Miehen kamala koronakuri

Seurusteletko vaimoni kanssa?? Tänään pitäisi kuulemma ikkunat pestä. Lähetän hänet sinne niin tule sinä tänne ja mennään päiväsaunaan. Takuulla löytyy punkkia joka kelpaa😊

Ota kimpsut ja kanpsut ja lähde sinne mökille vähäksi aikaa. Älä kerro vanhemmillesi.

Miehet on liian tiukkoja ja läksyjä, ja ne syö räkäänsä. Niinhän täällä kerrottiin.

Älä lisäänny älä lisäänny älä lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän vähän tahdottomalta kuulostan kun tekstejäni nyt luen.

Olen vain tullut siihen tulokseen, että monessa asiassa helpompi vain tehdä miehen mieliksi. Olen huono riitelemään, kun menee tunteisiin, niin sanon asiat ilkeästi ja sitten lopulta olen se joka pyytää anteeksi.

Tuo kahvi-asia on esimerkiksi minulle yhdentekevä, mutta miehelle ei. Tykkään keskivahvasta kahvista, mies vahvasta, minulle menee sekin. Joten voin hänen mielikseen yrittää keittää hänen mielestään parempaa.

Miehellä on myös tapana arvostella kaikkea, myös itseään. Kysyy esimerkiksi oliko joku smoothiekokeulu hyvä, ja odottaa rehellistä vastausta. Ei pahastu jos sanon, että liian makeaa tms. Hän ei tarkoita pahaa esimerkiksi sanoessaan, että voisin haastaa itseäni enemmän, en vain ole tottunut (vieläkään) tuollaiseen suoraan tapaan puhua, ja kun noita kommentteja tulee niin paljon, niin toki niistä harmistun. Mutta enhän voi toisen, varmasti jo lapsuudessa, opittua puhetapaa muuttaa.. 😩

Eilen sanoin, että tänään aion nukkua eikä minua saa herättää, että aion myös valvoa. Noh, miehen viikon herätysten takia nukahdin 23 jälkeen, ja heräsin jo kahdeksalta. Mies oli kiltisti lähtenyt lenkille herättämättä, ja liikuttavan iloinen kun olin hereillä hänen tullessaan.

On totta, etten ole hirveästi ajatellut hänen hyviä puoliaan. Pitäisi varmasti kehua enemmän yms.

Meillä auttaa riitatilanteissa etäisyys, ja nyt on kauheaa kun sitä ei oikeasti saa..

Ap

Ap, olet oikeasti mahtava tyyppi 😊 Monet asiat ratkeavat kommunikoimalla ja oman mielipiteensä kertomalla, sekä tekemällä kompromisseja. Joku kahvin laihuus-vahvuus tai se, mitä pukee aamulla päällensä ovat oikeastaan aika pieniä myönnytyksiä. Onhan mieskin jo myöntynyt, että käyt itseksesi kävelyllä ja aamulla antoi sinun nukkua. Kukat ja lempipunaviini ovat isoja asioita, hän ajatteli juuri sinua ja halusi myös ilahduttaa.

Kuinka vanhoja olette? Kauanko olette olleet yhdessä? Onko tämä kontrollointi vaan korona-ajan juttu?

Meillä mies on reagoinut tähän tilanteeseen stressillä ja alakuloisuudella, minä kiukulla. Joku riita jo tuli, mutta nyt ollaan jo rauhoituttu.

Toinen juttu on sitten se, että miksi tosiaan suostut? Minunkin miehelläni on ollut taipumista asioiden "oikein" tekemiseen ja hanakkaan opastamiseen. Minä en todellakaan suostu, jos minun mielestäni turhanpäiväisiin juttuihin puututaan. Vuosien saatossa asiasta on riideltykin monet kerrat. Kumpikin meistä on aika voimakastahtoisia.

Ei ehkä ihan yksinkertainen kysymys. Toisaalta on ok taipua joskus tekemään toisen mielen mukaan, mutta ihan itse pitäisi myös rajojansa asettaa. Se kahvi voi olla oikeasti isokin juttu, tai sitten. Sinäkin voit ajatella, ja ihan suoraan sanoa, että tuollainen lenkkeilymääräily on typerää. Koska se on.

Parhaassa tapauksessa suhteenne kehittyy, ja opitte kumpikin itsestänne ja toisistanne jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän vähän tahdottomalta kuulostan kun tekstejäni nyt luen.

Olen vain tullut siihen tulokseen, että monessa asiassa helpompi vain tehdä miehen mieliksi. Olen huono riitelemään, kun menee tunteisiin, niin sanon asiat ilkeästi ja sitten lopulta olen se joka pyytää anteeksi.

Tuo kahvi-asia on esimerkiksi minulle yhdentekevä, mutta miehelle ei. Tykkään keskivahvasta kahvista, mies vahvasta, minulle menee sekin. Joten voin hänen mielikseen yrittää keittää hänen mielestään parempaa.

