Lue keskustelun säännöt.
EN KESTÄ enää tätä lihavana oloa!!
05.04.2020 |
Olen laihduttaja ja saanut painoni putoamaan jo 6 kiloa, mutta kun pudotettavaa on yhä 15 kiloa jäljellä! En kestä katsoa itseäni peilistä kun hävettää niin paljon tuo viime vuosien yli 20 kilon painonnousu! Minua nolottaa liikaa kun miehenikin on minua kevyempi ja kun seksiä harrastetaan niin vatsamakkarani vaan hölskyvät. Mikään vaate ei istu hyvin, naama on turvonnut ja hävettää niin paljon.
Miten te muut lihavat olette pärjänneet tällaisten tuntemusten kanssa? Laihdutan niin hyvin kuin pystyn, mutta kun 15 kiloa ei katoa yhdessä yössä.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten herkkuhimojen kanssa? Miten selviytyä niistä :(
Herkkuhimot lähtee muuttamalla ruuan sisältöä.
Oman kokemuksen mukaan vaikeahkokin sokerikoukuttuminen lähtee viimeistään kahdessa viikossa kun pakottaa itselleen max yhden herkkupäivän viikossa. Parin viikon päästä ei edes luvan kanssa saadut herkut enää niin kovasti himota/ei maistu niin isot määrät kerralla kuin ennen.
Itselläni oli myös tapana oikein kaivaa himoa esiin kaupan hyllyillä miettimällä mille mikäkin maistuu, heti kun päätin etten osta mitään mitä en TODELLA himoitse, loppui sellainen heräteostostelu ja himon herättely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ollut tuollaisia itseinhon tunteita edes silloin kun olin 110-kiloinen. Toki näin peilistä, että olen todella lihava, mutta en minä silti pitänyt itseäni ällöttävänä.
Minulta meni vuosi, kun laihdutin 105 -> 77. Ja monta vuotta meni ajatusta kypsytellessä kun mietin miten kauan minulta kestäisi laihduttaa edes (itselleni) siedettäviin mittoihin. Lopulta se laihduttaminen oli helppoa eikä edes tuntunut laihduttamiselta, kun otin sen aika rennolla otteella. Suurin ongelma oli se, että hidas prosessi ahdisti välillä korvien välissä.
Nyt olen vajaan vuoden sisään lihonut 10 kg ja olo ei enää ole ollenkaan kiva ja sutjakka. Tuo 77kg oli minulle sellainen paino missä viihdyin aika hyvin vaikka tiedän sen olevan vielä kaukana mistään ihannepainosta (olen 166cm pitkä). Mutta tämä on niin suhteellista. Kun on pahimmillaan painanut 112kg niin siihen verrattuna 77kg on aika jees. Nyt kun olen taas lihonut, niin en oikein viihdy tässä nykyisessä koossa. Mutta en silti inhoa itseäni, pikemminkin harmittelen että olen syönyt taas itseni tähän kuntoon. Tässä on ollut vähän sellaista sairaudesta johtuvaa ahdistusta ja stressiä mihin olen syönyt. Ja nyt koronassa syön pitkästyneisyyteen.
En ajattele painonhallintaa enää prosessina, jolla olisi joku maali mihin pitää päästä. Enempi se on sellainen elämänmittainen sota, jossa välillä hävitään ja voitetaan taisteluita. Ja näin viisikymppisenä sitä miettii enemmän omaa terveyttä kuin jotain ulkonäköseikkoja. Vaikka nyt olenkin plösähtäneessä tilassa, en ajattele että tämä on lopullinen tuomio. Kyllä jossain kohtaa taas alan pitää itsestäni parempaa huolta ja säädän syömisiä terveellisempään ja järkevämpään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut 20 kiloa putoamaan vuodessa, mutta vielä on toiset 20 kiloa jäljellä. Alkuperäinen paino 110 kg, tavoite 70 kg.
Itsellä olisi samanverran pudotettavaa, kuinka olet onnistunut?
En halua mitään ihmedieettejä kun 2 lastakin perheessä joille teen ruuat.
