Eilen katsoin sellaista ohjelmaa kuin Rikkaat ja Rahattomat, kyllä oli taas elämänhallinta hukassa

Vierailija kirjoitti:

En katsonut mutta jos on tottunut siihen että budjetti on sen 100€/viikko ja on tottunut pihistelemään niin ehkä se olisi mukavaa kerrankin saada jotain "kivaa" vaihteeksi? Kun on tottunut että saa sen välttämättömimmän (eikä aina varaa välttämättä siihenkään)?

Nimenomaan ei ole tottunut pihistelemään - siinä se ongelma onkin. Heti kun saadaan rahaa tuhlataan se kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko, että hyvätuloisissa perheissä lapsilla ei ole älykännyköitä tai pelikoneita? Eihän vanhempien rahat oikeastaan kuulu lapsille, joten miksi heille on sellaiset hankittu. Teininä on ikävää, jos ei sulaudu joukkoon. Minun mielestä nuo ei ole kohtuuttomia toiveita.

Meillä ei ole pelikonsoleita. En edes tiedä mitä ne on.

Älypuhelimet saivat 5. luokalla, kun koulussa alkoi tarvita niitä - ja nekin oli ensin isän vanhat. Nyt lukiossa on uudet molemmilla.

Ja lapsia meillä on kaksi, koska laskimme onko kolmanteen oikeasti varaa.

t. hyvätuloinen

Miksi tietyillä väestöryhmillä on suurperheet, vaikkei heillä juurikaan ole palkkatuloja? Voisipa tästä joskus keskustella ihan avoimesti.

Lapsimäärään pitäisi tulla rajoituksia tietyn luvun jälkeen.

Mitä ap itse olisit tehnyt? Kertaluontoinen 1200 euroa, siitä ei kuule kummoisia sijoituksia tee. Olettaen, että ainakin pari hunttia menee elämiseen, tonnin sijoitus ei tuota 15 vuodessa kuin pari tonnia, jos ja kun muulloin siihen sijoitukseen ei ole laitettavissa lisää rahaa.

https://www.sijoittaja.fi/sijoittaminen/paranna-tuottoa/korkoa-korolle-…

Todennäköisemmin se tonnikin tulee syötyä hyvin nopeasti pieniin yllätyslaskuihin, esim. sairastuessa tai auton hajotessa.

Siksi on minusta täysin ymmärrettävää, että perhe tekee kerrankin jotain kivaa, kun voi eli syö ravintolassa (80 e useamman hengen ateriasta on pilkkahintaista) ja ostaa lapsille käytetyn kännykän hajonneen tilalle.

Et sitä paitsi edes tiedä, miten perheitä on sarjassa ohjeistettu.

Voi olla aivan mahdollista, että heidän onkin käytettävä se viikkobudjetti kokonaisuudessaan viikon aikana! Tulisi aika tylsä sarja, jos perhe eläisi vedellä ja näkkileivällä koko viikon, ei siitä kummoistakaan tv-ohjelmaa luokkaeroista saisi aikaan, mikä kumminkin on koko sarjan idea.

En katsonut koko jaksoa, mutta mietin nyt, katsoinko edes samaa ohjelmaa, kuin ap? Todella mukavan oloinen ja vaatimaton perhe. Jos teini-ikäinen on pitkään toivonut uutta puhelinta ja yllättäen äidillä on mahdollisuus sellainen hankkia, niin mihin se raha olisi pitänyt käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Et sitä paitsi edes tiedä, miten perheitä on sarjassa ohjeistettu.

Voi olla aivan mahdollista, että heidän onkin käytettävä se viikkobudjetti kokonaisuudessaan viikon aikana! Tulisi aika tylsä sarja, jos perhe eläisi vedellä ja näkkileivällä koko viikon, ei siitä kummoistakaan tv-ohjelmaa luokkaeroista saisi aikaan, mikä kumminkin on koko sarjan idea.

Totta! Siinä takuulla on idis, että rahat pitää käyttää myös sen viikon aikana, että sen köyhän perheen elämä tosiaan muuttuu viikon ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoitte niitä köyhiä, niin kyllä pitää kuitenkin nähdä se että rahaa on riittänyt suuren ylipainon hankkimiseen, ellei se sitten ole johtunut stressistä ja terveysongelmista.

