Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä olis semmonen mukava pikkukunta vaikka järven rannalla, jonne vois asettua asumaan?
Mieluiten pohjoisempaa, mutta periatteessa mistä vaan. Pohjoinen kiinnostaa, koska siellä on ainakin jonkunmoinen talvi vielä ja jotenkin tuntuu, että siellä on kiireettömämpi ilmapiiri. Kaikkein tärkeintä olis, että on hienoa luontoa ympärillä, mistään huvituksista ei väliä, kunhan hyvä kirjasto ja kohtuullinen ruokakauppa löytyy. Pitkään ollaan mietitty, minne lähdettäis nykyiseltä paikkakunnalta ja puntaroitu kaupukien ja maaseudun välillä, mutta nyt tämä koronahomma kyllä käänsi puntit sinne maaseudun puolelle. Niin ja työhommia ei tarvi aatella, meillä on työ, jota voi tehdä aikalailla missä vain, kunhan netti pelaa.
Kommentit (754)
Itse muutin Helsingistä Raaheen 7 vuotta sitten, enkä päivääkään ole katunut päätöstäni.
Erityisesti vanhan kaupungin puutalo-alue, meri ja saaristo sulattavat viimeistään sydämen. Murre on myös ihanan rentoa ja letkeää, tulee hyvälle mielelle siitä.
Asunnot pääkaupunkiseudun mittapuulla puoli-ilmaisia ja kaikki palvelut mitä päivittäin tarvitsee ovat kävelymatkan sisällä, vaikka auton omistankin. Ruuhkia ei ole, ilmainen parkkipaikka löytyy aina. Ouluun ajaa 40 minuutissa jos kaipaa isompaa paikkakuntaa tai lentokenttää.
Ainoa puute minkä keksin on se, että vaikka junarata löytyykin, se on vain teollisuuden käyttöön. Eli Raahen keskusalueelta ei pääse nousemaan junan kyytiin, vaan sillon täytyy mennä ensin raahen sivukylälle vihantiin tai sitten ruukin kylälle. Tosin en sitä junaa kyllä ole sen suuremmin tarvinnutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti muuttaminen jonnekin uppo-outoon kylään vaatii koeasumisen muutamaankin kertaan, että saadaan selville millaisia naapurit on. Halvimpia kämppiä ei kannata edes harkita.
Ja miten tämä poikkeaa Helsingin keskustan elementtikopista?
Asumisviihtyvyyteen vaikuttaa hyvin oleellisesti se millaisia sekopäitä ja sosiaalitapauksia joudut kärsimään aamusta iltaan seinän ja lattian/katon toisella puolen puhumattakaan siitä että uskaltaudut ulos kämpästäsi.
Ei ihmekään että ap muistaakseni kaipasi paikkaa jossa lähin naapuri asuu kilometrin päässä ... ja pysyykin siellä. 30 vuotta pk-seudulla asuneena alan kaavailla seuraavaksi samanlaista asumisratkaisua.
Ainoa ero on siinä että pikkupaikkakunnalla naapurit eivät tule vaihtumaan kuin kirkkomaan multiin kun taas Helsingissä alunperin hyvä asuinalue voi 10v kuluttua olla siinä tilassa ettet suostu laittamaan lapsiasi edes saman kaupunginosan kouluihin etkä ylipäätään päästämään niitä yksin ulos ovesta.
Lasten hankinnan jälkeen lähes 100% helsingin autottomaan utopiaan muuttaneista pariskunnista hankkii sellaisen voidakseen kuljettaa lapset kotiovelta aivan muualla sijaitsevien koulujen ja harrastusten ääreen.
Paljon helpommalla ja lyhyemmällä ajomatkalla selviäisivät vaikka Hirvensalmella jossa lapsi voi vielä itse kävellä omakotitalon pihalta trampoliinin ohi lähikouluun ja 30 minuutissa sen ajaakin Mikkeliin harrastusten ääreen. Tuossa ajassa ei Helsingissä pääse julkisilla vielä edes ulos omasta kaupunginosastaan.
