Lue keskustelun säännöt.
Onko turn off treffikumppanissa, jos käy terapiassa?
04.04.2020 |
Olen juuri eronnut ja aloittanut psykoterapian. Mietin että jos ja kun jossain vaiheessa alan etsimään kumppania, niin miten tuommoinen terapiassa käyminen vaikuttaa?
Kommentit (66)
Olen käynyt vuosia elämästäni terapiassa. Miehiä tuo ei ole haitannut. Olen pärjännyt ihan hyvin elämässäni eikä ongelmat näy päälle päin. Nuoruuden pitkässä suhteessa kävimme molemmat terapiassa ja keskustelut olivat todella syvällisiä ja molempia kasvattavia. Myöhemmin en ole miehille paljon terapiasta tai sen sisällöstä puhunut. Tuntuu, ettei se kiinnosta. En ehkä lähtisi siitä kertomaan ekoilla treffeillä, mutta ainakin näin oman kokemuksen perusteella, siitä tuskin tulee kynnyskysymystä. Tietysti jos on joku selkeästi elämää rajoittava ongelma. siitä kannattaa kertoa.
Minua kyllä harmittaa se, että miehet ovat niin nihkeitä hakemaan apua ongelmiinsa ja kehittämään itseään. Voisi sanoa, että olisi plussaa jos mies kertoisi, että hänellä on tällainen ongelma, mutta hän aikoo hoitaa sen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että on ymmärtänyt hakea apua on hyvä merkki. Ja ihmettelen kommentteja joiden mukaan terapiassakäyvä ei voisi seurustella. Siis koko terapian ajaksiko pitäisi laittaa elämä tauolle? Itse etsin juuri terapeuttia ja todennäköisesti joudun käymään terapiassa ainakin 2 vuotta, minulla on ollut hyvin traumaattinen lapsuus ja sen jälkeen myös ikäviä tapahtumia elämässä. Tarvitsen terapiaa jotta voisin itse paremmin ja jotta pääsisin vaikeista kokemuksista eteenpäin. Kummallinen ajatus ettei tuona aikana saisi ketään tapailla. Terapia on siitäkin hyvä, että niitä ongelmia voi vatvoa siellä, ei tarvitse lähipiiriä omilla murheilla kuormittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se suoraan sanottuna on.
Se ei ole jos on käynyt terapiassa, se on auttanut ja nyt asiat ovat hyvin.
M
Voi sua reppanaa. Elämä ei koskaan ole stabiili, ja asiat eivät koskaa ole hyvin.
Harmi jos sulla on näin. Normaalisti ihmisillä on kuitenkin asiat niin stabiilisti ja hyvin ettei niiden tarvitse käydä kasettia huoltamassa terapiassa.
M
Valtaosalla ihmisistä on joku mielenterveyden häiriö jossain vaiheessa elämäänsä. Se on normaalia, ja siitä pääsee yli myöntämällä tilanteen ja hoitamalla.
Välttely ja tukahduttaminen pitkittävät vaikeuksia.
Niin. Jos otat silmän käteen ja luet alkper viestini uudestaan ehkä älyät ettei minulla ole mitään terapiassa käyntiä vastaan jos siihen on tarvetta. En vain koe sellaista hetkeä oikein fiksuksi deittailemiseen.
M
Terapiassa voi käydä sadoista eri syistä, jotkut käyvät ihan vain siksi, että voi avoimesti keskustella toisen kanssa vaikka stressaavasta työstä. Terapiassa käynti ei todellaakaan automaattisesti tarkoita, että terapian aloittanut henkilö olisi jotenkin pahasti mielenvikainen tai ei sopisi kumppaniksi, itse ainakin pidän vaan hyvänä merkkinä, että ihminen on fiksu hakemaan tukea, jotta jaksaisi paremmin.
Myös terapiaa on useaa erityyppistä ja tasoista. Moni sanoo psykiatrisella sairaahoitajalla käymistä terapiaksi ja sitähän se oikeestaan onkin.