Et tarvitse mitään ihmedieettejä. Eikä lastenkaan tarvitse syödä ravintoköyhää ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten herkkuhimojen kanssa? Miten selviytyä niistä :(
Herkkuhimot lähtee muuttamalla ruuan sisältöä.
Oman kokemuksen mukaan vaikeahkokin sokerikoukuttuminen lähtee viimeistään kahdessa viikossa kun pakottaa itselleen max yhden herkkupäivän viikossa. Parin viikon päästä ei edes luvan kanssa saadut herkut enää niin kovasti himota/ei maistu niin isot määrät kerralla kuin ennen.
Itselläni oli myös tapana oikein kaivaa himoa esiin kaupan hyllyillä miettimällä mille mikäkin maistuu, heti kun päätin etten osta mitään mitä en TODELLA himoitse, loppui sellainen heräteostostelu ja himon herättely.
Miksi ihmeessä pitää pakottaa itselle se yksi herkkupäivä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten herkkuhimojen kanssa? Miten selviytyä niistä :(
Jos nimenomaan makea on ongelma, kannattaa kokeilla syödä kromia ravintolisänä. Se saattaa tehota just sulle. :)
Ei se kromikaan mitään auta, jos ei muuta ravinnon sisältöä.
Niinpä. Joillekin auttaa. Vuosia sitten kampaajani kertoi laihtuneensa parissa kuukaudessa 12 kg juurikin kromin ansiosta. Huomaan itsekin, ettei tee mm pullaa lainkaan mieli, kun aloitin kromin käytön. Leivoin pullia ja ne jäävät nyt syömättä. Suklaata tms en ole tykännyt syödä kuin muutaman joulun aikaan. Herkkuni ovat olleet pullat, kakut tms. Nyt ei haluta lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ollut tuollaisia itseinhon tunteita edes silloin kun olin 110-kiloinen. Toki näin peilistä, että olen todella lihava, mutta en minä silti pitänyt itseäni ällöttävänä.
Minulta meni vuosi, kun laihdutin 105 -> 77. Ja monta vuotta meni ajatusta kypsytellessä kun mietin miten kauan minulta kestäisi laihduttaa edes (itselleni) siedettäviin mittoihin. Lopulta se laihduttaminen oli helppoa eikä edes tuntunut laihduttamiselta, kun otin sen aika rennolla otteella. Suurin ongelma oli se, että hidas prosessi ahdisti välillä korvien välissä.
Nyt olen vajaan vuoden sisään lihonut 10 kg ja olo ei enää ole ollenkaan kiva ja sutjakka. Tuo 77kg oli minulle sellainen paino missä viihdyin aika hyvin vaikka tiedän sen olevan vielä kaukana mistään ihannepainosta (olen 166cm pitkä). Mutta tämä on niin suhteellista. Kun on pahimmillaan painanut 112kg niin siihen verrattuna 77kg on aika jees. Nyt kun olen taas lihonut, niin en oikein viihdy tässä nykyisessä koossa. Mutta en silti inhoa itseäni, pikemminkin harmittelen että olen syönyt taas itseni tähän kuntoon. Tässä on ollut vähän sellaista sairaudesta johtuvaa ahdistusta ja stressiä mihin olen syönyt. Ja nyt koronassa syön pitkästyneisyyteen.
En ajattele painonhallintaa enää prosessina, jolla olisi joku maali mihin pitää päästä. Enempi se on sellainen elämänmittainen sota, jossa välillä hävitään ja voitetaan taisteluita. Ja näin viisikymppisenä sitä miettii enemmän omaa terveyttä kuin jotain ulkonäköseikkoja. Vaikka nyt olenkin plösähtäneessä tilassa, en ajattele että tämä on lopullinen tuomio. Kyllä jossain kohtaa taas alan pitää itsestäni parempaa huolta ja säädän syömisiä terveellisempään ja järkevämpään suuntaan.
Kuinka laihdutit noin paljon vuodessa?
Olen samanpituinen ja laihdutin vajaassa vuodessa 10kg (painoin aloittaessa yli sata). Ruuat 2-3h välein ja pienempiä annoksia, juomana vain tee, pepsimax ja vesi. Tosin silloin minulla oli alle kouluikäiset lapset, stressaava elämäntilanne ja univajetta. Nyt elämä on rennompaa ja kilot palanneet, joita nyt alan sulattamaan terveysvaikutusten vuoksi. Vinkkejä otetaan vastaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten herkkuhimojen kanssa? Miten selviytyä niistä :(
Herkkuhimot lähtee muuttamalla ruuan sisältöä.
