Lue keskustelun säännöt.
En voi sietää jatkuvasti huomiota hakevia, äänekkäitä, energiasyöppöjä lapsia.
03.04.2020 |
Eivät ne häiritse, jos ovat siis kauempana ja minulle vieraita, mutta esim. miehen tytär on aivan totaalinen energiasyöppö tahtomattaan tietysti. Kiljuu, huutaa, on aivan koko ajan kimpussani, esittelee koko ajan tavaroitaan, jos menen toiseen huoneeseen seuraa heti perässä, aivan kuin takiainen. On toki innoissaan, kun olen suurinpiirtein ensimmäinen suvun ulkopuolinen, jolle saa esitellä tavaroitaan jne.
Kavereita ei ole, eikä pidä oman ikäisistä lapsista, vain kuulemma aikuisista. Itse pelkää todella paljon kovia ääniä, ja korvat kuulemma ihan sattuvat kovista äänistä. Itse kuitenkin kiljuu tuhottomasti ja on aivan koko ajan liikkeessä. Huutanut kuulemma pienestä asti, eikä siksi voitu koskaan viedä edes jumppaan kun yksi alkoi itkeä niin tuo alkoi kahtakauheammin. Hän on todella innoissaan minusta, mutta tuntuu, ettei tuo käytös ole aivan normaalin rajoissa. Omanikäiset eivät kuulemma koskaan halua häntä halata, vaan vain muita. Tuosta toki tuli ikävä olo hänen puolestaan.
Mietin vain, että voiko tämä olla lievää aspergeria tai adhd:ta? Vanhemmat eivät halua myöntää mitään, eikä tutkituttaa, koska meidän lapsessa ei mitään vikaa. Näin ulkopuolisena on kyllä todella vaikeaa olla läsnä, kun tämä 8v on paikalla. Tuntuu kuin kaikki energia olisi imetty sinusta.
Ajatuksia? Olen itse herkkä koville äänille ja muutenkin hyvin rauhaa rakastava. Siksi tämä on vielä vaikeampaa. Isänsä myös todella rauhallinen yksilö. Äidillä lieviä mielenterveysongelmia.
Kommentit (29)
Voihan se olla neurologista mutta voi olla myös että lapsella on mielenterveysongelmia. Koko ajan kaikin keinoin huomiota hakeva lapsi saattaa olla merkki siitä että lapsi ei jossain vaiheessa ole saanut tarpeeksi huomiota/yhteyttä muihin ihmisiin itse ja on sitten omaksunut tällaisen 'taistelen huomiosta' asenteen. Voi käydä näin ihan esimerkiksi jos äidillä on synnytyksen jälkeinen masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuo toi mieleen mun oman lapsuuden, ja mulla on todettu asperger. Tuli tämä mieleen jo ennen kuin luin epäilyistäsi. Tuo herkkyys koville äänille on myös aika tyypillistä, jos on jotain neurologista ongelmaa.
Muakaan ei tutkittu lapsena ja vanhemmat loukkaantui, kun päiväkodissa tai koulussa huolestuttiin näiden juttujen takia. Mä en ollut mitenkään kiinnostunut muista lapsista. Olisin kuitenkin tosennäköisesti hyötynyt todella paljon siitä, että asia olisi tutkittu jo silloin.
Kuulostaa kuluttavalta. Tuossa kukaan ei hyödy siitä, ettei mitään tehdä.
Olet vielä onnekas sillä toisten mukuloista pääsee eroon mutta ei omistaan kun nyt poikkeustilanteissa moni varmaan kärsii omistaankin.
Kuulostaa "erityislapselta". Siskon poika on saman tyyppinen ja käy koulua erityisluokalla.
Huutaa korviin saadakseen huomiota. Vie energian toisista ihmisistä juuri siksi, ettei voi olla koskaan olematta keskipiste. Hänellä on paljon kummallisia päähänpinttymiä, kuten jatkuvasti samoina toistuvat leikit, vaikka on kasvanut vuosia.
Kaikesta huolimatta on ihana tyyppi.
Asuuko tytär teillä? Ei ilmeisesti. Koita kestää. Ikä rauhoittaa usein erityislapsiakin.
Ennen vanhaan oli sanonta, että lapsi saa näkyä mutta ei kuulua. Sitä toteutettiin niin, että lasta kuritettiin, kunnes se ei enää uskaltanut olla tottelematon vaan pysyi hiljaa jos käskettiin olemaan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puolestani en voi sietää aikuisia, jotka esittelevät lapsivihamielisyyttään näin.
