrostalossa onkiva, mutta jossin vaiheessa alkaa kaivata ympärilleen muutakin. 

Omakotitalossa on nurmea jalan alla ja oma rauha.

Lapset, ennen lähes vihasin niitä, nyt on omia ja ne ovat ihanin asia  mitä minulle on koskaantapahtunut. 

Avioliitto, no ehkä se ei ole välttämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo

Avioliitto

Lapset

Riippuu ihmisestä. Ja ehkä iästäkin.

Nuorena se keskikaupungilla sijaitseva yksiö kerrostalossa onkiva, mutta jossin vaiheessa alkaa kaivata ympärilleen muutakin. 

Omakotitalossa on nurmea jalan alla ja oma rauha.

Lapset, ennen lähes vihasin niitä, nyt on omia ja ne ovat ihanin asia  mitä minulle on koskaantapahtunut. 

Avioliitto, no ehkä se ei ole välttämätön.

Riippuu tosiaan iästä, tai oikeammin elämänvaiheesta. Nyt, kun lapsi on muuttanut pois kotoa, ei enää ikinä ok-taloon, eikä kyllä niitä lapsiakaan hälisemään. Aikansa kutakin kai aina.

SEKSI

Vierailija kirjoitti:

Yli-innokas mummo. Lasta suunnitellessa mieltä lämmittää ajatus, että joku rakastaisi omaa lastasi kuin omaansa ja haluaisi olla runsaasti läsnä teidän elämässä ja arjessa.

Sitten todella kun joutuu tilanteeseen, jossa joku (muu kuin lapsen vanhempi) kokee lapsen kuin omaksi lapsekseen ja yrittää tulla vakinaiseksi osaksi arkeasi, niin se alkaakin ärsyttämään. Varmaan osittain biologinen reaktio kun lapsi on syntynyt ja vaistot sanovat pitämään lapsen lähellä, mutta jännä juttu miten se ajatusmaailma sitten muuttuu kun se oma lapsi onkin siinä oikeasti hoivattavana ja kasvatettavana. Tavallaan tykkään edelleen ajatuksesta, että koko kylä kasvattaa, mutta nyt ymmärrän paremmin miksi se vanhemmalla ärsyttää kun joku yrittää kasvattaa sinun "yli".

Ja en siis puhu anopistani nyt :D

Se kirjoitetaan vanhemPAA ärsyttää, ei vanhemMALLA ärsyttää. 

Ole hyvä.

Ooppera ja baletti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo

Avioliitto

Lapset

Riippuu ihmisestä. Ja ehkä iästäkin.

Nuorena se keskikaupungilla sijaitseva yksiö kerrostalossa onkiva, mutta jossin vaiheessa alkaa kaivata ympärilleen muutakin. 

Omakotitalossa on nurmea jalan alla ja oma rauha.

Lapset, ennen lähes vihasin niitä, nyt on omia ja ne ovat ihanin asia  mitä minulle on koskaantapahtunut. 

Avioliitto, no ehkä se ei ole välttämätön.

No... ei kyllä ala kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Pihatyöt. Asuin lapsuuteni ja nuoren aikuisuuteni kerrostalossa. Voi sitä ilon ja onnen päivää kun muutin rivitaloon ja sain oman pikkuisen pihan! Suunnittelin tohkeissani mitä kaikkea sinne istuttaisinkaan ja mitä yrttejä ja muita hyötykasveja siellä viljelisinkään. Näin itseni lempeässä auringonpaisteessa suloiset kukalliset puutarhahanskat kädessä, työntämässä käteni mullan sekaan, olemassa yhtä luonnon kanssa...

Todellisuudessa olen asunut tässä rivarissa nyt viisi vuotta ja teen vain ja ainoastaan pakolliset pihatyöt ja nekin hampaat irvessä. Haaveilen joka kevät siitä että saisin peittää koko pihan betonilla ja pikkukivillä. Ötökkäkammoisena en pysty edes oleskelemaan pihalla, vaikka siitäkin haaveilin muuttaessa että hankinpa baden-badenin ja loikoilen siinä aurinkoa ottaen. Ja pah, joka kerta kun yritän nauttia takapihastani niin jokin pitkäjalkainen öttiäinen tulee iholle ja nautinto loppuu lyhyeen. Taisin asua liian kauan kerrostalossa.

