Onko turn off treffikumppanissa, jos käy terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se suoraan sanottuna on.

Se ei ole jos on käynyt terapiassa, se on auttanut ja nyt asiat ovat hyvin.

M

Voi sua reppanaa. Elämä ei koskaan ole stabiili, ja asiat eivät koskaa ole hyvin.

Harmi jos sulla on näin. Normaalisti ihmisillä on kuitenkin asiat niin stabiilisti ja hyvin ettei niiden tarvitse käydä kasettia huoltamassa terapiassa.

M

Ei. Pahimpia sekopäitä ovat juurikin ihmiset kaltaisellasi mielipiteellä. Se ”kasetti” tahtoo olla silloin pershäröisen tasoisesti ”huoltamatta”, eikä niitä ongelmia huomata/tunnusteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se suoraan sanottuna on.

Se ei ole jos on käynyt terapiassa, se on auttanut ja nyt asiat ovat hyvin.

M

Voi sua reppanaa. Elämä ei koskaan ole stabiili, ja asiat eivät koskaa ole hyvin.

Harmi jos sulla on näin. Normaalisti ihmisillä on kuitenkin asiat niin stabiilisti ja hyvin ettei niiden tarvitse käydä kasettia huoltamassa terapiassa.

M

Valtaosalla ihmisistä on joku mielenterveyden häiriö jossain vaiheessa elämäänsä. Se on normaalia, ja siitä pääsee yli myöntämällä tilanteen ja hoitamalla.

Välttely ja tukahduttaminen pitkittävät vaikeuksia.

Niin. Jos otat silmän käteen ja luet alkper viestini uudestaan ehkä älyät ettei minulla ole mitään terapiassa käyntiä vastaan jos siihen on tarvetta. En vain koe sellaista hetkeä oikein fiksuksi deittailemiseen.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itse ainakin päättelisin, että tuossa on melkoinen ongelmakimppu kun jo tapailuvaiheessa pitää tuo asia ottaa puheeksi. Luottamus pitää ensin rakentaa, mutta jos ihmisellä on pää niin täynnä omia ongelmia että ei malta sitä odottaa, niin huono merkki.

Kaikilla on ongelmansa.

Itse näkisin että on ihan rehellistä tutustumisvaiheessa kertoa lyhyesti mistä kyse. Kuitenkin omien ja muiden rajojen kunnioittaminen on myös tärkeää: kumppaniehdokas ei ole terapeutti, ja loputon omien vaikeuksien vatvominen ei kuulu miinkään suhteen vaiheeseen.

Sehän siinä onkin. Jos alkuvaiheessa alkaa avautua tuollaisesta, se tuskin siihen jää. Tuollainen rehellisyys ennustaa juuri sitä, että treffikumppanista tulee terapeutti. Tai treffeille lähdön syy on se, että saa puhua ongelmistaan. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se suoraan sanottuna on.

Se ei ole jos on käynyt terapiassa, se on auttanut ja nyt asiat ovat hyvin.

M

Voi sua reppanaa. Elämä ei koskaan ole stabiili, ja asiat eivät koskaa ole hyvin.

Harmi jos sulla on näin. Normaalisti ihmisillä on kuitenkin asiat niin stabiilisti ja hyvin ettei niiden tarvitse käydä kasettia huoltamassa terapiassa.

M

Valtaosalla ihmisistä on joku mielenterveyden häiriö jossain vaiheessa elämäänsä. Se on normaalia, ja siitä pääsee yli myöntämällä tilanteen ja hoitamalla.

Välttely ja tukahduttaminen pitkittävät vaikeuksia.

Kaikilla. Jokaisen kynnelle kykenevän pitäisi käydä pätkä inrensiivistä terapiaa - ihan tutustuakseen itseensä. Etenkin insinöörien.

Taas ketju jossa kysytään jotain eikä olla sitten yhtään tyytyväisiä rehelliseen vastaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se suoraan sanottuna on.

Se ei ole jos on käynyt terapiassa, se on auttanut ja nyt asiat ovat hyvin.

M

Voi sua reppanaa. Elämä ei koskaan ole stabiili, ja asiat eivät koskaa ole hyvin.

Harmi jos sulla on näin. Normaalisti ihmisillä on kuitenkin asiat niin stabiilisti ja hyvin ettei niiden tarvitse käydä kasettia huoltamassa terapiassa.

M

Valtaosalla ihmisistä on joku mielenterveyden häiriö jossain vaiheessa elämäänsä. Se on normaalia, ja siitä pääsee yli myöntämällä tilanteen ja hoitamalla.

Välttely ja tukahduttaminen pitkittävät vaikeuksia.

Niin. Jos otat silmän käteen ja luet alkper viestini uudestaan ehkä älyät ettei minulla ole mitään terapiassa käyntiä vastaan jos siihen on tarvetta. En vain koe sellaista hetkeä oikein fiksuksi deittailemiseen.

M

Sinun ei kannata deittailla ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuppaa menemään niin, että naisille on ehdoton turnf off jos mies käy, mutta miehille ei jos nainen käy

Mies, jolle kelpaa myös todennäköisesti psyykenlääkkeillä seksuaalisuutensa tuhonnut.