Vierailija kirjoitti:
Se että on ymmärtänyt hakea apua on hyvä merkki. Ja ihmettelen kommentteja joiden mukaan terapiassakäyvä ei voisi seurustella. Siis koko terapian ajaksiko pitäisi laittaa elämä tauolle? Itse etsin juuri terapeuttia ja todennäköisesti joudun käymään terapiassa ainakin 2 vuotta, minulla on ollut hyvin traumaattinen lapsuus ja sen jälkeen myös ikäviä tapahtumia elämässä. Tarvitsen terapiaa jotta voisin itse paremmin ja jotta pääsisin vaikeista kokemuksista eteenpäin. Kummallinen ajatus ettei tuona aikana saisi ketään tapailla. Terapia on siitäkin hyvä, että niitä ongelmia voi vatvoa siellä, ei tarvitse lähipiiriä omilla murheilla kuormittaa.
Sulleko surustelu merkkaa kaikkea elämässä? Minä kävin psykoterapiassa 3 vuotta ja se oli sen verran rankkaa, et ei seurustelusta ois tullu mitään siinä samalla.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis juuri eronnut ja mietit jo uutta suhdetta?.
Hmm no kategorisesti minä tiedän, että haluan elää parisuhteessa jossain vaiheessa, niin totta kai minä tämmöisiäkin pohdin. Samoin kun tiesin jo 16-vuotiaana, että haluan joskus äidiksi. En kuitenkaan silloin hankkiutunut raskaaksi.
En ole siis nyt etsimässä uutta suhdetta!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että on ymmärtänyt hakea apua on hyvä merkki. Ja ihmettelen kommentteja joiden mukaan terapiassakäyvä ei voisi seurustella. Siis koko terapian ajaksiko pitäisi laittaa elämä tauolle? Itse etsin juuri terapeuttia ja todennäköisesti joudun käymään terapiassa ainakin 2 vuotta, minulla on ollut hyvin traumaattinen lapsuus ja sen jälkeen myös ikäviä tapahtumia elämässä. Tarvitsen terapiaa jotta voisin itse paremmin ja jotta pääsisin vaikeista kokemuksista eteenpäin. Kummallinen ajatus ettei tuona aikana saisi ketään tapailla. Terapia on siitäkin hyvä, että niitä ongelmia voi vatvoa siellä, ei tarvitse lähipiiriä omilla murheilla kuormittaa.
Kirjoitin tuossa aiemmin että en kokemusteni perusteella etsisi kumppania terapian aikana. Ja traumaattinen lapsuus minullakin. Juuri ne ongelmat ja niiden selvittäminen saivat minut kohtelemaan kumppaniani todella kurjasti. Hän ei olisi totisesti ansainnut sitä kaikkea, minkä hänen niskaansa kaadoin omien traumojeni takia. Lisäksi minulla oli aika omituisia käytösmalleja, kun en osannut oikein olla läheisessä suhteessa. Hän sai kärsiä niistäkin.
Ehkä jos ollaan vasta tapailuasteella, ei houkutus purkaa pahaa oloa toiselle ole yhtä suuri. Mutta jos suhde syvenee nopeasti ja terapia jatkuu edelleen, jälki voi olla rumaa.
Minulle melkeinpä päin vastoin. Tuolla tallaa niin valtava määrä ihmisiä joille terapiasta olisi tosiasiassa apua että aina kun törmää ihmiseen jolla on terapia / terapiaa takana, tuntuu että jes, tästähän voisi jopa syntyä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että on ymmärtänyt hakea apua on hyvä merkki. Ja ihmettelen kommentteja joiden mukaan terapiassakäyvä ei voisi seurustella. Siis koko terapian ajaksiko pitäisi laittaa elämä tauolle? Itse etsin juuri terapeuttia ja todennäköisesti joudun käymään terapiassa ainakin 2 vuotta, minulla on ollut hyvin traumaattinen lapsuus ja sen jälkeen myös ikäviä tapahtumia elämässä. Tarvitsen terapiaa jotta voisin itse paremmin ja jotta pääsisin vaikeista kokemuksista eteenpäin. Kummallinen ajatus ettei tuona aikana saisi ketään tapailla. Terapia on siitäkin hyvä, että niitä ongelmia voi vatvoa siellä, ei tarvitse lähipiiriä omilla murheilla kuormittaa.
