Ei kukaan jaksa tälläisiä eristäytymistä pidemmän päälle
Ihmiset haluaa enemminkin töihin vaikka riski on.
Tulee riitaa kotona, masentuu ym.
Kommentit (81)
Yhyy olet sitten tehty pullamössöstä jos jo nyt ahdistaa. Mutta hei, kiva että sulla on kuitenkin paikka missä purkautua. Et siis olekaan ihan yksin.
Ylimitoitetut toimenpiteet jotka vievät meidät konkurssiin kun samalla pitää tukea Italiaa.
Ei mitään mahdollisuutta pitää hyvinvointivaltiota pystyssä.
Jos sais edes 400e kk rahaa käteen niin voisin jatkaa loputtomiin. Tällä hetkellä velka vaan kasvaa, tulot nolla.
Kieltämättä tylsää on. Riitoja ei ole. Pitäisi varmaan kokeilla, vaihtelun vuoksi :).
Emme ole tottuneet könnäämään jatkuvasti kotona, vaikka olemme kuusikymppisiä. Käymme normaalisti elokuvissa, teatterissa, syömässä...
Nyt töllötämme sarjoja ja filmejä kotona. Välillä ulkoilemme, mutta tylsää tämä on.
Jaksaa. Jouduin teininä olemaan eristyksessä vanhempieni kanssa aina koko kesän ja siis ilman ikäistäni seuraa. Olin sosiaalinen. Jaksan siis hyvin aikuisenakin tämän korona-ajan. Kokemus auttaa! Täytyy tulla toimeen itsensä kanssa, vaikka mikä olisi, ja keksiä sisältöä päiviinsä!
Miksi pitää masentua, ei kai aikuinen ihminen mene rikki jos nyt vaikka joutuiskin olemaan kotonaan pari kuukautta?
Ehkä sitä ei vaan ymmärrä tuota mielenlaatua joka ei riitä itse itselleen.
Meidän elämä ei paljoa tästä muuttunut. Viihdytään miehen kanssa muutenkin ihan vaan kahdestaan.
Ihmisille, luonnolle ja koko maailmalle tämä on pelastus. Pieni rauha ja lepo pahimman tuhoutumisen keskellä.
Asenne ratkaisee! Työssäkäyvät voisivat nyt iloita ja nauttia perheen yhteisestä ajasta (lomautettuna). Nyt jos koskaan on aikaa kuunnella ja kysyä toiselta mitä kuuluu. Kokeilla uusia reseptejä, ulkoilla ja liikkua :)
Annan vinkin mitä takuulla kukaan ei ole vielä sinulle antanut! Tutustu raamattuun, lue ja tutki sitä. Tulet varmasti oppimaan paljon raamatun eri henkilöiden elämistä.
Jaksaisin oikein hyvin. Harmittaa, kun joudun käymään vielä töissä. Jäisin oikein mielelläni vaikkapa vuodeksi koronakaranteeniin. Täällä ei tekeminen lopu ja viihdyn kotona oikein hyvin.
Mulla ainakin tää desifiointihysteria on lähtenyt käsistä. En uskalla kotonanikaan koskea mihinkään ja leipääkään en uskalla syödä kun joutuu avaamaan pusseja ja voipaketteja. Ottamaan juustoa ja makkaraa. Vihanneksiakaan en uskalla syödä. Olen jo ihan loppu. Kädet on korppuakin korpummat käsien pesusta vaikka rasvaan. Pyyhin myös pintoja mutta en luota noihin aineisiinkaan.
Meillä duunareilla työt jatkuu, päivät samanlaisia kuin ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jaksanut jo lähes 40v.