Mutta kyllä sitä rahaa kuitenkin menee siihen epäterveelliseen lihottavaan ruokaan kuten namuihin, jätskiin, sipseihin, ja ylläri ylläri limppariin jota he jaksossakin ostivat jotain 5 litraa.

Kyllä minä kannustaisin heitä parempiin valintoihin. Limun voi korvata vedellä / kamomilla tai hibiscus teellä ja se tulee murto-osan hintaiseksi siitä että viikon limppareihin menee 20e. Pelkästään tämä muutos näkyisi välittömästi heidän kehonpainossaankin.

Kuten köyhä tuttuni sanoi: marjarasiasta syö kerran. Saman verran maksavasta karkkipussista riittää herkkua moneksi päiväksi. 

Rikkaalla on varaa hemmotella itseään kosmetologilla, kulttuurilla, matkustelulla, hienolla kuntosalilla, laatuvaatteilla jne. Jos köyhä haluaa ostaa elämäänsä jotain "iloa" , vaihtoehdot ovat vähissä: herkuttelu epäterveellisillä mätöillä ja mässyillä,  tupakka-aski ja olut. Ankean elämän, rahastressin ym. vastapainoksi myös niitä serotoniinipiikkejä saattaa kaivata vähän enemmän kuin jos elää siellä kartanossa sijoitussalkun kasvamista katsellen.

No sinänsä olet oikeassa, mutta uskallanpa väittää että suuremmat serotoniinipiikit saadaan juuri niistä marjoista kuin joistain tuttifrutti glukoosisiirappi makeisista.

Marjoissa kun oikeasti on niitä ravintoyhdisteitä, jotka nostaa serotoniinitasoja. Tässä glukoosisiirappi väriaine moskassa taas ei ole mitään sellaista, joka nostaisi yhtikäs mitään positiivista kehossa.

Tuohan olisi tosi hyvä idea. Mennä noihin ohjelmiin pienituloisena ja sijoittaa/laittaa tilille säätöön ne rahat.

Tuskinpa kuitenkaan noin saisi tehdä. 

Ja pitänyt kuitenkin ostaa 70€ hintainen kånken ja hinkata sitä paskaan.

Voi teitä ilkeilijöitä. Ja tyhmiä. Malttakaa nyt edes joskus olla syyllistämättä köyhiä. Kun ohjelman idea on juuri se, että vaihtavat osia viikoksi. Ei niin, että köyhä elää samoin kuin köyhänäkin ja rikas elää samoin kuin rikkaanakin.

Jos varakkaalla menee viikossa se 1200 euroa niin myös köyhän pitää (ja saa) elää se viikko niin, että se rahamäärä kuluu.

80 euroa neljän ihmisen ruokailuun ei ole paljon. Kun on kerran siihen lupa ja rahat tulee muualta, kerrankin. Miten ilkeä ja kade ihmisen pitää olla jos syyllistää, että ei olisi pitänyt nyt noin kalliiseen paikkaan mennä syömään.

Jos rikas voi syödä ihan joka päivä ihan mitä haluaa niin miksi ei köyhä edes tässä ohjelmassa?

Ai niin, kun ne on niitä köyhiä (ja lihavia).

Puhelin oli ostettu käytettynä ja vanha oli rikki. Olisiko ollut oikein, että kun kerran se puhelin oli tarpeellinen niin sitä ei nyt vaan periaatteesta saa ostaa? Ettei joku tiukkapipo ja ilkeä ihminen loukkaannu?

Miksi se tyttö ei olisi saanut siitä iloita? Keneltä se oli täällä pois. Olisiko ollut parempi mieli kun tyttö ei olisi saanut puhelinta ja rahalla olisi ostettu jotain sellaista jota ei edes tarvittu tai tyttö olisi pettynyt?

Mutta nämä jotkut täällä olisivat varmaan olleet hyvin, hyvin iloisia.

Köyhä ei saa iloita mistään asiasta eikä ikinä, ei lapset eikä nuoretkaan, vaan pitää elää niinkuin muut, tietävämmät, sanovat. Kun he TIETÄVÄT ja heillä on oikeus sanoa ja määritellä köyhän ihmisen elämä.

Vain heidän hyväksymät asiat ovat sallittuja. Kun ne köyhät kuitenkin tekevät väärin kaikki.

Haloo, se on tv-ohjelma. Siinä kärjistetään asioita, itse en ota niin tosissaan käsikirjoitettuja ohjelmia. Tiedän kyllä, että tällaiset uppoaa läskeihin av mammoihin kuin häkä.

