Pahin tauti joka sinulla tai perheenjäselläsi on ollut?

Läheisen aivosyöpä (ei parantunut)

Itse olen ollut onnekas ja säästynyt vakavammilta (koputan puuta), mutta pari vuotta sitten sairastin ilmeisesti influenssan (tai vastaavan, ei testattu) ja se oli jotain aivan järkyttävää.

Minulla oli 2 viikkoa putkeen kuumetta iltaisin yli 39 astetta, tukehduttavalta tuntuva yskä ja niin hirveä vuotava nuha, että jouduin niistämään ympäri vuorokauden varmaan joka minuutti. Öisin kun yritin nukkua niin kaikki lima valui kurkkuun ja kutitti ja yskitti niin että vesi valui silmistä. Tätä nuhaa kesti lähes kuukauden, se rään määrä oli jotain ihan käsittämätöntä. Lisäksi oli niin kamalat lihassäryt, että vessassa käyminenkin oli taistelua. Vasta reilusti yli kuukauden päästä parantumisesta oli kunto jokseenkin normaalin tuntuinen.

Pahin tauti itselläni on ollut sikainfluenssa, johon olin kuolla. Toipuminen kesti pitkään, viisi kuukautta.

Seuraavaksi pahin on ollut vyöruusu.

Kolmanneksi pahin aivan kamala oksennustauti, joka vei voimat täysin enkä uskonut siitäkään enää toipuvani.

Omalla kohdalla pahin on ollut influenssa, ja sen jälkeen paha angiina, johon hoidon aloitus viivästyi.

Lapsista yhdellä meni kerran kurkunpääntulehdus ensimmäisestä yskäisystä n. vartissa siihen, että jokainen hengenveto sisään sai aikaan yskänpuuskan ja oksennuksen, sen jälkeen lapsi meni paniikkiin ja alkoi kiipeillä pitkin seiniä, vein äkkiä pihalle samalla kun puoliso soitti ambulanssin, ja lapsella alkoi jo kasvot mennä harmaiksi ja pupillit laajeta, kun ei vaan oikeasti saanut henkeä.

Ambulanssi tuli onneksi äkkiä ja lapsi saatiin adrenaliinilla ja kortisonilla hoidettua kuntoon, vaikka happisaturaatio oli jo laskenut reilut 10 pinnaa.

Aivokasvain.

Mulla itselläni oli keuhkokuume kun olin raskaana viikoilla 21 ja risat. Torstai-iltana työvuoron aikana nousi kuume, sunnuntaina oli pakko lähteä pikkupaikkakunnan terveyskeskukseen, vaikka puhelimessa sanoivat että tavallista flunssaa, ei kannata tulla. Onneksi menin, tulehdusarvot oli korkeat ja kiireen vilkkaa keskussairaalaan, jossa ne oli jo melkeen 300. Viisi päivää makasin keuhko-osastolla ja toipuminen kesti pitkään, yleiskunto oli kauan heikkona. Vauvalla oli onneksi kaikki hyvin.

Mulla oli 8-vuotiaana keuhkokuume. Muistan vieläkin kuinka karmea olo oli ja kuinka tuntui että jokin pyöreä limapyörremyrsky vain vyöryi keuhkoissa kun yritti hengittää. Voin vain kuvitella että koronassa on jotain samaa tunnetta keuhkojen alueella ja hengittäessä ja pahempaakin. Minä sentään sain ilman kulkemaan. Nukkuminen oli enemmän sellaista karmeaa vellomista ja kuumetta muitan olleen yli 40 astetta. 

Kuulin jälkeenpäin että tätini oli kummastellut miksi sairastan kotona enkä sairaalassa. Tervehdyin kuitenkin kotona ihan hyvin ja voin kuvitella minkälaisia tunteita 8-vuotiaalla minälläni olisi ollut vieraassa ympäristössä vieraiden hoitajien ympäröimänä yön pimeydessä.

N44

Lapselle tuli jalkaapohjaan hiertymäksi luulemani rakko, joka ei kuitenkaan parantunut vaan kasvoi kasvamistaan  ja oli niin kipeä, ettei lapsi voinut kävellä eikä lopulta edes nukkua kivultaan. Vein päivystykseen jossa hoitaja puhkaisi rakon ja sai päälleen ainakin litran mätää. Lääkäri sanoi ettei osaa sanoa yhtään mistä on kyse, hän ei koskaan ole nähnyt tälläistä! Lapselle annettiin humautus ja jalka siistittiin, putsattiin ja sidottiin. Aamulla tuli soitto, että näytteestä oli löytynyt streptokokkibakteeria. Tämän jälkeen käytiinkin sitten 2 vkoa itkevän ja pelkäävän 6v veen kanssa sairaalassa  vaihdattamassa siteitä . Jalkapohja oli pitkään todella karmean näköinen, kuin nyljetty. Kukaan ei tiedä mistä oli kyse mutta lapsi sai  niin pahat traumat että  ulvoo kynsitikustakin ettei halua sairaalaan.

Vesirokko 21vuotiaana, aloin kiskoa viinaa että saisin helpotusta kurjaan olooni.

