Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko, jännitys ja kauhu. Kuinka olette päässeet yli? Pelkäättekö yhä?
Ammattiahdistuja
02.04.2020 |
Tiedättekö sen tunteen kun juttelee jonkun ihmisen kanssa eikä pysty olemaan rennosti sillä koko keho on pienessä jännittyksessä tilanteen vuoksi? Toinen saattaa sanoa jotain yllättävää ja murjaista vaikkapa vitsin: siinä vaiheessa oma käsittämätön pelon kuohahdus valtaa kehon ja mielen. Iskee paniikki, hävettää omien kasvojen irvistys kun yrität hymyillä tai nauraa. Naama nykii, punastumisen tunne tai punastus valtaa kasvot. Hermostuttaa. Tekee mieli kääntää pää pois, lähteä tilanteesta.
Miten te oireilette?
Miten te olette alkaneet pääsemään yli sosiaalisten tilanteiden pelosta?
Täällä voi keskustella aiheesta ja kerätä erilaisia kokemuksia. Uskoakseni joillakin voi nyt oireet pahentua kun ei pääse näkemään ihmisiä yhtä paljon kuin ennen. Osa varmasti on yrittänyt pitää itsensä hieman sosiaalisesti aktiivisena, että pystyy edes jotenkin elämään vaikka ei välttämättä työelämässä tmv. olisi. Osa taas aiemmin jo vetäytynyt yksinäisyyteen. Osa taas on työ- tai opiskeluelämässä oireilusta huolimatta. Nyt vinkkejä ja tukea ja kokemuksia kehiin! :)
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä yritysjohtajan kehuskella lääkkeillään. Mitä korkeammassa asemassa on, sitä helpompi on saada toimivaa apua terveydenhuollosta. Saisit aivan erilaisen kohtelun pitkäaikaistyöttömänä vaikka käyttäytyisit vastanotolla täsmälleen samalla tavalla.
Ei se nyt ihan noinkaan mene. Olen joutunut vaihtamaan lääkäriä n. 8 kertaa, kun edelliset ovat lopettaneet kirjoittamisen tietämättömyyttään. Yleensä he ovat olleet nuoria ja aina naislääkäreitä, ei oikein mitään elämänkokemusta takana. Nykyään hyvä lääkäri, vanhempi herrasmies ja erittäin hyvin perillä näistä asioista. Silloin kun hänen potilaaksi olen alkanut, en ollut johtajatasolla, joten jätetään tämä sinun purkauksesi ihan omaan arvoonsa. T. Keskisuuren yrityksen johtaja.
Kuinka lääkärit viitsii määrätä enää kun annostuksesi on aika reilu? Yksityiseltä näitä saat? Riippuvuus on jo varmasti kun päivittäin näitä syöt, mutta ei se mitään jos lääkkeitä saat säännöllisesti eikä annostus nouse. Kokeilitko missään vaiheessa muita lääkkeitä? Mitä tarkalleen ottaen nuo lääkärit sanoivat Opamoxin käytöstäsi?
Ei se viitsimisestä ole kiinni, vaan ammattitaidosta/taidottomuudesta. Vuosia tuli kokeiltua terapioita, SSRI, beetasalpaajat ja noista ssri lääkkeistä n. 4 eri merkkiä. Ei kertakaikkiaan mitään apua. Aikaisemmista lääkäreistä en jaksa kirjoittaa mitään, koska heistä ei ole mitään kirjoitettavaa. Nykyisestä sitä vastoin olisi paljonkin kirjoitettavaa ja pelkästään positiivista. Hän on yksinkertaisesti sanonut, että selvästi tarvitset tätä lääkitystä arjessasi, eikä ole mitään syytä sitä lopettaa. Olen itse sanonut, että ainakin eläkkeelle asti joudun sitä varmasti käyttämään ja lääkäri on asiasta aivan samaa mieltä. Sitten voidaan asiaa miettiä, kun eläkkeelle olen muutaman vuoden päästä siirtymässä.
Eli varmastikin silloin tulen lopettamaan tai reilusti pystyy ainakin vähentämään, koska ei enää ole kokouksia, puheita, päämiestapaamisia, päämiesten luokse matkustamisia pitkin eurooppaa jne.