Ap:lle tuntui jakso menevän jostain syystä kovin tunteisiin. Itselleni taas tuli hyvä mieli molemmista jaksoon osallistuneista perheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoitte niitä köyhiä, niin kyllä pitää kuitenkin nähdä se että rahaa on riittänyt suuren ylipainon hankkimiseen, ellei se sitten ole johtunut stressistä ja terveysongelmista.

Mutta kyllä sitä rahaa kuitenkin menee siihen epäterveelliseen lihottavaan ruokaan kuten namuihin, jätskiin, sipseihin, ja ylläri ylläri limppariin jota he jaksossakin ostivat jotain 5 litraa.

Kyllä minä kannustaisin heitä parempiin valintoihin. Limun voi korvata vedellä / kamomilla tai hibiscus teellä ja se tulee murto-osan hintaiseksi siitä että viikon limppareihin menee 20e. Pelkästään tämä muutos näkyisi välittömästi heidän kehonpainossaankin.

Kuten köyhä tuttuni sanoi: marjarasiasta syö kerran. Saman verran maksavasta karkkipussista riittää herkkua moneksi päiväksi. 

Rikkaalla on varaa hemmotella itseään kosmetologilla, kulttuurilla, matkustelulla, hienolla kuntosalilla, laatuvaatteilla jne. Jos köyhä haluaa ostaa elämäänsä jotain "iloa" , vaihtoehdot ovat vähissä: herkuttelu epäterveellisillä mätöillä ja mässyillä,  tupakka-aski ja olut. Ankean elämän, rahastressin ym. vastapainoksi myös niitä serotoniinipiikkejä saattaa kaivata vähän enemmän kuin jos elää siellä kartanossa sijoitussalkun kasvamista katsellen.

No sinänsä olet oikeassa, mutta uskallanpa väittää että suuremmat serotoniinipiikit saadaan juuri niistä marjoista kuin joistain tuttifrutti glukoosisiirappi makeisista.

Marjoissa kun oikeasti on niitä ravintoyhdisteitä, jotka nostaa serotoniinitasoja. Tässä glukoosisiirappi väriaine moskassa taas ei ole mitään sellaista, joka nostaisi yhtikäs mitään positiivista kehossa.

Niin, varmaan on niin, mutta et ymmärtänyt, mitä yritettiin sanoa.

Kun saa niitä marjoja tai muita terveellisiä serotiinipiikkejä ihan aina silloin kun itse haluaa, eli on varaa ostaa vaikka joka päivä, niin se on eri asia kuin jos se serotiinipiikkejä on kerran tai pari kuukaudessa.

Marjarove menee kerralla, mutta karkkipussi riittää useaksi päiväksi.

Miksi ne varakkaat ihmiset, joilla on mahdollisuus ostaa terveellistä mielihyvää ostavat silti joskus myös suklaata, viiniä, kalliita juustoja tms.?

Miksi heille ei useinkaan riitä ne marjat ja hedelmät?

Kun kerran köyhälle pitää riittää. Ja kun ei ole edes varaa niihin terveellisiinkään.

Ei ihmiset toimi niinkuin robotit, ei köyhät eikä rikkaat, useimmat niistäkään. Ihmisillä on tunteet ja erilaisia elämäntilanteita ja ne vaikuttaa päätöksiin, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Kukaan ihminen ei elä niin, että tekee aina vain oikeita päätöksiä ja asioita, ei kukaan. Tai sitten on kuin tunteeton robotti.

Kaikilla, luulen (ja on ilmiselvää), on heikkouksia, toiset vaan pystyvät ne piilottamaan paremmin.

Joillakin (varakkaillakin) saattaa olla paljon pahempia kuin karkin syönti. Niihin ei vain puututa, syystä tai toisesta.

Mun mielestä oli hyvä jakso. "Köyhä" perhe oli tosi aidon ja mukavan tuntuinen. Äiti oli tasapainoinen ihminen, joka yksin joutuu kantamaan vastuuta koko poppoosta.

Mua huoletti vaan se liikalihavuus. Kyllä liikunnanharrastaminen on ilmaista! Lenkkipolkuja voisivat kiertää, 0 eurolla. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle tuntui jakso menevän jostain syystä kovin tunteisiin. Itselleni taas tuli hyvä mieli molemmista jaksoon osallistuneista perheistä.

