Lesken oikeus tasinkoon on mielestäni epäoikeudenmukainen

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi leskeltä raukkamaista olla hyväksymättä isoäitini lahjakirjaa, koska ei-hyväksymällä osoittaisi voimakkaan halun kajota vainajan perilliselle meneviin rahoihin.

Ap

Varmaan on tajunnut millainen ihminen sinä olet ja kiusallaankin ottaa kaiken minkä laki suo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No yleensä puolisot kuitenkin yhdessä rakentaa sitä elämää vaikka syystä ja toisesta omaisuus olisikin toisen nimissä.

Niin, mutta aika paljon on uusioliittoja, varsinkaan näissä ei leskelle kuulu toisen omaisuus tippaakaan. Ymmärrän sen, jos eivät ole koskaan eronneet ja on yhteisiä lapsia, muuten en ymmärrä ja pidän epäoikeudenmukaisena. VARSINKIN jos parilla ei ole yhteisiä lapsia. Se leski on silloin täysi lokki siinä.

Ap

Mitähän mieltä sun isä olisi, jos tietäisi kuinka ikävästi puhut leskestä täällä? Olet jankannut tätä asiaa jo vuosikaudet. Häpeäisit vähän! Sun isä oli sen lesken kuitenkin kumppanikseen halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahne lapsi taas asialla.

Ei vaan leskihän se siinä ahneena on. Vainajan varat kuuluvat vain tämän lapsille, ei leskelle, jolla on toivottavasti omaakin varallisuutta. Ja siis se puolet yhteisestä asunnosta riittää. Kaikki muu on lesken ahneutta.

Ap

Miten niin kuuluu? Jos vainaja on eläessään halunnut järjestää naimisiinmenemällä asiat toisin. Miksi sinä olisit mielestäsi oikeampi henkilö päättämään toisen ihmisen rahoista kuin hän itse?

Mitä jos minä tulisin päättämään sinun rahoistasi, että ehei, et sinä tuolle rahaa anna, vaan tälle tässä näin, olisiko mielestäsi oikein?

Tuskinpa hän meni naimisiin antaakseen tasinkoa. Hän sanoi, että isoäiti on suojannut kaiken ja ne tulee mulle.

Ap

Kyllä moni menee naimisiin turvatakseen toisen elämän toisen kuollessa.

Höpö höpö. Mun isäni ei ainakaan todellakaan mennyt. Se naikkonen ehkä haluskin turvatakseen omansa. Miksi isäni olisi muista AIKUISISTA ihmisistä vastuussa? Jos ei itse pysty huolehtimaan elämästään joku aikuinen täysipäinen ihminen niin sehän on luuseri. Isäni ei ois sietänyt sellaista lokkia koskaan. Hän ei ollut mikään hyväntekijä, jota köyhät lypsää.

Ap

Usko tai älä, jotkut ihmiset oikeasti rakastavat läheisiään ja haluavat heille pelkkää hyvää.

Miksi? Koska se toinen on epäitsenäinen avuntarvitsija. Ei siinä ole mitään pahaa, jos ei parempaa kumppaniakaan saa.

Ap

hullulle narsistille rakkautta ei voi selittää. Sinähän et rakasta edes omia lapsiasi.

Mulle rakkaus ei perustu sille, että haluaisin jonkun itsestäni riippuvaisen ihmisen. Se on itselleni lähinnä vastenmielinen piirre ihmisessä. Rakkauden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä. Mistä se toisen elämän turvaaja voi tietää, että se toinen rakastaa häntä, eikä hyödy lähinnä tilanteesta? Siis jos todellakin rakkautta ajatellaan.

Ap

Nyt puhutaan siitä että kuoleman tapahtuessa saa osan toisen omaisuudesta ja esim. Lesken eläkkeen. Kyllä minä kuollessani soisin että puolisoni voisi jatkaa omaa elämäänsä ilman taloudellisia ongelmia, en minä kuolleena niillä rahoilla mitään tee.

Miksi pitää saada osa toisen omaisuudesta? Miksi sitä ei ole saatu toisen eläessä? Yhteiseksi.

Ap

Miten laitetaan toisen harrastamat osakkeet yhteiseksi? Miten saa leskeneläkkeen olematta naimisissa?

Älä sotke leskeneläkettä omaisuudenjakoon.