Tässä on sellainen ikävä tendenssi, että selvästi tärkein asia kohdallasi olisi päästä eroon oravanpyörästä ja sen aiheuttamasta stressistä, mutta pyristelet nyt oravanpyörässä lääkkeiden avulla. Hyvin monet kaltaisesi ajavat täysillä seinään sitten kun kropasta jokin pettää, tyypillisesti sydän. Eli mieleen stressin aiheuttamia haittoja saat peitettyä lääkityksellä ja copingilla (minäpystyvyydellä), mutta muita stressin aiheuttamia tuhoja muualla kehossasi ei voi estää millään muulla kuin irtaantumalla stressitekijöistä. Et olisi ensimmäinen paljon matkustava "pilleristi", joka viedään lentokentältä suoraan teholle ja sitä kautta ruumishuoneelle.
- Eri
Sanotaan nyt näin. Olen siis käyttänyt kyseisiä lääkkeitä 25 vuotta hyvällä vasteella, hyödyt huomattavasti suuremmat kuin haitat. Ns. stressaavaa työtä liike-elämässä olen tehnyt n. 35 vuotta. Olen erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa ja pidän itseäni kunnossa. Vuosittain otatan itsestäni kaikki arvot, johon kuuluu myös muu perusteellinen tarkastus, myös se sydän syynätään. Alkoholia en käytä yhtään, en myöskään tupakoi, ylipainoa ei ole. Jos siis saan slaagin "lentokentällä" tai missä muualla hyvänsä, niin ne eivät noista lääkinnällisessä tarkoituksessa otetuista Opamoxeista johdu, se nyt on aivan varma asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä yritysjohtajan kehuskella lääkkeillään. Mitä korkeammassa asemassa on, sitä helpompi on saada toimivaa apua terveydenhuollosta. Saisit aivan erilaisen kohtelun pitkäaikaistyöttömänä vaikka käyttäytyisit vastanotolla täsmälleen samalla tavalla.
Ei se nyt ihan noinkaan mene. Olen joutunut vaihtamaan lääkäriä n. 8 kertaa, kun edelliset ovat lopettaneet kirjoittamisen tietämättömyyttään. Yleensä he ovat olleet nuoria ja aina naislääkäreitä, ei oikein mitään elämänkokemusta takana. Nykyään hyvä lääkäri, vanhempi herrasmies ja erittäin hyvin perillä näistä asioista. Silloin kun hänen potilaaksi olen alkanut, en ollut johtajatasolla, joten jätetään tämä sinun purkauksesi ihan omaan arvoonsa. T. Keskisuuren yrityksen johtaja.
Kuinka lääkärit viitsii määrätä enää kun annostuksesi on aika reilu? Yksityiseltä näitä saat? Riippuvuus on jo varmasti kun päivittäin näitä syöt, mutta ei se mitään jos lääkkeitä saat säännöllisesti eikä annostus nouse. Kokeilitko missään vaiheessa muita lääkkeitä? Mitä tarkalleen ottaen nuo lääkärit sanoivat Opamoxin käytöstäsi?
Ei se viitsimisestä ole kiinni, vaan ammattitaidosta/taidottomuudesta. Vuosia tuli kokeiltua terapioita, SSRI, beetasalpaajat ja noista ssri lääkkeistä n. 4 eri merkkiä. Ei kertakaikkiaan mitään apua. Aikaisemmista lääkäreistä en jaksa kirjoittaa mitään, koska heistä ei ole mitään kirjoitettavaa. Nykyisestä sitä vastoin olisi paljonkin kirjoitettavaa ja pelkästään positiivista. Hän on yksinkertaisesti sanonut, että selvästi tarvitset tätä lääkitystä arjessasi, eikä ole mitään syytä sitä lopettaa. Olen itse sanonut, että ainakin eläkkeelle asti joudun sitä varmasti käyttämään ja lääkäri on asiasta aivan samaa mieltä. Sitten voidaan asiaa miettiä, kun eläkkeelle olen muutaman vuoden päästä siirtymässä.
Eli varmastikin silloin tulen lopettamaan tai reilusti pystyy ainakin vähentämään, koska ei enää ole kokouksia, puheita, päämiestapaamisia, päämiesten luokse matkustamisia pitkin eurooppaa jne.
Mukava kuulla. Lopettelehan sitten todella hissukseen bentsot. Pidä huolta itsestäsi :)
Oi kiitos, harvinaista lukea täällä tällaista tsemppaus tekstiä. Hyvää kevään jatkoa sinullekin. T. Keskisuuren yrityksen johtaja.