Sano suoraan, ettet pidä lapsista, puolisosi lapsesta ainakaan, ja ota ero. Kaikilla osapuolilla voisi olla asiat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en voi sietää aikuisia, jotka esittelevät lapsivihamielisyyttään näin.
Sano suoraan, ettet pidä lapsista, puolisosi lapsesta ainakaan, ja ota ero. Kaikilla osapuolilla voisi olla asiat paremmin.
Onko se lapsivihamielisyyttä jos ei pidä huonosti käyttäytyvästä lapsesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä siis häntä näekkään nyt, tietenkään. Kun miehelle asiasta sitten on maininnut, miten puhki olen ja kun hän kuulemma tottunut hänen käytökseen, ettei edes välitä eikä kiinnosta. Olen ottanut etäisyyttä nyt lapseen (ja mieheen). Lapsi myös selkeästi traumatisoitunut vanhempien jatkuvista kovaäänisistä riidoista. Minulle uskalsi avautua ensimmäistä kertaa elämässään, että tuli ja tulee aina surulliseksi, kun vanhemmat ”komentelevat” toisiaan. Sanoinkin hänelle, ettei hänen todellakaan kuuluisi sellaista joutua kuuntelemaan. Viimeksi juoksi kuulemma saunaan piiloon, kun oli alkanut vanhempien välinen puhelinriita. Tavallaan käy sääliksi ja haluaisin olla tukena, mutta en vain kestä tuota hänen erikoista käytöstään ja kun mies ei ole lainkaan tukena tai vanhempana. Ehdotin jopa, että tekisimme ”meidän perheen” säännöt yhdessä lapsen kanssa, jolloin lapsi kokisi samalla yhteenkuuluvuutta ja saisi vaikka itsekin keksiä yhden säännön. Sekin oli miehen mielestä huono idea, koska ei hän itsekään noudata sääntöjä. 🙄🙄🙄
Ja nyt se lapsi sitten kyselee koko ajan perääni, mutta en voi asialle mitään, jos mies ei ole lainkaan valmis ottamaan vastuuta kasvattajana.
Kiitos kommenteista liittyen tähän asperger tai muu erityislapsi-epäilyihin. Luultavasti sitä ehkä alettaisiin tutkimaan vasta, kun oikeasti alkaa oireilemaan jopa teini-iässä vasta. En tiedä, mitä tehdä.
Jos lapsi käyttäytyy erikoisesti, niin kyllä sille on herraisä diagnoosi saatava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en voi sietää aikuisia, jotka esittelevät lapsivihamielisyyttään näin.
Sano suoraan, ettet pidä lapsista, puolisosi lapsesta ainakaan, ja ota ero. Kaikilla osapuolilla voisi olla asiat paremmin.
Höh, no ei ole tuollaisesta nyt kyse lainkaan, hyvä ihme.
Tuo oli hyvä idea tuo teidän perheen säännöt. Harmi, jos mies ei lähtenyt tähän mukaan. Ja muutenkin, kasvatuksessa pitäisi olla yhtenäinen linja, on hankalaa, jos miehesi sallii ja kestää huonon käytöksen, mutta sinä et.
Kuitenkin, kyseessä on jo 8-vuotias. 8-vuotiaan kanssa voi jo puhua ja sopia asioita, toki varsinkin jos kyseessä sattuisi olemaan erityislapsi (voi myös olla ettei ole, ennemminkin ehkä tosiaan on kovasti vailla huomiota ja on tuolla tapaa oppinut sitä saamaan), pikkuhiljaa, pienen pienin askelin edistyen.
Voi sanoa, että nyt ei nyt, ensin juon aikuisten kesken kahvit, sitten katson mielelläni tavaroitasi, pystyn niitä sitten rauhassa katsomaankin.
Älä huuda, en saa mitään selvää, olisi kiva jutella asiastasi, kunhan puhut nätisti.
Jne. jne. Lukuisten toistojen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten perusluonteeseen kuuluu olla huomiohakuisia, äänekkäitä ja levottomia. Ei siinä ole mitään erikoista.
Toki tosin varsinkin noin ison kuin 8v:n kuuluisi käskettäessä pystyä olemaan hiljaa ja paikallaan. Jos se ei halua/osaa sellaista käskyä noudattaa, niin 99% todennäköisyydellä kyse on kurinpito-ongelmasta.
Miten sillä koulussa menee? Onko rauhassa tunnilla?