Käyt se terapian ja vasta sitten hankit uuden suhteen. No problem. Terapiassa käyvää en rupeasi tapailemaan mutta ei ole ongelmaa jos on ongelmansa käynyt selvittelemässä terapiassa ja jatkanut elää siitä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se suoraan sanottuna on.

Se ei ole jos on käynyt terapiassa, se on auttanut ja nyt asiat ovat hyvin.

M

Voi sua reppanaa. Elämä ei koskaan ole stabiili, ja asiat eivät koskaa ole hyvin.

Harmi jos sulla on näin. Normaalisti ihmisillä on kuitenkin asiat niin stabiilisti ja hyvin ettei niiden tarvitse käydä kasettia huoltamassa terapiassa.

M

Valtaosalla ihmisistä on joku mielenterveyden häiriö jossain vaiheessa elämäänsä. Se on normaalia, ja siitä pääsee yli myöntämällä tilanteen ja hoitamalla.

Välttely ja tukahduttaminen pitkittävät vaikeuksia.

Niin. Jos otat silmän käteen ja luet alkper viestini uudestaan ehkä älyät ettei minulla ole mitään terapiassa käyntiä vastaan jos siihen on tarvetta. En vain koe sellaista hetkeä oikein fiksuksi deittailemiseen.

M

Terapiaprosessi kestää vuosia. Siitä tulee pitkiksi ajoiksi normaali osa elämää. Joko eletään terapian aikana, tai jos ruvetaan sitkuilemaan elämää niille ajoille kun on tullut ihmisenä valmiiksi, niin se on enemmän sellainen polku jolla terapiaa tarvitaan lopun ikää.

Ei ole yhtään vaan jopa plussaa. Itsekin olen käynyt terapiassa traumoista juttelemassa, ja oli oikein positiivinen kokemus. Kerrankin sain käsitellä asiat kunnolla läpi. Mitään lääkkeitä en ole koskaan ottanut. 

Terapia voi olla joskus hyväksi, mutta kaikki eivät sitä todellakaan tarvitse. Tottakai kaikilla ihmisillä on huolia ja asioita, joita on hyvä miettiä ja käsitellä jonkun kanssa, mutta se joku ei välttämättä tarvitse olla mikään alan ammattilainen, vaan jo hyvä ystävä riittää.

Tunnen muutamia ihmisiä, jotka ovat saaneet terapiasta apu, tiedän myös muutaman ihmisen, jotka eivät saa milloinkaan mistään terapioista apua, vaikka kävisivät niissä vuosia. Heitä ei vain voi saada koskaan niin hyvään tilaan, että pään sisäiset asiat olisivat kunnossa. Usein ongelmat ovat lähteneet liikkeelle jo lapsuudessa ja valitettavasti mikään ei auta.

Eniten tunnen kuitenkin ihmisiä, joilla ei ole mitään tarvetta ammattilaisen terapioihin. Heillä on kaikki lähtökohtaisesti kunnossa ja ystäviä on. Näin sen kuuluu mennäkin.

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi ihan totaalinen showstopper. Don't put dic k in crazy.

Ne hulluthan ei just terapiaan mene, kun eivät käsitä, että ovat hulluja.

Kyllä se on, kun pitäs keskittyä siihen terapiaan ja yleensä ei muulle oikein jää aikaa´ja sit käsittelee niitä asioita kokoajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se suoraan sanottuna on.

Se ei ole jos on käynyt terapiassa, se on auttanut ja nyt asiat ovat hyvin.

M

Voi sua reppanaa. Elämä ei koskaan ole stabiili, ja asiat eivät koskaa ole hyvin.

Harmi jos sulla on näin. Normaalisti ihmisillä on kuitenkin asiat niin stabiilisti ja hyvin ettei niiden tarvitse käydä kasettia huoltamassa terapiassa.

M

Valtaosalla ihmisistä on joku mielenterveyden häiriö jossain vaiheessa elämäänsä. Se on normaalia, ja siitä pääsee yli myöntämällä tilanteen ja hoitamalla.

Välttely ja tukahduttaminen pitkittävät vaikeuksia.

Mielenterveydenhäiriö normaalia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se suoraan sanottuna on.

Se ei ole jos on käynyt terapiassa, se on auttanut ja nyt asiat ovat hyvin.

M

Voi sua reppanaa. Elämä ei koskaan ole stabiili, ja asiat eivät koskaa ole hyvin.

Harmi jos sulla on näin. Normaalisti ihmisillä on kuitenkin asiat niin stabiilisti ja hyvin ettei niiden tarvitse käydä kasettia huoltamassa terapiassa.

M

Valtaosalla ihmisistä on joku mielenterveyden häiriö jossain vaiheessa elämäänsä. Se on normaalia, ja siitä pääsee yli myöntämällä tilanteen ja hoitamalla.

Välttely ja tukahduttaminen pitkittävät vaikeuksia.

Mielenterveydenhäiriö normaalia? 