Miehellä syöpä, jonka sytostaattihoidot oli ihan kamalat. Itse selvinnyt vähällä, muistuu mieleen yksi mahatauti kun makasin puoliksi taju kankaalla vessan lattialla pää ämpärissä makuuasennossa, kun eu kyennyt oksentamaan edes pystyssä olevaan ämpäriin puhumattakaan pytystä.

Mun anemia pääsi todella pahaksi, kun sairaanhoitajat ja lääkärit eivät ottaneet tosissaan oireita (runsaat kuukautiset)

Sain vain pilkallisia kommentteja naisena elämisestä.

Vihdoin kun pääsin hemoglobiini-testiin, oli se 64. Olin jo lähtenyt takaisin ulkotöihin, puhelin soi ja käskettiin tulla uusinta testiin. Sh veikkasi, et testi oli virheellinen mutta uusikin antoi lukeman 63.

Olin kuukausia todella uupunut ja voimaton, hoidin työn, lapsen ja nukuin.

Veritankkauksen jälkeen sain hieman voimia, mutta loppu olin silti vielä kuukausia. Saikkua vain 1 päivä.

Sisareni luulosairaus on tuhonnut hänen perheensä, puolisonsa vanhempien perheen, sairastuttanut äitimme ja tehnyt minustakin työkyvyttömän.

Alkoholismi. Tuhosi aivan kaiken. 

Vähällä olen kyllä päässyt. Kamalin kokemus on ollut raju vatsatauti, jonka kourissa pyörryin kahteen otteeseen saman yön aikana vessareissulla. Sen jälkeen vanhemmat alkoivat tuoda ämpäreitä sängyn viereen - monikossa, koska sillä aikaa kun äiti/isä oli pesemässä toista ämpäriä, ehdin jo oksentaa tai ripuloida toiseen... Olin tuolloin reilu parikymppinen opiskelija ja pääsiäisen vietossa vanhempieni luona. Jos tauti olisi iskenyt opiskelijaboksissa yksin ollessani, olisi varmaan tullut sairaalareissu, viimeistään sen takia että olisin pyörtyillessä saanut aivotärähdyksiä tai jotain. Muutamassa päivässä kuitenkin paranin ihan kohtuulliseen kuntoon.

Migreeni ja niegaran putous-menkat  yhtä aikaa, ruotsinlaivalla.  Maha kramppasi ja pää oli haljeta,  oksensin roskikseen ja veret valui  kahden siteen ja farkkujen  läpi patjaan. Näytti kuin joku olisi tapettu hyttiimme!  Kun laiva  saapui satamaan minua oli vastassa ambulanssi ja arvioinnin jälkeen kuljettivat sairaalaan jossa sain kipupiikin peffaan, hoitajat pesivät minut ja laittoivat semmoisen järkyn synnyttäneiden siteen pikkareihin. Ja äiti etsi pitkin Helsinkiä nuortenvaatekauppaa että saisi minulle housut!  Mikä reissu... tuolloin  9v pikkuvelikin muistaa sen  loppuelämänsä. Miten ajettiin isin kanssa kotiin Mikkeliin, mutta äiti ja Tuija ja Helsinkiin kun Tuijan pylly valui verta. Kiva tarina kavereille....

 Olin  tuolloin siis  13 tai 14v,  sopiva migreenilääke  vielä löytymättä eikä runsaille menkoille ajateltu voivan tehdä mitään, vasta 17vuotiaana kuulin gyneltä että  vuotoa voidaan hillitä.

Sikainfluenssa v. 2009. Kuume 40c ja keuhkot roihusi tulessa. Puolitajuttomana meni koko sairaus. 

Noro. Korkea kuume, ~39c ja istuin pöntöllä ripuloimassa samaan aikaan kun oksensin ämpäriin. <3

Joku SARS-tyyppinen käsittämätön virustauti 2000-luvun alussa. Missään minä tai puolisoni Emma olleet käyneet. Ei löytyny selitystä mutta työpaikan lääkäri vaan, että semmosia nää virukset....

En ollu sairaalassa Olin n 30 v ja hyväkuntoinen. Mutta läheltä piti ettei lanssia soitettu. Anoppi kävi tuomassa ruokaa ja Olin usean päivän sängyn omana kuumeessa. Keukoputkiin sattui enkä meinannu saada Henkeä yks yö mut ajattelin sen johtuvan tukkoisuudesta.

Välillä tuntu että toipuminen kesti ikuisuuden ja ettei ilman joogaa (aloitin sitten) ja raittiita jaksoja olis koskaan kuntoutunu, ja et se virus oli jääny selkäytimeen

Tavallaan ei sairaus mutta tosi rankka kokemus oli sääriluun murtuma. Ei luulis murtumasta, mut komplikaatiot uhkas tulla päälle. Toipuminen kesti yli 2 kk. Josta ainakin 1 kk ihan invana. Jossain vaiheessa sitten aloitin uimisen ja kunnolla kävelemään pystyn varmaan vasta 3 kk päästä. Juoksemaan en vieläkään mutta se ei haittaa. Oon harjoitellu kehonpaino-akrobatiaa. Että seistään päällä ja käsillä jos jalka ei toimi