Ap

Miten laitetaan toisen harrastamat osakkeet yhteiseksi? Ole hyvä ja vastaa. Minä sanoin että KYLLÄ MONI HALUAA NAIMISIINMENEMÄLLÄ TURVATA TOISEN ELÄMÄN TOISEN KUOLLESSA ja leskeneläke on osa sitä turvaa.

Okei, mutta ketjussa ei ole kyse naimisiinmenosta vaan omaisuuden jaosta.

Ap

Vastaa kysymyksiin jos keskustella haluat.

Sun kanssa? En halua välttis.

Ap

Et kai kun tajusit olevasi väärässä etkä tiedä asiasta mitään :,D

Jotenkin tyhmää pitää jonain erityisenä hyväntekeväisyytenä sitä, että jos on tavannut jonkun rakastamisen arvoisen ihmisen, haluaa turvata tämän elämän loppuvaiheen. Se on minusta TÄYSI itsestäänselvyys, jos kerran toinen on rakastamisen arvoinen.

Ap

Ennen oli kaikki selkeätä, kun yleensä mentiin vain kerran naimisiin ja saatiin lapsia vain yhden kumppanin kanssa. Nyt kun näiden uusperheiden perustajat alkavat kupsahdella, alkaa mieletön vellominen, kun kaikki lapset, lapsipuolet, sosiaaliset sisarukset yms. ovat vaatimassa osaansa ja kokemassa epäreiluuden tunnetta. En ihmettele tällaisia reaktioita. Enkä ihmettele, jos lakimiehilläkin menee sukat solmuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahne lapsi taas asialla.

Ei vaan leskihän se siinä ahneena on. Vainajan varat kuuluvat vain tämän lapsille, ei leskelle, jolla on toivottavasti omaakin varallisuutta. Ja siis se puolet yhteisestä asunnosta riittää. Kaikki muu on lesken ahneutta.

Ap

Miten niin kuuluu? Jos vainaja on eläessään halunnut järjestää naimisiinmenemällä asiat toisin. Miksi sinä olisit mielestäsi oikeampi henkilö päättämään toisen ihmisen rahoista kuin hän itse?

Mitä jos minä tulisin päättämään sinun rahoistasi, että ehei, et sinä tuolle rahaa anna, vaan tälle tässä näin, olisiko mielestäsi oikein?

Tuskinpa hän meni naimisiin antaakseen tasinkoa. Hän sanoi, että isoäiti on suojannut kaiken ja ne tulee mulle.

Ap

Kyllä moni menee naimisiin turvatakseen toisen elämän toisen kuollessa.

Höpö höpö. Mun isäni ei ainakaan todellakaan mennyt. Se naikkonen ehkä haluskin turvatakseen omansa. Miksi isäni olisi muista AIKUISISTA ihmisistä vastuussa? Jos ei itse pysty huolehtimaan elämästään joku aikuinen täysipäinen ihminen niin sehän on luuseri. Isäni ei ois sietänyt sellaista lokkia koskaan. Hän ei ollut mikään hyväntekijä, jota köyhät lypsää.

Ap

Usko tai älä, jotkut ihmiset oikeasti rakastavat läheisiään ja haluavat heille pelkkää hyvää.

Miksi? Koska se toinen on epäitsenäinen avuntarvitsija. Ei siinä ole mitään pahaa, jos ei parempaa kumppaniakaan saa.

Ap

hullulle narsistille rakkautta ei voi selittää. Sinähän et rakasta edes omia lapsiasi.

Mulle rakkaus ei perustu sille, että haluaisin jonkun itsestäni riippuvaisen ihmisen. Se on itselleni lähinnä vastenmielinen piirre ihmisessä. Rakkauden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä. Mistä se toisen elämän turvaaja voi tietää, että se toinen rakastaa häntä, eikä hyödy lähinnä tilanteesta? Siis jos todellakin rakkautta ajatellaan.

Ap

Nyt puhutaan siitä että kuoleman tapahtuessa saa osan toisen omaisuudesta ja esim. Lesken eläkkeen. Kyllä minä kuollessani soisin että puolisoni voisi jatkaa omaa elämäänsä ilman taloudellisia ongelmia, en minä kuolleena niillä rahoilla mitään tee.

Miksi pitää saada osa toisen omaisuudesta? Miksi sitä ei ole saatu toisen eläessä? Yhteiseksi.