Kirjoitin tuossa aiemmin että en kokemusteni perusteella etsisi kumppania terapian aikana. Ja traumaattinen lapsuus minullakin. Juuri ne ongelmat ja niiden selvittäminen saivat minut kohtelemaan kumppaniani todella kurjasti. Hän ei olisi totisesti ansainnut sitä kaikkea, minkä hänen niskaansa kaadoin omien traumojeni takia. Lisäksi minulla oli aika omituisia käytösmalleja, kun en osannut oikein olla läheisessä suhteessa. Hän sai kärsiä niistäkin.
Ehkä jos ollaan vasta tapailuasteella, ei houkutus purkaa pahaa oloa toiselle ole yhtä suuri. Mutta jos suhde syvenee nopeasti ja terapia jatkuu edelleen, jälki voi olla rumaa.
Sen seurauksena voi tuo terapiakin mennä ihan pieleen. Kummastakaan tule mitään.
Terapautti varoitti minua terapian alkaessa, että tyypillistä on, että rakkaus- ja kaverisuhteet tulevat kärsimään terapiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi ihan totaalinen showstopper. Don't put dic k in crazy.
Ne hulluthan ei just terapiaan mene, kun eivät käsitä, että ovat hulluja.
Ja hulluimpia ei terapia-asiakkaiksi edes huolita, koska he ovat aina sitä mieltä, että kaikki vika on muissa ja heillä olisi asiat hyvin, jos muut vaan tajuaisivat käyttäytyä heitä miellyttävällä tavalla. Terapia vaatii rohkeutta kohdata omat kipupisteet ja käsitellä niitä sekä kykyjä oman itsen reflektointiin. Kajahtaneimmista luonnehäiriöisistä ei tähän ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että on ymmärtänyt hakea apua on hyvä merkki. Ja ihmettelen kommentteja joiden mukaan terapiassakäyvä ei voisi seurustella. Siis koko terapian ajaksiko pitäisi laittaa elämä tauolle? Itse etsin juuri terapeuttia ja todennäköisesti joudun käymään terapiassa ainakin 2 vuotta, minulla on ollut hyvin traumaattinen lapsuus ja sen jälkeen myös ikäviä tapahtumia elämässä. Tarvitsen terapiaa jotta voisin itse paremmin ja jotta pääsisin vaikeista kokemuksista eteenpäin. Kummallinen ajatus ettei tuona aikana saisi ketään tapailla. Terapia on siitäkin hyvä, että niitä ongelmia voi vatvoa siellä, ei tarvitse lähipiiriä omilla murheilla kuormittaa.
Sulleko surustelu merkkaa kaikkea elämässä? Minä kävin psykoterapiassa 3 vuotta ja se oli sen verran rankkaa, et ei seurustelusta ois tullu mitään siinä samalla.
Toisille se ei kuitenkaan ole yhtä rankkaa ja he pystyvät elämään normaalia elämää psykoterapiasta huolimatta/juuri sen avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse joutunut käymään terapiassa joitakin kuukausia, kun sisareni syömishäiriö kuormitti lapsuudenperhettäni. Huoli oli suuri ja emme osanneet auttaa tai ymmärtäneet tautia.
En kyllä näe, miten tämä vaikuttaisi omaan mahdolliseen parisuhteeseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi ihan totaalinen showstopper. Don't put dic k in crazy.
Ne hulluthan ei just terapiaan mene, kun eivät käsitä, että ovat hulluja.
