Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Viides kieli lapselle, uhhuh.

28.07.2008 |

7v on nyt sujuva (puhuu, lukee, kirjoittaa) neljalla kielella (aidin- ja isankielet, synnyinmaansa kieli jolla aloitti koulun, nykyisen maan kieli), kaikki on toistaiseksi hyvin. Mutta nyt alkaa koulussa ranskan opiskelu, vaihtoehtoja ei ole. Mitas luulette, mita tapahtuu?

Olemme aktiivisesti yllapitaneet kaikkia kielia, vanhempien kielia tottakai, mutta myos edellisen asuinmaamme kielta joka on ehdottomasti lapsen vahvin kieli. Nyt vahan mietityttaa pitaisiko lopettaa sen aktiivinen tukeminen, kayttoa kun ei erityisemmin ole lyhyita kirjeita, sahkoposteja ja lastenohjelmia lukuunottamatta.



Lapsi on oikein kommunikatiivinen, sai todistuksessa kehuja ainekirjoituksesta ja vaikuttaa muutenkin parjaavan hyvin kieltensa kanssa. Silti nyt huomaan etta joka kielessa tulee aika lailla virheita, nykyisessa koulukielessa vahiten. Aksenttia loytyy kaikissa ja lapsi lainailee usein sanoja muista kielista.



Mita tekisin? Minusta syva edes yhden kielen taito olisi tarkeinta, vajaakielisyys neljalla kielella ei kuulosta hyvalta. Vanhempien kielista ei tietenkaan luovuta.



Kertokaahan mielipiteita!

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
29.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja mika kieli mistakin peraisin? Taytyy todeta etta todella hieno saavutus 7-vuotiaalle etta osaa puhua, lukea seka kirjoittaa neljalla kielella! Meidan lapsilla on vain kaksi kielta suomi ja englanti (plus isalla oma kieli, jota eivat kylla osaa kuin muutaman sanan), ja meidan 7,5v. tytto osaa puhua molempia kielia hyvin, lukeminen ja kirjoittaminen onnistuu hieman ikatasoaan paremmin englanniksi, mutta suomeksi opettelee vasta nyt lukemaan sujuvammin ja kirjoittaminen on aika huonoa.



Mina sinun tilanteessa tukisin luonnollisesti vanhempien kielien oppimista, seka nykyisen asuinmaan, mika myoskin tulee automaattisesti. Riippuen mika tuo ed.asuinmaan kieli on, (kuinka paljon siihen saisi materiaalia tukemaan sita/yllapitamaan) luopuisin ehka sen aktiivisesta yllapidosta. Mutta kun ranska tulee kuvioon ja jos tuntuu etta lapsella riittaa kapasiteettia ja teilla vanhemmilla voimia niin miksei tuota yhta kieltakin voisi yllapitaa.



Mutta kuten sanoin niin minusta jo 2-3 kielta lapsilla on hienoa!!

Vierailija
2/4 |
31.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvän ystäväni äiti on kotoisin Japanista ja isä Hollannista. Hänen syntyessään ja seuraavat kolme vuotta perhe asui Briteissä eli kieliä oli tässä vaiheessa kolme. Ystäväni muutti tuolloin isänsä ja hänen uuden vaimonsa (suomalainen) luokse Suomeen eli suomi tuli tietysti tässä vaiheessa neljänneksi kieleksi. Pitkänä kielenä ystäväni luki englantia. Lisäksi hän on lukenut ruotsia yläasteella ja lukiossa. Kielet ovat aina sujuneet hyvin, tosin japani on jäänyt sivuun ja ystäväni puhuu äidin puolen sukulaisten kanssa englantia. Ystäväni kirjoitti suomen kielestä C, englannnista M ja ruotsista A.



Ystävälläni on kuitenkin pahoja vaikeuksia matematiikan kanssa. Kun hänelle tehtiin jossain vaiheessa kokeita asiasta, paljastui, että kielitaidosta huolimatta hänellä on ongelmia käsitteiden kanssa ja hänen kielitaitonsa on laajaa, mutta pinnallista. Tämän epäillään johtuvan kielten vaihtuvuudesta lapsuudessa. Samaa ongelmaa on tutkittu adoptiolapsilla, joilla tosin kielen vaihtumisprosessi on aika erilainen (ainakin näin maallikon silmin).



Eli en osaa tämän laajemmin asiasta sanoa mitään - kaikki kolmekieliset lapset joita tunnen, pärjäävät mainiosti kolmen kielensä kanssa - mutta tässä yksi tarina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
01.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

"hänen kielitaitonsa on laajaa, mutta pinnallista". Tama on minun pelkoni, vaikka lapsi nyt parjaakin erittain hyvin, sai upean koulutodistuksen jne. Minusta yksi syvasti opittu kieli, hahmotus- tunnekieli on tarkea. Itsekin huomaan, etta esim. matikan kasitteita oli tosi vaikea omaksua kun opiskelin vieraalla kielella, samoin esim. nopea paassalasku tapahtuu automaattisesti suomeksi vaikka kesken vieraskielisen lauseen.

Pitaisikohan raa'asti tiputtaa tuo ed. asuinmaan kieli pois? Se on kuitenkin toistaiseksi lapsen vahvin kieli, uskaltaisikohan uskoa etta tama nykyinen (joka toivottavasti jaa pysyvaksi) koulukieli ottaisi lopulta ykkoskielen aseman?

Vierailija
4/4 |
03.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itseäni välillä väsyttää enemmän, kun päivittäin sujuvasti seilaa kielten välissä, mutta lapselle tuntuu, että on ihan normaalia eikä näytä kuormittuvan ollenkaan. Odottaa oikein että oppisi vielä viidennettä kieltä, jota ovatkin jo vähän eskarissa aloittaneet.



Mietin itse, että voisinko itseäni kuormittaa vähän vähemmän, mutta en keksinyt keinoa millä voisin eliminoida yhtään kieltä arjestani, joten parasta vaan toivoa, että joskus on asuinmaa ja työ siellä, missä riittäisi kaksi tai kolme kieltä päivässä... Siksi jäin miettimään, että miten ajattelit tiputtaa sen edellisen asuinmaan kielen pois?



Käsitteiden oppimisesta en osaa sanoa, luulen, että ne voi joillekin käsitteiden ymmärtäminen on vaikeaa yhdelläkin kielellä. Eli vaikuttaisikohan siihen kielen pinnallisen hallinan lisäksi opetusmetodit ja oppijan luonnekin? Keskusteleminen on lukemisen lisäksi mielestäni tärkeää, runsas vuorovaikutus kun lisää ajattelutaitoja. Tähän mennessä meidän 6v on sujuva, mutta tietenkin kartuttaa sanavarastoaan jatkuvasti, joten joka kielessä kyselee välillä mitä se tarkoittaa.