Jos on jatkuvasti saman ihmisen kanssa vaikea jutella, niin et pidä hänestä. Sekin auttaa, kun tajuat että kukaan ei ole sinua parempi ihmisenä vaan suurin osa jopa tyhmempiä. Mieti myös mitä juttelet kenellekin, hyödyttääkö kontakti sinua tulevaisuudessa esim työn suhteen ja tsemppaa tällöin vähän enemmän. Muiden seurassa voit olla rennompi. On hyvä nauraa vitseille.
Vierailija kirjoitti:
Jos on jatkuvasti saman ihmisen kanssa vaikea jutella, niin et pidä hänestä. Sekin auttaa, kun tajuat että kukaan ei ole sinua parempi ihmisenä vaan suurin osa jopa tyhmempiä. Mieti myös mitä juttelet kenellekin, hyödyttääkö kontakti sinua tulevaisuudessa esim työn suhteen ja tsemppaa tällöin vähän enemmän. Muiden seurassa voit olla rennompi. On hyvä nauraa vitseille.
Juuri tuo ihmissuhteiden tarkoituksellisuus ja hyötyminen saa aikaan ahdistusta ja pelkoa, arvostelu ylipäätään. Musta ei ole pelaamaan mitään peliä, jossa ollaan yhtä toiselle ja toiselle toista. Miksi pitää arvostella kuin hyeena toisen arvopotentiaalia? 😔
Ei aiempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bentso koukku ja riippuvuus onkin sitte kaikkea muuta kuin leikin asia ja niiden lopettaminen on ihan maanpäällistä helvettiä, joka kestää helvetin pitkään. Silloin et pysty moneen kuukauteen poistumaan neljän seinän sisältä, joten kannattaa oikeasti miettiä kaks kertaa mikäli lääkäri niitä määrää. Monesti ihmiset alkaa käyttää niitä sillee, että joojoo käytän vain tarvittaessa, mutta joillakin ressukoilla (esim minä) se lähtee päivittäiseen käyttöön, koska se poistaa sitä ahdistusta niin helvetin tehokkaasti alussa, että et vaan halua takaisin siihen vanhaan, mutta kun tolet kasvaa nopeasti ja riippuvuus syntyy niin saat kaikki ahdistus ja paniikkioireet moninkerroin pahempana päälle, että oikeasti mietit jo itsemurhaa tosissas puhumattakaan sitte, kun yrität niistä vierottautua. Mä ehdin syömään rauhoittavia ihan terapeuttisella annoksella 4 vuotta ja se oli elämäni hirveintä aikaa ilman, että edes ymmärsin mistä kaikki oikeasti johtuu. Nyt on vuosi kulunut vierottautumisesta ja vaikka vieläkin ahdistaa niin on tää nyt jumalauta inhimillisempää, kun se ahdistus ja muut mitä ne bentsot sai aikaan loppupeleissä. Mun neuvo on, että mikäli käytät jotain päihteitä niin lopeta ne ensimmäiseksi niillä on helvetin iso vaikutus psyykkeeseen vaikka ei aina ajattelisikaan voivan näin olla. Toiseksi syö hyvin (kofeiinista kannattaa pidättäytyä) ja etenkin tarpeeksi. Energiavaje saa aikaan myös ahdistusta ja paniikinomaisia oireita. Toiseksi yrittää vaan pitää huolta päivärytmistä ja parasta olisi jos unta sais sen vähintään 7 tai 8h, mutta mielellään enemmänkin. Kevyt liikunta on hyväksi jokapäivä. Jos paniikkioireista kärsii niin kuormittavaliikunta ei ole hyväksi, koska se vaan nostattaa stressitasoja pitkäksikin aikaa. Näillä neuvoilla itse oon sentäs huomannu jotain posiitiivista muutosta moneen vuoteen. Kärsinyt siis sos tilanteidenpelosta, paniikkihäiriöstä, vaikeasta masennuksesta, syömishäiriöstä 8 vuotta pian 9. Ikää on 24 eli aikalailla koko elämä mennyt pilalle näiden vaivojen takia, mutta nyt tuntuu sentäs hyvältä istua sohvalla sekin oli ennen painajaista mulle. Fakta on se, että joudut hirveästi tarkastelee oikeasti omia elämäntapoja ja muuttaa niitä paremmiksi. Lääkkeet ei paranna sua se on myös karu fakta. Mä sanoisin, että lääkkeet