Ja hulluimpia ei terapia-asiakkaiksi edes huolita, koska he ovat aina sitä mieltä, että kaikki vika on muissa ja heillä olisi asiat hyvin, jos muut vaan tajuaisivat käyttäytyä heitä miellyttävällä tavalla. Terapia vaatii rohkeutta kohdata omat kipupisteet ja käsitellä niitä sekä kykyjä oman itsen reflektointiin. Kajahtaneimmista luonnehäiriöisistä ei tähän ole.
En tiennytkään että mt-ongelmaisilla on noin tiukka hierarkia. Olen kai sitten eliittiä kun pääsin terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi ihan totaalinen showstopper. Don't put dic k in crazy.
Ne hulluthan ei just terapiaan mene, kun eivät käsitä, että ovat hulluja.
Ja hulluimpia ei terapia-asiakkaiksi edes huolita, koska he ovat aina sitä mieltä, että kaikki vika on muissa ja heillä olisi asiat hyvin, jos muut vaan tajuaisivat käyttäytyä heitä miellyttävällä tavalla. Terapia vaatii rohkeutta kohdata omat kipupisteet ja käsitellä niitä sekä kykyjä oman itsen reflektointiin. Kajahtaneimmista luonnehäiriöisistä ei tähän ole.
En tiennytkään että mt-ongelmaisilla on noin tiukka hierarkia. Olen kai sitten eliittiä kun pääsin terapiaan.
Et ole ihan niin hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että on ymmärtänyt hakea apua on hyvä merkki. Ja ihmettelen kommentteja joiden mukaan terapiassakäyvä ei voisi seurustella. Siis koko terapian ajaksiko pitäisi laittaa elämä tauolle? Itse etsin juuri terapeuttia ja todennäköisesti joudun käymään terapiassa ainakin 2 vuotta, minulla on ollut hyvin traumaattinen lapsuus ja sen jälkeen myös ikäviä tapahtumia elämässä. Tarvitsen terapiaa jotta voisin itse paremmin ja jotta pääsisin vaikeista kokemuksista eteenpäin. Kummallinen ajatus ettei tuona aikana saisi ketään tapailla. Terapia on siitäkin hyvä, että niitä ongelmia voi vatvoa siellä, ei tarvitse lähipiiriä omilla murheilla kuormittaa.
Sulleko surustelu merkkaa kaikkea elämässä? Minä kävin psykoterapiassa 3 vuotta ja se oli sen verran rankkaa, et ei seurustelusta ois tullu mitään siinä samalla.
Toisille se ei kuitenkaan ole yhtä rankkaa ja he pystyvät elämään normaalia elämää psykoterapiasta huolimatta/juuri sen avulla.
Joo, ei kaikilla ole yhtä rankkaa ja isoja asioita käsiteltävänä. Toiset laittaa koko elämänsä remonttiin ja toiset haluavat vahvistusta tulevaa työhaastattelua varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi ihan totaalinen showstopper. Don't put dic k in crazy.
Ne hulluthan ei just terapiaan mene, kun eivät käsitä, että ovat hulluja.
Ja hulluimpia ei terapia-asiakkaiksi edes huolita, koska he ovat aina sitä mieltä, että kaikki vika on muissa ja heillä olisi asiat hyvin, jos muut vaan tajuaisivat käyttäytyä heitä miellyttävällä tavalla. Terapia vaatii rohkeutta kohdata omat kipupisteet ja käsitellä niitä sekä kykyjä oman itsen reflektointiin. Kajahtaneimmista luonnehäiriöisistä ei tähän ole.
En tiennytkään että mt-ongelmaisilla on noin tiukka hierarkia. Olen kai sitten eliittiä kun pääsin terapiaan.
Mikä helvetin hierarkia? :D Fakta on, että terapiasta ei ole hyötyä, jos asiakas ei ole kykenevä tai motivoitunut tekemään itse tarvittavan työn elämänsä parantamiseksi. Terapeutti on siinä apuna mutta ei voi tehdä tätä asiakkaan puolesta. Siksi kukaan ammatillinen ja eettisesti toimiva terapeutti ei ota asiakkaakseen ihan ketä tahansa, joka keksii kysyä. Ei siinä ole mistään hierarkiasta kyse vaan siitä, että terapia ei sovi kaikille mielenterveyden ongelmista kärsiville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi ihan totaalinen showstopper. Don't put dic k in crazy.