Ap

Miten laitetaan toisen harrastamat osakkeet yhteiseksi? Miten saa leskeneläkkeen olematta naimisissa?

Älä sotke leskeneläkettä omaisuudenjakoon.

Ap

Miten laitetaan toisen harrastamat osakkeet yhteiseksi? Ole hyvä ja vastaa. Minä sanoin että KYLLÄ MONI HALUAA NAIMISIINMENEMÄLLÄ TURVATA TOISEN ELÄMÄN TOISEN KUOLLESSA ja leskeneläke on osa sitä turvaa.

Okei, mutta ketjussa ei ole kyse naimisiinmenosta vaan omaisuuden jaosta.

Ap

Vastaa kysymyksiin jos keskustella haluat.

Sun kanssa? En halua välttis.

Ap

Et kai kun tajusit olevasi väärässä etkä tiedä asiasta mitään :,D

En ajattele, että olen väärässä. Eihän se, että ei pyörittele yhtä seikkaa kysymyksessä, joka mietityttää, liity väärässä tai oikeassa olemiseen mitenkään. Jos et tajunnut, keskustelen tässä muutenkin mielipiteestäni ja olen aika monipuolisesti sitä perustellut. Painottaen tilanteita, joissa leski ei ole vainajan lasten vanhempi. Ei minua tosin haittaisi, vaikkei tasinkoa olisi muissakaan ositustilanteissa ilman eri sopimusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No yleensä puolisot kuitenkin yhdessä rakentaa sitä elämää vaikka syystä ja toisesta omaisuus olisikin toisen nimissä.

Niin, mutta aika paljon on uusioliittoja, varsinkaan näissä ei leskelle kuulu toisen omaisuus tippaakaan. Ymmärrän sen, jos eivät ole koskaan eronneet ja on yhteisiä lapsia, muuten en ymmärrä ja pidän epäoikeudenmukaisena. VARSINKIN jos parilla ei ole yhteisiä lapsia. Se leski on silloin täysi lokki siinä.

Ap

Mitähän mieltä sun isä olisi, jos tietäisi kuinka ikävästi puhut leskestä täällä? Olet jankannut tätä asiaa jo vuosikaudet. Häpeäisit vähän! Sun isä oli sen lesken kuitenkin kumppanikseen halunnut. 

Itse on siihen syypää. Olisi kannattanut kunnioittaa minunkin tunteitani sen luuskan kanssa.

Ap

Jos isä antaa uuden kumppaninsa loukata omaa lastaan ei ole paljon varaa itkeä sitä, miten mä siitä akasta puhun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos isä antaa uuden kumppaninsa loukata omaa lastaan ei ole paljon varaa itkeä sitä, miten mä siitä akasta puhun.

Ap

Siis sanomatta sille akalle asiasta.

Ap

Näissä perintöasioissa puhutaan usein siitä, että leski on mahdollistanut puolison työssäkäynnin ja siten on oikeutettu yhteisen omaisuuden puolikkaaseen. Tämä työssäkäynnin mahdollistaminen useimmiten tarkoittaa sitä, että leski on jäänyt kotiin lapsien kanssa muutamaksi tai useaksi vuodeksi. Nyt kuitenkin mietin sitä, että tässä myös se kotiin jäänyt leski on saanut läheisemmän suhteen lapsiinsa. Mm. äiti-vauva kiintymyssuhde muodostuu hyvin varhaisessa vaiheessa ja varmasti lopulta muutenkin läheisempi lapsiensa kanssa näiden yhdessäolon vuosien johdosta. Tämä läheisempi suhde voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Eikö tämä läheisyys ole minkään arvoista? Kuinka moni on isänsä kanssa läheisempi kuin äidin?

Perinnössä puhutaan lähes aina rahasta ja omaisuudesta, mutta eikö noita läheisiä suhteita lapsiin voida arvostaa lainkaan? Nyt kotiin jäänyt puoliso syö kakun ja lopulta myös saa sen, jos englanninkielisiä sanontoja mukailee tilanteeseen. Työssä käyvä raataa töissä ja näkee arkisin lapsia tunnin tai pari nämä vuodet ja lopulta varallisuus on puolison kanssa täysin sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi leskeltä raukkamaista olla hyväksymättä isoäitini lahjakirjaa, koska ei-hyväksymällä osoittaisi voimakkaan halun kajota vainajan perilliselle meneviin rahoihin.