En oo Helsingissä asunut, mutta ei naapurit täällä maalla ole aina järjissään. On monenlaista riippuvuutta ja mt-tapausta. Omista luokkakavereista ne fiksuimmat ja etevimmät lähti aikaa sitten isompiin kaupunkeihin. Tällä paikkakunnalla on enää 2 alakoulua. Minun lapsuudessa niitä oli joka kylässä. Kauppojakin oli kylissä ja nyt kaikki kaupat on keskustassa. Lääkäritilanne on ollut katastrofi jo 2 vuotta. Täältä jäi eläkkeelle pari hyvää lääkäriä ja heidän tilalle ei ole saatu ketään. En ole varma, onko täällä nyt vain yksi vakituinen tk-lääkäri ja hänen lisäksi keikkalaisia. Viimeksi kun kävin lääkärissä, menin isompaan kaupunkiin yksityiselle lääkäriasemalle. Se on helposti 100-200€/käynti.
Itse olen lapseton paluumuuttaja. Äiti alkoi tarvita enemmän apua ja löytyi kiva asunto, niin muutin. En enää jaksanut kulkea joka toinen viikonloppu julkisilla kotiseudulle. Sitten kun äiti ei jaksa enää asua omakotitalossa, minä muutan siihen ja äiti tähän minun rivariasuntooni. Se talo ei ole minun lapsuudenkoti, vaan rakennettu 90-luvulla. Kohta alkaa ison remontin tarpeita tulla, esim. katto ja äiti ei laita killinkiäkään remonttiin. Yhdessä asuminen ei ole minulle ok, koska meille tulee helposti riitaa. Silloin on kiva kun pääsee omaan kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti muuttaminen jonnekin uppo-outoon kylään vaatii koeasumisen muutamaankin kertaan, että saadaan selville millaisia naapurit on. Halvimpia kämppiä ei kannata edes harkita.
Ja miten tämä poikkeaa Helsingin keskustan elementtikopista?
Asumisviihtyvyyteen vaikuttaa hyvin oleellisesti se millaisia sekopäitä ja sosiaalitapauksia joudut kärsimään aamusta iltaan seinän ja lattian/katon toisella puolen puhumattakaan siitä että uskaltaudut ulos kämpästäsi.
Ei ihmekään että ap muistaakseni kaipasi paikkaa jossa lähin naapuri asuu kilometrin päässä ... ja pysyykin siellä. 30 vuotta pk-seudulla asuneena alan kaavailla seuraavaksi samanlaista asumisratkaisua.
Ainoa ero on siinä että pikkupaikkakunnalla naapurit eivät tule vaihtumaan kuin kirkkomaan multiin kun taas Helsingissä alunperin hyvä asuinalue voi 10v kuluttua olla siinä tilassa ettet suostu laittamaan lapsiasi edes saman kaupunginosan kouluihin etkä ylipäätään päästämään niitä yksin ulos ovesta.
Lasten hankinnan jälkeen lähes 100% helsingin autottomaan utopiaan muuttaneista pariskunnista hankkii sellaisen voidakseen kuljettaa lapset kotiovelta aivan muualla sijaitsevien koulujen ja harrastusten ääreen.
Paljon helpommalla ja lyhyemmällä ajomatkalla selviäisivät vaikka Hirvensalmella jossa lapsi voi vielä itse kävellä omakotitalon pihalta trampoliinin ohi lähikouluun ja 30 minuutissa sen ajaakin Mikkeliin harrastusten ääreen. Tuossa ajassa ei Helsingissä pääse julkisilla vielä edes ulos omasta kaupunginosastaan.
En oo Helsingissä asunut, mutta ei naapurit täällä maalla ole aina järjissään. On monenlaista riippuvuutta ja mt-tapausta. Omista luokkakavereista ne fiksuimmat ja etevimmät lähti aikaa sitten isompiin kaupunkeihin. Tällä paikkakunnalla on enää 2 alakoulua. Minun lapsuudessa niitä oli joka kylässä. Kauppojakin oli kylissä ja nyt kaikki kaupat on keskustassa. Lääkäritilanne on ollut katastrofi jo 2 vuotta. Täältä jäi eläkkeelle pari hyvää lääkäriä ja heidän tilalle ei ole saatu ketään. En ole varma, onko täällä nyt vain yksi vakituinen tk-lääkäri ja hänen lisäksi keikkalaisia. Viimeksi kun kävin lääkärissä, menin isompaan kaupunkiin yksityiselle lääkäriasemalle. Se on helposti 100-200€/käynti.
