Onko turn off treffikumppanissa, jos käy terapiassa?

Mielenterveysongelmat on suuri turn off, monilla tämä lukee jo deittiprofiilissa.

Ei, henkilökohtaisesti en oikeastaan tätänykyä haluaisi edes hengata ihmisen kanssa, jonka itsetuntemus on tasoa pinta ja kiilto - ei olisi yhtään mitään keskusteltavaa. Mieluiten kunnon analyysi käytynä, mutta voisin hyväksyä myös deitin, jolla on intensiivinen kognitiivinen tausta. Terapian keskeneräisyys ei haittaisi - mikäpä sen mielenkiintoisempaa!

Itselleni olisi. En usko jaksavani olla jonkun seurassa jolla heittää päästä tai joka ahdistuu/masentuu joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni olisi. En usko jaksavani olla jonkun seurassa jolla heittää päästä tai joka ahdistuu/masentuu joka asiasta.

Kuvitelmaa ja projektiota. Itsensä ylentämistä muita alentamalla.

Suosittelen terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se suoraan sanottuna on.

Se ei ole jos on käynyt terapiassa, se on auttanut ja nyt asiat ovat hyvin.

M

Voi sua reppanaa. Elämä ei koskaan ole stabiili, ja asiat eivät koskaa ole hyvin.

Harmi jos sulla on näin. Normaalisti ihmisillä on kuitenkin asiat niin stabiilisti ja hyvin ettei niiden tarvitse käydä kasettia huoltamassa terapiassa.

M

Valtaosalla ihmisistä on joku mielenterveyden häiriö jossain vaiheessa elämäänsä. Se on normaalia, ja siitä pääsee yli myöntämällä tilanteen ja hoitamalla.

Välttely ja tukahduttaminen pitkittävät vaikeuksia.

Mielenterveydenhäiriö normaalia? 

Kyllä. Elämä ei ole stabiilia, ja normaalissa ihmisessä se aiheuttaa häiriötiloja. Masennus, ahdistus, paniikki. Mitä kenelläkin.

Se että elämässä käy joku keikaus ja se tuntuu masentavalta, ahdistavalta tai iskee hetkellinen paniikki ei ole mikään mielenterveyshäiriö. Se on ihan normaali reaktio kyseisiin tilanteisiin eikä niihin normaali ihminen vuosien terapioita tarvitse.

Mielenterveyshäiriöitä ovat sellaiset että esim masentaa 24/7 vailla järkevää syytä.

Näin. Mutta täällä av:lla jotkut mammat haluavat päteä masennuksillaan, ahdistuksillaan, paniikkihäiriöillään, lapsuuden traumoillaan ja vaikka millä traumoillaan. Heillä on suorastaan kilpailu kenellä on pahimmat ongelmat ja kurjin tarina, huonoin elämä ja paskin lapsuus.

Jos jollakin on ollut hyvä lapsuus ja nuoruus, on ollut ja on yhä vieläkin hyvät ja terveet sukulais- ja ystäväsuhteet, hyvä parisuhde, mukava työ ja ihana perhe, niin he ovat näiden masismammojen mielestä kermaperseitä ja kultalusikka suussa syntyneitä ihmisiä, joita he eivät edes yritä ymmärtää.

Apu ei kelpaa masismammoille ikinä, ei vaikka sitä yrittäisi väkisillä työntää. Suossa rypeminen on niin hienoa ja jaloa, että ei kai sitä voi hyvänen aika asiaa muuksi muuttaa.

Juu, rypekää rauhassa suossa ne ap ja te muut, jotka haluatte. Onnea matkaan ja rakkautta elämään!

Vierailija kirjoitti:

Ei, henkilökohtaisesti en oikeastaan tätänykyä haluaisi edes hengata ihmisen kanssa, jonka itsetuntemus on tasoa pinta ja kiilto - ei olisi yhtään mitään keskusteltavaa. Mieluiten kunnon analyysi käytynä, mutta voisin hyväksyä myös deitin, jolla on intensiivinen kognitiivinen tausta. Terapian keskeneräisyys ei haittaisi - mikäpä sen mielenkiintoisempaa!

Heh. Tosin sama fiilis. En edes tajua miten voisin keskustella kirjallisuudesta tai taiteesta _itseni_ kautta, jos en olisi käynyt pitkää terapiaa. Tai se toinen.