Niin, olen itsekin monesti ihmetellyt miksi.

Miksi niin kovin menee tunteisiin ja pitää alkaa neuvoa ja mestaroida miten heidän olisi pitänyt elää se viikko.

Niinkuin muutenkin vastaavasti on ollut täällä. Onko se jotenkin kieltämistä, kun nyt olen näin viisas ja osaan elää ihan toisin kuin nämä tyhmät köyhät, niin tämä asia ei koskaan kosketa minun elämääni.

Pelkoa siitä, että mitä jos joskus minäkin olen köyhä, ei voi olla mahdollista.

Mikä aiheuttaa tämän reaktion, että nostaa niin kovin tunteita, olisi mielenkiintoista tietää.

Mutta tuskin tajuavat itsekään, vielä vähemmän haluavat sitä ajatella tai tunnustaa.

20e per naama on normaali ravintolahinta nykypäivänä low-end-ravintolassa. High-endissä hinta on yli 100e per naama, ilman alkoholia.

Syy miksen käy ikinä ravintoloissa. Reilun kympin buffeteissa tulee käytyä kavereiden kanssa ehkä kerran kuussa, niissä kun saa rahalle vastinetta.

Ruoka? Kun aikaa on, teen itse. Olen kokeillut lukemattomia uusia reseptejä ja löytänyt monta suosikkia. Hinta? Halpa. Kun osaa ravintotietoa, niin on helppo sanella reunaehdot mitä ruoan pitää sisältää, että se on ravitsevaa, halpaa ja terveellistä. Eniten syömäni ruoka-aine viikossa on kaurahiutaleet, sen jälkeen painossa luultavasti kasvikset, rahka ja sitten kana. Kaurahiutaleista teen mm. kaurakakkuja joihin tulee banaaneita, munia, heraproteiinia, makeutusainetta ja mustikoita. Esim. ruokien suhteen on kannattavaa ostaa enemmän kerralla. Kaloreita kuluu päivässä saman verran (mulla 3000-4000) joten ruokaan menee absoluuttisesti sama määrä rahaa ja kulutus on helppo laskea kaloreista. Annoksilla ei tee mitään. Esim. paketti jauhelihaa ja purkki hernekeittoa on 1000kcal, joten jäljelle jää vielä jopa 3000 kaloria jotka pitää saada jostakin.

Päihteet? Alkoholia nykyisin max kerran kuussa. En ole ikinä juonut tippaakaan alkoholia yksin, se on mulle aina sosiaalisten tilanteiden juoma.

Asumisesta ei oikein voi tinkiä, mutta vuokra menee tuista joten se on vähän lose-lose.

Salikorttiin 20e kuussa. Kännykkälaskuun toiset 20e.

Kännykän kun ostan, niin ostan hyvän mutta en kalleinta. Nykyinen kännykkä on vm2016 ja se maksoi 500e. Nyt odottelen uusia malleja, koska vanha toimii vielä ja haluan huomata selkeän eron kun hommaan uuden kännykän. Uuden budjetti on 500-800e.

Hyvä nyrkkisääntö on, että asioita joita käyttää päivittäin, ei kannata pihistellä. Kun päivitän tietokonetta, budjetti on se 1000e uusiin osiin. Sänkyyn investoin tonnin, niin on mukava nukkua. Kenkiä ei kannata ostaa halvinta paskaa, mutta vaatteita saa alle 20 egellä, esim. hyvät chinot ja kauluspaidat eivät maksa mitään nykypäivänä. Kaikki ihmiset profiloivat minut hyvin toimeentulevaksi, vaikka elän yleensä toimeentulotuella. Jokaisen hankinnan kohdalla kannattaa miettiä ensin, että tarvitseeko sitä, voiko sen korvata jollakin halvemmalla ja sitten ajatella tilannetta ainakin viikko eteenpäin.

Kun olen saanut isompia summia rahaa esim. lahjaksi, myymällä jotakin tai säästämällä, olen pistänyt sen yleensä säästöön. Sen takia minulla on sen verran rahaa säästössä että em. hankintoja voi tehdä tarpeen tullen käteisellä.

Miten voi olla mahdollista, että lapsilla ei vielä muka ole älypuhelimia? Käsittääkseni ihan kaikilla suomalaisilla on (paitsi vanhuksilla ym jotka eivät tahdo), köyhimmilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoitte niitä köyhiä, niin kyllä pitää kuitenkin nähdä se että rahaa on riittänyt suuren ylipainon hankkimiseen, ellei se sitten ole johtunut stressistä ja terveysongelmista.