Ap

Varmaan on tajunnut millainen ihminen sinä olet ja kiusallaankin ottaa kaiken minkä laki suo.

Vai millainen ihminen minä olen? Tässä on ihan vain kyse siitä, minkälainen ihminen HÄN on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Näissä perintöasioissa puhutaan usein siitä, että leski on mahdollistanut puolison työssäkäynnin ja siten on oikeutettu yhteisen omaisuuden puolikkaaseen. Tämä työssäkäynnin mahdollistaminen useimmiten tarkoittaa sitä, että leski on jäänyt kotiin lapsien kanssa muutamaksi tai useaksi vuodeksi. Nyt kuitenkin mietin sitä, että tässä myös se kotiin jäänyt leski on saanut läheisemmän suhteen lapsiinsa. Mm. äiti-vauva kiintymyssuhde muodostuu hyvin varhaisessa vaiheessa ja varmasti lopulta muutenkin läheisempi lapsiensa kanssa näiden yhdessäolon vuosien johdosta. Tämä läheisempi suhde voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Eikö tämä läheisyys ole minkään arvoista? Kuinka moni on isänsä kanssa läheisempi kuin äidin?

Perinnössä puhutaan lähes aina rahasta ja omaisuudesta, mutta eikö noita läheisiä suhteita lapsiin voida arvostaa lainkaan? Nyt kotiin jäänyt puoliso syö kakun ja lopulta myös saa sen, jos englanninkielisiä sanontoja mukailee tilanteeseen. Työssä käyvä raataa töissä ja näkee arkisin lapsia tunnin tai pari nämä vuodet ja lopulta varallisuus on puolison kanssa täysin sama.

No, ei ole mikään pakko mennä naimisiin.

Ap

Sitten isäni mielestä vielä minun piti niellä sen akan aiheuttama paska, jotta HÄNELLÄ, elisiis isällä oli elämässään helpompaa. Mä voin puhua tästä kaksikosta puhtaalla omalla tunnolla aivan miten mä haluan. Mitään asiatonta sieltä ei todellakaan tule, mitä eivät ansaitse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on tyyppiesimerkki ahneesta sukulaisesta, joka riitauttaa perinnön hullunkiilto silmissään ja tekee samalla sekä omastaan että muiden asianosaisten elämästä kurjaan. Ainoastaan lakimiehet hyötyvät ja riemuitsevat, kun tilipussi paksunee.

Se, että leskikin maksaa lakimiehelle on ihan nannaa tässä.

Ap

Oletko typerys? Omaa perintöäsi siinä vain tuhlaat, koska lesken tasinko-oikeutta et voi muuttaa edes lakimiesten avulla.

Ei äitihullu siitä välitä. Maksakoon mitä maksaa, kunhan saa pahoitettua lesken mielen. Mielellään maksaa lakimiehille tästä.

Mutta johan sä ap aikaisemmin tänään eri aloituksessasi juhlit, että sait perinnön ja enää vain jotain hiluja jaettavana? Ja nyt sä itket niiden lesken hilujen perään taas?

Vierailija kirjoitti:

Näissä perintöasioissa puhutaan usein siitä, että leski on mahdollistanut puolison työssäkäynnin ja siten on oikeutettu yhteisen omaisuuden puolikkaaseen. Tämä työssäkäynnin mahdollistaminen useimmiten tarkoittaa sitä, että leski on jäänyt kotiin lapsien kanssa muutamaksi tai useaksi vuodeksi. Nyt kuitenkin mietin sitä, että tässä myös se kotiin jäänyt leski on saanut läheisemmän suhteen lapsiinsa. Mm. äiti-vauva kiintymyssuhde muodostuu hyvin varhaisessa vaiheessa ja varmasti lopulta muutenkin läheisempi lapsiensa kanssa näiden yhdessäolon vuosien johdosta. Tämä läheisempi suhde voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Eikö tämä läheisyys ole minkään arvoista? Kuinka moni on isänsä kanssa läheisempi kuin äidin?

Perinnössä puhutaan lähes aina rahasta ja omaisuudesta, mutta eikö noita läheisiä suhteita lapsiin voida arvostaa lainkaan? Nyt kotiin jäänyt puoliso syö kakun ja lopulta myös saa sen, jos englanninkielisiä sanontoja mukailee tilanteeseen. Työssä käyvä raataa töissä ja näkee arkisin lapsia tunnin tai pari nämä vuodet ja lopulta varallisuus on puolison kanssa täysin sama.