Miehellä on myös tapana arvostella kaikkea, myös itseään. Kysyy esimerkiksi oliko joku smoothiekokeulu hyvä, ja odottaa rehellistä vastausta. Ei pahastu jos sanon, että liian makeaa tms. Hän ei tarkoita pahaa esimerkiksi sanoessaan, että voisin haastaa itseäni enemmän, en vain ole tottunut (vieläkään) tuollaiseen suoraan tapaan puhua, ja kun noita kommentteja tulee niin paljon, niin toki niistä harmistun. Mutta enhän voi toisen, varmasti jo lapsuudessa, opittua puhetapaa muuttaa.. 😩

Eilen sanoin, että tänään aion nukkua eikä minua saa herättää, että aion myös valvoa. Noh, miehen viikon herätysten takia nukahdin 23 jälkeen, ja heräsin jo kahdeksalta. Mies oli kiltisti lähtenyt lenkille herättämättä, ja liikuttavan iloinen kun olin hereillä hänen tullessaan.

On totta, etten ole hirveästi ajatellut hänen hyviä puoliaan. Pitäisi varmasti kehua enemmän yms.

Meillä auttaa riitatilanteissa etäisyys, ja nyt on kauheaa kun sitä ei oikeasti saa..

Ap

Ap, olet oikeasti mahtava tyyppi 😊 Monet asiat ratkeavat kommunikoimalla ja oman mielipiteensä kertomalla, sekä tekemällä kompromisseja. Joku kahvin laihuus-vahvuus tai se, mitä pukee aamulla päällensä ovat oikeastaan aika pieniä myönnytyksiä. Onhan mieskin jo myöntynyt, että käyt itseksesi kävelyllä ja aamulla antoi sinun nukkua. Kukat ja lempipunaviini ovat isoja asioita, hän ajatteli juuri sinua ja halusi myös ilahduttaa.

Ugh. Oletko tuo mies? Eli mahtava tyyppi on sellainen joka tottelee ja palvoo vaikka voisi itse huonosti? Tsiisus, onneksi minullakin on vain kissa.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi mies pelkää, että saadaan korona, joten en saa nähdä ketään. En oikeasti ketään muuta kuin hänet.

Ainoa pelastus on videopuhelut yksin lenkillä...

Miehen mielestä en ole tarpeeksi huolellinen tässä kriisissä. Valittaa aivan kaikesta. Hänestä myös tilattu ruoka lisää riskiä. Mielestäni vähemmän kuin kaupassa ravaaminen. Tunkee käsidesiä ja puhdistusainetta joka paikkaan. Pesee meidän hanskoja jatkuvasti yms... Normaalia?

Ap

Samaistun tässä kohdin mieheesi. Ai että ärsyttää, kun oma mies ei tunnu ottavan tätä Korona-kriisiä tarpeeksi tosissaan. Täyteen R-kioskiin voi mennä, kaupassa voi rampata, kaveria auttaa kasvotusten.

Tämä on arkkityyppi ihmisestä jonka elämää on rytmittänyt työ.

Isäni on samanlainen kun jäi eläkkeelle. Herää ajoissa, tekee kaikki nopeasti ja sen jälkeen huokailee kotona kun ei ole mitään tekemistä ja nalkuttaa kaikesta kaikille ja saa ihan oikeita paniikkikohtauksen oireita jos ruoka-aika siirtyy tunnilla.

Tajusin juuri, että oma isäni on samanlainen. Nyt jo eläkkeellä.

Herää 7. Kattaa aamupalan 8, odottaa kärsimättömänä vieraita pöytään (jos ollaan yötä).

Menee ulkotöihin ja palaa lounaalle. Jos äiti ei ole tehnyt lounasta, niin kysyy milloin on valmis, menee takaisin ulos kunnes lounas valmis.

Katsoo suomalaisen elokuvan ja ottaa 30min päiväunet.

Keittää iltapäiväkahvit, taas odottaa että kaikki ovat paikalla (usein ollaankin, kun on totuttu juomaan heti lounaan jälkeen: se ei käy).

Menee ulkotöihin.

Palaa päivälliselle, joskus osallistuu sen tekemiseen.

Menee lukemaan.

Kattaa iltapalan klo 20.

Katsoo televisiota ja nukahtaa tuoliin kunnes äiti tulee herättämään.

Joka ikinen päivä tuo rytmi. 2x vuodessa matkustaa, ja silloin lomailee rytmistään.

Ei tuolla jaksa yöpyä kuin max 2 yötä. Ahdistuu jos ollaan yöpuvuissa, haluasi että aamupala syödään päivävaatteissa.

Lapsuuteni omisti työlleen niin en muistanut tuollaista sieltä. Nukuin aina myöhään, kun äiti ei ollut tarkka.

Kamalaa, ymmärsin juuri olevani isäni kopion kanssa!

Miehelläkin on korkea työmoraali ja liikunta tärkeää.