Oman kokemuksen mukaan vaikeahkokin sokerikoukuttuminen lähtee viimeistään kahdessa viikossa kun pakottaa itselleen max yhden herkkupäivän viikossa. Parin viikon päästä ei edes luvan kanssa saadut herkut enää niin kovasti himota/ei maistu niin isot määrät kerralla kuin ennen.
Itselläni oli myös tapana oikein kaivaa himoa esiin kaupan hyllyillä miettimällä mille mikäkin maistuu, heti kun päätin etten osta mitään mitä en TODELLA himoitse, loppui sellainen heräteostostelu ja himon herättely.
Miksi ihmeessä pitää pakottaa itselle se yksi herkkupäivä?
Maximissaan yksi herkkupäivä viikossa... Tietysti voi olla kokonaan ilman jos kykenee.
Itselläni ei totaalikiellot toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ollut tuollaisia itseinhon tunteita edes silloin kun olin 110-kiloinen. Toki näin peilistä, että olen todella lihava, mutta en minä silti pitänyt itseäni ällöttävänä.
Minulta meni vuosi, kun laihdutin 105 -> 77. Ja monta vuotta meni ajatusta kypsytellessä kun mietin miten kauan minulta kestäisi laihduttaa edes (itselleni) siedettäviin mittoihin. Lopulta se laihduttaminen oli helppoa eikä edes tuntunut laihduttamiselta, kun otin sen aika rennolla otteella. Suurin ongelma oli se, että hidas prosessi ahdisti välillä korvien välissä.
Nyt olen vajaan vuoden sisään lihonut 10 kg ja olo ei enää ole ollenkaan kiva ja sutjakka. Tuo 77kg oli minulle sellainen paino missä viihdyin aika hyvin vaikka tiedän sen olevan vielä kaukana mistään ihannepainosta (olen 166cm pitkä). Mutta tämä on niin suhteellista. Kun on pahimmillaan painanut 112kg niin siihen verrattuna 77kg on aika jees. Nyt kun olen taas lihonut, niin en oikein viihdy tässä nykyisessä koossa. Mutta en silti inhoa itseäni, pikemminkin harmittelen että olen syönyt taas itseni tähän kuntoon. Tässä on ollut vähän sellaista sairaudesta johtuvaa ahdistusta ja stressiä mihin olen syönyt. Ja nyt koronassa syön pitkästyneisyyteen.
En ajattele painonhallintaa enää prosessina, jolla olisi joku maali mihin pitää päästä. Enempi se on sellainen elämänmittainen sota, jossa välillä hävitään ja voitetaan taisteluita. Ja näin viisikymppisenä sitä miettii enemmän omaa terveyttä kuin jotain ulkonäköseikkoja. Vaikka nyt olenkin plösähtäneessä tilassa, en ajattele että tämä on lopullinen tuomio. Kyllä jossain kohtaa taas alan pitää itsestäni parempaa huolta ja säädän syömisiä terveellisempään ja järkevämpään suuntaan.
Kuinka laihdutit noin paljon vuodessa?
Olen samanpituinen ja laihdutin vajaassa vuodessa 10kg (painoin aloittaessa yli sata). Ruuat 2-3h välein ja pienempiä annoksia, juomana vain tee, pepsimax ja vesi. Tosin silloin minulla oli alle kouluikäiset lapset, stressaava elämäntilanne ja univajetta. Nyt elämä on rennompaa ja kilot palanneet, joita nyt alan sulattamaan terveysvaikutusten vuoksi. Vinkkejä otetaan vastaan :)
Lopeta nyt ainakin tuo jatkuva syöminen ja limut.