Mutta kyllä sitä rahaa kuitenkin menee siihen epäterveelliseen lihottavaan ruokaan kuten namuihin, jätskiin, sipseihin, ja ylläri ylläri limppariin jota he jaksossakin ostivat jotain 5 litraa.

Kyllä minä kannustaisin heitä parempiin valintoihin. Limun voi korvata vedellä / kamomilla tai hibiscus teellä ja se tulee murto-osan hintaiseksi siitä että viikon limppareihin menee 20e. Pelkästään tämä muutos näkyisi välittömästi heidän kehonpainossaankin.

Kuten köyhä tuttuni sanoi: marjarasiasta syö kerran. Saman verran maksavasta karkkipussista riittää herkkua moneksi päiväksi. 

Rikkaalla on varaa hemmotella itseään kosmetologilla, kulttuurilla, matkustelulla, hienolla kuntosalilla, laatuvaatteilla jne. Jos köyhä haluaa ostaa elämäänsä jotain "iloa" , vaihtoehdot ovat vähissä: herkuttelu epäterveellisillä mätöillä ja mässyillä,  tupakka-aski ja olut. Ankean elämän, rahastressin ym. vastapainoksi myös niitä serotoniinipiikkejä saattaa kaivata vähän enemmän kuin jos elää siellä kartanossa sijoitussalkun kasvamista katsellen.

No sinänsä olet oikeassa, mutta uskallanpa väittää että suuremmat serotoniinipiikit saadaan juuri niistä marjoista kuin joistain tuttifrutti glukoosisiirappi makeisista.

Marjoissa kun oikeasti on niitä ravintoyhdisteitä, jotka nostaa serotoniinitasoja. Tässä glukoosisiirappi väriaine moskassa taas ei ole mitään sellaista, joka nostaisi yhtikäs mitään positiivista kehossa.

Marjat nostaa serotoniinia, namu nostaa dopamiinia. Kumpaan jää helpommin koukkuun?

Se "rikas" pariskunta oli kyllä ääliöitä. Rouva nyrpisteli koko Kontulalle nenäänsä ja kaahotti, miten kamalaa ja vaarallista seutua se on. Tosi kiva sitten sen perheen palata sinne viikon jälkeen :(

Me ollaan hyvätuloisia, bruttotulot yli 10 000 euroa kuussa yhteensä. Kuluja kasvattaa kolme lasta, joten eipä meillä mitään uusia kännyköitä olla koko ajan ostelemassa. Asutaan ihan tavallisella, keskiluokkaisella alueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko, että hyvätuloisissa perheissä lapsilla ei ole älykännyköitä tai pelikoneita? Eihän vanhempien rahat oikeastaan kuulu lapsille, joten miksi heille on sellaiset hankittu. Teininä on ikävää, jos ei sulaudu joukkoon. Minun mielestä nuo ei ole kohtuuttomia toiveita.

Meillä ei ole pelikonsoleita. En edes tiedä mitä ne on.

Älypuhelimet saivat 5. luokalla, kun koulussa alkoi tarvita niitä - ja nekin oli ensin isän vanhat. Nyt lukiossa on uudet molemmilla.

Ja lapsia meillä on kaksi, koska laskimme onko kolmanteen oikeasti varaa.

t. hyvätuloinen

Mulla on kaveri jolla oli tollaiset vanhemmat joilta ei mitään saanut vaikka varaa olisi ollut. Itseensä vanhemmat kyllä tuhlasivat, mutta "opettivat" lapsiaan elämään köyhemmin kuin monet oikeasti köyhät. Nyt aikuisena kaverini on vanhemmilleen todella katkera tästä, välit hyvin tulehtuneet. Sama ko.perheen muiden sisarustenkin kohdalla. Vanhemmat ovat myöhemminkin olleet hyvin pihejä eivätkä ole auttaneet lapsia taloudellisesti vaikeina aikoina, vaikka varaa olisi ollut. Tuloksena yksi sisaruksista ajautui sairauskulujen takia velkakierteeseen, ja alkoholisoitui kun pakeni huoliaan siihen mihin rahaa oli. Eipä tarvitse näidenkään varmaan ihmetellä, miksi lapset eivät tule koskaan katsomaan ja passaamaan vanhainkotiin.