Samantyyppistä itselläni, mutta syötävien kasvattamisesta.

Voi mitä kaikkea sitä nyt laittaisikaan kasvamaan kun on oma piha! Lavakaulukset on täytetty mullalla ja kun sieltä sitten alkaa kasvaa ihanat salaatit ja muut syötävät, niin ne reijitetäänkin samantien etanoiden toimesta. Sinne meni, ensi kesänä uusi yritys, vaan kun seuraavana keväänä menet multaa kuopsuttelemaan, se on ihan täynnä etanan munia!! Saman tien kaikki multa säkkiin ja säkki polttoon, ja ei ikinäkoskaan enää mitään syötävää pihalle kasvamaan.

Suihinotto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Instagram on suoraan sanoen aivan täysin p*erseestä! Syitä tälle:

1. Liityt ja luulet että kaikki on niin ihanan yhteisöllistä mutta oikeasti ketään ei kiinnosta mikään paitsi omien kuviensa ihastelu ja tykkäysten kalastelu ja tekokehut. 2. Luulet saavasi jotain seuraajia irl elämäsi ystävistä ja tutuista, sitten tuleekin kauhea epäilys ja kukaan ei seuraa ketään tai seuraa pakkopullamaisesti vaikka seuraaminen ja tykkäykset eivät ainakaan toistaiseksi maksa mitään. Silti niihin suhtaudutaan kuin ne maksaisivat ja olisi kauhea vaiva antaa tykkäys tai seuraus, tai sitten tuon vastakohta sellaiset todella teennäiset pakkokehut siinä toivossa että saisi lisää seuraajia. 3. Pylly ja heruttelukuvat ärsyttää, miksi pilata muuten hieno maisemaotos jollain takapuolikuvalla? makuja on erilaisia, mutta ilmeisesti jotkut naiset haluaa työntää pyllykuvansa suoraan heruttelu-kategoriaan vieraille miehille. Meille naisille niistä heruheru kuvista ei ole mitään iloa ellei satu olemaan lesbo. 4. Lemmikin hankkiminen siksi että sitä voi esitellä instakuvissa ja storeissa, mitä järkeä? mihin se lemmikki joutuu kun karanteeni on ohi tai kun lemmikki vanhenee eikä ole enää ns.instamateriaalia? toivottavasti ei mene kiertoon, kuten niin monet insta"tähtien" vaatteet. 5. Asioiden julkistaminen vieraille tai puolitutuille kovaan ääneen instassa, ennen puhelinsoittoa tärkeille henkilöille. Tähän kuuluu vaikka nämä: "nyt se ja se raskausviikko meneillään! #raskaus #syysvauva #bebetulossa" kun on jätetty kertomatta raskaudesta miehelle ja sukulaisille mutta se pitää heti julkistaa ekana instassa. Tai nämä: "olisinpa nyt lähtenyt reissuun #coronapilaskaiken #hetireissuunjakentälle"  aivan kuin ei olisi luettu uutisia, coronaa ollut vähintään helmikuusta lähtien. Pari tuollaista tyyppiä tiedän ja myötähäpeä on suuri. 

Heh, ja mä mun liityin intsaan just siksi, ettei tarvitse sitä samaa mukakaverisontaa enää nähdä eikä kuulla mitä facessa oli :D

En seuraa ketään kavereita, en vaikka kaverit kuinka seuraisivat minua. Käyn sellaisten irl-kaverieni instasivuilla säännöllisesti, joiden profiili on avoin, eli ei vaadi seuraamista. Oma tilini on myös julkinen, ja sellaisen tulee pysymään. 