Itse olen lapseton paluumuuttaja. Äiti alkoi tarvita enemmän apua ja löytyi kiva asunto, niin muutin. En enää jaksanut kulkea joka toinen viikonloppu julkisilla kotiseudulle. Sitten kun äiti ei jaksa enää asua omakotitalossa, minä muutan siihen ja äiti tähän minun rivariasuntooni. Se talo ei ole minun lapsuudenkoti, vaan rakennettu 90-luvulla. Kohta alkaa ison remontin tarpeita tulla, esim. katto ja äiti ei laita killinkiäkään remonttiin. Yhdessä asuminen ei ole minulle ok, koska meille tulee helposti riitaa. Silloin on kiva kun pääsee omaan kotiinsa.
Kattoremontti maksaa omakotitaloon vähintään 30 000 euroa. Onko koko talo sen arvoinen ?
Laittakaa omakotitalo myyntiin heti. Karsintaa voi myös tehdä.
Kun talo menee, toivottavasti, kaupaksi, hommaat itsellesi vuokra-asunnon. Niitä siellä piisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti muuttaminen jonnekin uppo-outoon kylään vaatii koeasumisen muutamaankin kertaan, että saadaan selville millaisia naapurit on. Halvimpia kämppiä ei kannata edes harkita.
Ja miten tämä poikkeaa Helsingin keskustan elementtikopista?
Asumisviihtyvyyteen vaikuttaa hyvin oleellisesti se millaisia sekopäitä ja sosiaalitapauksia joudut kärsimään aamusta iltaan seinän ja lattian/katon toisella puolen puhumattakaan siitä että uskaltaudut ulos kämpästäsi.
Ei ihmekään että ap muistaakseni kaipasi paikkaa jossa lähin naapuri asuu kilometrin päässä ... ja pysyykin siellä. 30 vuotta pk-seudulla asuneena alan kaavailla seuraavaksi samanlaista asumisratkaisua.
Ainoa ero on siinä että pikkupaikkakunnalla naapurit eivät tule vaihtumaan kuin kirkkomaan multiin kun taas Helsingissä alunperin hyvä asuinalue voi 10v kuluttua olla siinä tilassa ettet suostu laittamaan lapsiasi edes saman kaupunginosan kouluihin etkä ylipäätään päästämään niitä yksin ulos ovesta.
Lasten hankinnan jälkeen lähes 100% helsingin autottomaan utopiaan muuttaneista pariskunnista hankkii sellaisen voidakseen kuljettaa lapset kotiovelta aivan muualla sijaitsevien koulujen ja harrastusten ääreen.
Paljon helpommalla ja lyhyemmällä ajomatkalla selviäisivät vaikka Hirvensalmella jossa lapsi voi vielä itse kävellä omakotitalon pihalta trampoliinin ohi lähikouluun ja 30 minuutissa sen ajaakin Mikkeliin harrastusten ääreen. Tuossa ajassa ei Helsingissä pääse julkisilla vielä edes ulos omasta kaupunginosastaan.
En oo Helsingissä asunut, mutta ei naapurit täällä maalla ole aina järjissään. On monenlaista riippuvuutta ja mt-tapausta. Omista luokkakavereista ne fiksuimmat ja etevimmät lähti aikaa sitten isompiin kaupunkeihin. Tällä paikkakunnalla on enää 2 alakoulua. Minun lapsuudessa niitä oli joka kylässä. Kauppojakin oli kylissä ja nyt kaikki kaupat on keskustassa. Lääkäritilanne on ollut katastrofi jo 2 vuotta. Täältä jäi eläkkeelle pari hyvää lääkäriä ja heidän tilalle ei ole saatu ketään. En ole varma, onko täällä nyt vain yksi vakituinen tk-lääkäri ja hänen lisäksi keikkalaisia. Viimeksi kun kävin lääkärissä, menin isompaan kaupunkiin yksityiselle lääkäriasemalle. Se on helposti 100-200€/käynti.
Itse olen lapseton paluumuuttaja. Äiti alkoi tarvita enemmän apua ja löytyi kiva asunto, niin muutin. En enää jaksanut kulkea joka toinen viikonloppu julkisilla kotiseudulle. Sitten kun äiti ei jaksa enää asua omakotitalossa, minä muutan siihen ja äiti tähän minun rivariasuntooni. Se talo ei ole minun lapsuudenkoti, vaan rakennettu 90-luvulla. Kohta alkaa ison remontin tarpeita tulla, esim. katto ja äiti ei laita killinkiäkään remonttiin. Yhdessä asuminen ei ole minulle ok, koska meille tulee helposti riitaa. Silloin on kiva kun pääsee omaan kotiinsa.