kroonistaa sairauden ja peittää vaan oireita jos sitäkään. Yleensä myös lääkkeistä tulee lisäksi ikäviä sivuvaikutuksia ja myöhemmin myös uhkaaviakin haittavaikutuksia mikäli käyttö on jatkunut vuosia. On myös hyvä muistaa se, että alkoholi on mielenterveysongelmien syy 80% tapauksista , joten jos keppanaa kuluu esim kerran viikkoon niin jo se on omiaan saamaan psyykkeen ja kropana tarpeeksi sekaisin, koska uni häiriintyy moneksi päiväksi ja aivot korjautuvat unen aikana jokainen varmaan tietää mihin se johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
bentso koukku ja riippuvuus onkin sitte kaikkea muuta kuin leikin asia ja niiden lopettaminen on ihan maanpäällistä helvettiä, joka kestää helvetin pitkään. Silloin et pysty moneen kuukauteen poistumaan neljän seinän sisältä, joten kannattaa oikeasti miettiä kaks kertaa mikäli lääkäri niitä määrää. Monesti ihmiset alkaa käyttää niitä sillee, että joojoo käytän vain tarvittaessa, mutta joillakin ressukoilla (esim minä) se lähtee päivittäiseen käyttöön, koska se poistaa sitä ahdistusta niin helvetin tehokkaasti alussa, että et vaan halua takaisin siihen vanhaan, mutta kun tolet kasvaa nopeasti ja riippuvuus syntyy niin saat kaikki ahdistus ja paniikkioireet moninkerroin pahempana päälle, että oikeasti mietit jo itsemurhaa tosissas puhumattakaan sitte, kun yrität niistä vierottautua. Mä ehdin syömään rauhoittavia ihan terapeuttisella annoksella 4 vuotta ja se oli elämäni hirveintä aikaa ilman, että edes ymmärsin mistä kaikki oikeasti johtuu. Nyt on vuosi kulunut vierottautumisesta ja vaikka vieläkin ahdistaa niin on tää nyt jumalauta inhimillisempää, kun se ahdistus ja muut mitä ne bentsot sai aikaan loppupeleissä. Mun neuvo on, että mikäli käytät jotain päihteitä niin lopeta ne ensimmäiseksi niillä on helvetin iso vaikutus psyykkeeseen vaikka ei aina ajattelisikaan voivan näin olla. Toiseksi syö hyvin (kofeiinista kannattaa pidättäytyä) ja etenkin tarpeeksi. Energiavaje saa aikaan myös ahdistusta ja paniikinomaisia oireita. Toiseksi yrittää vaan pitää huolta päivärytmistä ja parasta olisi jos unta sais sen vähintään 7 tai 8h, mutta mielellään enemmänkin. Kevyt liikunta on hyväksi jokapäivä. Jos paniikkioireista kärsii niin kuormittavaliikunta ei ole hyväksi, koska se vaan nostattaa stressitasoja pitkäksikin aikaa. Näillä neuvoilla itse oon sentäs huomannu jotain posiitiivista muutosta moneen vuoteen. Kärsinyt siis sos tilanteidenpelosta, paniikkihäiriöstä, vaikeasta masennuksesta, syömishäiriöstä 8 vuotta pian 9. Ikää on 24 eli aikalailla koko elämä mennyt pilalle näiden vaivojen takia, mutta nyt tuntuu sentäs hyvältä istua sohvalla sekin oli ennen painajaista mulle. Fakta on se, että joudut hirveästi tarkastelee oikeasti omia elämäntapoja ja muuttaa niitä paremmiksi. Lääkkeet ei paranna sua se on myös karu fakta. Mä sanoisin, että lääkkeet kroonistaa sairauden ja peittää vaan oireita jos sitäkään. Yleensä myös lääkkeistä tulee lisäksi ikäviä sivuvaikutuksia ja myöhemmin myös uhkaaviakin haittavaikutuksia mikäli käyttö on jatkunut vuosia. On myös hyvä muistaa se, että alkoholi on mielenterveysongelmien syy 80% tapauksista , joten jos keppanaa kuluu esim kerran viikkoon niin jo se on omiaan saamaan psyykkeen ja kropana tarpeeksi sekaisin, koska uni häiriintyy moneksi päiväksi ja aivot korjautuvat unen aikana jokainen varmaan tietää mihin se johtaa.