Kyllä mä huomaan, että kun laitan kuvan instaan, siitä tykkää tietyt tyypit aina, ja nämä irl kaverit ei juuri ikinä, mutta kun laitan stooriin saman kuvan, niin ekana sen aina katsoo nämä irl-kaverit, eli eivät vain halua tykätä kuvistani, vaikka näkevät varmasti myös ne ;) :D 

Noin muuten, tykkäys tykkäysestä-tyylillä menen, eli jos joku tykkää kuvastani, tykkään hänen jostain kuvasta takaisin. Koskee kaikkia muita julkisia tilejä paitsi selkeitä mainostilejä.

Ihanan vapauttavaa, kun ei ole irl-kaverit pahoittamassa mieltään kuten facessa oli tapana tehdä. He kun jakavat kaiken somessa, niin eivät uskalla pitää julkisena, minä taas olen kaikille selittänyt että ei, en seuraa ketään, mutta käyn julkisilla tileillä kyllä, ja vaikka pitävät minua typeränä sääntöineni, niin eivät ole kehdanneet loukkaantua kuitenkaan ;) :D

Ei saakeli, miten aikuinen ihminen jaksaa seurata ja analysoida jotain Instagram-tykkäyksiä. Käytän itse Instagramia paljon, pidän monista kavereideni kuvista, mutta aika harvoin jaksan niihin sydämiä tökkiä. Olen ajatellut ettei aikuisilla ihmisillä ole tällaisille väliä, itsellenikään ei ole vaikka paljon jaan kuvia. Toivottavasti kaveripiirissäni ei ole tuollaista mielensäpahoittajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkoilu muakin ottaa päähän sellaisessa oikein kylmässä raikkaassa syksysäässä.  En tiiä mikä siinä mättää, mutta ärsyttää, kun ollaan jossain ja joku sitten keksii, että hei nyt lähetään reippailemaan tonne ulkoilmaan!  Ja sitten kaikki kirkasääniset akat kailottaa koko ajan, miten IIHANAAA tämä on, eikö mennä vielä tonne ja tonne, käydääs kattomassa sitä ja sitä ja mun tekee vaan mieli päästä sisälle ja lämpimään.

Mieluiten ulkoilen oikein paskasäässä, viima iskee päin ja on pimeetä, ketään muita ei ole ja itse määrittelen, minne menen ja mihin asti jaksan.  Silloin on ihanaa tulla kotiin sisälle, kun on oikein hyvä olla siitä, että olen ollut ulkoilmassa, vaikka sitten paukkupakkasessa, mutta omilla ehdoilla!   

Seurassa ulkoileminen on persiistä.  Tukkakin menee ihan liiskaksi eikä sitä pysty laittamaan jossain hevon kuusessa.

Sama koskee myös yhdessä saunomista jonkun porukan kanssa.  Jossain hiton mökillä.  NYT MENNÄÄN SAUNAAN KAIKKI !   Ei mitään mahdollisuutta kieltäytyä, vaikka olisit juuri ennen lähtöä saunonut ja kylpenyt kotona, eli ET OLE LIKAINEN!  Sitten se kaikki vaiva vaatteitten ja pyyhkeitten ja pesuaineitten kanssa ja taas se hiusten laittaminen, mikä ei sitten välttämättä edes onnistu jossain sähköttömällä mökillä tms.  Eikä muutenkaan ole tullut otetuksi mukaan kuivaimia eikä kihartimia eikä hiustenhoito- ja kampaamisaineita.  Minulla kun ei ole mikään tuulen tuivertama poikatukka, jonka kanssa on ihan sama, onko se kuiva vai märkä ja onko se pystyssä vai päätä pitkin.  Veetuttaa nää ainaiset saunomishullut.  En muutenkaan tykkää olla alasti muiden kuin oman perheen kesken.

Eli ulkoileminen ja saunominen on kivaa.  Mutta vain mun omilla ehdoilla.  