Ja toinen esimerkki; 

Puolisot tienaavat koko työssäkäynnin ajan saman verran ja tasa-arvoisena parina viettävät kotona yhtä paljon aikaa lasten ollessa pieniä, kun toinen on töissä. Kuitenkin toinen puoliso on paljon tuhlailevampi ja kuluttaa kaiken mitä tienaa. Toinen taas säästää kaiken mitä jää pakollisten kulujen jälkeen ja laittaa ne sijoituksiin. Koko ikänsä säästänyt omistaa kuollessaan huomattavan summan rahaa, ja perintölain mukaan puolet menee puolisolle, vaikkei hän ole tikkua ristiin laittanut niiden eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on tyyppiesimerkki ahneesta sukulaisesta, joka riitauttaa perinnön hullunkiilto silmissään ja tekee samalla sekä omastaan että muiden asianosaisten elämästä kurjaan. Ainoastaan lakimiehet hyötyvät ja riemuitsevat, kun tilipussi paksunee.

Se, että leskikin maksaa lakimiehelle on ihan nannaa tässä.

Ap

Oletko typerys? Omaa perintöäsi siinä vain tuhlaat, koska lesken tasinko-oikeutta et voi muuttaa edes lakimiesten avulla.

Ei äitihullu siitä välitä. Maksakoon mitä maksaa, kunhan saa pahoitettua lesken mielen. Mielellään maksaa lakimiehille tästä.

Mutta johan sä ap aikaisemmin tänään eri aloituksessasi juhlit, että sait perinnön ja enää vain jotain hiluja jaettavana? Ja nyt sä itket niiden lesken hilujen perään taas?

No siis on kyse perinnön suhteen hiluista, mutta olisi s ihan iso summa MUN rahoissa kuitenkin. Perintöhän on lähinnä kiinteää omaisuutta. Rahakin ois kiva.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Heh, kellään ei ole mitään oikeustajuun meneviä perusteluita sille, miksi leski olisi oikeustajun mukaan oikeutettu perittävän omaisuuteen.

Ap

Siinä tapauksessa puolisot tekevät avioehdon, jos näin ei ole, tasinko eloonjääneelle on vainajan tahto, eikä siihen ulkopuolisilla ole nokan koputtamista.

Esim. meillä ei ole avioehtoa ja jos kuolen ensin, totta hemmetissä haluan turvata mieheni elämän, eikä siihen muilla ole mitään sanomista. Meillä on testamentti ja jos lapset haluavat jakaa omaisuutta, ennen molemman vanhemmat kuoltua, saavat vain lakiosan.

Kyllä näitä asioita mietitään etukäteen ja tehdään ratkaisuja sen mukaan, kun korpit ovat jo haaskalla, ennen kuin ruumis on edes ehtinyt kylmentyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä perintöasioissa puhutaan usein siitä, että leski on mahdollistanut puolison työssäkäynnin ja siten on oikeutettu yhteisen omaisuuden puolikkaaseen. Tämä työssäkäynnin mahdollistaminen useimmiten tarkoittaa sitä, että leski on jäänyt kotiin lapsien kanssa muutamaksi tai useaksi vuodeksi. Nyt kuitenkin mietin sitä, että tässä myös se kotiin jäänyt leski on saanut läheisemmän suhteen lapsiinsa. Mm. äiti-vauva kiintymyssuhde muodostuu hyvin varhaisessa vaiheessa ja varmasti lopulta muutenkin läheisempi lapsiensa kanssa näiden yhdessäolon vuosien johdosta. Tämä läheisempi suhde voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Eikö tämä läheisyys ole minkään arvoista? Kuinka moni on isänsä kanssa läheisempi kuin äidin?

Perinnössä puhutaan lähes aina rahasta ja omaisuudesta, mutta eikö noita läheisiä suhteita lapsiin voida arvostaa lainkaan? Nyt kotiin jäänyt puoliso syö kakun ja lopulta myös saa sen, jos englanninkielisiä sanontoja mukailee tilanteeseen. Työssä käyvä raataa töissä ja näkee arkisin lapsia tunnin tai pari nämä vuodet ja lopulta varallisuus on puolison kanssa täysin sama.

No, ei ole mikään pakko mennä naimisiin.