Kiitos kun kirjoitit. Kauanko sinun bentsovieroitus kesti? ap
Menin 17 v kaupan kassalle töihin ja kyllä se siitä pikkuhiljaa se ujous lieveni, mutta ei koskaan kokonaan. Ainainen jännitys ja varsinkin, kun on enemmän ihmisiä paikalla. Ja vaikka olisi tuttuja, niin silti joku puheenvuoro esim. palaverissa on aina ollut kauheaa. Iän myötä hellittänyt ja nyt kun on vaihdevuosilääkitys, niin se tuntuu auttavan parhaiten siihen kamalaan punoitukseen. Ihmiset pitää aina jotenkin vajakkeina ihmistä, joka punastelee. Eivät vaan ymmärrä, ettei silke voi mitään. Ja se on kaikista pahinta tässä ongelmassa, koska se on niin näkyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sanoisin, että siitä ne viekkarit vasta alkaa, kun viimesen murunen on mennyt. Valehtelematta puoli vuotta saa varata vieroitusoireisiin. Itsellä vuosi siitä, kun viimesen napin söin ja edelleen on neurologisia ongelmia kuten esim hienojakoista vapinaa, nykinöitä ja sit hitautta tuntuu, ettei oikeen ymmärrä ihan normaali asioita mitkä oli ennen ihan selvää pässinlihaa (vähä niiku ois tyhmä eli on ne vaikuttaneet muistiin), lihasjäykkyyttä jne. Mä taidan tietenkin olla se epäonninen kellä vieroitusoireet ovat tätä vuoden luokkaa. Toki itse päätät lääkityksistäsi, mutta tässä yks varottava esimerkki mitä bentsot saa päivittäiskäytöllä aikaan ja kun muistat sen, ettei lääkkeet sua paranna. Ihan älyttömän määrän saa tehdä itsensä kanssa hommia jos tästä suosta haluaa nousta. Mulle ei ikinä oikee toiminu noi altistusjutut mitä aina vaan tyrkytettiin sain siitä vaan totaalisen burn outin ja masennuin kahta kauheammin. Sanoisin, että terveellisillä ravinnolla, päihteettömyydellä ja unella pääsee paljon pitemmälle, kun yksilläkään psyykelääkkeillä. Ei turhaan kyllä korosteta terveellisiä elämäntapoja. Ja toinen on sitte, että, kun muistaa sen, että saa olla itselleen armollinen ja ettet suinkaan ole näiden ongelmien kanssa yksin.
Minä taas kaipaan tuota vanhaa oloa takaisin, mutta kun kerran naksahtaa, niin ei pääse entiseen.
Minulla auttoi taolainen filosofia ja kaikkeuden ymmärtäminen. Ymmärrän tällä hetkellä todellisuuden.
Se vain naksahti kun pohdiskelin ei pohdiskelua siten etten pohdiskellut varsinaisesti.
Aluksi tuli sellainen olo että kävelen noin 10cm maanpinnan yläpuolella. Tunsin myös iloa ja ylpeyttä ja samalla surua ja haikeutta. Kaikki näytti keltaiselta ja poskeni hymyilivät, niin että seuraavana päivänä, kun palauduin valaistumisesta, niin lihakset olivat kipeät.
Sen päivän jälkeen en enää ollut peloissani tai ahdistunut.
Tajusin tavallaan kaiken ja tajuan edelleen.
Käytännössä sen jälkeen tuli valtava halu tehdä itsemurha, koska enää ei ole mitään.
On vain on ja off, tila.
Olen nyt päällä ja kohta olen sammuksissa.
Ajattelin että haluan auttaa muita ja osallistua ihmiselämään.
Tajusin että ahdistuneena en ollut mukana ihmiseläimen luontaisessa yhteiskuntaleikissä.
Joten päätin osallistua leikkiin ja tällä hetkellä autan ihmisiä ja rikastutan ahneita.
Hymyilen miten paljon onnea tuotta jollekin, kun teen töitä mahdollisimman alhaisella palkalla.
Hänestä hän on tehnyt hyvät kaupat ja hän ehkä kuvittelee olevansa varsinainen ovela kettu.