Jos ihmisellä on pitkäaikaisia harrastuksia, niin ei kotona oleminen ole mikään ongelma. Nyt voi kuunnella ajan kanssa niitä CD- ja LP-levyjä, katsoa rauhassa elokuvia ja tv-sarjoja sekä lukea lehtiä ja kirjoja omasta kirjahyllystä. Tai voihan vaikka järjestellä pöytälaatikot, astiakaapit ja varastokomerot uuteen uskoon heittämällä pois turhaa tavaraa ja ehkä sieltä löytyä jotain hyödyllistäkin tavaraa, jota ei ole tullut käytettyä pitkään aikaan.
Jospa osa ihmisistä osaa myös vähän rauhoittua tämän koronaepidemian ansiosta eikä ole koko ajan ryntäämässä paikasta toiseen kännykkää kourassa. Tietokoneella on huomattavasti mukavampi pitää yhteyttä muuhun maailmaan mm. isomman näytön ja kunnollisen näppäimistön avulla. Kaupungilla kävellessä on ollut mukava huomata miten semmoinen jatkuva taustahäly ja liikenteen äänet ovat vähentyneet. Poliisin mukaan myös asuntomurrot ovat selvästi laskussa, sillä ihmiset viettävät enemmän aikaa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Meidän elämä ei paljoa tästä muuttunut. Viihdytään miehen kanssa muutenkin ihan vaan kahdestaan.
Jep sama meillä. Ehkä kerran kuussa kumpikin näkee omia kavereitaan tai käydään lähellä asuvan miehen äidin luona, mutta muuten kaksistaan suurimmaksi osaksi ihan kotosalla vietetään vapaa-aikamme täysin tyytyväisinä. Ainoa, mihin tää on vaikuttanut on se, ettei käydä nyt edes kahviloissa tai ulkona syömässä sitäkään vähää, mitä normaalisti ja mies on lomautettuna, itse töissä.
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä tylsää on. Riitoja ei ole. Pitäisi varmaan kokeilla, vaihtelun vuoksi :).
Emme ole tottuneet könnäämään jatkuvasti kotona, vaikka olemme kuusikymppisiä. Käymme normaalisti elokuvissa, teatterissa, syömässä...
Nyt töllötämme sarjoja ja filmejä kotona. Välillä ulkoilemme, mutta tylsää tämä on.
Voi olla tylsää joo,mutta olkaa kuitenkin onnellisia,että olette terveitä ja elossa!
Terveisin ,syöpää sairastava ja sisällä ollut eripituisissa karanteeneissa yli 10 vuotta.Tässä katsotaan kuka kestää,jyvät akanoista eritellään.Tsemppiä!
No se on se vanha jylhänkuusikon sanonta: vain tylsillä ihmisillä on tylsää.
Pitää täysin paikkansa. Ja jos on vielä jotain alitajuista itseinhoa siihen päälle, niin voi olla hyvin ahdistavaa itsensä ja ajatustensa (tai ajatusten puutoksen) kanssa neljän seinän sisällä. Jos olet omastakin mielestäsi kuolettavan tylsä, olet sitä luultavasti myös muiden mielestä. Älä anna vahingon kiertää.
Moni kaipaa oikeasti vain yleisöä itselleen. Että pääsee esiintymään ja esittämään jotain. Tai vain vttuilemaan muille.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin tää desifiointihysteria on lähtenyt käsistä. En uskalla kotonanikaan koskea mihinkään ja leipääkään en uskalla syödä kun joutuu avaamaan pusseja ja voipaketteja. Ottamaan juustoa ja makkaraa. Vihanneksiakaan en uskalla syödä. Olen jo ihan loppu. Kädet on korppuakin korpummat käsien pesusta vaikka rasvaan. Pyyhin myös pintoja mutta en luota noihin aineisiinkaan.
Tiedän tunteen. Käsien iho halkeilee kaikesta pesemisestä.
Kyttään myös perheenjäseniä että kädet pestään.
Ahdistus huipussaan. Sydän hakkaa ja yöt levottomia. Ruokakaan ei oikein maistu.
Minä olen jaksanut jo lähes 40v.