Ei ole pakko saunoa eikä riisua muiden nähden jos ei halua. Voi sanoa että mä en nyt sauno, mutta pitäkää muut kivaa. Tai keksiä vaikka tarinan ihottumasta tms. En sauno itsekään missään kaveriporukassa, sauna on rauhoittumista varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee kyllä vihaviestejä ja alapeukkuja mutta: Kissa kotiin.

Rakastan eläimiä ja haaveilen kissasta, mutta sitten alan ajatella että pitäisi olla hiekkalaatikoita, reissujen ajaksi pitäisi järjestää hoitaja ja ostella kiipeilypuita ja raskisinko käyttää eläinlääkäriin miten paljon. Tyydyn käymään hoitamassa ja leikittämässä niitä kerran viikossa tai parissa eläinsuojeluyhdisytksen tiloissa jatkossakin. Olen monta kertaa valinnut jos kissan sieltä, mutta sitten tulen järkiini.

Itseäni ei haittaa nämä pointit mitä mainitsit, mutta se kun luulee adoptoineensa kivan ja kiltin pennun mutta se onkin itse s*atanan äpärälapsi. :D

Kattellaan tätä lausuntoani jokusen vuoden päästä uudestaan jos meno koskaan rauhoittuu, mutta ei ikinä enää pentua mulle.

Niin tämä! Ekat puoli vuotta kissanpennun kanssa oli ihan hirveetä, vaikka kissa olikin rakas. Oma pentuni mm. mekasti kaiket yöt ja pureskeli esim. johtoja, kirjoja ja varpaita, jotta olisin herännyt leikkimään sen kanssa :D Onneksi meininki alkoi rauhoittua noin vuoden ikäisenä ja nyt kolmevuotiaana on aika chilli tapaus, mutta jos joskus hankin vielä uuden kissan, hankin aikuisen. 

Siis täällä tulee pian 2 vuotta mittariin ja meno jatkuu, sitä virtaa riittää vaikka aktiivisesti leikittäisi ihan koko ajan ja tekisi vaikka mitä.

Tähän on tottunut, rakas kissa se on, mutta hullu mikä hullu. :D

Lajitoverin seuraa se kaipaa, laumaeläin kun on. Usein se levottomuus helpottaa välittömästi kun tulee leikkikaveri.

Sorry ot, sitten asiaan. En tiedä onko jo mainittu ketjussa, mutta seksin harrastaminen suihkussa. Vesi toimii aikamoisena antiliukasteena ja lähes kaikki asennot ovat vähän hankalia ja jopa vaarallisia, kun painopisteen kallistaminen ja sen nytkyttäminen sekä liukkaat lattiat ovat hasardi yhdistelmä. Ehkä toisilleen pituuden ja erinäisten elinten puolesta toisilleen täydellisesti yhteensopiville ihmisille tämä on helppo nakki, mutta jos parilla on yhtään pituuseroja niin aikamoista köyrimisen yrittämistä se sitten usein kyllä on.

Opetukseksi sinulle, kissa ei ole luonnostaan laumaeläjä :)

Kesäturisti kirjoitti:

Suomalaiset "ihanat kesäpaikkakunnat". Olen heinäkuisena sunnuntai-iltapäivänä yrittänyt löytää ruokapaikkaa Heinolassa. Oli vaikeaa. Kebab-paikkoja olisi ollut, mutta en välitä rasvaisesta ruoasta. Muutama pikkuravintola kiinni. Mitä sitä turisteille ravintoloita auki pitämään kesällä. Päädyin ostamaan syötävää marketista. Ei ikinä enää siihen "kesäparatiisiin". Toinen kokemus Keski-Suomesta. Paikkakunnan "paremmassa" ravintolassa buffet- lounas. Eineslihapullia ja prinssinnakkeja. Tiedän, ravintolan sivukulut jne. Mutta esim Ruotsissa pienilläkin paikkakunnilla kohtuuhintaisia, tasokkaita ravintoloita/ kahviloita.