Ne hulluthan ei just terapiaan mene, kun eivät käsitä, että ovat hulluja.
Ja hulluimpia ei terapia-asiakkaiksi edes huolita, koska he ovat aina sitä mieltä, että kaikki vika on muissa ja heillä olisi asiat hyvin, jos muut vaan tajuaisivat käyttäytyä heitä miellyttävällä tavalla. Terapia vaatii rohkeutta kohdata omat kipupisteet ja käsitellä niitä sekä kykyjä oman itsen reflektointiin. Kajahtaneimmista luonnehäiriöisistä ei tähän ole.
En tiennytkään että mt-ongelmaisilla on noin tiukka hierarkia. Olen kai sitten eliittiä kun pääsin terapiaan.
Mikä helvetin hierarkia? :D Fakta on, että terapiasta ei ole hyötyä, jos asiakas ei ole kykenevä tai motivoitunut tekemään itse tarvittavan työn elämänsä parantamiseksi. Terapeutti on siinä apuna mutta ei voi tehdä tätä asiakkaan puolesta. Siksi kukaan ammatillinen ja eettisesti toimiva terapeutti ei ota asiakkaakseen ihan ketä tahansa, joka keksii kysyä. Ei siinä ole mistään hierarkiasta kyse vaan siitä, että terapia ei sovi kaikille mielenterveyden ongelmista kärsiville.
Sanoisin, että löytyykö motivaatiota terpiassa käyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi ihan totaalinen showstopper. Don't put dic k in crazy.
Ne hulluthan ei just terapiaan mene, kun eivät käsitä, että ovat hulluja.
Ja hulluimpia ei terapia-asiakkaiksi edes huolita, koska he ovat aina sitä mieltä, että kaikki vika on muissa ja heillä olisi asiat hyvin, jos muut vaan tajuaisivat käyttäytyä heitä miellyttävällä tavalla. Terapia vaatii rohkeutta kohdata omat kipupisteet ja käsitellä niitä sekä kykyjä oman itsen reflektointiin. Kajahtaneimmista luonnehäiriöisistä ei tähän ole.
En tiennytkään että mt-ongelmaisilla on noin tiukka hierarkia. Olen kai sitten eliittiä kun pääsin terapiaan.
Mikä helvetin hierarkia? :D Fakta on, että terapiasta ei ole hyötyä, jos asiakas ei ole kykenevä tai motivoitunut tekemään itse tarvittavan työn elämänsä parantamiseksi. Terapeutti on siinä apuna mutta ei voi tehdä tätä asiakkaan puolesta. Siksi kukaan ammatillinen ja eettisesti toimiva terapeutti ei ota asiakkaakseen ihan ketä tahansa, joka keksii kysyä. Ei siinä ole mistään hierarkiasta kyse vaan siitä, että terapia ei sovi kaikille mielenterveyden ongelmista kärsiville.
Oli vain niin huvittavaa, kun mielenterveysongelmillakin pitää alkaa päteä, kun on sentään korkeamman tason mt-ongelmainen :D
Tosiaan pahiten sairaita ei edes laiteta terapiaan, ajatellaan ettei terapiasta olisi hyötyä eikä kannata tuhlata yhteiskunnan resursseja siihen. Tietysti täysin omakustanteisesti voi käydä terapiassa jos joku terapeutti huolii potilaakseen.
Terapiassa voi käydä sadoista eri syistä, jotkut käyvät ihan vain siksi, että voi avoimesti keskustella toisen kanssa vaikka stressaavasta työstä. Terapiassa käynti ei todellaakaan automaattisesti tarkoita, että terapian aloittanut henkilö olisi jotenkin pahasti mielenvikainen tai ei sopisi kumppaniksi, itse ainakin pidän vaan hyvänä merkkinä, että ihminen on fiksu hakemaan tukea, jotta jaksaisi paremmin.