Ap

Pitkät avoliitot rinnastetaan nykyään avioliittoihin ero- ja perintöasioissa. Minun mielestä samassa asunnossa asuminen ei saisi vaikuttaa näin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä perintöasioissa puhutaan usein siitä, että leski on mahdollistanut puolison työssäkäynnin ja siten on oikeutettu yhteisen omaisuuden puolikkaaseen. Tämä työssäkäynnin mahdollistaminen useimmiten tarkoittaa sitä, että leski on jäänyt kotiin lapsien kanssa muutamaksi tai useaksi vuodeksi. Nyt kuitenkin mietin sitä, että tässä myös se kotiin jäänyt leski on saanut läheisemmän suhteen lapsiinsa. Mm. äiti-vauva kiintymyssuhde muodostuu hyvin varhaisessa vaiheessa ja varmasti lopulta muutenkin läheisempi lapsiensa kanssa näiden yhdessäolon vuosien johdosta. Tämä läheisempi suhde voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Eikö tämä läheisyys ole minkään arvoista? Kuinka moni on isänsä kanssa läheisempi kuin äidin?

Perinnössä puhutaan lähes aina rahasta ja omaisuudesta, mutta eikö noita läheisiä suhteita lapsiin voida arvostaa lainkaan? Nyt kotiin jäänyt puoliso syö kakun ja lopulta myös saa sen, jos englanninkielisiä sanontoja mukailee tilanteeseen. Työssä käyvä raataa töissä ja näkee arkisin lapsia tunnin tai pari nämä vuodet ja lopulta varallisuus on puolison kanssa täysin sama.

Ja toinen esimerkki; 

Puolisot tienaavat koko työssäkäynnin ajan saman verran ja tasa-arvoisena parina viettävät kotona yhtä paljon aikaa lasten ollessa pieniä, kun toinen on töissä. Kuitenkin toinen puoliso on paljon tuhlailevampi ja kuluttaa kaiken mitä tienaa. Toinen taas säästää kaiken mitä jää pakollisten kulujen jälkeen ja laittaa ne sijoituksiin. Koko ikänsä säästänyt omistaa kuollessaan huomattavan summan rahaa, ja perintölain mukaan puolet menee puolisolle, vaikkei hän ole tikkua ristiin laittanut niiden eteen.

Voiko vanhempi testamentilla estää tämän, jos ovat naimisissa? Tietenkin taas vaadittaisiin ärsyttävästi omaa proaktiivisuutta asiassa. Naimisiinmenoon kun liitetään enemmän rakkaus.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä perintöasioissa puhutaan usein siitä, että leski on mahdollistanut puolison työssäkäynnin ja siten on oikeutettu yhteisen omaisuuden puolikkaaseen. Tämä työssäkäynnin mahdollistaminen useimmiten tarkoittaa sitä, että leski on jäänyt kotiin lapsien kanssa muutamaksi tai useaksi vuodeksi. Nyt kuitenkin mietin sitä, että tässä myös se kotiin jäänyt leski on saanut läheisemmän suhteen lapsiinsa. Mm. äiti-vauva kiintymyssuhde muodostuu hyvin varhaisessa vaiheessa ja varmasti lopulta muutenkin läheisempi lapsiensa kanssa näiden yhdessäolon vuosien johdosta. Tämä läheisempi suhde voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Eikö tämä läheisyys ole minkään arvoista? Kuinka moni on isänsä kanssa läheisempi kuin äidin?

Perinnössä puhutaan lähes aina rahasta ja omaisuudesta, mutta eikö noita läheisiä suhteita lapsiin voida arvostaa lainkaan? Nyt kotiin jäänyt puoliso syö kakun ja lopulta myös saa sen, jos englanninkielisiä sanontoja mukailee tilanteeseen. Työssä käyvä raataa töissä ja näkee arkisin lapsia tunnin tai pari nämä vuodet ja lopulta varallisuus on puolison kanssa täysin sama.

No, ei ole mikään pakko mennä naimisiin.

Ap

Pitkät avoliitot rinnastetaan nykyään avioliittoihin ero- ja perintöasioissa. Minun mielestä samassa asunnossa asuminen ei saisi vaikuttaa näin

Ei rinnasteta, eikö siinä ole oikeus vain pieneen osaan? Ei rinnasteta VARSINKAAN yhteisen asunnon ulkopuolella olevaan varallisuuteen, joka itseäni lähinnä hiertää.

Ap