Vaikka minähän tässä leikin mukana ja osallistun kaikenlaisiin tapahtumiinkin.
Välillä haikailen entistä elämääni, mutta silloin en vain oivaltanut kaikkeutta ja se ahdisti minua.
Kaikki yllättävä ja käänteen tekevä aiheutti paniikkikohtauksia.
Taisin saada siitä tarpeekseni.
Ihmiselämä on sellaista että eletään ihmisten parissa. Ihminen ei ole lepakko joka elää luolassa ja saalistaa yksin.
Pitää elää kuten ihmiset elää.
Elän siten mitä eniten ennen pelkäsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
bentso koukku ja riippuvuus onkin sitte kaikkea muuta kuin leikin asia ja niiden lopettaminen on ihan maanpäällistä helvettiä, joka kestää helvetin pitkään. Silloin et pysty moneen kuukauteen poistumaan neljän seinän sisältä, joten kannattaa oikeasti miettiä kaks kertaa mikäli lääkäri niitä määrää. Monesti ihmiset alkaa käyttää niitä sillee, että joojoo käytän vain tarvittaessa, mutta joillakin ressukoilla (esim minä) se lähtee päivittäiseen käyttöön, koska se poistaa sitä ahdistusta niin helvetin tehokkaasti alussa, että et vaan halua takaisin siihen vanhaan, mutta kun tolet kasvaa nopeasti ja riippuvuus syntyy niin saat kaikki ahdistus ja paniikkioireet moninkerroin pahempana päälle, että oikeasti mietit jo itsemurhaa tosissas puhumattakaan sitte, kun yrität niistä vierottautua. Mä ehdin syömään rauhoittavia ihan terapeuttisella annoksella 4 vuotta ja se oli elämäni hirveintä aikaa ilman, että edes ymmärsin mistä kaikki oikeasti johtuu. Nyt on vuosi kulunut vierottautumisesta ja vaikka vieläkin ahdistaa niin on tää nyt jumalauta inhimillisempää, kun se ahdistus ja muut mitä ne bentsot sai aikaan loppupeleissä. Mun neuvo on, että mikäli käytät jotain päihteitä niin lopeta ne ensimmäiseksi niillä on helvetin iso vaikutus psyykkeeseen vaikka ei aina ajattelisikaan voivan näin olla. Toiseksi syö hyvin (kofeiinista kannattaa pidättäytyä) ja etenkin tarpeeksi. Energiavaje saa aikaan myös ahdistusta ja paniikinomaisia oireita. Toiseksi yrittää vaan pitää huolta päivärytmistä ja parasta olisi jos unta sais sen vähintään 7 tai 8h, mutta mielellään enemmänkin. Kevyt liikunta on hyväksi jokapäivä. Jos paniikkioireista kärsii niin kuormittavaliikunta ei ole hyväksi, koska se vaan nostattaa stressitasoja pitkäksikin aikaa. Näillä neuvoilla itse oon sentäs huomannu jotain posiitiivista muutosta moneen vuoteen. Kärsinyt siis sos tilanteidenpelosta, paniikkihäiriöstä, vaikeasta masennuksesta, syömishäiriöstä 8 vuotta pian 9. Ikää on 24 eli aikalailla koko elämä mennyt pilalle näiden vaivojen takia, mutta nyt tuntuu sentäs hyvältä istua sohvalla sekin oli ennen painajaista mulle. Fakta on se, että joudut hirveästi tarkastelee oikeasti omia elämäntapoja ja muuttaa niitä paremmiksi. Lääkkeet ei paranna sua se on myös karu fakta. Mä sanoisin, että lääkkeet kroonistaa sairauden ja peittää vaan oireita jos sitäkään. Yleensä myös lääkkeistä tulee lisäksi ikäviä sivuvaikutuksia ja myöhemmin myös uhkaaviakin haittavaikutuksia mikäli käyttö on jatkunut vuosia. On myös hyvä muistaa se, että alkoholi on mielenterveysongelmien syy 80% tapauksista , joten jos keppanaa kuluu esim kerran viikkoon niin jo se on omiaan saamaan psyykkeen ja kropana tarpeeksi sekaisin, koska uni häiriintyy moneksi päiväksi ja aivot korjautuvat unen aikana jokainen varmaan tietää mihin se johtaa.