Meillä on käynyt näin kahdesti TAMPEREELLA ja OULUSSA. Toki ajankohta ei ollut keskipäivä, vaan arki-ilta, mutta lulisi nyt herran tähden että kesälomakaudella on ravintolaa auki. Kysyttiin parilta paikalliselta missä olisi ruokapaikkaa, niin sanoivat vain että on tuolla joku mäkkäri auki. Ei löydetty :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni flunssa ja lyhyt saikku. Joskus toivoo, että tulis sellainen pieni parin päivän kuume ja flunssa, voisi olla hyvällä omallatunnolla pois töistä ja levätä, kattoo hömppää telkkarista ja syödä jätskiä. Mutta ei. Sit kun se flunssa tulee, olo on aivan perseestä ja oikeasti on kiva palata normiarkeen. (Tämä huomio siis jo ennen koronaa).

Olen tästä eri mieltä, mutta tiedostan olevani sen vuoksi vähän pipi päästäni. Minun mielestäni on mukavaa löhöillä kipeänä kotona ihan luvan kanssa tekemättä mitään. Muuten on aina vähän huono omatunto lepäilystä. Kipeänä huonoa omaatuntoa ei tule. Toki jos on pahasti kipeä ja olo on aivan kauhea, niin sittenhän ei ole mukavaa missään. Mutta tavallinen nuha-kuume on rentouttava.

Miten mahdetaan määritellä ”tavallinen nuha-kuume”?

Virusflunssat alkavat tyypillisesti kurkkukivulla, jota seuraa liman erittyminen, mahdollinen lämmön nousu, ja kun nuhan yltyessä kurkkukipu vähitellen hellittää, voi tilalle tulla lihassärky ja päänsärky. Kaiken kruunaa jopa viikkoja jatkuva yskä. Vaikka olen joskus toivonut saavani pienen flunssan ja pääseväni huilimaan, sen pienen flunssan ilmaantuminen on aina inhottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosto.

Siinä tekee vain itsestään huonomman ihmisen, eikä koston kohdekaan muutu yhtään paremmaksi. Kostaja fantasioi ehkä saavansa enemmän kunnioitusta, mutta jos muiden mieli hänestä johonkin muuttuu, niin huonompaan suuntaan.

Minä olen kostanut kyllä vain itseni vuoksi, ja saanutkin sillä itselleni paremman olon.

Koskaan en ole katunut.

Ihan outo ajatuskin, että kosto tehtäisiin muiden vuoksi..

Miten niin muiden vuoksi? Ymmärsit varmaan jotain väärin. Vai mitä sinä tarkoitat tuolla "muiden vuoksi" -ilmauksella? Luuletko, että tarkoitin että kostaja jotenkin kuvittelisi tekevänsä palveluksen sille toiselle? Jos luulit, niin sitten ymmärsit väärin. Tarkoitin, että kostaja luulee antavansa opetuksen tms. jotta se toinen oppisi olemaan. Vaikka tosi asiassa se toinen saattaa vaan nähdä kostajan entistä pahempana vihollisena ja siten tehdä hänelle lisää pahaa, jos saa tilaisuuden.

Kaksis kirjoitti:

Kaksoset.

Ei niitä valita. Joillekin niitä vaan syntyy.

Jotta kaksoset voivat syntyä, siihen tarvitaan taipumusta monikkoraskauksiin molemmilta vanhemmilta. Lisäksi äidin korkea ikä ilmeisesti altistaa kaksosille jonkun verran. Kaksoset syntyvät useammin hieman vanhemmille äideille, harvemmin ihan parikymppisille tai kaksvitosille.

Ja kun minä synnyin, perästä syntyi kohta siskoni. Äiti on aina ollut onnesta sykkyrällä kahdesta tytöstään. Miksi me olisimme niin hirveä asia vain siksi, että meillä on sama syntymäaika?

Suihkuksesi. Pituuksien pitää olla aika samat tai nainen joutuu varvistamaan ja mies joustamaan polvista. Nostaa ei voi, koska liukasta. Tulee kylmä, koska molemmat ei mahdu suihkun alle yhtä aikaa. Vettä menee silmiin.