Onko outoa? Äitini 75-vuotta kuvittelee olevansa yhä nuori. Sanoi mulle ettei tunne itseään vanhaksi.

Minun 81 v äitini sanoo samoin.

On ne vanhukset outoja.

Ei ole outoa. Minäkin pidän vielä 72 vuotiasta äitiäni nuorena. t. n49

Miksi ei saa tuntea itseään nuoreksi? Onhan se osoitus positiivisesta elämän asenteesta. Haluaisitko, että äitisi valittaisi koko ajan vanhuuden vaivojaan?

On täysin mahdollista koska ikä on asenne ja tunne enemmän kuin vuodet ulkonaisesti. Sinä taas vaikutat vanhalta.

Sama täällä. 70 v äitini pitää itseään nuorena ja näyttää lähes saman ikäseltä mun kanssani, vaikka ikäeroa 23 v. Olen perinyt isältäni geenit, jotka vanhentavat nuorena ja työni on stressaava. Äitini on eläkeläinen, jolla on aikaa huolehtia itsestään.

Ei ole outoa. Minunkin äitini kahdeksankymppisenä ihmetteli että onko hän jo niin vanha, ei tunnu siltä. Tosin hänellä muistiongelma.

Minä olen 61 ja tunnen myös olevani nuori. Toki tiedostan ikäni mutta jos korvien välissä olo tuntuu nuorelta niin minkäs sillle mahtaa. Minua joskus ärsyttää ihmisten liika lokeroiminen iän tai jonkun muun asian takia.

Millä tavoin tämä nuoruus ilmenee? Tunteena vai teinipukeutumisena?

Olen 49 ja kovemmassa kunnossa kuin nuorena kun tuli vielä juhlittua.

https://yle.fi/uutiset/3-11292386

”Kunnissa tehdään nyt päätöksiä tehohoidon rajaamisesta epidemiahuipun lähestyessä – hoivakodeissa käydään läpi, ketä hoidetaan ja miten.”

Onneksi ikä ei ole vain numeroita.

Valitettavasti aivot ei vanhene kaikilla ajattelemaan itseänsä vanhaksi. Itse kuulun myös tähän ryhmään, eli mieleni on hyvin pitkälle samanlainen kuin olisin ala-aste ikäinen. En vieläkään esimerkiksi pysty ajattelemaan, että teini-iän törttöilyt olisi jotenkin tyhmiä, ja muistelemaan niitä kauhulla tai nauraen. Tekisin samat asiat tänä päivänäkin vielä, jos vain kehtaisin. Olen N 50+

Minua taas ihmetyttää alle 50v äitini joka jatkuvasti valittaa siitä miten vanhaksi on tullut. Parempi olisi vaan keskittyä siihen mitä aikoo vielä tehdä, kun siihen että on muka niin vanha että elämä alkaa olla ohi.

Äitini on usein itkenyt, että kuinka helpompaa olisi jos pää kulkisi ulkoisen olemuksen kanssa käsi kädessä. Kun ruumis on 80 vuotiaan, mutta mieli kuin nuorella ihmisille, on se lähinnä kidutusta ja painajaista. Mieli haluaisi, mutta fysiikka ei pysty.

Katsokaa nyt vaikka noita vanhoja rokkareita. Mick Jagger, Steven Tyler, Rod Stewart jne. Aika rankkaa elämää viimeiset 60 vuotta ja silti edelleen jaksavat heilua.

Vuosia sitten oli juttu ( arstilan?) siitä, kuinka vanhojen ihmisten tietoja ei kerättäisi johonkin rekisteriin

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin tämä nuoruus ilmenee? Tunteena vai teinipukeutumisena?

En osaa sitä hyvin selittää mutta tunnen itseni samaksi ihmiseksi kuin esim 30v. Pukeutumisesta sen verran että nykyään kaikenikäiset pukeutuvat monilla eri tavoilla, itse olen aina pukeutunut suht tavallisesti ja ajattomasti, joten en kulje nirunarutopeissa jos se on teinipukeutumista. En kyllä pukeudu myöskään tätimäisesti.

Muuten elän kuten aina. Käyn töissä, liikun jonkin verran, käyn elokuvissa, keikoilla, ravintoloissa syömässä, matkoilla niin kuin nuorempanakin. Tietysti en nyt korona-aikana, olen etätyössä ja käyn vähän ulkoilemassa ja kaupassa. Täällä kotona sitten luen, olen somessa ja tuijotan elokuvia ja srjoja.

Äitini sanoi samaa mutta vasta siinä vaiheessa, kun sairasti Alzheimeria lähes kahdeksankymppisenä.

Välillä äitiä vähän nolotti, kun hän ihastui parikymppiseen hoitajapoikaan ja tunnusti minulle, ettei oikeasti muista välillä olevansa niin vanha vaan luuli myöskin olevansa vasta parikymppinen. Olinkin ihmetellyt, miksi hoitajapoika käveli vastaan melkein seiniä pitkin ja syyllisen hermostuneesti pälyillen. Hoitajapoika nimittäin huomasi ihastuksen ja oli äidilleni epätavallisen ystävällinen. Mutta ei se haitannut, heillä oli hieno platoninen suhde ja siitä oli siinä vaiheessa äidilleni iloa. Myöhemmin hän ei enää muistanut koko hoitajapoikaa taudin edetessä, mutta koki sielujen sympatiaa jonkun toisen nuoremman mieshoitajan kanssa.

Mun samanikäiset vanhemmat heittivät pois isänäidin rollaattorin, joka oli lojunut varastossa vuosikaudet. En ilennyt kysyä eikö kohta olisi tarvetta heillä sille. Eivät ilmeisesti tiedosta omaa vanhenemistaan. Ja rollaattori oli täysin toimiva kun taas heillä kaikenlaista kremppaa.

Onhan ne, hyvä etteivät puuhun kiipeä. Ehkä se riippuu enemmän kunnosta kuin iästä. Väsymys voi saada tuntemaan itsensä vanhaksi ja tietysti masennus.