Silti moni sortuu liikakäyttöön 🤦♂️
Olen keski-ikäinen ja sosiaalinen fobiani on pahempi kuin koskaan. Juuri nyt käteni tärisevät, koska tuli äsken yllättävä puhelu, johon oli pakko vastata.
Olen eristäytynyt. Tarvitsen Opamoxia (15-75mg, riippuen päivästä; pelkoni vahvuus vaihtelee) kaupassa käyntiinkin ja sukulaisteni tai ylipäätään kenen tahansa tapaamiseen.
Töissä siis en todellakaan käy eikä ole oikein ihmissuhteitakaan. Täällä mä jumitan neljän seinän sisällä mutta olen yllättävän ok asian suhteen nykyään. En mieti itsemurhaa enää.
En usko, että pystyisin näin pahassa tilanteessa siedättämään itseäni tai "päästämään irti pelosta" tai "menemään pelkoa päin". Pelkoreaktio on niin voimakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen ja sosiaalinen fobiani on pahempi kuin koskaan. Juuri nyt käteni tärisevät, koska tuli äsken yllättävä puhelu, johon oli pakko vastata.
Olen eristäytynyt. Tarvitsen Opamoxia (15-75mg, riippuen päivästä; pelkoni vahvuus vaihtelee) kaupassa käyntiinkin ja sukulaisteni tai ylipäätään kenen tahansa tapaamiseen.
Töissä siis en todellakaan käy eikä ole oikein ihmissuhteitakaan. Täällä mä jumitan neljän seinän sisällä mutta olen yllättävän ok asian suhteen nykyään. En mieti itsemurhaa enää.
En usko, että pystyisin näin pahassa tilanteessa siedättämään itseäni tai "päästämään irti pelosta" tai "menemään pelkoa päin". Pelkoreaktio on niin voimakas.
Vangithan usein kärsii samoista oireista jos ovat olleet pitkään eristyksissä muista.
Myös eri kultuurien vaimot tai naiset, jotka on myös kotiin kahlittu.
Heille on kauhistus olla vapaina ja päästä itse tienaamaan ja ottamaan vastuuta omasta elämästään.
Sellainen aiheuttaa paniikkikohtauksia ja pelkoa pelkästään ajatuksena. Olla ilman huoltajaa.
Samalaisia oireita voi olla syrjäseudulta kaupunkiin muuttaneilla.
Pelkästään muutaman kuukauden työttömyys ja eristäytyneisyys voi aiheuttaa ns. laitostumista.
Kyllä nämä on ihan karaisemalla hoidettavia ongelmia.
ihminen on eläimenä laumaeläin.
Yksin ei pärjää ja yksin todennäköisesti kuolee ympäristössä ja ainakin kuolee sukupuuttoon ilman jälkeläisiä. Siksi se ominaisuus ei ole toivottu ominaisuus eliölle.
Yleensä erakotkin luonteet jossain vaiheessa hedelmällisyyttään unohtaa pelon ja lähtee parittelemaan yöhön. Se on jännittävän irstasta toimintaa.
Kun kuoleman kohtaa ja ymmärtää lopun vääjäämättömyyden, niin eihän millään enää ole mitään väliä.
Ja juuri sillä on väliä. Muuten syntyisi kaaos.
Siksi oivalluksen jälkeen on pidettävä itsensä ruodussa.
Yleensä oivaltanut voi tehdä kaikenlaista järjetöntä, koska millään ei ole mitään väliä.
Kuitenkin juuri sillä on väliä, että rauha säilyy ja järjestys säilyy.
Siksi voitte mennä ja nauttia jännityksestä ihmisten ilmoilla tänäänkin.
Ilta on vielä nuori.
