Oi miksi mun hermot ei kestä lapsia? Tulen hulluksi täällä kotona noiden ipanoiden kanssa...

Mutta siinä on sellainen pikki ongelma, se on se meteli... pienin kiljuu innoissaan ja se ei ole mitään pientä kiljumista vaan tämä lapsi kun ei osaa hillitä sitä ääntään vaan kaikki ilmaisut tapahtuu mahdollisimman kovalla äänellä.



MInä kun en kestä sitä meteliä...



Ap

Minä tosin alkuun tarvitsin jonkin pisteen mitä tuijottaa, jotta vaivuin jonkinlaiseen " transsiin" ja pystyin pysyttelemään metelin yläpuolella. Kaikki äänet kyllä kuuluu, mutta pystyn olemaan välittämättä niistä jos haluan.

Ensimmäinen lapseni on siis 6 vuotias ja aina ollut oikeen rauhallinen ja ns helppo lapsi, jos on kieltänyt jostain vauvana niin on uskonut, ei siis ole koskaan tarvinnut sataa kertaa päivässä kieltää samasta asiasta. Olihan ekallakin lapsella aika jolloin huusi minun perääni mutta jos jäi vaikka isän kanssa kotiin niin huuto loppuui 15 minuutin sisällä. Vanhempi on ollut pienestä asti mummulassa välillä hoidossa ja hyvin on sujunut ilman huutoja.



Toista lasta en halunnnut heti perään kolmesta syystä 1. jäi kammo synnytyksestä, 2 sain työpaikan lapsen ollessa 2,5 vuotta ja 3 tiesin että hermoni ei kestä kahta pientä samaan aikaan. Sitten kun ensimmäinen lapsi oli 5 vuotta päätin että nyt tulee toinen jos on tullakseen ja tulihan se...

Mutta en odottanut saavani täysin ensimmäisen vastakohtaa, ensin vauvalle tuli koliikki ja huusi yötä päivää, 5 tuntia nukkui niin että sai tuttia pitää suussa, muuten heräsi heti, eli käytännössä kun minä nukahdin ja lapselta putosi tutti, vauva heräsi...

Sen jälkeen kun koliikista päästiin alkoi korvatulehduskierre ja huuto jatkui, sitten kun niistä päästiin, alkoi tulla hampaita ja sitten tuli se äiti aika... Tässä sitä nyt ollaan hermot kireellä ja vielä nämä helteet ja lapsi ei nuku normaalisti kun on niin kuuma...

Nyt onneksi hetken rauha, isommat meni naapuriin leikkimään ja vauva onneksi nukahti ainakin hetkeksi...



Että sellaista äitiysLOMAA meillä vietetty... =)



AP

Jos näin on, niin yritä tietoisesti hiljentää ympäristöä: meluavat lelut pois, matot lattialle, radio pois päältä, lapsille muuta tekemistä riehumisen sijaan.

Pilko äänet mielessäsi: eli ihan tietoisesti keskityt vain yhteen ääneen kerrallaan. Esim. kuuntelet yhtä lasta, etkä edes yritä kuunnella sitä toista.

töistä tullessa en koskaan pysty kuuntelemaan autossa musiikkia ja kotona kaikki kovat äänet ärsyttää suunnattomasti.

MEillä ei ole radio päällä päivisin ja mitään kovaäänisiä leluja ei ole mutta kun tuo nuorin siis huutaa... tuntuu että korviin sattuu kun se karjuu...



Iltaisin on niin ihanan hiljaista ja rauhallista.



Kaipaan niin sitä että saan olla täällä ihan yksin kaikessa hiljaisuudessa.



AP

Meidän perheessä 11 kk poika ja koha 8 v tyttö sekä miehen 6 v tyttö joka meillä koko-aikaisesti.





Meidän vauvalllakin oli pientä koliikkia pari kuukautta ja on nyt aikamoinen menijä.



Minulla ei taas hermot kestä noita vanhempia lapsia,ovat niin super ärsyttäviä välillä.

Meillä 4 kk vauva ja sitten nämä villikkokaksoset 5v... Meno on välillä aika hurjaa! Vauva nukkuu huonosti aina kun isotsisaret mekastavat vieressä ja nyt erityisesti kun on kuuma. Voi vitsit että voikin olla rankkaa olla kolmen kanssa kotona yksin! Tänäänkin kaksoset jatkuvasti toistensa kimpussa, toisella kakat housussa kaks kertaa ja toinen lyö huulensa ja verta tulee::((((.. Huoh.



Sitten en kestä sitä kun jatkuvasti äiti äiti äiti äitiiiiiiii!!! Kyselytulva on valtava enkä mä saa mennä minnekään rauhaan! Toisen kaksosen kanssa pitäisi lisäksi puuhastella jotain kun on erityislapsi ja tarvitsee kaikenlaista tukea. Vaan missäpä välissä kun kaksosveli häiriköi ja pikkuvauva nukkuu pätkäunia????!!!





Itkeskelin sitten miehelle harmiani tässä illan ratoksi. Huoh miesparkaa. Vaan tuntuu, ettei pää välillä kestä!!!