Ap

Mä voin ottaa sun miehen, me tultaisiin hyvin toimeen. Olisi ihanaa kun olisi tuollainen oma tsemppaaja. Sun mies ansaitsee parempaa :-)

Kannattaa miettiä hankkiiko tollasen kanssa lapsia. Tollanen ehdottomuus on rankkaa ja tulee paljon riitaa kasatuskäytännöistä.

Oon itse isä ja ”tarkka” siitä että kouluikäiset lapset liikkuu riittävästi. Mutta vastapainoksi saa herkkuja ja saa olla kuin ellun kanat viikonloppuisin.

Ap, ajattele asiaa miehesi kannalta. Hän on kurinalainen ja määrätietoinen. Miltä hänestä mahtaa tuntua, kun oma kumppani käyttäytyy hänen näkökulmastaan kuin lyhytnäköinen teini? Ei urheile, ei halua mennä aamusuihkuun jne.

Miksi olet väkivaltaisen miehen kanssa?

Kuulostaa kamalan kontrolloivalta. Sinun on vain pakko pitää puolesi. Sä saat järjestää oman etätyöpäiväsi miten haluat ja käydä lenkillä haluamallasi tahdilla, ja jos mies tästä suuttuu, niin katsokoon peiliin. Mutta vastapainoksi voisi harkita myös sitä, että JOS miehelle olisi tärkeää syödä yhdessä, että voisiko senkin järjestää, vaikka iltapala tai töiden jälkeinen ruokailu?

Koronavaromisten suhteen kannattaa mielestäni mennä sen enemmän pelkäävän kriteereillä, koska on kuitenkin vaarallisesta taudista kysymys ja väliaikainen tilanne ja taustalla on varmasti ihan aitoa pelkoa. Mutta koronan varjolla ei todellakaan saa puuttua epärelevantteihin asioihin, niinkuin sun vaatetukseen tai päivärytmiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä voin ottaa sun miehen, me tultaisiin hyvin toimeen. Olisi ihanaa kun olisi tuollainen oma tsemppaaja. Sun mies ansaitsee parempaa :-)

En ole ap, mutta olen se joka tuolla ylempänä puhui omaavansa samanlaisen miehen. 

Ite aikoinani valitsin mieheni juuri tällaisten piirteiden takia. Oli ihanaa, kun rinnalla oli ihminen jota ei tarvinut vetää perässä, opastaa tai nalkuttaa. Pidän itseänikin tavallista kurinalaisempana tyyppinä, juoksen puolimaratoneja, tsekkaan ruokavalioni perään jne. Mutta puolisoni vetää täysin eri levelillä. Hänelle ei riitä se, että eletään perus terveellistä elämää, vaan hän mikromanageroi kaiken äärimmilleen. Hän saa minun elämäntapani näyttämään sohvaperunaelämältä, mitä se ei kuitenkaan ole. Itselläni meni useampi vuosi ennen kuin lakkasin kokemasta huonoa omaatuntoa siitä, jos vaikka haluan katsoa telkasta hömppää ja syödä samalla jäätelöä. Tai skipata lenkin, vaikka olisi lenkkipäivä. ...En suoraan sanoen halua suoritusten täyttämää elämää, koska vilpittomästi uskon, että kokonaisuuden kannalta (hyvinvointi, onnellisuus) tarvitaan myös armollisuutta ja taitoa rentoutua. Itseasiassa koen usein surua mieheni pakosta piiskata itseään. Meillä on myös lapsia ja pelkään, että omaksuvat saman ankaruuden. 

En usko, että ap:kaan on mikään sohvaperuna. Ihan taatusti on keskimääräistä valveutuneempi mitä tulee tervelliseen elämään, koska tuskin olisi muuten miehensä kanssa päätyneet yhteen.

Hänellä taitaa olla koronapaniikki. Jos olisi mun mieheni, puhuisin asiasta suoraan. Että jos sua ahdistaa noin paljon tämä epidemia, niin apua löytyy netistä.

Voi tietysti käydä niin, että mies suuttuu tuosta ja kiistää paniikin. Mutta jotenkin kissa pitäisi nostaa pöydälle.

Kaikki paskatarinat palstan naiset uskookin. 

Oletko tähän asti venynyt sängyssä aina, kun miehesi lähti duuniin. Sit. kahvia ja rööki partisilla. seuraavaksi vauva sivuilla lorvimista. Jaa duunia kotona vähän välissä. Syöt lounastasi ja röökaat. Tietysti netissä  ja puhelimessa roikkumista. 

Onhan se tämän jälkeen pirunmoista, kun tulee ukon puolelta kurinpalautusta ruotuun laittoa. 

Silla on sinusta huolehtiva ja rakastava mies. Anna se muille, kun  et kerta hänestä kiinnostunut ole. 

Siinä mies kyllä on oikeassa, että nyt ei saa tavata muita ihmisiä.