Koronan aikana on jännittävää lähteä ravinteliin etsimään paritteluseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
bentso koukku ja riippuvuus onkin sitte kaikkea muuta kuin leikin asia ja niiden lopettaminen on ihan maanpäällistä helvettiä, joka kestää helvetin pitkään. Silloin et pysty moneen kuukauteen poistumaan neljän seinän sisältä, joten kannattaa oikeasti miettiä kaks kertaa mikäli lääkäri niitä määrää. Monesti ihmiset alkaa käyttää niitä sillee, että joojoo käytän vain tarvittaessa, mutta joillakin ressukoilla (esim minä) se lähtee päivittäiseen käyttöön, koska se poistaa sitä ahdistusta niin helvetin tehokkaasti alussa, että et vaan halua takaisin siihen vanhaan, mutta kun tolet kasvaa nopeasti ja riippuvuus syntyy niin saat kaikki ahdistus ja paniikkioireet moninkerroin pahempana päälle, että oikeasti mietit jo itsemurhaa tosissas puhumattakaan sitte, kun yrität niistä vierottautua. Mä ehdin syömään rauhoittavia ihan terapeuttisella annoksella 4 vuotta ja se oli elämäni hirveintä aikaa ilman, että edes ymmärsin mistä kaikki oikeasti johtuu. Nyt on vuosi kulunut vierottautumisesta ja vaikka vieläkin ahdistaa niin on tää nyt jumalauta inhimillisempää, kun se ahdistus ja muut mitä ne bentsot sai aikaan loppupeleissä. Mun neuvo on, että mikäli käytät jotain päihteitä niin lopeta ne ensimmäiseksi niillä on helvetin iso vaikutus psyykkeeseen vaikka ei aina ajattelisikaan voivan näin olla. Toiseksi syö hyvin (kofeiinista kannattaa pidättäytyä) ja etenkin tarpeeksi. Energiavaje saa aikaan myös ahdistusta ja paniikinomaisia oireita. Toiseksi yrittää vaan pitää huolta päivärytmistä ja parasta olisi jos unta sais sen vähintään 7 tai 8h, mutta mielellään enemmänkin. Kevyt liikunta on hyväksi jokapäivä. Jos paniikkioireista kärsii niin kuormittavaliikunta ei ole hyväksi, koska se vaan nostattaa stressitasoja pitkäksikin aikaa. Näillä neuvoilla itse oon sentäs huomannu jotain posiitiivista muutosta moneen vuoteen. Kärsinyt siis sos tilanteidenpelosta, paniikkihäiriöstä, vaikeasta masennuksesta, syömishäiriöstä 8 vuotta pian 9. Ikää on 24 eli aikalailla koko elämä mennyt pilalle näiden vaivojen takia, mutta nyt tuntuu sentäs hyvältä istua sohvalla sekin oli ennen painajaista mulle. Fakta on se, että joudut hirveästi tarkastelee oikeasti omia elämäntapoja ja muuttaa niitä paremmiksi. Lääkkeet ei paranna sua se on myös karu fakta. Mä sanoisin, että lääkkeet kroonistaa sairauden ja peittää vaan oireita jos sitäkään. Yleensä myös lääkkeistä tulee lisäksi ikäviä sivuvaikutuksia ja myöhemmin myös uhkaaviakin haittavaikutuksia mikäli käyttö on jatkunut vuosia. On myös hyvä muistaa se, että alkoholi on mielenterveysongelmien syy 80% tapauksista , joten jos keppanaa kuluu esim kerran viikkoon niin jo se on omiaan saamaan psyykkeen ja kropana tarpeeksi sekaisin, koska uni häiriintyy moneksi päiväksi ja aivot korjautuvat unen aikana jokainen varmaan tietää mihin se johtaa.
Kiitos kun kirjoitit. Kauanko sinun bentsovieroitus kesti? ap
Minä käytin 10 vuotta ja päivittäin. Vuorokaudessa meni 90 mg. Lopetin vuosi sitten ja "vieroitusoireet" olivat n. viikon ja olo oli vähän niin kuin flunssa olisi koko ajan puhkeamassa, siinä kaikki. Eli nämäkin ovat hyvin yksilökohtaisia, kuten muutkin asiat.
Pienin askelin jännittäviin tilanteisiin. En varmaan vieläkään pysty esiintymään, mutta en enää jännitä kauppaa tai kyläilyjä. Tai jännitän, mutta en anna sen estää menemästä. Kokouksiinkin olen uskaltautunut, vaikka ne ovat tuntuneet todella ahdistavilta. Minun oli vaan pakko ryhtyä kohtaamaan pelkojani, koska vaihtoehto olisi ollut, että en olisi mennyt enää mihinkään.
Eli täytyy vaan mennä, vaikka jännittää. Ajatella, että kestää nyt tämän, että jännitys ei ole vaarallista. Jännitysoireisiin ei kuole. Pikkuhiljaa kun asiat muuttuvat tutuiksi, jännityskin katoaa.