Listataan älyttömimpiä lastenkasvatusneuvoja mitä omat vanhemmat/appivanhemmat ovat antaneet

Vauvaa ei saa imettää öisin, ettei se "totu" siihen. Korkeintaan antaa vettä pullosta.

Anopin mukaan kokoajan pitää laittaa piirretyt pyörimään. Ilmankos yksi lapsistaan on 150kg yksinäinen pelaaja.

Vinkit anopilta ja omalta äidiltäni;

-vauvaa pitää herättää syömään tunnin välein

-vauvaa pitää imettää hikkaan, kitinään...ja siis kaikkiin tunnetiloihin ja mitä vauva nyt tekeekään

-vauvalla pitää olla villavaatteet ja pipo päällä sisällä(kin), kesällä olisi pitänyt olla

-sylivauva aika kestää 0-2v, 2-3v on vauva-aikaa, sitten alkaa pikkulapsi aika. Ja se kestää siihen asti että menee yläasteelle

-lapsen liikkeelle lähtöä pitää yrittää ehkäistä ettei satu mitään. Voi kuulemma vaikka laittaa ammeeseen istumaan ja reunustaa sen peitoilla.

Tässä nyt vain muutamia.

90-vuotiaan isomummuni mielestä olen kasvattanut vauvani (4kk) huonosti, sillä kyläillessä vauva ei hymyillyt hänelle. On kuulemma perinyt minun nyrpeän olemukseni. Kiitokset vaan tästä analyysista, muutenkin näin kuolemanväsyneenä...

Lasta ei saa pitää sylissä eikä varsinkaan saa lohduttaa. Aina on parempi, että lapsiin ja myöhemmin lapsenlapsiin on mahdollisimman etäiset välit.

Ei mitään kovin raflaavaa, mutta kyllä äitini kehotti antamaan heti korviketta, kun tuli imetysongelmia eteen esikoisen kanssa. Se oli varmaan 80-luvulla yleinen ohje ja minuahan ei olekaan imetetty pitkään. Saman sukupolven ihmisiltä olen kuullut myös ohjeena antaa velliä öisin. Siihen aikaan imetyksen tukemista ei ilmeisesti korostettu nykyisellä tapaa.

Lapsi pitää laittaa hoitoon 2 vko iässä ja siitä lähtien vanhemmilla täytyy olla treffit kerran viikossa, vauva silloin yökylään. Muuten ei parisuhde säily. Isompi lapsi hoitoon, kun vauva tulee taloon.

Jos haluaa nukkua öisin, lapselle voi antaa korviketta. Jos päättää pysyä pelkässä rintaruokinnassa, niin hyväksyy sen, että on ainakin 6 kk väsynyt. Sitä ei kannata valittaa, koska se on oma valinta ja vaihtoehtoja on.

Itkevää vauvaa ei saa ottaa syliin vaan sen pitää antaa huutaa että keuhkot vahvistuu.

Pidän vauvaa liikaa sylissä (siis alle 3kk ikäistä), se ei ikinä opi kävelemään.

Tein vauvalle (6kk eteenpäin) kaikki ruuat itse ravitsemussuositusten mukaan koska olen alan ammattilainen. Tämäkin oli jollain lailla "väärin". Olisi pitänyt syöttää Pilttejä.

Vauva oppi syömään haarukalla 11kk iässä. Tämäkin oli aivan kauheaa, olisi pitänyt syöttää.

Ai niin, imetin liian kauan (1v8kk). Tästäkin huomauteltiin.

"Ei sitä vauvaa tarvitse joka inahduksen takia käydä katsomassa!". Sori että haluan vauvani tietävän että äiti on tässä, kiinnostunut miksi itket ja lohduttaa.

Lasta pitää syöttää aina kun lapsi aukaisee suunsa. Pitää kulkea lapsen perässä ruoka esillä ja tuupata lusikkaan suuhun aina kun suu aukeaa.

Tämä on ns linnunpoikamenetelmä...

Vierailija kirjoitti:

"Ei sitä vauvaa tarvitse joka inahduksen takia käydä katsomassa!". Sori että haluan vauvani tietävän että äiti on tässä, kiinnostunut miksi itket ja lohduttaa.