Energiastressaajat on huvittavia tapauksia. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa minulta, kun olin lapsi: kokoajan liikkeessä, äänet viilsivät herkästi, välillä ylisosiaalisuus raivarit. Diagnoosini todettiin vasta oikeaksi aikuisena: ADHD. Lapsena pidettiin oppimisvaikeutena ja siihen aikaan ADHD oli enemmän poikien sairaus, ylivilkkaus luonteenpiirre. Nyt olen 23-vuotias korkeastikoulutettu nainen. Jos minut olisi diagnosoitu jo lapsena kunnolla, olisin pienemmällä vaivalla selviytynyt koulusta ja pärjännyt ehkä kokeissakin paremmin. Eli lapsi ehdottomasti tutkimuksiin! Ärsyttää kuulla näistä vanhemmista, jotka eivät suostu ottamaan asiasta selvää! Hyvä ystäväni on opettaja ja nähnyt samaa, inhottaa kovasti hänenkin puolestaan. Hän on opettanut lasta, jonka äiti ei vain suostu viemään tutkittavaksi. Pahempi tämä tutkimuksen jättämättä tekeminen on kuin asian selvittäminen. Ei sille mahda mitään, jos lapsella on neurologinen häiriö, mutta asian hoitamiselle mahtaa. Vanhemmat ovat siitä vastuussa. Tulevaisuus näyttää myös paremmalta, kun asian ottaa hoitaakseen aikaisemmin. Ei tarvitse sitten olla jälkiviisas...
Miehesi on urpo. Lapsi näkee ehkä sinussa turvaa, koska vanhemmat riitelevät. Käy sääliksi, kun omat vanhemmat pelottavat... Uskon myös että lapsella voi olla adhd tai muu vastaava. Vanhempien riiteleminen voi pahentaa sitä. Tämmönen asia olisi hyvä selvittää. Opettajalta voisi kysyä että millainen lapsi on ollut tunneilla, onko hankaluuksia keskittyä ja muut. Asiantuntijat osaavat kysyä oikeat kysymykset. Se on vanhempien vastuulla ottaa selvää. Miehesi on tämän lapsen isä: vastuu on hänellä. Harmi, kun näissä asioissa ei voi tehdä jonkinlaista ilmoitusta...
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on urpo. Lapsi näkee ehkä sinussa turvaa, koska vanhemmat riitelevät. Käy sääliksi, kun omat vanhemmat pelottavat... Uskon myös että lapsella voi olla adhd tai muu vastaava. Vanhempien riiteleminen voi pahentaa sitä. Tämmönen asia olisi hyvä selvittää. Opettajalta voisi kysyä että millainen lapsi on ollut tunneilla, onko hankaluuksia keskittyä ja muut. Asiantuntijat osaavat kysyä oikeat kysymykset. Se on vanhempien vastuulla ottaa selvää. Miehesi on tämän lapsen isä: vastuu on hänellä. Harmi, kun näissä asioissa ei voi tehdä jonkinlaista ilmoitusta...
Aina voi tehdä lasun jos huoli herää.
Varmasti vika myös kurinpidossa, jota ei ainakaan isällä pahemmin ole, mutta olen nähnyt kun pienenä videoilla ollut. Ei ole pysynyt hetkeäkään paikallaan. Huutoa ja jatkuvaa liikettä. Hieman aggressiivisen oloista käytöstä myös. Koulussa hän on opettajan mukaan kuin mallioppilas, mutta kuulemma usein saa herätellä eli on omissa ajatuksissaan ja unelmissaan. Kun pitäisi siis ottaa kirja käteen, ei hän ole kuullut mitään. Olen huomannut tuota hänellä myös itsekin. Koulussa ilmeisesti hieman ujostelee siis, eikä varmasti arvattaisiin, mitä kotona tapahtuu.
Ja ongelmana toki se, ettei mies edes näe käytöksessä mitään huonoa. Toitottaa vain, että se on susta innoissaan. Olisit iloinen, kun susta tykkää. Pointti ei olekaan se..
Niin ja oppi lukemaan luokan viimeisenä ja kärsii selkeästi hyvin huonosta itsetunnosta. Huomannut, ettei keskity läksyihin ja oppiminen saattaa tulla varsinkin myöhemmin olemaan vaikeaa. Tuntuu kuin olisi ivan leikki-ikäinen, 3-5 vuotias.
No nythän sulla on hyvä tilaisuus ottaa etäisyyttä. Mitä sä sitä lasta näet, kun on poikkeusaika menossa? Sanotte, että taitaa olla jotain flunssaoireilua ja pysytte poissa.