Kattoremontti maksaa omakotitaloon vähintään 30 000 euroa. Onko koko talo sen arvoinen ?
Laittakaa omakotitalo myyntiin heti. Karsintaa voi myös tehdä.
Kun talo menee, toivottavasti, kaupaksi, hommaat itsellesi vuokra-asunnon. Niitä siellä piisaa.
Kattoremontti maksaa keskimäärin 10-15000€ omakotitaloon. Se on kalliimpi silloin, jos on vuotanut, kun pitää uusia kattotuolit yms. Kesällä just tehtiin meidän taloon ja hinta oli 10800€. Todellakin 90-luvulla rakennettu talo on arvokkaampi kuin kattoremppa ja toiseksi asumisesta tulee aina kuluja, oli asumismuoto mikä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä minä sanoisin Mutkanperä. Ystävä sieltä kotoisin ja joskus ollut paikkakunnasta puhetta. Sitten muistelisin, että nuoruuden kesätyöpaikassa pomo oli niiltä main. Olikohan joku Pörälän kylä tjsp. En muista enää mutta jotain tuohon viittaavaa se oli. En ole koskaan itse käynyt Mutkanperällä tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kontiolahti. Joensuu on ihan siinä vieressä.
''
Itäsuomessa tuntee olevansa vapaampi kuin muualla. Vaikea selittää, ei ole niin kova sosiaalinen paine olla jotain tai jonkinlainen, ei aina ole joku heristämässä sormea joka asiasta. Ja kokemusta on asumisesta länsi ja eteläsuomesta ja ulukomailta.
Hieman on tänne tiiviimmin asutulle alueelle kuitenkin jo leviämässä se kaikesta napisemisen kulttuuri. Lapsiin ja lemmikkieläimiin liittyen yleensä. Some kai sitä ruokkii sitä tyyliä, että ollaan aina opettamassa muille mite ollaan. Toivoisin kuitenkin, että pysyttäisi täällä maanläheisinä ja rentoina mahd pitkään.
Onhannuita eri maita olemassa, mutta älä Herran nimessä täältä suomesta katso!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Savonlinna, 32 000 asukasta, kauniin luonnon äärellä. Järvi ja Olavinlinnan oopperajuhlat, muuten on pikkukaupunki. Talvi on luminen ja kylmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalaistorvelo vastaisi, että Helsinki. Maalaistorvelo on tehnyt töitä Siriuksessa ja Helsinki on pieni kaupunki.
Auts, maalaistorvelolla taisi tulla jo hieman alemmuuskompleksia, sukurutsa-alueelta kun on. ;)
Kemijärvellä on ihan nättiä ja halpoja asuntoja, jos muuttotappiokunta ei pelota. Töitä ei oikein helpolla löydä, mutta netti toimii.
Alue: Aihe vapaa
Totta. Kajaani ja Iisalmi ovat todennäköisimmin ahdasmielisimmät pikkukaupungit, joissa vallitsee vanhan ajan käsitykset. Synnyin toisessa ja kävin lukion toisessa. Ihmiset ovat ilkeitä. Esim. tämä etten halua syödä lihaa aiheutti ilmeisesti isojakin asenteellisia ongelmia tiettyjen ihmisten joukossa. Siellähän kukaan ei saa olla ”olevinaan”. Siis kaikkien pitää mahtua samaan muottiin ja jos ei mahdu, niin se asenne on, että kukahan tuokin on olevinaan. Työttömyys aiheuttaa myös kateutta molempiin suuntiin. Se on hullunkurinen ilmiö. Töissä käyvistä osa kadehtii heitä, joiden ei tarvitse aamulla herätä ja työttömistä osa on avoimen kateellisia ”porvareille”. Porvari-tittelin saamiseen riittää se, että on rahaa esim. omasta firmasta tai on vaikka lukion opettaja ammatiltaan. Koska ovat köyhiä kuntia ja korkea työttömyys, ei saa olla kenelläkään mitään turhan hienoa.