Toivottavasti jaksat tuota seuraavat 18 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei sitä vauvaa tarvitse joka inahduksen takia käydä katsomassa!". Sori että haluan vauvani tietävän että äiti on tässä, kiinnostunut miksi itket ja lohduttaa.

Toivottavasti jaksat tuota seuraavat 18 vuotta.

Näin henkilönä joka joutui lastenkotiin ja adoptoitiin perheeseen jossa ilmeisesti harrastettiin tuota "v*tut siitä jos lapsi itkee-metodia niin tasan jaksan. Haluan että oma lapseni tietää aina että äiti välittää. Aina.

Lasta ei tarvitse nukuttaa ulkona, ilman vaunuja pärjää ihan hyvin, jos käytössä on auto. Lasta voi ulkoiluttaa rintarepussa. Rintaruokinnalla lapsi pärjää kyllä, vaikka paino laskisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei sitä vauvaa tarvitse joka inahduksen takia käydä katsomassa!". Sori että haluan vauvani tietävän että äiti on tässä, kiinnostunut miksi itket ja lohduttaa.

Toivottavasti jaksat tuota seuraavat 18 vuotta.

Näin henkilönä joka joutui lastenkotiin ja adoptoitiin perheeseen jossa ilmeisesti harrastettiin tuota "v*tut siitä jos lapsi itkee-metodia niin tasan jaksan. Haluan että oma lapseni tietää aina että äiti välittää. Aina.

Kyttääminen ei ole välittämistä, toki sen ymmärrät. Vauva oppii pelkäämään elämää, jos äiti osoittaa, että maailma on niin pelottava paikka, että jokainen ääni tuo kauhistuneen äidin vierelle.

Noihin neuvoihin kannattaa suhtautua vinkkeinä. Se mikä toimii yhdellä vauvalla, ei toimi toisella.

Yhden voi jättää huutamaan lattialle, ja se rauhoittuu sekunneissa. Toinen taas saa siitä trauman.

Yhdellä vaivaa vatsavaivat, ja auton hyrräys laittaa lapsen nukkumaan. Toinen taas pelkää auton pimeyttä. 

Yksi viihtyy suihkussa sitterissä äidin käydessä suihkussa, toiselle näinkin kaukana olo on kauheaa.

yhdellä on esim. kireä kielijänne, eikä siksi saa kunnon otetta rinnasta, toinen taas imisi rintaa koko ajan.

yks lapsi pissaa muutaman kerran päivässä isot pissat, toinen taas pissaa tunnin välein pikkupissat.

jne.

Suurin osa neuvoista on rakkauden osoituksia, ja kertoo siitä, että ne vanhemmat sukupolvet jakavat ne fiilikset siitä, että vauvoja saattaa olla haastava käsitellä. Sitten kun, joku on keksinyt yhden jutun, joka on jollakulla vauvalla toiminut, niin hän haluaa antaa sen neuvon eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei sitä vauvaa tarvitse joka inahduksen takia käydä katsomassa!". Sori että haluan vauvani tietävän että äiti on tässä, kiinnostunut miksi itket ja lohduttaa.

Toivottavasti jaksat tuota seuraavat 18 vuotta.

Aina ihmetyttää nää ihmiset, jotka eivät ymmärrä lasten kasvavan ja kehittyvän ja tarvitsevan eri ikävaiheissa ihan eri asioita. Onko se sitten se kuuluisa tyhmyys vai mikä, joka tällaiseen ajatteluun ajaa?

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei tarvitse nukuttaa ulkona, ilman vaunuja pärjää ihan hyvin, jos käytössä on auto. Lasta voi ulkoiluttaa rintarepussa. Rintaruokinnalla lapsi pärjää kyllä, vaikka paino laskisi.

Eikö nuo ole ihan hyviä neuvoja jokainen?

Mielestäni nuo eivät ole lapsen kasvatusneuvoja, vaan vauvan hoitoneuvoja.

Kasvatuksen aika on sitten myöhemmin.