Itsellä 25kg vielä ylipainoa, 5kg lähtenyt 3kk aikana kaloreita laskemalla. Toissapäivänä aloin polkemaan kuntopyörällä 6km päivässä. Hitaasti mutta varmasti paras tapa. Tsemppiä, hyvin se menee🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myp kirjoitti:
Itsellä 25kg vielä ylipainoa, 5kg lähtenyt 3kk aikana kaloreita laskemalla. Toissapäivänä aloin polkemaan kuntopyörällä 6km päivässä. Hitaasti mutta varmasti paras tapa. Tsemppiä, hyvin se menee🤗
Ei sun paino polkemalla putoa, vaan syömisten muuttamisella.
Mihin ihminen tarvitsee a) herkkuja b) erillisen päivän niiden syömistä varten? Nämä ovat ihan jotain itsekeksittyjä konsepteja. Et sinä tarvitse sokeria mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavat on lepposia.
Jostain syystä tämä tuntuu pätevän vain miehiin. Lihavat naiset on yleensä kireitä ja v*ttumaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihminen tarvitsee a) herkkuja b) erillisen päivän niiden syömistä varten? Nämä ovat ihan jotain itsekeksittyjä konsepteja. Et sinä tarvitse sokeria mihinkään.
Kyse on nyt varmaan siitä, että laihduttaja päättää syödä herkkuja vain yhtenä päivänä viikossa. Onhan se parempi kuin joka päivä? Ja eihän tämä tarkoita sitä, että loppuelämän elää näin. Voihan sen herkkupäivän jättää myöhemmin kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten herkkuhimojen kanssa? Miten selviytyä niistä :(
itse vuosia asian kanssa KAMPPAILLEENA, totean itselleni että ei ilmeisesti mitenkään.
Et vain ole ymmärtänyt, miten makeanhimosta pääsee eroon.
Niin sinähän tuntemattoman elämästä tiedät paremmin kuin hän itse...
sinun olisi hyvä ymmärtää ettei kaikki pääse siitä välttämättä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihminen tarvitsee a) herkkuja b) erillisen päivän niiden syömistä varten? Nämä ovat ihan jotain itsekeksittyjä konsepteja. Et sinä tarvitse sokeria mihinkään.
Kummastipa niillä vaan kysyntää on näsäviisastelija. Kohtuudella voi syödä mitä vaan ja nautiskellakin joskus.
Mihin ihminen tarvitsee kahvia? Mihin ihminen tarvitsee tupakkaa? Näitä voisin kysellä muilta mutta en ole niin tampio.
Joo on erittäin paljon ongelmia hormonien ja kilpirauhasen kanssa, siinä ei ravinnepitoinen ruoka hiuksia päässä säilytä. Mutta jos erehtyy laihtumaan grammankin niin hiuksia lähtee kahta kauheammin, erittäin kauan
Vierailija kirjoitti:
Joo on erittäin paljon ongelmia hormonien ja kilpirauhasen kanssa, siinä ei ravinnepitoinen ruoka hiuksia päässä säilytä. Mutta jos erehtyy laihtumaan grammankin niin hiuksia lähtee kahta kauheammin, erittäin kauan
Ravinto vaikuttaa hormoneihin, niin kuin kaikkeen elimistössä.
Hiusten lähtö kertoo huonosta ravinnosta.
Hyvä, ap! Olet ottanut ensimäiset askeleet: myöntänyt ongelman, tehnyt päätöksen ja aloittanut jo toimimisenkin. Juuri näin!
Mutat lisää tarvitaan:
Katsele päivittäin fittien instapimujen videoita ja kuvia, ennen ja jälkeen kuvia, timmejä vartaloita vähissä vaatteissa ja hoe samalla itsellesi että aiot olla samanlaisessa kunnossa vielä tämän vuoden aikana. Siitä saat motivaatiota, sillä sitä todella tarvitaan!
Palkkaa PT, sellainen oikein kunnon fitness-PT, joka osaa piiskata ja motivoida. Tulee kallis paukku ja paljon tulee kyyneleitä ja hikeä virtaamaan ennenkuin olet tavoitteessasi, mutta usko pois: KIITÄT vielä itseäsi että kävit läpi tuon via dolorosan! Ne rahat ja aika tulee olemaan elämäsi PARAS SIJOITUS.
Tsemppiä <3
Sulla ap vatsamakkarat sentään hölskyvät...mulla vatsa on paksua, kovaa läskiä. Terveydelle erityisen vaarallista.