Kyllä. Elämä ei ole stabiilia, ja normaalissa ihmisessä se aiheuttaa häiriötiloja. Masennus, ahdistus, paniikki. Mitä kenelläkin.

Itsekin olen käynyt lieviin ja keskivaikeisiin mielenterveyden häiriöön pitkäkestoisessa terapiassa, suoraan sanottuna on mennyt aika huonosti ihan lapsuudesta lähtien, eikä aikuisena ole mikään onnistunut. 

Ihan hyvin voisin ottaa deittikumppaniksi naisen, joka myös kävisi terapiassa. Miten voitaisiin tavata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi ihan totaalinen showstopper. Don't put dic k in crazy.

Ne hulluthan ei just terapiaan mene, kun eivät käsitä, että ovat hulluja.

Hullut yleensä menevät, mutta juurikin persoonallisuushäiriöiset ”kieltäjät” eivät. Vaarallisinta ihmislajia.

Vierailija kirjoitti:

Terapia voi olla joskus hyväksi, mutta kaikki eivät sitä todellakaan tarvitse. Tottakai kaikilla ihmisillä on huolia ja asioita, joita on hyvä miettiä ja käsitellä jonkun kanssa, mutta se joku ei välttämättä tarvitse olla mikään alan ammattilainen, vaan jo hyvä ystävä riittää.

Tunnen muutamia ihmisiä, jotka ovat saaneet terapiasta apu, tiedän myös muutaman ihmisen, jotka eivät saa milloinkaan mistään terapioista apua, vaikka kävisivät niissä vuosia. Heitä ei vain voi saada koskaan niin hyvään tilaan, että pään sisäiset asiat olisivat kunnossa. Usein ongelmat ovat lähteneet liikkeelle jo lapsuudessa ja valitettavasti mikään ei auta.

Eniten tunnen kuitenkin ihmisiä, joilla ei ole mitään tarvetta ammattilaisen terapioihin. Heillä on kaikki lähtökohtaisesti kunnossa ja ystäviä on. Näin sen kuuluu mennäkin.

Mulla on ystäviä, mutta en todellakaan halunnut heitä kuormittaa silloisilla ongelmilla. Olivat hieman ihmeissään, kun kerroin meneväni terapiaan, kun eivät olleet huomanneet mitään, että minulla on vaikea aika menossa. Kävin läpi postraumaattisia asioita, ja terapeutin avulla sain asiat käsiteltyä.

Itselläni ei terapia ainakaan käynyt niin siististi kuin treffailun ja terapian yhdistämisen puolesta liputtavat yleensä antavat ymmärtää. Alku meni ihan kivasti, ei paljon näkynyt ulospäin. Mutta sitten kun ongelmat alkoivat oikeasti selvitä ja terapia vaikuttaa, olin hirveässä kunnossa. Itkin kotona ja töissä vähän väliä, jankkasin kumppanilleni samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen, ylireagoin pieniin ongelmiin lähes hysteerisyyteen asti... Parisuhde kesti, vähemmän kärsivällisen kumppanin kanssa ei varmaan olisi kestänyt. Eikä ketään voi mielestäni syyttää, jos ei tuollaista menoa jaksa vuosikausia. Ja tiedän, että ei tuota saa kumppanin niskaan kaataa. Olin vain niin sekaisin että kontrolli ei toiminut täydellisesti.

En edes mielestäni ollut kovin pahassa kunnossa, töissäkäynti kuitenkin onnistui ja muut normaalit arjen rutiinit. Silti se ei ollit kovin siisti prosessi. Tämän kokemuksen perusteella en lähtisi kumppania etsimään kesken terapian enkä aloittaisi mitään terapiassa käyvän kanssa. Ongelmat hoidetaan ensin alta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se suoraan sanottuna on.

Se ei ole jos on käynyt terapiassa, se on auttanut ja nyt asiat ovat hyvin.

M

Voi sua reppanaa. Elämä ei koskaan ole stabiili, ja asiat eivät koskaa ole hyvin.

Harmi jos sulla on näin. Normaalisti ihmisillä on kuitenkin asiat niin stabiilisti ja hyvin ettei niiden tarvitse käydä kasettia huoltamassa terapiassa.

M

Valtaosalla ihmisistä on joku mielenterveyden häiriö jossain vaiheessa elämäänsä. Se on normaalia, ja siitä pääsee yli myöntämällä tilanteen ja hoitamalla.

Välttely ja tukahduttaminen pitkittävät vaikeuksia.

Mielenterveydenhäiriö normaalia? 

Kyllä. Elämä ei ole stabiilia, ja normaalissa ihmisessä se aiheuttaa häiriötiloja. Masennus, ahdistus, paniikki. Mitä kenelläkin.

Se että elämässä käy joku keikaus ja se tuntuu masentavalta, ahdistavalta tai iskee hetkellinen paniikki ei ole mikään mielenterveyshäiriö. Se on ihan normaali reaktio kyseisiin tilanteisiin eikä niihin normaali ihminen vuosien terapioita tarvitse.

Mielenterveyshäiriöitä ovat sellaiset että esim masentaa 24/7 vailla järkevää syytä.